Uhrimme Jehovalle
1 Mitä tarjottavaa meillä on Suurelle Luojallemme? Israelin päivinä erilaisia uhreja esitettiin Jehovalle. Käytössä oli yhteysuhri rauhan saamiseksi Jehovan kanssa. Kiitosuhri oli ilmaus arvostuksesta Jumalan anteja ja rakkaudellista huomaavaisuutta kohtaan. Syntiuhreja esitettiin monenlaisten syntien anteeksi saamiseksi, kun taas vikauhreja uhrattiin nimenomaisista synneistä, jotka olivat tehneet jonkun syylliseksi. Uhreihin saattoi sisältyä lukuisia asioita, uhraamisen syystä ja yksilön henkilökohtaisista olosuhteista riippuen. Uhriksi saatettiin antaa arvokas sonni, lammas tai vuohi, tai mahdollisesti turturikyyhkynen tai metsäkyyhkynen. Saatettiin uhrata viljauhreja hyvästä viljasta tai leipiä tai mahdollisesti juomauhreja. Kaikki nämä korostivat tarvetta saada suotuisa suhde aikaan Jehovan kanssa.
2 Sama tarve on olemassa nykyäänkin, mutta koska emme enää ole juutalaisille annetun lakiliiton alaisuudessa, meidän uhrimme ovat luonnollisesti erilaisia. Kristittyinä me uhraamme ”ylistysuhria, se on niiden huulten hedelmää, jotka julistavat julkisesti hänen [Jumalan] nimeään.” (Hepr. 13:15) Meitä kehotetaan ”uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka ovat otollisia Jumalalle Jeesuksen Kristuksen välityksellä”. (1. Piet. 2:5) Entä sitten meidän ylistysuhrimme? Ovatko ne otollisia Jehovalle?
3 On olemassa sellaista, minkä Jehova hyväksyy ja mitä kaikki meistä voivat uhrata. Samoin kuin Israelin päivinä, meillä voi olla jotakin aineellista jota voidaan käyttää Valtakunnan etujen edistämiseksi. (Mark. 12:41–44) Mutta olkoonpa meillä vähän tai paljon aineellista, meillä on aikaa ja jossakin määrin voimia. Kaikille meille on myös hyvin tärkeää totuuden tuntemuksemme ja arvostuksemme sitä kohtaan. Saako sydämemme meidät osallistumaan hyvän uutisen jakamiseen lähimmäisillemme? Aloitimmepa Valtakunnan palveluksen jo vuosia sitten tai vasta äskettäin, ponnistuksemme voivat miellyttää Jehovaa. (Matt. 20:1–16) Hän tietää, mitä me voimme tehdä, ja on mieltynyt nähdessään meidän jakavan hyvää uutista toisille olosuhteittemme mukaisesti. – Joh. 15:5.
PALVELUKSEMME LAAJENTAMINEN
4 Palveluksessa eteenpäin meneminen edellyttää mahdollisuuksiesi hyväksikäyttöä. Johdatko säännöllisesti tutkistelua perheellesi? Tämä auttaa lapsiasi kulkemaan vakaasti elämään johtavaa tietä. Mutta jos rajoitat palveluksesi pääasiassa perhetutkisteluun, miten on sitten niiden muiden laita, jotka kenties rakastavat vanhurskautta? Voitko auttaa myös heitä osallistumalla suuremmassa määrin julkiseen palvelukseen? (Room. 10:14, 15) Saat paljon iloa laajentaessasi hyvän uutisen viemistä toisillekin lähistölläsi asuville. Ja kun pääset alkuun, tähyile aina mahdollisuuksia laajentaa palvelustasi. Tiedämme kaikki, että mitä enemmän teemme, sitä enemmän tuloksia saadaan aikaan. Tuntuuko sinusta siltä, että nykyinen toimintasi taso edustaa kokosieluista palvelusta? Kun suunnittelet kenttäpalvelukseen osallistumista, miksi ajattelisit vain yhden tunnin käyttämistä palvelukseen, jos olosuhteesi antavat mahdollisuuden tehdä enemmän? – Gal. 6:9, 10.
5 Joillakin alueilla veljet ovat todenneet, että he pääsevät tuskin hyvään alkuun palveluksessa, kun alue on jo käyty loppuun. Mitä voitaisiin tehdä? Kaupunkialueella on tavallisesti mahdollista tehdä katutyötä, lähestyä toisia sanomaamme kertoen. Ja jos vain suunnittelet sen, sinulla on tavallisesti myös mahdollisuus tehdä uusintakäyntejä tai käydä paikoissa joissa ei oltu aikaisemmin kotona. Pyrkikäämme siis laajentamaan palvelustamme siinä määrin kuin suinkin voimme. Miten usein olemmekaan kuulleet julistajista, jotka löysivät jonkun todella kiinnostuneen, kun he työskentelivät hieman pidempään kuin alun perin suunnittelivat? Eräs sisar ei ehtinyt ajoissa kenttäpalveluskokoukseen, mutta hän ei antanut periksi. Hän alkoi puhua ihmisille kaduilla, ja kun hän lopetti muutamia tunteja myöhemmin, hän totesi tehneensä erittäin hyvää työtä, todistaneensa hyvin monille ihmisille ja levittäneensä tavallista enemmän kirjallisuutta.
TOISTEN KANSSA TYÖSKENTELEMINEN
6 Meidän ylistysuhrimme eivät sisällä vain itseämme vaan myös toiset joita voimme auttaa. Ehkäpä jotkut näistä ovat ihmisiä, jotka jo käyvät valtakunnansalissa. Monien seurakuntien yhteydessä on ihmisiä, jotka arvostavat totuutta ja käyvät kokouksissa melko säännöllisesti, mutta eivät ole kuitenkaan osallistuneet kenttäpalvelukseen. Jos tiedät että he olisivat päteviä osallistumaan kenttäpalvelukseen, miksi et rohkaisisi heitä lähtemään siihen kanssasi? Auta heitä toimimaan tavalla josta Paavali sanoi: ”Vaeltaaksenne Jehovan arvon mukaisesti, jotta voisitte täysin miellyttää häntä kantaessanne jatkuvasti hedelmää kaikessa hyvässä työssä ja kasvaessanne Jumalan täsmällisessä tuntemuksessa.” (Kol. 1:10) Tällä tavoin he voivat osallistua sinun ja perheesi kanssa ylistysuhrien uhraamiseen Jehovalle. – Room. 12:1.