Hyvän uutisen esittäminen tahdikkaasti
1 Meidän tulee olla tahdikkaita käydessämme ihmisten luona heidän kodeissaan tai tavatessamme heitä kadulla, kaupoissa tai muualla. Miksi? Koska me elämme ”viimeisiä päiviä” ja ”kriittisiä aikoja”. Paavali kirjoitti, että näinä päivinä elävät ihmiset olisivat ”suuriluuloisia, kopeita, – – haluttomia mihinkään sopimukseen, – – vailla itsehillintää, raivoisia, – – uppiniskaisia”. (2. Tim. 3:1–4) On siis ilmeistä, että Jehovan kansalta vaaditaan tänä aikana tahdikkuutta sen kertoessa hyvää uutista.
2 Mutta mitä tahdikkuus on? Eräs sanakirja määrittelee sen seuraavasti: ”Tarkka vaisto siitä, mitä pitää tehdä tai sanoa vaikeassa tai arkaluonteisessa tilanteessa, jotta säilytettäisiin hyvät suhteet toisiin ja vältyttäisiin toisten loukkaamiselta.” Varmasti me kristittyinä haluamme säilyttää hyvät suhteet toisiin ihmisiin ja välttää tarpeetonta loukkaamista. ’Säilyttäkäämme siis sanoin ja teoin rauha kaikkien ihmisten kanssa, sikäli kuin se meistä riippuu.’ – Room. 12:18.
3 On hyvä yrittää kuvitella itsensä sen henkilön asemaan, jolle puhumme. Keskeytämme ehkä käydessämme jotain tärkeää. Ovenavaaja ei useinkaan odota kenenkään tulevan ovelleen. Meidän täytyy siksi olla tahdikkaita, huomaavaisia, osoittaa syvää kiinnostusta sekä rakkaudellista halua auttaa yksilöä.
4 Paavali oli hyvä esimerkki tahdikkaasta kristitystä todistajasta. Palauta mieleesi, ettei hän puhuessaan ateenalaisille moittinut tai tuominnut heitä heidän epäjumalanpalveluksestaan ja niin monien väärien jumalien palvonnastaan, vaikka hänen henkensä kiusaantuikin sellaisista asioista. (Apt. 17:16) Tahdikkaasti Paavali käytti heidän kiinnostustaan monien jumalien palvontaan hyvänä johdantona puheelleen, jonka hän piti Ateenan ihmisille. – Apt. 17:22–31.
5 Mekin tapaamme ihmisiä, joilla on oma uskontonsa ja jotka sanovat sen meille. Mitä meidän pitäisi tehdä? Meidän täytyy olla tahdikkaita. Meidän ei pitäisi olla tyrkyttäviä, riitaisia eikä kriittisiä. Meidän tulisi pikemminkin yrittää mikäli mahdollista löytää asioita, joista olemme yhtä mieltä, ja puhua niistä. Meidän ei tarvitse kumota tai asettaa kyseenalaiseksi jokaista sellaisen henkilön esittämää vastaväitettä, joka ei ole samaa mieltä sanomamme kanssa.
6 Tahdikkuuteen sisältyy myös se, että olemme hyviä kuuntelijoita. Kuuntelemalla ja harkitsemalla ovenavaajan mielipiteitä saamme selville, mitä hän ajattelee. Voimme usein seurata tahdikkaasti hänen ajatussuuntaansa saadaksemme aikaan hyvän keskustelun ja voidaksemme todistaa. Kysymykset ovat hyödyllisiä, mutta meidän täytyy olla varovaisia, ettemme saata ovenavaajaa tukalaan tilanteeseen. Niitä tulisi pikemminkin käyttää hänen houkuttelemisekseen ulos kuorestaan lausumaan oman mielipiteensä. Silloin me voimme seurata Paavalin esimerkkiä: ”Minusta on tullut kaikkea kaikenlaisille ihmisille pelastaakseni kaikin keinoin muutamia.” – 1. Kor. 9:22.
7 Meidän pitäisi kaikkina aikoina valita huolellisesti sanamme, niin ettemme loukkaa ketään. (Sananl. 25:11) Silloin ovenavaajat ymmärtävät meidän tekevän ystävällisiä käyntejä ja kertovan rohkaisevaa sanomaa. Jos sanamme ja kasvonilmeemme ilmaisevat henkilökohtaista kiinnostusta, huomaavaisuutta ja ystävällisyyttä kaikkia kohtaan, niin useimmat ihmiset huomaavat sen ja reagoivat siihen vastaanottavaisesti. Muista Paavalin neuvo: ”Olkoon puheenne aina miellyttävää, suolalla höystettyä, tietääksenne kuinka teidän pitää kullekin vastata.” – Kol. 4:6.
8 Jopa silloin kun ihmiset selvästikään eivät ole kiinnostuneita, yritämme tahdikkaalla käytöksellämme välttää loukkaamasta ketään. Näin me voimme jättää suotuisan vaikutelman ja raivata tietä seuraavaksi tulevalle todistajalle. Jatkakaamme hyvän uutisen esittämistä tahdikkaasti, niin että voimme antaa meitä kuunteleville sitä, mikä on hyvää ja suotuisaa. – Ef. 4:29.