Edistä Valtakunnan etuja ilmaisemalla uhrautuvaa henkeä
1 Uhrautuvaisuuden henki on melkein tyystin kadonnut tästä maailmasta. Harva nykyään välittää auttaa toisia. Nautinnonhaluinen ”minä ensin” -asenne näyttää olevan vallalla. Kuvaillessaan aikaamme Paavali sanoi: ”Ihmiset ovat silloin itsekkäitä, rahanahneita – – kiittämättömiä.” (2. Tim. 3:2, UTN) Jotta kristityt voisivat säilyttää Jumalan suosion, heidän täytyy vastustaa maailman jumalatonta henkeä. Miksi on näin, ja millä tavoin voimme olla uhrautuvaisia Valtakunnan etujen edistämiseksi?
MIKSI OLLA UHRAUTUVAINEN
2 Jehova on kaiken hyvän Alkuunpanija. (Jaak. 1:17) Kaikki mitä omistamme kuuluu hänelle. Jumalaa kohtaan tuntemamme kiitollisuudenvelan tulisi saada meidät uhraamaan aikaamme, kykyjämme, omaisuuttamme, itse elämämmekin hänen palvelukseensa. (Vrt. 1. Korinttolaisille 4:7.) Me olemme hänelle joka suhteessa velkaa antaumuksemme. – Ilm. 4:11.
3 Jeesus Kristus on täydellinen esimerkki uhrautuvasta ihmisestä. Syrjäyttämällä omat etunsa Jumalan tahdon tekemiseksi hän ilmaisi innokasta halua miellyttää Isäänsä. Hän oli täysin uppoutunut Valtakunnan etujen edistämiseen. (Joh. 5:30) Myös apostoli Paavali ymmärsi uhrautuvaisuuden arvon, ja hän kehotti Roomassa asuvia veljiä ’antamaan ruumiinsa eläväksi uhriksi Jumalalle’. – Room. 12:1.
UHRAUTUMISTAPOJA
4 Jumalan palvelijat eivät ole nykyään suinkaan vähemmässä määrin uhrautuvaisia. Monet veljemme ja sisaremme ovat luopuneet kodistaan ja omaisuudestaan työskennelläkseen kokoajanpalveluksessa. On myös sellaisia, jotka ovat uhranneet anteliaasti aikaansa, rahaansa ja voimiaan auttaakseen sopivien palvontapaikkojen rakentamisessa, vaikka eivät olekaan kokoaikaisessa työssä. Vihkiytyneiden miesten, naisten ja lasten vapaaehtoinen apu on tosiaan tehnyt melkein aina tarpeettomaksi palkata työvoimaa tai edes ammattitaitoista apua valtakunnansaleja tai konventtisaleja rakennettaessa. He uskovat voivansa tuon vapaaehtoisen työnsä avulla edistää Valtakunnan etuja samoin kuin he uskovat edistävänsä niitä kenttäpalveluksellaankin. He arvostavat niitä verrattomia hengellisiä siunauksia, joita he ja muut saavat näiden tilojen käytöstä, ja siksi he soveltavat Jeesuksen mainitsemaa periaatetta: ”Ilmaiseksi olette saaneet, ilmaiseksi antakaa.” – Matt. 10:8.
5 Miten on meidän laitamme? Onko meillä uhrautuvaisuuden henki? Palvelemmeko Jehovaa siinä määrin kuin olosuhteemme sallivat? Meillä ei ole varaa antaa maailman hengen hallita ajatuksiamme. Voimmeko käyttää enemmän aikaa henkilökohtaiseen Raamatun tutkimiseen? Voimmeko kenties auttaa sairaita, vanhuksia tai muita ihmisiä huomaavaisuutta ja rakkautta ilmaisevilla kristillisillä teoilla? Voimmeko suunnitella käyttää enemmän aikaa hyvästä uutisesta kertomiseen naapureillemme? Voimmeko laajentaa palveluksemme määrää ollaksemme osa-aikaisia tai vakituisia tienraivaajia? Itsetutkistelu saattaa osoittaa, missä voimme edistyä. – Hepr. 13:15, 16.
6 Lähestyessämme tämän asiainjärjestelmän loppua käy yhä tarpeellisemmaksi syventää haluamme tehdä uhrauksia palvellaksemme Jumalaa otollisesti. Saatana tietää aikansa lyhenevän. Mikään muu ei olisi hänelle enemmän mieleen kuin Jehovan palvelijoiden houkutteleminen noudattamaan maailman itsekästä elämäntapaa. Vastustakaamme näitä Saatanan juonia ja kehittäkäämme psalmistan henkeä. Hän sanoi: ”Halukkaasti minä uhraan sinulle. Minä ylistän sinun nimeäsi, oi Jehova, sillä se on hyvä.” – Ps. 54:8, UM.