Huomion kiinnittäminen iäkkäisiin ja sairaisiin
1 Miten vahvistavaa onkaan, että keskuudessamme on lukuisia iäkkäitä veljiä ja sisaria, jotka ovat käyttäneet useita vuosia uskollisesti Valtakunnan palveluksessa. Vuosien aikana Jehovan palveluksessa kokemusta saaneet ovat tosiaankin rohkaisun lähde meille kaikille. Heidän harmaantuneet hapsensa ovat tosiaankin kunnian kruunu, ja he rikastuttavat seurakuntaa. – Sananl. 16:31.
2 Samalla kun nautimme niistä hengellisistä lahjoista, joita iäkkäämmät voivat antaa, meidän täytyy pitää mielessämme, että vuosien karttuminen tuo tullessaan myös erilaisia ongelmia. (Saarn. 12:1–5) Olemmeko valppaita havaitsemaan iäkkäämpien veljiemme ja sisartemme tarpeet, ja olemmeko valmiita tarjoamaan ystävällistä ja rakkaudellista apua? (Joh. 13:34, 35) Heidän tarpeensa voivat vaihdella suuresti.
3 Silloin tällöin saatetaan kaivata seuraa yksinäisyyden karkottamiseksi, mutta usein voidaan tarvita käytännön apua kuljetuksessa, ostosten tekemisessä, taloustöissä tai erilaisten asioitten hoitamisessa. Vaikka joku iäkäs veli tai sisar voikin olla vielä hengellisesti vahva, hän ei ehkä enää kykene huolehtimaan lukuisista tarpeellisista asioista. Jotkut muut seurakunnassa voivat tarvita samankaltaista apua sairauden tai vammaisuuden vuoksi, vaikka he eivät olekaan vielä iäkkäitä.
MITEN VOIMME AUTTAA?
4 Päävastuu vanhojen ja sairaitten auttamisesta on perheenjäsenillä ja muilla sukulaisilla. Hengellisten veljien ja sisarten täytyy kuitenkin osoittaa huomaavaisuutta ja olla valmiita antamaan lisäapua. Kuljetuksen järjestäminen kokouksiin on yksi tapa, jolla apua voidaan antaa. Uskollisten ystävien seura kokouksissa merkitsee heille paljon, ja jos heidän terveytensä sallii, he ottavat varmasti kiitollisina vastaan tarjouksesi viedä heitä kokouksiin valtakunnansaliin. Toinen tapa osoittaa rakkaudellista huomaavaisuutta on vieraanvaraisuuden osoittaminen kutsumalla heitä aterioimaan tai vain nauttimaan kristillisestä toveruudesta.
5 Kun järjestelyjä tehdään kenttäpalvelusta varten, pyritkö sisällyttämään niihin myös vanhempia? Heidän kuntonsa vuoksi saattaa olla tarpeen valita sellainen alue, joka ei ole heille liian väsyttävä. Iäkkäitten julistajien ottaminen mukaan uusintakäynneille ja raamatuntutkisteluihin voi olla hyvin rohkaisevaa kiinnostuneille. Yleensä näiden iäkkäämpien into palveluksessa ei ole heikentynyt, ja jos teemme voitavamme saadaksemme heidät mukaan, he varmasti ovat onnellisia tilaisuudesta tehdä niin, ja he edistävät näin osaltaan todistuksen antamista.
6 Ne, jotka eivät voi käydä säännöllisesti kokouksissa, tuntevat epäilemättä menettäneensä paljon ystävien seurasta. Voitaisiinko tehdä jotakin kokousten kohokohtien välittämiseksi heille? He myös arvostavat uusimpien julkaisujen saamista. Jos ikääntyneellä on heikentynyt näkö, hän voi antaa arvoa sille, että joku lukee hänelle osia Raamatusta ja Seuran julkaisuista.
7 Pelkästään tietoisuus siitä, että me välitämme heistä, voi merkitä paljon. Lyhyt, rakentava käynti tai puhelinsoitto voi kohottaa sellaisen mielialaa, joka ei pääse liikkumaan kodistaan. Todennäköisesti huomaat omankin ilosi lisääntyvän, kun näin noudatat Johanneksen 1. kirjeen 3:18:n raamatullista kehotusta rakastaa ”teossa ja totuudessa”. Olkoon Jehovan siunaus kaikessa siinä, mitä teet auttaaksesi uskollisia iäkkäitä ja sairaita.