Huomion kiinnittäminen keskuudessamme oleviin iäkkäisiin
1 Yksi kristillinen vastuu, jonka hoitamiseen me kaikki voimme osallistua, on kiinnostuksen osoittaminen iäkkäitä veljiämme ja sisariamme kohtaan. Ikävuosiensa karttuessa nämä rakkaat ystävämme voivat kohdata fyysisiä ongelmia. Heistä riippumattomien syiden vuoksi jotkut eivät pysty enää tekemään Jehovan palveluksessa yhtä paljon kuin joskus ennen. (Saarn. 12:1–6) Ja heihin samoin kuin meihin muihinkin kohdistuu monia tämän vanhan asiainjärjestelmän paineita.
2 Jumalan sana osoittaa päävastuun iäkkäistä huolehtimisesta kuuluvan perheenjäsenille. (1. Tim. 5:8) Mutta myös meidän niin yksilöinä kuin seurakuntanakin täytyy ’kunnioittaa vanhusta’. – 3. Moos. 19:32.
MITÄ VOIMME TEHDÄ
3 Kun Jehovan järjestö kasvaa ja muodostetaan uusia seurakuntia, jotkut iäkkäät saattavat joutua seurakuntaan, jossa hyvin harva tuntee heidät hyvin. Kun ymmärrämme, miten paljon vaivaa he näkevät päästäkseen kokouksiin, tervehdimmekö heitä ja yritämmekö paremmin tutustua heihin ottamalla aloitteen keskustelussa? Olemmeko käyneet heidän kotonaan? Tai pidämmekö heihin yhteyttä puhelimitse, kun se on sopivaa? Olemmeko ottaneet heihin yhteyttä paitsi kysyäksemme, miten he voivat, myös saadaksemme selville, voisimmeko tehdä jotain heidän hyväkseen? Tarvitsevatko he kuljetusta, jonkun hoitamaan heidän asioitaan tai auttamaan heitä tarpeellisissa virastoasioissa? On kiitettävää, että jotkut seurakunnissa toimittavat tällaisia asioita, mutta onko joukossamme useampia, jotka voisivat osoittaa sellaista veljellistä kiinnostusta? (Vrt. Luukas 10:36, 37.) Kiinnostuksen osoittaminen iäkkäitä kohtaan on etu, josta kaikki voivat päästä osallisiksi.
4 Vanhimmat voivat ilmoittaa seurakunnalle, kun ilmenee erikoistarpeita. Mutta me voimme yksilöinä tarjoutua auttamaan iäkkäitä asioissa, jotka saattavat heistä tuntua vaikeilta tai ylivoimaisilta. Kaipaavatko he jotakuta lukemaan heille tai viemään heitä palvelukseen, vaikka heidän mahdollisuutensa osallistua siihen olisivat vain rajalliset? Käytämmekö aikaa vieraillaksemme veljiemme ja sisariemme luona, jotka ovat vanhainkodeissa tai jotka eivät pääse liikkumaan fyysisten ongelmiensa vuoksi? – Sananl. 3:27.
5 Kuten Jumalan sanassa ennustettiin, monet ovat nykyään ”vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, uskottomia, vailla luonnollista kiintymystä”. (2. Tim. 3:2, 3) Kristittyinä me haluamme kuitenkin välttää maailman itsekeskeistä henkeä. Me emme halua pitää niin kiirettä, ettemme ehdi nauttia niiden iäkkäiden seurasta, jotka ovat hyviä esimerkkejä rakkaudessa ja antaumuksessa Jehovaa kohtaan. Heidän uskollisuutensa kokouksissa käymisessä ja kenttäpalvelukseen osallistumisessa siinä määrin kuin se on heille mahdollista kannustaa toisia, varsinkin kun ajattelemme sitä, miten paljon he ponnistelevat sen hyväksi.
IÄKKÄIDEN ASENNE
6 Iäkkäille ei tulisi koskaan antaa sellaista vaikutelmaa, että heistä on tullut taakka seurakunnalle tai että heitä ei enää arvosteta siksi, että heidän voimansa ovat käyneet vähiin eivätkä he voi enää tehdä yhtä paljon kuin aiemmin. Toisaalta on suurenmoista nähdä iäkkäiden ystävien ilmaisevan arvostavaa henkeä. On kiitettävää, että he eivät tule arvosteleviksi tai vaativiksi. Heidän myönteinen asenteensa auttaa heitä välttämään valittavaa henkeä, sillä he tietävät Jehovan voivan auttaa heitä kestämään koetukset, joita ikääntyminen tuo tullessaan. Me haluamme niin seurakuntana kuin yksilöinäkin osoittaa jatkuvasti rakkaudellista kiinnostusta keskuudessamme olevia uskollisia iäkkäitä ystäviä kohtaan. – Vrt. Heprealaisille 10:32–34.