Niitämme ponnistelujemme mukaisesti
1 Jehova Jumala on osoittanut rakkauttaan ihmiskuntaa kohtaan monin tavoin. Jeesus tähdensi Jumalan verratonta rakkautta kiinnittäessään kokoontuneen ihmisjoukon huomion siihen, että Jumala ”antaa aurinkonsa nousta pahoille ja hyville ja antaa sataa vanhurskaille ja epävanhurskaille”. (Matt. 5:43–48) Eräässä toisessa tilanteessa Jeesus ilmaisi Isänsä huomattavimman rakkaudenilmauksen: Jumala antoi ainosyntyisen Poikansa uhriksi meidän pelastukseksemme. (Joh. 3:16) Jeesus kehotti kuulijoitaan vastaamaan arvostavasti Jehovan rakkauteen. Pyrimmekö me tekemään niin?
2 Jotta ilmaisisimme arvostusta täysin määrin ja hyötyisimme pysyvästi Jehovan rakkaudesta, meidän täytyy oppia tuntemaan hänet. (Joh. 17:3) Me tarvitsemme neuvoja ja ohjausta sen suhteen, miten voimme palvella häntä hyväksyttävällä tavalla. Jehova on osoittanut rakkaudellista kiinnostustaan antamalla meille henkeytetyn Sanansa Raamatun ja muodostamalla suurenmoisen järjestönsä, jonka välityksellä saamme neuvoja ja ohjausta. (Matt. 24:45–47; 2. Tim. 3:16, 17) Jehovan vihkiytyneenä kansana meille on opetettu hänen tiensä. Mutta osoitammeko omilla ponnisteluillamme, että arvostamme Jehovan rakkautta? Noudatammeko hänen neuvojaan miellyttääksemme häntä ja hyötyäksemme siten itse? (Jes. 48:17; Jaak. 1:22) Apostoli Paavali kirjoitti 1. Korinttolaiskirjeen 3:8:ssa: ”Istuttaja ja kastelija taas ovat yhtä, mutta kumpikin on saava oman palkkansa oman vaivannäkönsä mukaan.”
3 Meidän on tosiaankin nähtävä vaivaa tehdäksemme sen, mitä Jumala haluaa meidän tekevän. Kaikki eivät edisty hengellisesti samaa vauhtia. Monet seikat voivat vaikuttaa edistymiseemme, ja olisi epäviisasta tehdä masentavia vertailuja. Tärkeitä ovat kuitenkin henkilökohtaiset ponnistelumme. Mitä voimme tehdä vetäytyäksemme lähemmäksi järjestöä? Voimmeko edistyä joillakin alueilla henkilökohtaisten vastuidemme kantamisessa kristittyinä? Millaisia ponnisteluja seurakunnan toiminnan runsaampi tukeminen vaatii? Onko järjestön antamissa ohjeissa seikkoja, joiden soveltamiseen meidän tulee kiinnittää huomiota? – 1. Tim. 4:16.
JÄLJITTELE USKOLLISIA
4 Uskolliset veljet ja sisaret ovat saarnanneet Valtakunnan hyvää uutista vuosikymmeniä. Nämä uskolliset ovat Paavalin tavoin jäljittelemisen arvoisia. (1. Kor. 11:1) He ovat vastanneet Jumalan rakkauteen ja ovat niittäneet paljon hyötyä, koska he ovat tehneet kovasti työtä ja ponnistelleet henkilökohtaisesti noudattaakseen Raamatun neuvoja. He muodostavat seurakunnan vahvan ytimen, johon kuuluvat ovat aktiivisia työntekijöitä ja jotka eivät laiminlyö omaa vastuutaan. Voimme nähdä heidän kunkin vaivannäöstä koituneen hedelmän. – Room. 1:13; 2. Kor. 3:1–3.
5 Kymmeniätuhansia uusia kerääntyy nykyään järjestöön vuosittain. (Jes. 60:8) Hekin ahertavat tosissaan tullakseen täysikasvuisiksi hengellisiksi ihmisiksi, ja heidän saarnaamisintonsa on kiitoksen arvoinen. He hyötyvät sen huomaamisesta, miten Jehova siunaa niitä, jotka työskentelevät kovasti hänen palveluksessaan. Kypsien veljien ja sisarten esimerkki auttaa uusia ymmärtämään sen, ettei nyt ole aika veltostua tai hellittää Jumalan palveluksessa. Olemmepa uusia tai kokeneita julistajia, kasvammeko jatkuvasti hengellisesti, huolehdimmeko henkilökohtaisista kristillisistä vastuistamme ja käytämmekö hyväksemme kaikkia teokraattisia järjestelyjä?
OPPIMAMME SOVELTAMINEN
6 Kauan ennen sitä, kun Jaakob kirjoitti, että meidän tulisi olla ’työn tekijöitä’, Mooses sanoi juutalaisille: ’Painakaa nämä sanat sydämeenne’. (Jaak. 1:25; 5. Moos. 11:18) Pelkkä tieto ei siis riittänyt. Juutalaisten piti painaa Lain sanat sydämeensä ja soveltaa niitä totellen Jehovaa. Tämä perusperiaate on pysynyt samana. Jeesus, Jumalan Poika, varmasti tiesi tottelevaisuuden tärkeyden. (Joh. 8:28) Hän sanoi Matteuksen 7:24:ssä: ”Jokaista, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, tullaan vertaamaan ymmärtäväiseen mieheen.”
7 Sovellammeko me sitä, mitä opimme kierroskonventeissa? Ymmärrämmekö, miksi meidän on tänä aikana niin tärkeää pysyä valveilla ja pysyä järkevinä? Olemmeko valppaina Panettelijan salakavalien hyökkäysten ja ansojen suhteen? Arvostammeko järjestön toistuvasti meille antamia neuvoja ja varoituksia, jotka koskevat moraalisen ja hengellisen puhtauden tarpeellisuutta seurakunnassa? Missä määrin me yksilöinä sovellamme kuulemaamme? – Jaak. 1:23–25.
8 Ajankohtaisessa erikoiskonventtipäivän ohjelmassa korostetaan sitä, että meidän on tarpeellista olla pyhiä niin kuin Jehova on pyhä. (1. Piet. 1:14–16) Pyhyys merkitsee uskonnollista puhtautta tai tahrattomuutta. Se ilmaisee sitä, että on asetettu erilleen Jumalan palvelukseen. Meille on uskottu hyvän uutisen palvelus. Meidän täytyy olla siksi hengellisesti, moraalisesti ja fyysisesti puhtaita, jotta olisimme arvollisia kantamaan totuuden pyhää Sanaa. Tämä edellyttää sitä, että kiinnitämme tavallista enemmän huomiota itseemme. (Hepr. 2:1) Kun teemme niin, niitämme siunauksia sen mukaan kuin olemme ponnistelleet.
HYÖDY HENKILÖKOHTAISESTA TUTKIMISESTA
9 Henkilökohtainen tutkiminen auttaa meitä rakentamaan vahvan uskon ja syventää arvostustamme totuutta kohtaan. Se antaa meille varmuutta ja varustaa meidät puhumaan arvovaltaisesti. Se antaa meille ymmärrystä ja tarkkanäköisyyttä ja auttaa meitä pukemaan yllemme uuden persoonallisuuden. (Kol. 1:9–11) Tuottoisa tutkiminen vaatii kuitenkin aikaa ja ponnisteluja, eikä täsmällisen tiedon hankkimiseen ja hengellisten syvyyksien luotaamiseen ja syvällisten hengellisten asioiden hankkimiseen ole oikotietä. Hyödymme tutkimisesta sen mukaan, miten paljon olemme uhranneet sen hyväksi. – 2. Kor. 9:6, 7; Gal. 6:7.
10 Varaammeko viikoittain riittävästi aikaa seurakunnankokouksiin valmistautumiseen? Se on yksi tapa, jolla voimme osoittaa arvostusta sitä hengellistä ruokavaliota kohtaan, jonka Jehova järjestää uskollisen ja ymmärtäväisen orjan välityksellä. Asianmukainen valmistautuminen kokouksiin auttaa meitä pitämään kiinni Jumalan sanan lukemisen ja tutkimisen aikataulusta. Varaammeko viikoittain aikaa lukeaksemme raamatunlukuosuuden, joka on esitetty teokraattisen palveluskoulun ohjelmassa? Aineiston lukemiseen ja mietiskelemiseen kuluu vain muutama minuutti kunakin päivänä. Palveluskokous auttaa meitä pysymään valppaina niiden tapojen suhteen, joilla voimme tehdä julkisesta palveluksestamme tehokasta. Valmistaudummeko me ajatellen erityisesti sitä, miten voimme käyttää kyseistä aineistoa palveluksessa? Ja ponnistelemmeko käyttääksemme sitä heti? Vartiotornin tutkisteluun ja seurakunnan kirjantutkisteluun valmistautumiseksi tulisi tehdä erityisjärjestelyjä. Teemmekö me niin?
OSALLISTU KOKOUKSIIN
11 Voimme hyötyä kokouksista enemmän, kun osallistumme niihin. Kokouksiin valmistautuminen ja sitten ponnisteleminen osallistuaksemme niihin pitää meidät tarkkaavaisempina kokousten aikana, ja näin meidän on helpompaa hyötyä toisten ajatuksista. Monet muistavat yhä, miten kovasti he tekivät työtä esittääkseen ensimmäisen vastauksensa tai pitääkseen ensimmäisen harjoituspuheensa teokraattisessa palveluskoulussa. Vaikka emme varmastikaan ole enää yhtä hermostuneita, työskentelemmekö edelleen kovasti tehdäksemme hengellisen edistymisemme ilmeiseksi kaikille? (1. Tim. 4:15) Ajatuksemme hyödyttävät ja rohkaisevat toisia. Jos olemme valmistautuneet hyvin tutkimalla aineiston, joka käsitellään kokouksissa, merkityksellinen osallistumisemme niissä kannustaa toisia rakkauteen ja hyviin tekoihin. – Hepr. 10:23–25.
12 Vastaustemme ei tulisi olla pitkiä ja monimutkaisia. Tavallisesti on parasta esittää lyhyitä ajatuksia, jotka vastaavat kysymyksiin suoraan tai tekevät raamatunkohdan sovellutuksen selväksi. Jos olemme valmistautuneet hyvin, pystymme vastaamaan omin sanoin. Kun teemme niin, me itse ja toiset hyötyvät paljon enemmän. Miksi? Koska omin sanoin vastaaminen vaatii meitä ajattelemaan sitä, mitä sanomme, ja selittämään asian niin kuin me ymmärrämme sen. Näin toiset voivat ymmärtää aineiston helpommin. Se auttaa meitä myös painamaan tiedot mieleemme, niin että voimme käyttää niitä toisessa tilanteessa.
KYLVÄ RUNSAASTI KENTÄLLÄ
13 Kristillinen palveluksemme on aarre. (2. Kor. 4:7) Pidätkö sinä sitä aarteena? Palveluksen välityksellä meillä on etu ilmaista uskomme toisille. Jeesus sanoi, että sydämen kyllyydestä suu puhuu. (Luuk. 6:45) Kun me jokainen ponnistelemme osallistuaksemme täysin määrin kenttäpalvelukseen, saamme niittää paljon hyötyä. Ymmärryksemme totuudesta terävöityy, ja kykymme käyttää Raamattua kehittyy. Saamme iloa, kun viemme totuutta toisille ja autamme heitä saamaan tietoa Suuresta Luojasta. Toimimme todistajina Jumalan hallitusvallan oikeellisuuden ja hänen suvereenisuutensa puolesta. Olemme onnellisia, koska tiedämme, että miellytämme Jehovaa, meitä muovataan hänen kaltaisikseen ja teemme hänen tahtonsa. – Matt. 5:48.
14 Jos jatkuvasti arvioimme omaa ponnisteluamme, Jehovan palvonnastamme ei tule koskaan nimellistä palvelusta. Mitä se merkitsee? Se merkitsee sitä, ettemme tule puolisydämisiksi Jumalan tahdon tekemisessä, niin että antaisimme vain sen vaikutelman, että palvelemme häntä, tai tekisimme vähimmäismäärän ilman aitoa sydämestä lähtevää antaumusta ja ponnistelua. Jehovalle suorittamamme palveluksen täytyy olla kokosydämistä. Meillä on raamatullinen velvoite antaa kaikkemme hänen palveluksessaan. (Kol. 3:23, 24) Olosuhteet tosin vaihtelevat, eikä Jehova vaadi meiltä enempää kuin pystymme tekemään. Hän kuitenkin odottaa meiltä sitä, minkä voimme tehdä! (Matt. 22:37) Koska langennut ihmisluonto on taipuvainen itsensä säästämiseen, meidän on hyvä aika ajoin tutkia itseämme nähdäksemme, miten voimme parantaa Jumalalle osoittamaamme palvelusta. Onko meillä tapana tehdä niin?
15 Mikäli haluamme, etteivät henkilökohtaiset pyrkimykset ja halut estä meitä antamasta parastamme Jehovan palveluksessa, meidän täytyy olla valppaita. Nautinnot, harrastukset ja vapaa-ajan toiminnat täytyy pitää omalla paikallaan. Meidän täytyy myös varoa sitä, ettemme sitoudu liiaksi ansiotyöhön. Kun noudatamme Matteuksen 6:22, 23:ssa olevaa Jeesuksen neuvoa, pystymme epäilemättä ponnistelemaan enemmän hengellisten tavoitteiden hyväksi ja niittämään sen mukaan.
16 Samalla kun työskentelemme edelleen kovasti uuden persoonallisuuden ylle pukemisessa, otamme kannettavaksemme oman vastuumme soveltaa niitä neuvoja ja ehdotuksia, joita saamme seurakunnankokouksissa, konventeissa ja julkaisujen välityksellä. Tutkikoon meistä jokainen ahkerasti, osallistukoon aktiivisesti kokouksiin ja olkoon mukana tässä suuressa opetuslasten tekemisessä siinä määrin kuin hänen henkilökohtaiset olosuhteensa antavat myöten. Vastaamalla siten arvostavasti Jumalan rakkauteen voimme olla varmoja siitä, että niitämme runsaita hengellisiä palkintoja nyt ja säilytämme vankkumattoman toivon elää ikuisesti Jehovan uudessa maailmassa.