Lastesi suojeleminen verensiirrolta

¹ ”Katso, lapset ovat Herran [”Jehovan”, UM] lahja.” (Ps. 127:3.) Jos teillä on tällainen kallisarvoinen Jehovalta saatu lahja, teillä on vanhempina onnellinen vaikkakin vakava vastuu huolehtia lapsistanne ja valmentaa ja suojella heitä. Oletteko esimerkiksi ryhtyneet kaikkiin järkeviin toimiin suojellaksenne lapsianne verensiirrolta? Miten sinun lapsesi suhtautuisivat, jos he joutuisivat kohtaamaan tilanteen, jossa heille voitaisiin antaa verensiirto? Oletteko keskustelleet perheenä siitä, miten voisitte toimia tehokkaasti hätätilanteessa, jossa uhkaa verensiirto?

² Perheenne valmistamisen sellaisiin tilanteisiin ei tarvitse aiheuttaa huolta tai turhaa stressiä. Elämässä monet tilanteet tulevat odottamatta, eikä kaikkiin niihin voi valmistautua, mutta on monia asioita, joita te vanhempina voitte tehdä etukäteen suojellaksenne lapsianne verensiirrolta. Näiden velvollisuuksien laiminlyöminen voisi johtaa siihen, että kun lapsesi saa lääkärinhoitoa, hänelle annetaan verensiirto. Mitä voidaan tehdä?

³ Luja vakaumus on tärkeä: Teidän tulee ajatella vakavasti sitä, miten luja on oma vakaumuksenne verta koskevan Jumalan lain suhteen. Opetatteko lapsianne tottelemaan Jehovaa tässä asiassa, aivan niin kuin opetatte heille niitä hänen lakejaan, jotka koskevat rehellisyyttä, moraalia, puolueettomuutta ja muita elämään liittyviä piirteitä? Olemmeko me todella sellaisia kuin Jumalan laki käski 5. Mooseksen kirjan 12:23:ssa: ”Ole vain luja siinä, ettet syö verta”? Jakeessa 25 lisätään: ”Älä syö sitä, että menestyisit, sinä ja sinun lapsesi sinun jälkeesi, kun teet, mikä on oikein Herran [”Jehovan”, UM] silmissä.” Lääkäri saattaa väittää, että veren antaminen on sairaalle lapsellenne tarpeen, mutta teidän täytyy päättää lujasti jo ennen hätätilanteen syntymistä, että kiellätte veren antamisen itsellenne ja lapsillenne ja pidätte suhdettanne Jehovaan arvokkaampana kuin mitään elämän pidentämiskeinoksi kutsuttua, johon sisältyisi hänen jumalallisen lakinsa rikkominen. Asiaan liittyy Jumalan hyväksymys nyt ja ikuinen elämä tulevaisuudessa!

⁴ Jehovan todistajat ovat elämänhaluisia. Eivät he halua kuolla. He haluavat elää voidakseen ylistää Jehovaa ja tehdä hänen tahtonsa. Juuri tämä on yksi syy siihen, miksi he menevät sairaaloihin ja vievät lapsensa niihin saamaan hoitoa. He pyytävät lääkäreitä hoitamaan heitä, ja kun heille kerrotaan, että verensiirto on tavallinen tai tarvittava hoitomuoto, he pyytävät vaihtoehtoista veretöntä lääkärinhoitoa. Verelle on olemassa monia vaihtoehtoja. Kokeneet lääkärit käyttävät niitä. Tällainen vaihtoehtoinen hoito ei ole puoskarointia vaan se sisältää lääketieteellisesti järkeviä hoito- ja menettelytapoja, joiden puolesta on kirjoitettu varteenotettavia tosiasioita johtavissa lääketieteellisissä julkaisuissa. Tuhannet lääkärit eri puolilla maailmaa ovat yhteistyössä kanssamme antamalla hyvää veretöntä lääkärinhoitoa, vaikka toisinaan voi olla ongelma löytää lääkäreitä, jotka hoitaisivat Jehovan todistajien lapsia käyttämättä verta.

⁵ Yhteistoimintaan halukkaan lääkärin löytäminen: Lääkärien täytyy ottaa huomioon monia asioita hoitaessaan potilaita, ja hoitaminen tulee entistä haastavammaksi, kun pyydät heitä hoitamaan lastasi ilman verta. Jotkut lääkärit suostuvat hoitamaan aikuisia ja kunnioittamaan heidän verta koskevia toiveitaan, kun heidät vastuusta vapauttava lomake on täytetty. Jotkut saattavat suostua hoitamaan samalla tavoin alaikäisiä, jotka ovat osoittaneet olevansa kypsiä alaikäisiä, sillä jotkin oikeusistuimet ovat tunnustaneet, että kypsillä alaikäisillä on oikeus tehdä omia lääkärinhoitoa koskevia valintoja. (Ks. Vartiotornia 15. kesäkuuta 1991 sivuja 16 ja 17, jossa käsiteltiin sitä, mikä tekee alaikäisestä kypsän.) Lääkärit saattavat kuitenkin kieltäytyä hoitamasta lapsia, varsinkin pienokaisia, jollei heillä ole lupaa käyttää verta. Todellisuudessa vain hyvin harvat lääkärit antavat sataprosenttiset takeet siitä, että he eivät lasta hoitaessaan käytä verta missään olosuhteissa. Useimmat lääkärit katsovat, etteivät he voi antaa sellaisia takeita lääketieteellisistä ja lainopillisista syistä. Yhä useammat haluavat kuitenkin hoitaa Jehovan todistajien lapsia ja kunnioittaa toiveitamme veren suhteen niin pitkälle kuin se on heidän mielestään mahdollista.

⁶ Kun tämä otetaan huomioon, mitä jos etsiessäsi lapsellesi sopivaa lääkäriä löydät lääkärin, joka on ollut hyvässä yhteistyössä Jehovan todistajien kanssa ja on aiemmin hoitanut samanlaisessa tilanteessa muita todistajia verettömästi, mutta jonka mielestä laki ei kuitenkaan salli hänen antavan ehdotonta lupausta siitä, ettei verta käytetä? Hän kuitenkin vakuuttaa, ettei hänen mielestään tälläkään kerralla verestä tule ongelmaa. Saatat päätyä siihen ratkaisuun, että tämä on paras vaihtoehtosi. Näissä olosuhteissa saattaisit tulla siihen tulokseen, että voit antaa luvan hoidon aloittamiseen. Tee kuitenkin täysin selväksi, että antaessasi luvan lääkärinhoitoon lapsellesi sinä et anna lupaa tehdä verensiirtoja. Näin toimimalla sinä kantaisit vastuusi, eikä ratkaisuasi pidettäisi sovitteluna.

⁷ Jos voit löytää järkevän hoitovaihtoehdon, joka vähentäisi entisestään veren käytön mahdollisuutta tai ehkä poistaisi sen kokonaan, valitsisit tietenkin tuon vähemmän riskialttiin tien. Sinun odotetaan, ponnistelevan ahkerasti löytääksesi lääkärin tai kirurgin, joka suostuu menemään pidemmälle kuin kukaan muu antamatta verta. Paras puolustuskeino on ennakoida ongelmat. Tee kaikkesi löytääksesi etukäteen yhteistyöhön halukkaan lääkärin. Yritä pysytellä erossa yhteistyöhön haluttomista lääkäreistä ja sairaaloista, jos se on mahdollista.

⁸ Joissakin maissa verensiirron antamiseen voi vaikuttaa myös se, miten sairaalahoito maksetaan. Kun näissä maissa vanhemmilla on sairausvakuutus tai jokin muu henkilökohtainen vakuutus, joka sallii heidän mennä haluamansa lääkärin hoitoon, lapset eivät niin helposti joudu yhteistyöhön haluttomien lääkäreiden tai sairaalahenkilökuntaan kuuluvien hoitoon. Riittävä vakuutussuoja ratkaisee usein sen, minkälaista palvelua perhe saa lääkäreiltä ja sairaaloilta. Myös se, haluaako sairaala tai lääkäri hyväksyä lapsen siirtämisen toiseen sairaalaan, riippuu usein siitä, pystyvätkö vanhemmat maksamaan hoidosta. Odottavien äitien on myös tärkeää huolehtia terveydestään raskauden aikana! Tällä on suuri vaikutus siihen, että keskosena syntyminen ja siihen liittyvät ongelmat vältetään, koska keskosten ja heidän ongelmiensa tavanomaisessa hoidossa käytetään monesti verta.

⁹ Toisinaan lääkärit valittavat, että Jehovan todistajat puhuvat verta koskevasta kielteisestä kannastaan vasta viime hetkellä. Näin ei tulisi koskaan olla. Yksi ensimmäisistä asioista, joka todistajavanhempien tulisi tehdä mennessään sairaalaan tai käyttäessään lääkärin palveluja, on puhua verta koskevasta näkökannastaan. Jos kyseessä on leikkaus, pyydä saada tavata nukutuslääkäri varhaisessa vaiheessa. Kirurgi voi ehkä auttaa sinua tässä. Sairaalassa täytettävät lomakkeet tulisi tarkistaa huolellisesti. Sinulla on oikeus viivata yli kaikki sellainen, mitä et voi hyväksyä. Kirjoita varmuuden vuoksi lomakkeeseen selvästi, että uskonnollisista ja lääketieteellisistä syistä verensiirtoa ei haluta eikä sallita missään olosuhteissa.

¹⁰ Apua Jehovan järjestöltä: Mitä järjestelyjä Jehovan järjestö on tehnyt auttaakseen sinua suojelemaan lapsiasi verensiirrolta? Niitä on monia. Seura on julkaissut paljon aineistoa valistaakseen meitä verestä ja vaihtoehtoisista verettömistä hoitomuodoista. Olet tutkinut Miten veri voi pelastaa elämäsi? -kirjasen ja muita julkaisuja tästä aiheesta. Ja paikallisessa seurakunnassa sinulla on veljiä ja sisaria, jotka voivat antaa sinulle paljon apua ja tukea. Kriisitilanteessa vanhimmat voivat katsoa hyödylliseksi järjestää ympärivuorokautisen vartioinnin sairaalaan, mieluiten niin, että vanhin on potilaan vanhemman tai muun lähisukulaisen kanssa. Verensiirrot annetaan usein silloin, kun kaikki sukulaiset ja ystävät ovat lähteneet kotiin yöksi.

¹¹ Suomessa on yhdeksän sairaalayhteyskomiteaa. Jokainen seurakunta on määrätty jonkin komitean alaisuuteen. Kukin komitea koostuu valmennetuista veljistä, joilla on mahdollisuus auttaa. Ottakaa seurakuntanne vanhinten kautta heihin yhteys, kun heitä tarvitaan. Heille ei tulisi soittaa vähäisistä ongelmista, mutta älkää odotelko liian pitkään, jos havaitaan, että vakava ongelma saattaa olla kehittymässä. He voivat usein antaa yhteistyöhön halukkaiden lääkäreiden nimiä ja ehdottaa, mitä vaihtoehtoisia hoitomuotoja on olemassa. Nämä veljet järjestävät itsensä paikalle ja auttavat ongelman käsittelemisessä, kun se on tarpeellista ja mahdollista.

¹² Huostaanottopäätöksen ennakoiminen ja toimenpiteet jos sellainen tehdään: Entä jos lääkäri tai sairaala aikoo saada huostaanottopäätöksen antaakseen verensiirron lapsellesi? Onko tällöin aika luovuttaa ja otaksua, ettei mitään ole enää tehtävissä? Ei missään tapauksessa! Verensiirron torjuminen saattaa olla yhä mahdollista. Sellaiseen mahdollisuuteen tulisi valmistautua etukäteen. Mitä voidaan tehdä?

¹³ Joidenkin niiden juridisten periaatteiden ymmärtäminen, jotka näissä asioissa ohjaavat sairaaloita ja viranomaisia tai vaikuttavat niihin, auttaa hyvin paljon puolustautumisessa. Eräs sellainen keskeisen tärkeä tosiasia on se, että laki ei anna vanhemmille rajatonta valtaa hyväksyä lääkärinhoito lapselleen tai kieltää se. Vaikka aikuisilla on yleisesti ottaen oikeus hyväksyä tai kieltää lääkärinhoito haluamallaan tavalla, vanhemmilla ei ole valtaa kieltää hoitoa, jota pidetään tarpeellisena heidän lapsensa elämälle tai terveydelle, vaikka heidän kieltonsa perustuisikin vilpittömiin uskonnollisiin näkemyksiin.

¹⁴ Yhdysvalloissa tämä perusperiaate heijastui vuonna 1944 korkeimman oikeuden päätöksessä, jossa sanottiin: ”Vanhemmat voivat itse ruveta marttyyreiksi. Mutta se ei merkitse sitä, että he voivat vastaavanlaisissa olosuhteista tehdä lapsistaan marttyyrejä ennen kuin nämä ovat saavuttaneet laillisen iän, jolloin he ovat kyllin vanhoja tekemään itse tämän valinnan.” Tämä sama ensisijainen kiinnostus lapsen fyysistä terveyttä ja hyvinvointia kohtaan sisältyy lastenhuoltoa koskeviin lakeihin muissakin maissa. Nämä lait, jotka koskevat lasten hyväksikäyttöä, on myös suunniteltu suojelemaan lapsia tarvittavan lääkärinhoidon laiminlyömiseltä.

¹⁵ Kristityt vanhemmat eivät varmasti vastusta lasten suojelemista vanhempien hyväksikäytöltä ja laiminlyönneiltä. Mutta lasten laiminlyömistä koskevia lakeja ja edellä mainitun korkeimman oikeuden päätöksen kaltaisia päätöksiä sovelletaan usein väärin Jehovan todistajien lapsia koskeviin tapauksiin. Miten niin? Ensiksikin koska todistajilla ei ole aikomusta tehdä lapsistaan ”marttyyrejä”. Jos he aikoisivat, miksi he alun alkaenkaan veisivät lapsensa sairaalaan? Päinvastoin todistajavanhemmat haluavat viedä lapsensa lääkärinhoitoon. He rakastavat lapsiaan ja haluavat heidän pysyvän terveinä. Mutta he uskovat, että heillä on Jumalan antama tehtävä valita vastuuntuntoisesti se, millainen hoito on parasta heidän lapsilleen. He haluavat, että heidän lastensa terveysongelmia hoidetaan verettömästi. Tällainen vaihtoehtoinen veretön hoito on parempaa ja turvallisempaa kuin sellainen hoito, jossa käytetään verta, ja lisäksi, mikä tärkeintä, heidän lapsensa pysyy sen ansiosta suuren Elämänantajan, Jehova Jumalan, suosiossa.

¹⁶ Verettömän lääkärinhoidon eduista huolimatta monet lääkärit ja lastensuojeluviranomaiset pitävät verensiirtohoitoa yleisesti käytössä olevana hoitomuotona, joka voi tietyissä olosuhteissa olla tarpeellinen tai jopa pelastaa elämää. Niinpä kun todistajavanhemmat kieltävät suositellut verensiirrot, voi syntyä ongelmia. Yleisesti puhuen lain mukaan lääkärit eivät voi hoitaa lapsia ilman vanhempien suostumusta. Jotta lääkärit tai muut sairaalahenkilökuntaan kuuluvat voittaisivat sen ongelman, ettei heillä ole vanhempien suostumusta käyttää verta, he voivat yrittää saada luvan verenkäyttöön hankkimalla sosiaaliviranomaisilta huostaanottopäätöksen.a

¹⁷ Usein huostaanottopäätökset, joiden avulla saadaan lupa käyttää verta, hankitaan hyvin nopeasti niin, että vanhemmille puhutaan asiasta hyvin vähän, jos ollenkaan. Lääkärit, sairaaloiden johtajat tai lastensuojeluviranomaiset yrittävät puolustella tällaisia hätäisiä päätöksiä väittämällä, että kyseessä on hätätilanne eikä ole aikaa antaa vanhemmille perusteellista selontekoa siitä, mitä on tekeillä. Kun asiaa on tiedusteltu lääkäreiltä myöhemmin, he ovat kuitenkin myöntäneet, ettei todellista hätätilannetta ollut ja että he halusivat huostaanottopäätöksen ”kaiken varalta”, mikäli verensiirto tulisi tulevaisuudessa heidän mielestään tarpeelliseksi. Lapsesi luonnollisina holhoojina teillä on perusluonteinen oikeus tietää, mitä lääkärit, sairaalaviranomaiset tai lastensuojeluviranomaiset tekevät lapsellenne kaikkina aikoina. Laki vaatii sitä, että, jos se suinkin on mahdollista, vanhempia kuullaan ennen huostaanottopäätöstä, ja teidän tulisi saada sanoa kantanne ennen päätöksen tekemistä.

¹⁸ Nämä juridiset tosiasiat korostavat sitä, miten tärkeää on löytää yhteistoiminnallinen lääkäri. Ole yhteistyössä hänen kanssaan ja auta häntä sairaalayhteyskomiteasi jäsenten avulla hoitamaan lapsesi lääkärinhoitoa vaativa ongelma verettömästi tai järjestä niin, että lapsesi siirretään sellaiselle lääkärille tai sellaiseen sairaalaan, jossa häntä hoidetaan sillä tavoin. Mutta jos näkyy merkkejä siitä, että lääkäri, sairaalan johtaja tai lastensuojeluviranomainen suunnittelee huostaanottopäätöksen hakemista, sinun tulee kysyä valppaasti, onko tällaista suunnitteilla. Jos päätöstä ollaan hakemassa, korostakaa sitä, että haluat tietää siitä, jotta voit esittää oman näkökantasi viranomaisille (Sananl. 18:17). Jos on aikaa, on toisinaan suositeltavaa pyytää asianajajan apua. Joissakin tapauksissa asia voidaan viedä tuomioistuimeen. Jos sinulla on asianajaja, hän voi saada Seuralta aineistoa, joka auttaa häntä puolustautumaan mahdollisimman hyvin kyseisissä olosuhteissa.

¹⁹ Jos verestä kieltäytymisesi viedään sosiaaliviranomaisten käsiteltäväksi, se lääkärin mielipide, että veri on tarpeellista lapsesi elämän tai terveyden ylläpitämiseksi, voi kuulostaa hyvin vakuuttavalta. Viranomaiset eivät ole lääketieteen asiantuntijoita, ja siksi he mukautuvat tavallisesti lääkärin asiantuntevaan lausuntoon. Näin tapahtuu varsinkin silloin, kun vanhemmille annetaan vain vähän tai ei lainkaan mahdollisuuksia esittää näkökantaansa asiasta ja kun lääkärin annetaan vapaasti esittää väitteitään veren ”kiireellisestä” tarpeesta. Tällaiset yksipuoliset käsittelyt eivät auta ratkaisemaan sitä, mikä on totuus asiassa. Tosiasia on, että se, milloin ja miksi lääkärien mielestä tarvitaan verta, on hyvin yksilöllistä ja epävarmaa. Usein on niin, että kun yksi lääkäri sanoo, että veri on ehdottoman tarpeellista lapsen elämän säilyttämiseksi, toinen lääkäri, jolla on kokemuksia saman lääkärinhoitoa vaativan ongelman hoitamisesta verettömästi, sanoo, ettei verta tarvita potilaan hoitamiseen.

²⁰ Mitä sanot, jos asianajaja tai viranomainen kysyy sinulta, miksi kiellät ”elämää pelastavan” verensiirron lapseltasi? Vaikka ensimmäinen ajatus olisi selittää näkemystäsi ylösnousemuksesta ja ilmaista vahva uskosi siihen, että Jumala tuo lapsesi takaisin, jos hän kuolee, sellainen vastaus saisi tuon viranomaisen, joka on ensisijaisesti kiinnostunut lapsen fyysisestä hyvinvoinnista, vain vakuuttuneeksi siitä, että olet uskonnollinen fanaatikko ja että hänen täytyy puuttua asioihin suojellakseen lastasi.

²¹ Viranomaisten tulee saada tietää, että vaikka kiellättekin veren antamisen voimakkaiden uskonnollisten syiden perusteella, te ette kiellä lääkärinhoitoa. Viranomaisten täytyy nähdä, että te ette ole sellaisia vanhempia, jotka laiminlyövät tai kohtelevat huonosti lapsiaan, vaan rakastavia vanhempia, jotka haluavat lastaan hoidettavan. Ette vain ole yhtä mieltä siitä, että veren oletetut edut syrjäyttävät siihen mahdollisesti sisältyvät kuolemanvaarat ja komplikaatiot, varsinkin kun käytettävissä on lääketieteellisiä vaihtoehtoja, joihin ei liity tällaisia riskejä.

²² Tilanteen mukaan saattaisit esittää viranomaiselle, että yhden lääkärin näkemys on, että verta tarvitaan, mutta että lääkärien näkemykset eroavat toisistaan, ja haluaisit saada tilaisuuden etsiä sellaisen lääkärin, joka hoitaisi lastasi yleisesti käytössä olevilla verettömillä hoitomenetelmillä. Sairaalayhteyskomitean avulla olet ehkä jo löytänyt sellaisen lääkärin, joka on halukas hoitamaan lastasi verettömästi ja joka saattaa antaa hyödyllisen lausunnon viranomaisille, ehkä puhelimitse. Yhteyskomitea voi todennäköisesti antaa viranomaisille – ehkä jopa huostaanottopäätöstä ajavalle lääkärille – lääketieteellisiä kirjoituksia, jotka osoittavat, miten lapsesi vaivaa voidaan hoitaa tehokkaasti verettömästi.

²³ Kun viranomaisilta haetaan hätäisesti huostaanottopäätöstä, he eivät ole useinkaan harkinneet monia vereen liittyviä vaaroja, joihin sisältyy aids, hepatiitti ja monet muut mahdolliset vaarat, tai heitä ei ole muistutettu niistä. Voit tähdentää niitä viranomaisille ja voit myös kertoa, että kristittynä vanhempana pidät toisen ihmisen veren käyttöä elämän ylläpitämiseksi Jumalan lain vakavana rikkomisena ja että veren antaminen väkisin lapsellesi olisi rinnastettavissa raiskaukseen. Sinä ja lapsesi (jos hän on niin vanha, että hänellä voi olla oma vakaumus) voitte selittää tuntevanne vastenmielisyyttä sellaista ruumiillisen koskemattomuuden loukkaamista kohtaan ja voitte vedota viranomaisiin, etteivät he anna päätöstä vaan sallivat sinun viedä lapsesi vaihtoehtoiseen lääkärinhoitoon.

²⁴ Kun puolustaudutaan asianmukaisesti, viranomaiset näkevät selvemmin toisen näkökannan – teidän näkökantanne – vanhempina. Silloin he eivät anna niin nopeasti lupaa verensiirrolle. Joissakin tapauksissa viranomaiset ovat rajoittaneet jyrkästi lääkärin vapautta käyttää verta ja ovat jopa vaatineet, että vaihtoehtoja harkitaan ensin, tai ovat antaneet vanhemmille tilaisuuden löytää lääkäreitä, jotka antavat veretöntä hoitoa.

²⁵ Kun ollaan tekemisissä niiden kanssa, jotka yrittävät antaa väkisin verensiirron, on tärkeää, ettette koskaan anna mitään vaikutelmaa vakaumuksenne horjumisesta. Viranomaiset (ja lääkärit) kysyvät joskus, olisiko vanhempien vaikea siirtää heille vastuu verensiirron tekemisestä, ja ajattelevat, että vanhempien olisi tällöin helpompi elää omantuntonsa kanssa. Tulisi kuitenkin tehdä selväksi kaikille asianosaisille, että te vanhempina tunnette olevanne velvollisia tekemään jatkuvasti kaikkenne verensiirron välttämiseksi. Tämä on Jumalalta saatu vastuu. Sitä ei voida siirtää.

²⁶ Kun siis puhutaan lääkäreiden ja viranomaisten kanssa, teidän tulee olla valmistautuneita esittämään näkemyksenne selvästi ja vakuuttavasti. Jos kaikista ponnisteluistanne huolimatta huostaanottopäätös tehdään, vedotkaa edelleen lääkäriin, ettei hän anna verensiirtoa ja että hän käyttää vaihtoehtoista hoitoa. Yrittäkää jatkuvasti saada hänet tarkastelemaan lääketieteellisiä kirjoituksia ja niiden lääkäreiden neuvoja, jotka ovat halukkaita neuvottelemaan siitä, miten kyseinen lääkärinhoitoa vaativa ongelma voitaisiin hoitaa verettömästi. Useammin kuin kerran järkähtämättömältä vaikuttanut lääkäri on tullut leikkaushuoneesta ja ilmoittanut ylpeänä, ettei hän käyttänyt verta. Älä siis lannistu senkään jälkeen, kun huostaanottopäätös on tehty. – Ks. Vartiotornista 15. kesäkuuta 1991 ”Lukijoiden kysymyksiä”.

²⁷ Muista, että Jeesus sanoi: ”Olkaa varuillanne ihmisten suhteen, sillä he luovuttavat teidät paikallisiin oikeusistuimiin – –. Viedäänpä teitä maaherrojen ja kuninkaittenkin eteen minun tähteni, todistukseksi heille ja kansoille.” Lohdutukseksemme tällaisissa olosuhteissa Jeesus lisäsi, että pyhä henki auttaisi meitä muistamaan, mitä meidän olisi sopivaa ja hyödyllistä sanoa tällaisissa tilanteissa. (Matt. 10:16–20.)

²⁸ ”Se joka osoittaa asiassa tarkkanäköisyyttä, löytää hyvää, ja onnellinen on se, joka luottaa Jehovaan.” (Sananl. 16:20, UM) Vanhemmat, tehkää etukäteen tarvittavia järjestelyjä suojellaksenne lastanne hengellisesti saastuttavalta verensiirrolta (Sananl. 22:3). Lapset, osoittakaa vastakaikua vanhempienne valmennukselle kun he tekevät tällaisia valmisteluja ja ottakaa ne sydämenasiaksenne. Olkaa perheenä ”lujia siinä, ettette syö verta – – että menestyisitte”, koska yllänne on Jehovan siunaus ja hyväksymyksen hymy (5. Moos. 12:23–25).

[Alaviitteet]