Kokouksissa käyminen – vakava vastuu
1 Miten vakavasti sinä suhtaudut kokouksissa käymiseen? Se on tutkiva kysymys, eikö totta? Epäilemättä useimmat meistä tietävät sisimmässään arvostavansa kokouksia. Raportit osoittavat kuitenkin, että monissa seurakunnissa kokouksissa käyminen on viime aikoina vähentynyt. Mistä se voi johtua? Antavatko jotkut meistä liiallisen ansiotyön, väsymyksen, kotitöiden, vähäisen huonovointisuuden tai hiukan huonon sään estää meitä täyttämästä velvollisuuttamme käydä kokouksissa säännöllisesti? (5. Moos. 31:12.) Koska tämä on raamatullinen vaatimus, meidän kaikkien tulee harkita rukouksen hengessä kysymystä: miten vakavasti minä suhtaudun kokouksissa käymiseen?
2 Jotkut veljistämme kävelevät tuntikausia pölyisiä teitä ja ylittävät krokotiileja viliseviä jokia päästäkseen kokoukseen. Omassa seurakunnassasi voi olla uskollisia, jotka eivät ole ”koskaan poissa” kokouksista huolimatta vakavista terveysongelmista, vammaisuudesta, musertavasta työmäärästä työpaikallaan tai vaativista koulutehtävistä (Luuk. 2:37). Miksi he ponnistelevat ollakseen läsnä kokouksissa? Koska he tietävät, etteivät he voi vastata tämän paineita täynnä olevan maailman haasteisiin omin voimin. Heidän täytyy luottaa voimaan, jota Jumala antaa. (2. Kor. 12:9, 10.)
3 Seuraamme nykyään varhaiskristittyjen antamaa mallia. He kokoontuivat säännöllisesti rukoilemaan, kertomaan kokemuksia ja tutkimaan Jumalan sanaa. (Apt. 4:23–30; 11:4–18; Kol. 4:16.) Saamme opetusta Raamatun ennustuksista ja opeista sekä jumalisesta käytöksestä ja kristillisestä moraalista. Samalla saamme myös ajankohtaisia kehotuksia kohentaa elämäämme soveltamalla huolellisesti Raamatun periaatteita. (1. Tim. 4:8.) Lisäksi meitä muistutetaan toivostamme, että jonakin päivänä ongelmat ja kärsimykset päättyvät. On erittäin tärkeää pitää yllä tätä toivoa. (Hepr. 6:19.)
4 Miten vakavasti perheesi suhtautuu kokouksissa käymiseen? Kuuluuko se yhtä kiinteästi aikatauluunne kuin ruoka-ajat tai ansiotyö? Huomaatteko kokousiltoina keskustelevanne siitä, menettekö kokoukseen vai ette, vai onko niin, että teidän huonekunnassanne säännöllinen yhdessäolo veljienne kanssa ei ole valinnanvaraista? Monet julistajat muistavat vihkiytyneiden vanhempiensa esimerkin, kun he olivat kasvuiässä. ”Eräs isän piirre oli”, muistelee eräs vanhin lämpimästi, ”että hän piti aina huolta siitä, että perhe pääsi kokouksiin. Jos joku oli sairas, yksi meistä jäi kotiin hänen kanssaan, mutta muut lähtivät kokoukseen!”
5 Seuraavissa Valtakunnan Palveluksemme numeroissa käsittelemme kunkin seurakunnankokouksen arvoa auttaaksemme kehittämään arvostusta näitä hengellisiä järjestelyjä kohtaan. Olemme varmoja siitä, että nämä kirjoitukset auttavat sinua, joka voisit käydä kokouksissa säännöllisemmin, ymmärtämään, mitä jäät vaille. Niissä on myös hyödyllisiä muistutuksia kokouksia johtaville, sekä ehdotuksia, joita me kaikki voimme soveltaa valmistautuessamme ja osallistuessamme niihin. Miksi ette istuisi perheenä tarkastelemaan rukouksen hengessä tapaanne käydä kokouksissa? Tehkää sitten kaikki tarpeelliset muutokset aikatauluunne. Säännöllinen kokouksissa käyminen on tärkeä osa teokraattista valmennustamme, ja siihen tulee todellakin suhtautua hyvin vakavasti.