Antakaamme valomme loistaa jatkuvasti

¹ Mitä valo on? Erään sanakirjan mukaan se ”aiheuttaa (ja tekee mahdolliseksi) näköaistimuksen”. Mutta pitkälle kehitetystä tekniikasta huolimatta ihminen ei vieläkään todella tiedä tyhjentävää vastausta kysymykseen, jonka Jehova esitti Jobin 38:24:ssä. Voimmeko tulla toimeen ilman valoa? Ilman valoa meitä ei voisi olla olemassa. Se on välttämätöntä fyysiselle näkökyvylle, ja Raamatussa sanotaan, että hengellisessä merkityksessä ”Jumala on valo” (1. Joh. 1:5). Olemme täysin riippuvaisia Hänestä, joka ”antaa meille valoa” (Ps. 118:27).

² Tämä pitää paikkansa fyysisessä mielessä, mutta vielä enemmän hengellisesti. Väärä uskonto on johtanut suuria ihmisjoukkoja harhaan ja jättänyt ne hengelliseen pimeyteen haparoimaan ”seinän viertä niin kuin sokeat” (Jes. 59:9, 10). Jehovan ylivertainen rakkaus ja sääli saavat hänet ’lähettämään valonsa ja totuutensa’ (Ps. 43:3). Kirjaimellisesti miljoonat arvostavat ihmiset ovat osoittaneet vastakaikua ja tulleet ”pimeydestä [hänen] ihmeelliseen valoonsa” (1. Piet. 2:9).

³ Jeesuksella Kristuksella on erittäin tärkeä osa tämän valon tuomisessa maailmaan. Hän sanoi: ”Minä olen tullut valoksi maailmaan, jottei kukaan, joka uskoo minuun, jäisi pimeyteen.” (Joh. 12:46.) Hän suuntasi kaikki aikansa, energiansa ja voimansa siihen, että hän teki totuuden valon tunnetuksi. Hän kulki kotimaataan ristiin rastiin sekä saarnasi ja opetti käytännöllisesti katsoen jokaisessa kaupungissa ja kylässä. Hän joutui kestämään hellittämätöntä vainoa joka taholta, mutta pysyi horjumatta tehtävässään jakaa totuuden valoa.

⁴ Jeesus keskittyi opetuslasten valitsemiseen, valmentamiseen ja organisointiin tietty päämäärä mielessään. Matteuksen 5:14–16:een on merkitty muistiin ohjeita, joita hän antoi heille: ”Te olette maailman valo. – – loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja kirkastaisivat Isäänne, joka on taivaissa.” Jeesuksen tavoin heidänkin oli määrä olla ”valaisijoina maailmassa” ja levittää totuuden valoa kauas ja laajalle (Fil. 2:15). He omaksuivat tuon vastuun iloiten ja pitivät sitä elämänsä päätarkoituksena. Lyhyen ajan kuluttua Paavali saattoi sanoa, että hyvää uutista ”on saarnattu kaikessa luomakunnassa, joka taivaan alla on” (Kol. 1:23). Koko kristillinen seurakunta osallistui yhdessä tuohon suureen työhön.

⁵ Meidän tulisi olla nykyään kiitollisia siitä, että saamme kuulua niihin, jotka ovat panneet ”pois pimeyteen kuuluvat teot” (Room. 13:12, 13). Voimme osoittaa kiitollisuutemme jäljittelemällä Jeesuksen ja menneisyydessä eläneiden uskollisten kristittyjen esimerkkiä. Koskaan ennen ihmiskunnan historiassa ei toisten ole ollut niin kiireellisen tärkeää kuulla totuus kuin nyt. Mikään muu toiminta ei ole alkuunkaan yhtä kiireistä eikä tuota yhtä kauaskantoista hyötyä kuin tämä työ.

⁶ Miten voimme loistaa valaisijoina? Tärkein tapa antaa valomme loistaa on se, että saarnaamme Valtakunnasta. Kaikissa seurakunnissa on tehty säännölliset järjestelyt kullekin seurakunnalle määrätyllä alueella saarnaamista varten. Useilla kielillä painetaan valtavat määrät monenlaista kirjallisuutta. Kokouksissa saamme monipuolista koulutusta, ja ne, joilla on kokemusta, auttavat toisten henkilökohtaisessa valmentamisessa. Miehillä, naisilla, vanhoilla ja jopa lapsilla on mahdollisuus osallistua. Jokaista seurakuntaan kuuluvaa kehotetaan osallistumaan siinä määrin kuin hänen kykynsä ja olosuhteensa sallivat. Kaikki seurakunnan toimet keskittyvät saarnaamiseen, ja kaikkia seurakunnan jäseniä autetaan osallistumaan siihen jollain tavalla. Paras tapa huolehtia siitä, että valomme loistaa jatkuvasti, on se, että olemme säännöllisesti läheisessä kanssakäymisessä seurakunnan kanssa.

⁷ Voimme loistaa muutenkin kuin todistamalla suullisesti. Pelkkä käytöksemme voi herättää huomiota. Pietarilla oli tämä mielessään, kun hän kehotti: ”Säilyttäkää käytöksenne hyvänä kansakuntien keskuudessa, jotta he – – teidän hyvien tekojenne johdosta, joiden silminnäkijöitä he ovat, kirkastaisivat Jumalaa.” (1. Piet. 2:12.) Monet tuomitsevat jonkin työn tai järjestön sillä perusteella, miten siinä mukana olijat käyttäytyvät. Kun tarkkailijat näkevät moraalisesti puhtaita, rehellisiä, rauhaa rakastavia ja lainkuuliaisia ihmisiä, he pitävät näitä erilaisina ja huomaavat näiden noudattavan paljon korkeampia normeja kuin enemmistö ihmisistä. Aviomies antaa valonsa loistaa kunnioittamalla ja vaalimalla vaimoaan rakkaudellisesti; vaimo tekee samoin kunnioittamalla miehensä johtoasemaa. Lapset erottuvat muista lapsista, kun he tottelevat vanhempiaan sekä karttavat sukupuolista moraalittomuutta ja huumeiden käyttöä. Tunnollista, rehellistä ja huomaavaista työntekijää arvostetaan suuresti. Ilmaisemalla näitä kristillisiä ominaisuuksia annamme valomme loistaa ja suosittelemme elämäntapaamme toisille.

⁸ Saarnaaminen on sen kertomista toisille, mitä on oppinut Jumalan sanasta. Sitä suoritetaan julkisesti lavalla tai ovilla, mutta se ei missään tapauksessa rajoitu vain näihin tilanteisiin. Päivittäin joudumme tekemisiin kymmenien ihmisten kanssa. Montako kertaa päivässä puhut naapureittesi kanssa? Kuinka usein joku tulee ovellesi? Kuinka monen eri ihmisen kanssa olet tekemisissä tehdessäsi ostoksia, matkustaessasi bussilla tai ollessasi ansiotyössä? Jos olet koululainen, pystytkö laskemaan, kuinka monen kanssa puhut joka päivä? Tilaisuuksia puhua toisille on käytännössä rajattomasti. Tarvitsee vain muistaa muutama raamatullinen ajatus, pitää Raamattu ja joitakin traktaatteja käsillä ja ottaa aloite puhumisessa, kun siihen tarjoutuu tilaisuus.

⁹ Vaikka vapaamuotoinen todistaminen on suhteellisen yksinkertaista, monet epäröivät kokeilla sitä. Ehkä he ovat pidättyväisiä siksi, että he tuntevat olevansa liian ujoja lähestymään vieraita ihmisiä tai se hermostuttaa heitä liikaa. He voivat pelätä joutuvansa huomion kohteeksi tai saavansa tylyn vastauksen. Ne joilla on kokemusta vapaamuotoisesta todistamisesta, vakuuttavat, että harvoin on syytä minkäänlaiseen huoleen. Muut ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia kuin me; heillä on samat tarpeet, heitä huolestuttavat samat asiat, ja he toivovat samoja asioita itselleen ja perheelleen. Useimmat vastaavat ystävällisesti iloiseen hymyyn tai lämpimään tervehdykseen. Alkuun päästäksesi sinun täytyy kenties ’kerätä rohkeutta’ (1. Tess. 2:2). Kun pääset vauhtiin, voit kuitenkin olla iloisesti yllättynyt siitä, mitä saat aikaan.

¹⁰ Meitä siunataan, kun annamme valomme loistaa: Tässä on muutamia esimerkkejä virkistävistä kokemuksista, joita on saatu todistamalla vapaamuotoisesti: Muuan 55-vuotias nainen yritti päästä kadun yli. Hän oli jäämäisillään auton alle, kun eräs sisar tarttui hänen käsivarteensa, veti hänet turvaan ja sanoi: ”Olkaa varovainen, sillä elämme vaarallisia aikoja!” Sen jälkeen sisar selitti, miksi ajat ovat niin vaarallisia. Nainen kysyi: ”Oletteko Jehovan todistaja?” Saatuaan erään kirjamme sisareltaan hän oli halunnut tavata jonkun Jehovan todistajan, ja tämä kohtaaminen teki sen mahdolliseksi.

¹¹ Muuan sisar alkoi keskustella erään naisen kanssa lääkärin odotushuoneessa. Nainen kuunteli tarkkaavaisesti ja sanoi: ”Jehovan todistajat ovat jo jonkin aikaa osuneet tielleni, mutta jos minusta joskus tulevaisuudessa todella tulee Jehovan todistaja, niin se johtuu siitä, mitä juuri kerroit minulle. Kun kuuntelen sinua, alan ikään kuin nähdä valoa pimeässä paikassa.”

¹² Totuuden opettaminen toisille voi alkaa jostain ystävällisestä teosta. Kävellessään kotiin kenttäpalveluksesta kaksi sisarta huomasi iäkkään naisen, joka vaikutti sairaalta astuessaan pois bussista. He pysähtyivät kysymään naiselta, tarvitsiko tämä apua. Hän oli niin yllättynyt tuosta kahden täysin vieraan ihmisen häntä kohtaan osoittamasta kiinnostuksesta, että hän halusi välttämättä tietää, mikä sai aikaan tuon ystävällisen eleen. Näin avautui tilaisuus antaa todistusta. Nainen antoi sisarille auliisti osoitteensa ja pyysi lämpimästi heitä käymään luonaan. Tutkistelu aloitettiin. Pian nainen alkoi käydä kokouksissa, ja nyt hän kertoo totuudesta toisille.

¹³ Eräs iäkäs sisar käyttää hyväkseen tilaisuudet todistaa aikaisin aamulla paikallisella uimarannalla. Hän tapaa kotiapulaisia, lastenvahteja, pankkivirkailijoita ja muita, jotka ovat aamulenkillä lankuista tehdyillä kävelyteillä. Hän johtaa raamatuntutkisteluja penkeillä. Useat ihmiset ovat oppineet totuuden häneltä ja ovat nyt Jehovan todistajia.

¹⁴ Muuan sisar kuuli työtoverinsa puhuvan eräästä poliittisesta puolueesta, jonka tämä uskoi voivan ratkaista maailman ongelmat. Sisar alkoi puhua ja kertoi siitä, mitä Jumalan valtakunta tulee tekemään. Tämä työpaikalla käyty keskustelu johti säännölliseen Raamatun kotitutkisteluun, ja aikanaan sekä naisesta että hänen miehestään tuli todistajia.

¹⁵ Älä koskaan unohda olevasi todistaja! Kun Jeesus kuvaili opetuslapsiaan ”maailman valoksi”, hän tarkoitti sitä, että heidän tulisi auttaa toisia hyötymään Jumalan sanan hengellisestä valistuksesta. Jos noudatamme Jeesuksen neuvoa, miten suhtaudumme palvelukseemme?

¹⁶ Jotkut ihmiset valitsevat työpaikkaa etsiessään osa-aikatyön. He asettavat rajat sille, kuinka paljon aikaa ja voimia he kuluttavat työhön, koska he käyttävät mieluummin enemmän aikaa toimintaan, jota he pitävät palkitsevampana. Suhtaudummeko me samoin palvelukseemme? Vaikka ehkä tunnemme olevamme velvollisia ja jopa halukkaita käyttämään jonkin verran aikaa palvelukseen, tulisiko päähuomiomme suuntautua toisaalle?

¹⁷ Koska ymmärsimme, että on mahdotonta olla osa-aikainen kristitty, me vihkiydyimme, ’kielsimme itsemme’ ja tarjouduimme seuraamaan Jeesusta ”jatkuvasti” (Matt. 16:24). Haluamme edelleen olla ”kokosieluisia” ja antaa valomme loistaa joka tilanteessa, jotta voisimme tavoittaa ihmisiä kaikkialla, missä heitä on (Kol. 3:23, 24). Meidän täytyy vastustaa maailmallisia asenteita, säilyttää intomme sellaisena kuin se oli alussa sekä huolehtia siitä, että valomme loistaa jatkuvasti kirkkaana. Jotkut ovat ehkä päästäneet intonsa laantumaan ja valonsa himmenemään heikoksi tuikuksi, jota tuskin näkee vähän matkan päästä. Sellainen ihminen voi tarvita apua voidakseen saada takaisin palvelusintonsa.

¹⁸ Joillakuilla voi olla taipumus pidättyä todistamasta, koska monet eivät suhtaudu sanomaamme suopeasti. Paavali sanoi, että Kristusta koskeva sanoma oli ”tyhmyyttä niille, jotka tuhoutuvat” (1. Kor. 1:18). Huolimatta toisten puheista hän kuitenkin julisti päättäväisesti: ”Minä en häpeä hyvää uutista.” (Room. 1:16.) Häpeään liittyy huonommuuden tai arvottomuuden tunne. Kuinka meitä voisi mitenkään hävettää puhua kaikkeuden Korkeimmasta Suvereenista ja niistä ihmeellisistä järjestelyistä, joita hän on tehnyt ikuiseksi onneksemme? Olisi mahdotonta ajatella, että tuntisimme itsemme huonoksi tai arvottomaksi puhuessamme näistä totuuksista toisille. Sen sijaan meidän tulisi tuntea pakottavaa halua tehdä kaikkemme ja osoittaa olevamme vakuuttuneita siitä, että meillä ”ei ole mitään hävettävää” (2. Tim. 2:15).

¹⁹ Totuuden valo, joka loistaa nyt kaikissa maissa eri puolilla maailmaa, sisältää lämpimän kehotuksen ottaa vastaan toivo ikuisesta elämästä paratiisillisessa uudessa maailmassa. Osoittakaamme, että olemme sydämemme pohjasta päättäneet vastata kehotukseen antaa valomme loistaa jatkuvasti! Jos teemme siten, meillä on syytä iloon, kuten oli niillä opetuslapsilla, jotka joka päivä ”jatkoivat herkeämättä opettamista ja hyvän uutisen julistamista Kristuksesta, Jeesuksesta” (Apt. 5:42).