Vetoa kirjasten avulla sekä mieleen että sydämeen
1 Raamatun totuutta tulisi esittää siten, että se vetoaa sekä mieleen että sydämeen. Kun Jeesus selitti totuutta kuulijoilleen, hän valitsi aiheita, jotka kiinnostivat ja motivoivat heitä (Luuk. 24:17, 27, 32, 45). Menestymisemme palveluksessa riippuu suuresti siitä, miten paljon näemme vaivaa tunnistaaksemme kuulijoidemme hengelliset tarpeet.
2 Kirjaset voivat olla tehokkaita välineitä pyrkiessämme tavoittamaan palveluksessa tapaamiemme ihmisten mielen ja sydämen. Mieti etukäteen, kenelle voisit mitäkin kirjasta esittää elokuun aikana:
– Välittääkö Jumala todella meistä?. Ihmiset, joilla on taloudellisia vaikeuksia tai joita on kohdannut jokin murhenäytelmä, arvostavat tätä lohduttavaa tietoa tulevaisuudesta, joka on vailla kärsimyksiä.
– Mikä on elämän tarkoitus? Miten voit löytää sen?. Nuoret, jotka pohtivat vakavasti tulevaisuuttaan, hyötyvät tämän kirjasen Raamattuun perustuvista vastauksista.
– Nauti elämästä maan päällä ikuisesti!. Runsas kuvitus ja mainitut raamatunkohdat auttavat pieniä lapsia ja sellaisia, joilla on puutteellinen lukutaito, ymmärtämään Jumalan tarkoituksia.
– Hallitus joka tuo paratiisin. Kuka tahansa hallinnon eri aloilla työskentelevä saattaisi arvostaa tietoa siitä, miten Jumalan valtakunta ratkaisee ihmiskunnan vaikeat ongelmat.
– Kun joku rakkaasi kuolee. Sellaiset, joilta on kuollut omaisia tai läheisiä ystäviä, saattavat arvostaa tämän kirjasen sisältämää lohduttavaa tietoa. Myös monet hautaustoimistojen hoitajat ottavat mielellään näitä kirjasia annettavaksi sureville perheille.
– Tulisiko sinun uskoa kolminaisuuteen?. Uskonnollinen ihminen saattaa osoittaa vastakaikua totuudelle, jonka tämä monia lähdeviitteitä sisältävä kirjanen kertoo yhdestä kristikunnan perusopista.
3 Tutustu itse kaikkiin kirjasiin ja mieti, miten voit parhaiten käyttää niitä alueellasi. Esitysehdotuksia on vuoden 1998 heinäkuun Valtakunnan Palveluksemme takasivulla. Siunatkoon Jehova ponnistelujasi, kun pyrit tavoittamaan sekä ihmisten mielen että sydämen (Mark. 6:34).