Voitko ojentaa auttavan kätesi?
1 Apostoli Paavali neuvoi seurakuntalaisia ’pitämään samaa huolta toisistaan’ (1. Kor. 12:25). Meidän tulee siksi osoittaa henkilökohtaista kiinnostusta toinen toistamme kohtaan ja antaa tarvittaessa halukkaasti rakkaudellista apua. Esimerkiksi jotkut keskuudessamme olevat hengelliset sisaremme kasvattavat lapsensa yksinään totuuteen. Nämä sisaret kantavat kokonaan sen vastuukuorman, joka liittyy heidän jälkeläistensä hengelliseen valmentamiseen. He ansaitsevat varmasti huomaavaisen rohkaisumme ja käytännöllisen apumme ”tarpeittensa mukaan” (Room. 12:13a). Voitko sinä ojentaa heille auttavan kätesi?
2 Tapoja joilla voisit auttaa. Se, että tarjoamme kyydin kokouksiin ja konventteihin perheelle, jonka täytyy käyttää julkisia liikennevälineitä, voi merkitä heille melkoista rahansäästöä. Kun autamme kokouksissa jotakuta äitiä hänen pienten lastensa hoitamisessa, hän voi hyötyä ohjelmasta enemmän. Voimme keventää hänen taakkaansa myös tarjoamalla apua, kun hän ottaa lapsensa mukaan kenttäpalvelukseen. Aito kiinnostus näitä lapsia kohtaan – heidän kanssaan ystävystyminen – voi vaikuttaa nuoriimme erittäin myönteisesti. Lisäksi se, että kutsutte yksinhuoltajaperheen aika ajoin perhetutkisteluunne, virkistää hengellisesti.
3 Ole ymmärtäväinen. Meidän tulee varoa tyrkyttämästä apuamme, jollei joku tunne sitä tarvitsevansa. Emme myöskään haluaisi sekaantua kenenkään perheasioihin, kun annamme kaivattua apua. Sisaret ja pariskunnat voivat tietenkin parhaiten auttaa tarpeessa olevaa sisarta.
4 Kaikkia kristittyjä kehotetaan ’noudattamaan vieraanvaraisuutta’ toisiaan kohtaan (Room. 12:13b). Se, että ojennamme auttavan kätemme hengellisille veljillemme ja sisarillemme, on eräs niistä lukuisista tavoista, joilla osoitamme Kristuksen esimerkin kaltaista rakkautta, joka vallitsee keskuudessamme (Joh. 13:35).