Kysymyspalsta

◼ Miten sellaista henkilöä, joka on ollut pitkään toimettomana, voidaan auttaa pätevöitymään jälleen hyvän uutisen julistajaksi?

Se että joku toimeton osoittaa haluavansa sydämestään palvella Jehovaa, on syy iloon (Luuk. 15:4–6). Todennäköisesti hän on antanut vastustuksen tai elämän paineiden työntää syrjään henkilökohtaisen tutkimisen, kokoukset ja kenttäpalveluksen. Miten häntä voitaisiin parhaiten auttaa edistymään hengellisesti?

Meidän kaikkien tulee ottaa aloite saadaksemme hänet vakuuttuneeksi siitä, että tunnemme aitoa kristillistä rakkautta häntä kohtaan. Vanhimmat selvittävät viipymättä, mitä nimenomaisia hengellisiä tarpeita hänellä on (Jaak. 5:14, 15). Jos henkilö on ollut toimettomana vain vähän aikaa, hänen elvyttämisekseen kenttäpalvelukseen ei ehkä tarvita muuta kuin että joku kokenut julistaja tarjoaa hänelle apua. Mutta jos hän ei ole ollut seurakunnan yhteydessä pitkään aikaan, vaaditaan luultavasti enemmän apua. Jotta hänen uskoaan ja arvostustaan voitaisiin kasvattaa, voi olla viisasta aloittaa hänelle henkilökohtainen raamatuntutkistelu jostakin sopivasta julkaisusta. Tällöin palvelusvalvoja järjestää pätevän julistajan johtamaan tällaista tutkistelua. (Hepr. 5:12–14; ks. vuoden 1998 marraskuun Valtakunnan Palveluksemme kysymyspalsta.) Jos tiedät jonkun, joka on tällaisen avun tarpeessa, puhu asiasta seurakuntasi palvelusvalvojalle.

Ennen kuin jotakuta kauan toimettomana ollutta pyydetään osallistumaan jälleen palvelukseen, on suositeltavaa, että kaksi vanhinta tapaa hänet nähdäkseen, onko hän pätevä Valtakunnan julistajaksi. Tapaamisessa noudatetaan samanlaista käytäntöä kuin keskustelussa sellaisten uusien kanssa, jotka haluavat pätevöityä hyvän uutisen julistajiksi (ks. Vartiotorni 15.11.1988 s. 17). Toimettoman tulee vilpittömästi haluta kertoa hyvää uutista toisille. Hänen tulee myös täyttää ne perusvaatimukset, jotka on mainittu Palveluksemme-kirjan sivuilla 98 ja 99, ja käydä seurakunnan kokouksissa.

Se että palveluksen uudelleen aloittava henkilö pitää yllä hyvää hengellistä rutiinia, auttaa häntä suuresti säilyttämään kallisarvoisen suhteensa Jehovaan ja vahvistamaan sitä sekä jatkamaan kulkua ikuiseen elämään johtavalla tiellä (Matt. 7:14; Hepr. 10:23–25). Kun hän ryhtyy ”kaikkiin hartaisiin ponnistuksiin” ja kehittää kestäviä kristillisiä ominaisuuksia, se estää häntä enää koskaan tulemasta ’toimettomaksi tai hedelmättömäksi’ Kristuksen opetuslapsena (2. Piet. 1:5–8).