Onko se este saarnaamiselle?
1 Suurin osa ihmisistä elää kiireistä elämää. Jehovan todistajat kuuluvat kiireisimpiin – me tutkimme Jumalan sanaa, käymme seurakunnan kokouksissa ja osallistumme kenttäpalvelukseen. Lisäksi meillä riittää kiireitä, kun huolehdimme ansiotyöstä, kotitöistä tai koulutöistä ja monista muista vastuista, jotka kaikki vievät aikaa. Tämä on erityisen haastavaa perheenpäille.
2 Koska taloudellinen tilanne on monin paikoin heikko, perheenpäiden on ehkä tehtävä pitkiä ja raskaita työpäiviä ansaitakseen elannon. Kun vaativa ansiotyö vie suurimman osan heidän ajastaan ja voimistaan, heille ei jää paljon aikaa ja voimia saarnaamistyöhön. Koska aineellisista tarpeista huolehtiminen on perheenpäiden velvollisuus, jotkut saattavat ajatella, että he voivat osallistua palvelukseen vain vähän (1. Tim. 5:8). Ei tosin voida kiistää, että elämän välttämättömyyksien hankkimiseen liittyy nykyään monia paineita. Ansiotyön ei kuitenkaan tarvitse tulla esteeksi hyvän uutisen saarnaamiselle (Mark. 13:10). On siksi hyvä tutkia, millainen tilanteemme todellisuudessa on.
3 Koska tämän maailman näyttämö vaihtuu jatkuvasti, perheenpää voi olla taipuvainen uhraamaan runsaasti aikaa työlle, jotta hän voisi kartuttaa taloudellisia varojaan ennalta arvaamattomien hätätilanteiden varalle (1. Kor. 7:31). Lisääntynyt ansiotyö voi näyttää tuovan enemmän aineellista ja enemmän mahdollisuuksia virkistäytyä ja nauttia ajanvietteestä, mutta tekeekö tämä perheestä onnellisemman ja tyytyväisemmän, jos se tapahtuu hengellisiin pyrkimyksiin ja säännölliseen kokouksissa käymiseen käytettävän ajan kustannuksella? Haluamme varmasti välttää kaikkea sellaista, mikä vaarantaa hengellisyytemme. On viisasta noudattaa Jeesuksen neuvoa ’kerätä aarteita taivaaseen’ ja ’olla rikas Jumalalle’ (Matt. 6:19–21; Luuk. 12:15–21).
4 Etsi ensin Valtakunnan etuja. Jeesus opetti seuraajiaan panemaan hengelliset asiat kaiken muun edelle. Hän sanoi heille: ”Älkää siis koskaan olko huolissanne ja sanoko: ’Mitä me syömme?’ tai: ’Mitä me juomme?’ tai: ’Mitä me puemme yllemme?’” Miksi hän antoi tällaisen kehotuksen? Hän selitti: ”Sillä teidän taivaallinen Isänne tietää teidän tarvitsevan näitä kaikkia.” Jos olemme todella vakuuttuneita tästä, mikään ei estä meitä tekemästä niin kuin Jeesus seuraavaksi sanoi: ”Näin ollen etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä muu [aineelliset välttämättömyydet] lisätään teille.” Jumala kyllä pitää siitä huolen! (Matt. 6:31–33.) Nyt ei totisesti ole aika antaa huomionsa hajota sen vuoksi, että on tarpeettomasti huolissaan elatuksen hankkimisesta tai että haluaa saada mukavat oltavat asiainjärjestelmässä, joka häviää pian (1. Piet. 5:7; 1. Joh. 2:15–17).
5 Ansiotyön päätarkoitus on täyttää aineelliset tarpeemme. Miten paljon me sitten tarvitsemme? Apostoli Paavali kirjoitti: ”Kun meillä siis on elatus sekä vaatetus ja suoja, me tyydymme niihin.” Yritämmekö saada vielä enemmän? Silloin voimme joutua kärsimään niistä seurauksista, joista Paavali varoitti: ”Ne, jotka ovat päättäneet olla rikkaita, joutuvat kiusaukseen ja ansaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin haluihin, jotka upottavat ihmiset tuhoon ja turmioon.” (1. Tim. 6:8, 9; Matt. 6:24; Luuk. 14:33.) Mistä tiedämme, ovatko kohtuuttomat halut esteenä meille?
6 Jos osallistumisemme kenttäpalvelukseen on maallisten pyrkimysten vuoksi hyvin vähäistä tai jos emme näe tarvetta tehdä uhrauksia hyvän uutisen hyväksi, on tarpeellista panna asiat uuteen tärkeysjärjestykseen (Hepr. 13:15, 16). Vaatimattomampi elämäntapa on suureksi avuksi siinä, ettei tällaista estettä muodostu saarnaamisellemme. Kun on kyse siitä, miten käytämme aikaamme ja voimiamme, Valtakunnan edut tulee pitää aina etusijalla.
7 Vaivannäköä joka ei ole turhaa. Paavalin sanat kannustavat meitä olemaan sellaisia, ’joilla on runsaasti tehtävää Herran työssä, koska tiedämme, että vaivannäkömme ei ole turhaa Herran yhteydessä’ (1. Kor. 15:58). Tärkein osa ”Herran työtä” on Valtakunnan saarnaaminen ja opetuslasten tekeminen (Matt. 24:14; 28:19, 20). Voidaksemme osallistua siihen mahdollisimman paljon meidän tulee varata joka viikko aikaa kenttäpalvelukseen ja pyrkiä siihen, ettemme käytä tuota aikaa mihinkään muuhun tarkoitukseen (Ef. 5:15–17). Silloin ansiotyö tai mikään muu ei tule esteeksi palveluksellemme.
8 Kun annamme itseämme kertomalla toisille Raamatun totuuksista, koemme ylivertaista onnellisuutta, jota saa antamisesta (Apt. 20:35). Kun käytämme aikaamme Valtakunnan saarnaamiseen, voimme katsoa tulevaisuuteen luottavaisina, ’sillä Jumala ei ole epävanhurskas, niin että hän unohtaisi meidän työmme ja sen rakkauden, jota olemme osoittaneet hänen nimeään kohtaan’ (Hepr. 6:10).