Ole tyytyväinen siihen, mitä sinulla on

¹ Raamattu kehottaa meitä antamaan ylläpidon huonekunnallemme, mutta siitä ei pidä tulla elämämme päätavoitetta. Hengellisten asioiden pitää olla ensi sijalla. (Matt. 6:33; 1. Tim. 5:8.) Hyvän tasapainon löytäminen on haastavaa näinä ”kriittisinä aikoina, joista on vaikea selviytyä” (2. Tim. 3:1). Mikä auttaa meitä tässä?

² Omaksu Raamatun näkemys. Jumalan sanassa meitä varoitetaan siitä, että rikkauksien tavoittelu voi johtaa hengelliseen perikatoon (Saarn. 5:10; Matt. 13:22; 1. Tim. 6:9, 10). Tänä ratkaisevana aikana olisi tuhoisaa, jos jotkut meistä keskittyisivät siinä määrin ansiotyöhön tai aineellisiin asioihin, että he siirtäisivät hengelliset toimet – kokoukset, tutkimisen ja palveluksen – toiselle sijalle elämässään (Luuk. 21:34–36). Tämän vastakohtana Raamatussa neuvotaan: ”Kun meillä siis on elatus sekä vaatetus ja suoja, me tyydymme niihin.” (1. Tim. 6:7, 8.)

³ Tämä ei merkitse, että kristittyjä vaaditaan varta vasten pitämään itsensä köyhinä. Mutta se auttaa ymmärtämään, mitkä aineelliset tarpeemme todella ovat – ruoka, vaatteet ja riittävä suoja, asuinpaikkamme huomioon ottaen. Jos meillä on nämä elämän välttämättömyydet, meidän ei tulisi pyrkiä loputtomasti nostamaan elintasoamme. Kun harkitsemme jonkin asian hankkimista tai lisätyön ottamista, meidän on hyvä kysyä itseltämme, onko se todella tarpeellista. Tämä auttaa meitä noudattamaan henkeytettyä neuvoa: ”Olkoon elämäntapanne vailla rahanrakkautta, samalla kun tyydytte siihen, mitä teillä nyt on.” (Hepr. 13:5.)

⁴ Jos luotamme Jehovaan, hän siunaa meitä (Sananl. 3:5, 6). Vaikka meidän täytyy työskennellä kovasti päivittäisten välttämättömyyksien hankkimiseksi, emme keskitä elämäämme näiden asioiden ympärille. Omistammepa paljon tai vähän, luotamme siihen, että Jehova huolehtii tarpeistamme (Fil. 4:11–13). Tästä on tuloksena, että nautimme jumalisesta tyytyväisyydestä ja monista muista siunauksista.

⁵ Jäljittele toisten uskoa. Eräs yksinhuoltajaäiti, joka kasvatti tytärtään totuuden tielle, yksinkertaisti elämäänsä vähitellen. Vaikka hän nautti kotinsa mukavuuksista, hän muutti pienempään taloon ja myöhemmin kerrostalohuoneistoon. Tämän ansiosta hän pystyi vähentämään ansiotyönsä määrää ja käyttämään enemmän aikaa palvelukseen. Kun hänen tyttärensä oli kasvanut aikuiseksi ja mennyt naimisiin, hän jäi varhaiseläkkeelle, vaikka se merkitsi jälleen vähennystä tuloissa. Sisaremme palvelee nyt seitsemättä vuottaan vakituisena tienraivaajana eikä kadu lainkaan niitä aineellisia uhrauksia, joita hän on tehnyt pannakseen Valtakunnan edut etusijalle elämässään.

⁶ Muuan vanhin ja hänen vaimonsa palvelivat vuosia tienraivaajina samalla kun he kasvattivat kolmea lastaan. He oppivat perheenä olemaan tyytyväisiä siihen, että he saivat tyydytettyä tarpeensa, sen sijaan että he olisivat pyrkineet toteuttamaan halunsa. Veli kertoo: ”Olemme joutuneet elämään yksinkertaisemmin. Vaikka meillä on joskus ollut vaikeita aikoja, Jehova on aina huolehtinut tarpeistamme. – – Kun näen perheeni asettavan tällä tavoin hengelliset asiat ensi sijalle, ajattelen, että kaikki on niin kuin pitäisikin olla, ja nautin aikaansaamisen tunteesta.” Hänen vaimonsa toteaa miehestään: ”Kun näen hänen ahkeroivan hengellisten asioiden parissa, tunnen syvää sisäistä tyydytystä.” Myös lapset ovat onnellisia siitä, että heidän vanhempansa päättivät palvella Jehovaa kokoaikaisesti.

⁷ Kaikille niille, jotka valitsevat tällä tavoin jumalisen antaumuksen eivätkä tavoittele aineellista, luvataan Raamatussa runsaita siunauksia sekä nyt että tulevassa elämässä (1. Tim. 4:8).