Kysymyspalsta

◼ Miksi on vaarallista olla tekemisissä tuntemattomien ihmisten kanssa Internetin välityksellä?

Internetissä on lukuisia sivustoja, joilla ihmiset voivat tutustua toisiinsa ja olla kanssakäymisissä keskenään. Monilla niistä ihmiset voivat luoda itsestään niin sanotun profiilin, johon saattaa sisältyä kuvia ja henkilökohtaisia tietoja. Muut voivat sitten ottaa heihin yhteyttä. Tällaiset sivustot ovat hyvin suosittuja nuorten parissa, ja jotkut Jehovan todistajat ovat niiden kautta olleet yhteydessä toisiin todistajiksi itseään sanoviin.

Internetissä on helppoa salata todellinen minänsä, hengellinen tilansa ja vaikuttimensa (Ps. 26:4). Joku todistajaksi itseään sanova voi todellisuudessa olla ei-uskova, erotettu tai jopa aktiivinen luopio (Gal. 2:4). Tunnetusti monet pedofiilit etsivät uhreja tällaisilla sivustoilla.

Vaikka olisimme vakuuttuneita siitä, että niillä, joiden kanssa vaihdamme ajatuksia, on hyvä maine seurakunnassa, keskustelu voi helposti lähteä Internetissä sopimattomille poluille. Ihmisillä on nimittäin yleensä vähemmän pidäkkeitä heidän ollessaan tekemisissä sellaisten kanssa, joita he eivät ole henkilökohtaisesti tavanneet. He saattavat pitää Internetissä tapahtuvaa viestintää yksityisenä ja ajatella, että mitä tahansa he sanovatkin, se ei kantaudu muille, esimerkiksi vanhemmille tai seurakunnan vanhimmille. Valitettavasti monet todistajaperheiden lapset ovat langenneet tähän ansaan ja joutuneet mukaan moraalittomiin keskusteluihin (Ef. 5:3, 4; Kol. 3:8). Toiset ovat liittäneet profiiliinsa seksuaalisesti uskaliaita valokuvia itsestään, vihjailevia lempinimiä tai linkkejä moraalittomiin musiikkivideoihin.

Edellä mainittujen vaarojen vuoksi vanhempien tulee siis seurata, mitä heidän lapsensa tekevät tietokoneella (Sananl. 29:15). Olisi vaarallista kutsua tuntematon ihminen kotiimme ja jättää hänet kaksin lapsemme kanssa. Vastaavasti niin meidän kuin lastemme on vaarallista ystävystyä vieraiden kanssa Internetin välityksellä, vaikka nämä sanoisivat olevansa Jehovan todistajia (Sananl. 22:3).