Rohkaiskaa toisianne kenttäpalveluksessa
1 Me kaikki olemme kiitollisia, kun meitä rohkaistaan ”oikeaan aikaan puhutulla sanalla” (Sananl. 25:11). Miten voimme pitää keskustelumme kenttäpalveluksessa rakentavana?
2 Rakentava keskustelu. Keskustelumme saarnaamistyön lomassa on rakentavaa, kun sisällytämme siihen hengellisiä asioita (Ps. 37:30). Voisimme puhua esityksistämme tai kertoa meille äskettäin sattuneita rohkaisevia kenttäpalveluskokemuksia (Apt. 15:3). Ehkä mieleemme on jäänyt jokin kiinnostava kohta lukiessamme Raamattua tai lehtiämme tai ollessamme seurakunnan kokouksessa. Voisimme myös keskustella esitelmässä hiljattain kuulemistamme seikoista.
3 Joskus voimme olla pahoilla mielin, kun ovenavaaja esittää vastaväitteen, johon emme kykene vastaamaan. Kun poistumme ovelta, olisi erittäin hyödyllistä pohtia kenttäpalvelustoverin kanssa hetken sitä, miten vastaavanlainen tilanne voitaisiin käsitellä jatkossa. Puhu perustellen -kirja voi olla tässä avuksi. Jos taas toverimme esityksessä jokin teki meihin vaikutuksen, olisi varmasti rohkaisevaa kiittää siitä vilpittömästi.
4 Ota aloite. Onko kirjantutkisteluryhmässämme joku, jonka kanssa emme ole olleet saarnaamistyössä vähään aikaan? Se, että pyydämme häntä palvelukseen, voi johtaa ”keskinäiseen rohkaisuun” (Room. 1:12). Vakituiset ja osa-aikaiset tienraivaajat arvostavat sitä, että heillä on kenttäpalvelustovereita, varsinkin aamulla ja myöhään iltapäivällä, jolloin julistajat harvoin ovat palveluksessa. Voimme tukea heitä lähtemällä alttiisti heidän kanssaan palvelukseen. Rajoittaako jonkun julistajan terveydentila hänen palvelustaan? Jos otat hänet mukaan kenttäpalvelukseen, esimerkiksi raamatuntutkisteluun, hyödytte varmasti molemmat (Sananl. 27:17).
5 Pienikin kiitos ja arvostuksen ilmaus rohkaisee. Meidän tulisi muistaa tämä ollessamme toisten kanssa palveluksessa, koska haluamme ”rakentaa toinen toistamme jatkuvasti” (1. Tess. 5:11).