Kysymyspalsta

◼ Onko Jehovan todistajan sopivaa hakeutua hoitoon sairaalaan tai hoitokotiin, jota ylläpitää jokin uskonnollinen järjestö?

Monet uskonnolliset järjestöt ylläpitävät sairaaloita ja hoitokoteja. Yleensä tällaisia laitoksia ei ole perustettu suoranaisesti Suuren Babylonin tukemiseksi (Ilm. 18:2, 4). Ne on alun perin voitu perustaa tulojen hankkimiseksi uskonnolliselle järjestölle. Nykyään jotkin sairaalat ovat uskonnollisia vain nimeltään, mutta joidenkin henkilökuntaan kuuluu edelleen pappeja.

Jos joku Jehovan todistaja tarvitsee sairaalan tai hoitokodin palveluita, hänen täytyy itse päättää, meneekö hän laitokseen, joka saattaa olla yhteydessä johonkin uskonnolliseen järjestöön. Jonkun omatunto voi sallia sen, jonkun toisen omatunto taas ei (1. Tim. 1:5). Päätöstä tehdessä on hyvä harkita olosuhteita.

Esimerkiksi sairaala tai hoitokoti, jolla on uskonnollinen nimi, voi olla ainoa sairaala lähistöllä. Toisaalta vaikka lähellä olisi toinen laitos, niin se, jolla saattaa olla uskonnollisia yhteyksiä, voi olla tunnettu paremmasta palvelustaan. Tällainen sairaala voi olla ainoa sairaala, jolla on välineet tietyn hoidon antamiseen, tai se voi olla ainoa sairaala, jossa todistajaa hoitava lääkäri voi suorittaa toimenpiteitä. Joskus sairaalat, joilla on uskonnollisia yhteyksiä, voivat kunnioittaa veren käyttöä koskevaa kristillistä vakaumustamme, kun taas jotkin yksityiset tai kunnalliset sairaalat eivät ehkä kunnioita sitä. Muun muassa näitä seikkoja voidaan harkita valittaessa hoitolaitosta.

Jos joku päättää mennä sairaalaan tai hoitokotiin, jolla on uskonnollisia yhteyksiä, hän katsoo ehkä vain maksavansa saamistaan palveluista. Ehkä hän näkee asian siten, että uskonnollinen järjestö tavallaan ylläpitää liikeyritystä ja että hankkiessaan palveluita tällaiselta liikeyritykseltä hän ei tee suoranaista, vapaaehtoista lahjoitusta väärän uskonnon tukemiseksi. Hän maksaa vain tuotteesta tai palvelusta.

Tällaisessa hoitolaitoksessa kristityn on tietenkin ehdottomasti varottava ottamasta osaa väärään palvontaan. Hän ei voisi myöskään käyttää sellaisia tavanomaisia uskonnollisia arvonimiä kuin ”isä” tai ”sisar” henkilöistä, jotka saattavat työskennellä tai vierailla sairaalassa (Matt. 23:9). Kristityn on huolehdittava siitä, että kyseessä on puhdas liikeasia: hän saa hoitoa ja palveluja, ei muuta.

Tällaiseen sairaalaan mennessään kristitty voi sanoa, että hän on Jehovan todistaja ja että hän haluaa paikallisten vanhinten voivan vierailla hänen luonaan. Näin hän varmistaa, että hän saa sairaalassaoloaikana oikeanlaista hengellistä tukea (1. Tess. 5:14).

Uskovien perheenjäsenten, paikallisten vanhinten ja muiden seurakuntaan kuuluvien tulee huolehtia vastuuntuntoisesti hoitokodeissa asuvien iäkkäiden veljien ja sisarten hengellisistä tarpeista, varsinkin silloin kun hoitolaitosta ylläpitää jokin uskonnollinen järjestö. Kun huolehdimme näistä iäkkäistä ystävistä tunnollisesti, voimme olla heille suureksi rohkaisuksi ja estää sen, että heidät otettaisiin vahingossa mukaan uskonnollisiin toimituksiin, juhliin tai muuhun vastaavaan toimintaan, jota tällaisissa laitoksissa järjestetään.

Tässä mainitut seikat auttavat itse kutakin harkitsemaan kaikkia olosuhteita ja tekemään sitten oman ratkaisunsa sen suhteen, minkä sairaalan tai hoitokodin valitsee (Gal. 6:5).