Kolme ehdotusta opetustaidon parantamiseksi
1. Miksi meidän tulee yrittää parantaa opetustaitoamme?
1 Kaikki kristityt sananpalvelijat ovat opettajia. Onpa kyse ensi tapaamisesta, uusintakäynnistä tai raamatuntutkistelusta, jaamme tietoa. Tämä tieto on ainutlaatuista: autamme ihmisiä ymmärtämään ”pyhiä kirjoituksia”, jotka voivat tehdä heidät ”viisaiksi” ja auttaa heitä pelastumaan (2. Tim. 3:15). Miten suurenmoinen tehtävä meillä onkaan! Seuraavassa esitetään kolme ehdotusta opetustaitomme parantamiseksi.
2. Miten opetus voidaan pitää yksinkertaisena?
2 Yksinkertaisuus. Kun tunnemme jonkin aiheen hyvin, unohdamme helposti, miten vaikea jonkun toisen voi olla ymmärtää sitä. Raamatuntutkistelua johdettaessa ei siksi pidä esittää paljon tarpeettomia yksityiskohtia, vaan tulee keskittyä pääkohtiin. Sanojen runsaus ei välttämättä ole merkki hyvästä opetuksesta (Sananl. 10:19). Yleensä on parasta lukea vain avainraamatunkohdat ja keskittyä kunkin kohdan lukemisen jälkeen siihen piirteeseen, joka liittyy käsiteltävään aineistoon. Matteuksen luvuissa 5–7 oleva vuorisaarna sisältää erittäin syvällisiä totuuksia, mutta Jeesus esitti ne yksinkertaisesti käyttämättä paljon sanoja.
3. Mikä on kuvausten arvo, ja millaiset kuvaukset ovat usein parhaita?
3 Kuvaukset. Kuvaukset panevat ajatukset liikkeelle, herättävät tunteita ja auttavat asioiden muistamisessa. Ei tarvitse olla loistava tarinankertoja, jotta voisi esittää hyviä kuvauksia. Jeesuksen kuvaukset olivat usein lyhyitä ja selkeitä (Matt. 7:3–5; 18:2–4). Yksinkertaiset piirrokset voivat nekin olla suureksi avuksi. Kun hieman mietit tarkasteltavaa aihetta etukäteen, voit löytää tai keksiä toimivia kuvauksia.
4. Miten kysymyksiä voidaan käyttää tehokkaasti?
4 Kysymykset. Kysymykset saavat oppilaan miettimään. Ole siksi kärsivällinen. Jos vastauksen antaa nopeasti itse, ei saa selville, minkä verran oppilas ymmärtää. Mikäli vastaus on väärä, on sen korjaamisen sijasta kenties parempi tehdä lisäkysymyksiä, joiden avulla oppilas voi tehdä oikean päätelmän (Matt. 17:24–27). Kukaan meistä ei tietenkään ole täydellinen opettaja. Sen vuoksi Raamattu kehottaa meitä kiinnittämään alituista huomiota opetukseemme. Siitä koituu pysyvää hyötyä sekä meille että niille, jotka kuuntelevat meitä. (1. Tim. 4:16.)