Teetkö oman osasi yksimielisyyden eteen?
PAAVALI kirjoitti Efesoksen seurakunnalle: ”Kestäkää toisianne rakkaudessa ja tehkää kaikkenne, jotta säilyttäisitte hengen aikaansaaman yksimielisyyden rauhan avulla, joka sitoo yhteen.” (Ef. 4:2, 3.)
Tämän raamatunkohdan mukaan Jehovan palvelijoiden yksimielisyys on pitkälti hänen pyhän henkensä ansiota. Mutta tätä yhtenäisyyttä täytyy myös ylläpitää. Kenen vastuulla se on? Jokaisen kristityn täytyy tehdä oma osansa, jotta ”hengen aikaansaama yksimielisyys” säilyisi.
Kuvitellaan, että joku antaa sinulle lahjaksi uuden auton. Kenen kuuluu pitää se hyvässä kunnossa? Jos autoon tulee vikaa siksi, ettet ole huoltanut sitä, et voi tietenkään syyttää lahjan antajaa.
Samoin on seurakunnan yhtenäisyyden laita. Jehova on antanut sen meille lahjaksi, mutta meillä jokaisella on vastuu huolehtia siitä. Jos meillä on huonot välit jonkun veljen tai sisaren kanssa, se tarkoittaa usein sitä, että meillä on peiliin katsomisen paikka. Mikä voisi parantaa tilannetta?
”TEHKÄÄ KAIKKENNE”
Yhtenäisyys vaatii kovasti työtä varsinkin silloin, kun joku veli tai sisar on loukannut meitä. Onko paras ratkaisu joka kerta se, että menemme keskustelemaan asiasta kyseisen henkilön kanssa? Ei välttämättä. Voisit miettiä, olisiko keskustelun lopputuloksena luultavasti, että välit paranevat vai että asiat mutkistuvat entisestään. Jotkin asiat on parasta vain ohittaa tai antaa anteeksi (Sananl. 19:11; Mark. 11:25).
Jos teen tästä numeron, edistääkö se rauhaa vai hankaloittaako se asioita?
Paavali neuvoi: ”Kestäkää toisianne rakkaudessa.” (Ef. 4:2.) Erään Raamattua selittävän teoksen mukaan tämän ajatuksen voisi kääntää myös: ”Hyväksykää toiset sellaisina kuin he ovat.” (Robert Bratcher ja Eugene Nida, A Handbook on Paul’s Letter to the Ephesians.) Meidän pitää siis muistaa, että ystävät ovat epätäydellisiä aivan kuin mekin. Yritämme tietysti pukea päälle ”uutta persoonallisuutta” (Ef. 4:23, 24). Kukaan ei kuitenkaan onnistu siinä täydellisesti (Room. 3:23). Näiden asioiden tiedostaminen tekee toisten pikkuvikojen sietämisestä ja anteeksi antamisesta helpompaa, mikä puolestaan edistää seurakunnan yhtenäisyyttä.
Kun annamme loukkaukset anteeksi ja unohdamme ne, rauha sitoo seurakuntaa yhteen. Samaa kreikan sanaa, joka on Efesolaiskirjeen 4:3:ssa käännetty ”sitoo yhteen”, käytetään myös Kolossalaiskirjeen 2:19:ssä. Siellä se on käännetty ”nivelsiteiksi”. Nivelsiteet ovat vahvoja sidekudoksia, jotka yhdistävät kaksi luuta toisiinsa. Vähän samalla tavalla rauhan rakentaminen ja rakkaus veljiin ja sisariin auttavat meitä pitämään ystävyyssuhteet kunnossa erimielisyyksistä huolimatta.
Jos joku ystävä loukkaa tai ärsyttää sinua, yritä suhtautua häneen mieluummin myötätuntoisesti kuin kriittisesti (Kol. 3:12). Koska me kaikki olemme epätäydellisiä, me itsekin olemme varmaan joskus aiheuttaneet pahaa mieltä jollekin toiselle. Kun pidämme tämän mielessä, meidän on helpompi tehdä oma osamme niin että seurakunnassa säilyy yhtenäisyys ja hyvä tunnelma.