Ensimmäinen kuuro omaksuu totuuden

KUUROUDUIN lapsena ja opin viittomakieltä kuurojen koulussa. Sain tietää totuudesta 11-vuotiaana, kun naapurin todistajaperhe kutsui minut seurakunnan kokoukseen. En ymmärtänyt ohjelmasta mitään, mutta minut otettiin lämpimästi vastaan, ja siitä lähtien päätin käydä kokouksissa. Monet seurakunnan jäsenet pyysivät minua syömään ja viettämään aikaa kanssaan.

Minusta tuli julistaja vuonna 1982, ja myöhemmin samana vuonna kävin kasteella. Vuonna 1984 menin naimisiin Evan kanssa, joka myös on kuuro. Emme ymmärtäneet kaikkia Raamatun totuuksia syvällisesti, mutta tunnistimme Jehovan järjestön sen tuntomerkistä rakkaudesta ja viihdyimme seurakunnassa (Joh. 13:35).

Vuonna 1992 joillekin veljille ja sisarille alettiin opettaa amerikkalaista viittomakieltä. He alkoivat pian etsiä kuuroja ja saarnata heille hyvää uutista. Vuonna 1994 viittomakielinen kenttä sai vahvistusta, kun eräs pariskunta kutsuttiin Puerto Ricosta haaratoimistoomme pitämään viittomakielen kurssi 25 veljelle ja sisarelle.

Myöhemmin tuona vuonna Eva ja minä aloimme käydä vastaperustetun viittomakielisen ryhmän kokouksissa. Vasta niissä ymmärsimme tarkemmin joitakin Raamatun opetuksia, kuten Saatanan herättämää kiistakysymystä Jehovan suvereeniudesta ja messiaanisen valtakunnan osaa Jumalan tarkoituksessa.

Santo Domingoon ja Santiagoon perustettiin 1. joulukuuta 1995 amerikkalaista viittomakieltä käyttävät seurakunnat. Elokuussa 2014 maassa oli 26 viittomakielistä seurakuntaa ja 18 ryhmää.

Eva ja minä olemme opettaneet kolmelle lapsellemme viittomakielen ensikielenä. Vanhin poikamme Éber auttaa viittomakielisessä käännöstyössä Yhdysvaltojen haaratoimistossa. Minä palvelen seurakunnassa avustavana palvelijana ja Eva vakituisena tienraivaajana.