RAAMATUN JAKEITA SELITETTYNÄ
Roomalaisille 10:13 – ”Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä”
”Jokainen, joka huutaa avukseen Jehovan nimeä, pelastuu.” (Roomalaisille 10:13, Uuden maailman käännös)
”Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.” (Roomalaisille 10:13, Kirkkoraamattu 1992)
Roomalaiskirjeen 10:13:n merkitys
Jumala ei ole puolueellinen, vaan hän antaa kaikille mahdollisuuden pelastua ja saada ikuinen elämä kansallisuudesta, ihonväristä tai sosiaalisesta asemasta riippumatta. Hyötyäksemme tästä mahdollisuudesta meidän täytyy kuitenkin huutaa avuksemme kaikkivaltiaan Jumalan nimeä Jehovaa (Psalmit 83:18, joissakin käännöksissä 83:19).
Raamatussa ilmaus ”huutaa avukseen Jehovan nimeä” ei tarkoita ainoastaan sitä, että tietää Jumalan nimen ja käyttää sitä palvonnassa (Psalmit 116:12–14). Siihen sisältyy se, että luottaa Jumalaan ja turvautuu hänen apuunsa (Psalmit 20:7; 99:6).
Jumalan nimi oli tärkeä Jeesukselle Kristukselle. Hänen mallirukouksensa alkaa sanoilla: ”Meidän Isämme, joka olet taivaassa, olkoon sinun nimesi pyhitetty.” (Matteus 6:9.) Jeesus osoitti myös, että saadaksemme ikuisen elämän meidän täytyy oppia tuntemaan tämän nimen takana oleva persoona ja totella ja rakastaa häntä (Johannes 17:3, 6, 26).
Miksi voimme sanoa, että se ”Herra”, joka mainitaan vuoden 1992 kirkkoraamatussa Roomalaiskirjeen 10:13:ssa, on Jehova? Siksi, että tässä jakeessa lainataan Joelin kirjan 2:32:ta, jossa alkuperäisessä heprealaisessa tekstissä on Jumalan nimi, ei arvonimeä ”Herra”.b
Roomalaiskirjeen 10:13:n konteksti
Roomalaiskirjeen 10. luku osoittaa, että ihmisen hyvä suhde Jumalaan riippuu uskosta Jeesukseen Kristukseen (Roomalaisille 10:9). Tätä päätelmää tukevat useat siinä olevat lainaukset niin kutsutusta Vanhasta testamentista. Henkilö todistaa uskonsa antamalla ”julkisen julistuksen”, mihin sisältyy hyvän uutisen kertominen pelastuksesta niille, jotka eivät usko Jeesukseen. Tämän tuloksena muillakin on mahdollisuus kehittää uskoa, joka johtaa elämään. (Roomalaisille 10:10, 14, 15, 17.)
Lue Roomalaiskirjeen 10. luku ja sitä selittävät alaviitteet ja rinnakkaispaikkaviitteet.
a Jumalan nimi esiintyy vanhoissa Raamatun käsikirjoituksissa lähes 7 000 kertaa. Jumalan nimeä edustaa heprean kielessä neljä kirjainta eli niin sanottu Tetragrammi. Jumalan nimestä on käytetty suomen kielessä kauan muotoa ”Jehova”; jotkut tutkijat kuitenkin pitävät parempana muotoa ”Jahve”.
b On todennäköistä, että kristityt ”Uuden testamentin” kirjoittajat käyttivät Jumalan nimeä, kun he lainasivat ”Vanhasta testamentista” kohtia, joissa tuo nimi esiintyi. Hakuteoksessa The Anchor Bible Dictionary sanotaan: ”On todisteita siitä, että kun UT [Uusi testamentti] alun perin kirjoitettiin, Tetragrammi, Jumalan nimi Jahve, esiintyi joissain tai kaikissa niissä kohdissa, joissa UT lainaa VT:a [Vanhaa testamenttia].” (6. osa, s. 392.) Lisää tietoa Jumalan nimen käytöstä on Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöksen tutkimislaitoksen liitteessä A5 ”Jumalan nimi Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa”. Liitteessä C2 (engl.) on luettelo raamatunkäännöksistä, joissa käytetään Jumalan nimeä Roomalaiskirjeen 10:13:ssa.