Alaviite

”asuttua maata”. Kirjm. ”asuttua”. Kreik. tēi oi·kou·meʹnēi, yks. dat., fem., tarkoittaa maata; lat. universo orbi ’koko [maan]piiriä’. Ks. Jes 13:11: ”maalle”, alav.; Na 1:5: ”maa”, alav.