Alaviite

c Jos kuningas Daavidin kuninkaalliseen sukuhaaraan syntynyt Joosef olisi halunnut odottaa antaakseen ”laillisen oikeuden” Daavidin valtaistuimeen suoranaiselle luonnolliselle pojalleen, kuten Jaakobille, Joosefille (II), Simonille tai Juudakselle, tuo laillinen vaatimus olisi ollut tehoton. (Hes. 21:27, Um) Miksi? Koska Joosef oli kuningas Salomon jälkeläinen Jekonjan (eli Konjan eli Joojakinin) kautta, josta Jer. 22:24–30 kirjoittaa: ”Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra: olkoon Konja, Joojakimin poika, Juudan kuningas, vaikka sinettisormus minun oikeassa kädessäni – siitäkin minä sinut repäisen irti. . . . Näin sanoo Herra: Merkitkää tämä mies lapsettomaksi [Daavidin valtaistuimen perimisen suhteen], mieheksi, jolla ei elinpäivänänsä onnea ole. Sillä ei kenellekään hänen jälkeläisistänsä sitä onnea tule, että istuisi Daavidin valtaistuimella ja hallitsisi vielä Juudaa.” (Matt. 1:11–16; 13:55) Se, että Joosef soi laillisen oikeuden ottopojalleen Jeesukselle, ei näin muodoin ollut turhaa, koska Jeesuksesta neitsyt Marian poikana ei tullut Jekonjan (eli Konjan) luonnollista jälkeläistä vaan hän polveutui kuningas Daavidista tämän Batsebasta saaman pojan Naatanin sukuhaaran kautta. Näin ollen Jeesuksen sukuluettelo, kuten Luuk. 3:23–38 sen esittää, ei sisällä Jekonjan (Konjan eli Joojakinin) nimeä.