Alaviite

e Sen, että nämä miehet oli vangittu epäoikeudenmukaisesti ja että he eivät olleet syyllisiä, todistaa se, että J. F. Rutherford pysyi Yhdysvaltain korkeimman oikeuden asianajajakunnan jäsenenä siitä lähtien, kun hänet hyväksyttiin siihen vuoden 1909 toukokuussa, aina kuolemaansa, vuoteen 1942, saakka. 14 tapauksessa, joihin haettiin muutosta korkeimmassa oikeudessa vuosina 1939–42, J. F. Rutherford oli yksi asianajajista. Tapauksissa Schneider vastassaan New Jerseyn osavaltio (1939) ja Minersvillen koulupiiri vastassaan Gobitis (1940) hän esitti itse suullisesti todisteita korkeimman oikeuden edessä. Lisäksi liittovaltion vankilaviraston johtaja hyväksyi toisen maailmansodan aikana sen, että A. H. Macmillan, joka oli yksi näistä vuosina 1918–19 epäoikeudenmukaisesti vangittuina pidetyistä miehistä, vieraili säännöllisesti Yhdysvaltain liittovaltion vankiloissa huolehtimassa niiden nuorten miesten hengellisyydestä, jotka olivat joutuneet vankilaan kristillisen puolueettomuutensa vuoksi.