Alaviite

d Kreikkalaisen sanan ”aión” ymmärretään yleensä johtuvan sanasta ”aeí”, mikä merkitsee ’ikuisesti; aina’. Mutta arkkipiispa R. C. Trenchin (1901) julkaisema kirja ”New Testament Synonyms” sanoo sivulla 302: ”Meidän täytyy hylätä se aion-sanan syntyselitys, minkä Aristoteles (De Caelo 1.9) esittää: tämä johdettu nimi saatiin sanasta aeí. Se liittyy luultavammin sanaan áo, áemi, ’hengittää’. Samoin kuin sanalla kosmos, sillä on alkuperäinen ja fyysinen ja sitten siitä kehitetty, eetillinen lisämerkitys. Alun perin se merkitsi aikaa, lyhyttä tai pitkää, kestoltaan katkeamattomana; usein klassillisessa kreikassa ihmiselämän kestoa . . . mutta pääasiallisesti aikaa edellytyksenä, jonka alaisuudessa kaikki luotu on olemassa, ja sen olemassaolon mittaa; . . . Merkitessään siten aikaa se joutuu välittömästi merkitsemään kaikkea maailmassa olevaa ajan edellytysten alaisena; . . . ja sitten, eetillisemmin, tämän maailman asioitten kulkua ja virtaa.”