Alaviite

a On kiinnostavaa huomata, missä järjestyksessä Jeesus esitti vertaukset, joista tuli osa hänen läsnäolonsa tunnusmerkkiä. Ensiksi hän kertoi ”uskollisesta ja ymmärtäväisestä orjasta”, pienestä ryhmästä voideltuja veljiä, jotka olisivat työn johdossa (Matt. 24:45–47). Sitten hän esitti pääasiassa kaikkiin niihin soveltuvia vertauksia, joilla on taivaallinen toivo (Matt. 25:1–30). Viimeiseksi hän puhui niistä, joilla on maallinen toivo ja jotka tukisivat Kristuksen veljiä (Matt. 25:31–46). Vastaavasti kun Hesekielin profetia alkoi täyttyä nykyaikana, se soveltui ensin niihin, joilla on taivaallinen toivo. Vaikka kymmenen heimon valtakunta ei yleensä kuvaa niitä, joilla on maallinen toivo, tässä profetiassa kuvailtu yhtenäisyys muistuttaa näiden ja taivaallisen toivon saaneiden välillä vallitsevasta yksimielisyydestä.