Laulujen laulu

2 Olen vain rannikkotasangon sahrami,*

laaksojen lilja.”+

 2 ”Kuin lilja orjantappuroiden joukossa

on rakkaimpani nuorten naisten joukossa.”

 3 ”Kuin omenapuu metsän puiden joukossa

on rakkaani nuorten miesten joukossa.

Haluan kiihkeästi päästä istumaan hänen varjoonsa,

ja hänen hedelmänsä maistuu makealta.

 4 Hän vei minut juhlataloon,*

ja hänen rakkautensa viiri liehui ylläni.

 5 Virkistäkää minua rusinakakuilla,+

vahvistakaa minua omenoilla,

sillä minä olen rakkaudesta sairas.

 6 Hänen vasen kätensä on pääni alla,

ja oikean kätensä hän on kietonut ympärilleni.+

 7 Minä vannotan teitä, Jerusalemin tyttäret,

niittyjen gasellien+ ja kauriiden kautta:

Katsokaa! Tuolta hän tulee,

kiipeää yli vuorten, hyppii yli kukkuloiden.

Tuolla hän on, seisoo seinämme takana,

katsoo ikkunoista,

kurkistaa ristikoista.

’Nouse, rakkaimpani,

kaunokaiseni, tule mukaani!

12 Kukkia on noussut maasta,+

on tullut aika leikata köynnökset,+

ja turturikyyhkyn laulu kuuluu maassamme.+

13 Viikunapuussa kypsyvät varhaisviikunat,+

viiniköynnökset kukkivat ja tuoksuvat.

14 Kyyhkyseni kallionkoloissa,+

kallioseinämän kätköissä,

anna minun nähdä sinut ja kuulla äänesi,+

sillä äänesi on miellyttävä ja sinä olet kaunis.’”+

15 ”Ottakaa kiinni ketut,

pienet ketut, jotka turmelevat viinitarhat,

koska viinitarhamme ovat kukassa.”

17 Ennen kuin tuuli alkaa hiljaa puhaltaa* ja varjot pakenevat,

tule takaisin, rakkaani,

kirmaa kuin gaselli,+ kuin nuori kauris+ välillämme olevilla vuorilla.*