Nuoret kysyvät:
Miksi tunnen itseni niin yksinäiseksi?
On lauantai-ilta. Poika istuu huoneessaan ja ajattelee koulutovereita, jotka ovat menneet keilailemaan. Hän oli kerännyt rohkeutensa kysyäkseen, voisiko hän lähteä heidän mukaansa. Mutta vieläkin hän saattoi kuulla heidän ivallisen naurunsa, kun he kävelivät pois.
”Vihaan viikonloppuja!” hän huutaa. Mutta huoneessa ei ole ketään, joka vastaisi hänelle. Hän ottaa aikakauslehden ja näkee siinä kuvan, jossa ryhmä nuoria on rannalla. Hän paiskaa lehden päin seinää. Hänen silmistään valuu kyyneleitä. Hän puree hammasta, mutta kyyneleet vain valuvat. Pystymättä enää kauempaa taistelemaan vastaan hän kaatuu vuoteelleen ja nyyhkyttää: ”Miksi minut jätetään aina ulkopuolelle?”
TUNTUUKO sinusta joskus tuollaiselta – siltä että sinut on eristetty muusta maailmasta, olet arvoton ja tarpeeton? Ihmetteletkö koskaan: ’Miksi tunnen itseni niin yksinäiseksi, ja miksi yksinäisyys tuntuu niin pahalta?’
Jos sinusta tuntuu tältä, niin älä silti vaivu epätoivoon. Nuoruusvuodet ovat vaikeita monille. Saatat tuntea olevasi ymmälläsi ja epävarma itsestäsi. Ei siksi ole ihme, että teini-ikäisenä yksinäisyys satuttaa kipeimmin.
Vaikka itsensä tunteminen yksinäiseksi ei olekaan hauskaa, se ei myöskään ole mikään tappava sairaus. Eräs asiantuntija vertasi yksinäisyyttä tavalliseen vilustumiseen: ”Se on helppo saada, – – harvoin tappava mutta aina epämiellyttävä.” On kuitenkin olemassa keinoja voittaa se.
Mitä yksinäisyys on?
Yksinkertaisesti sanottuna yksinäisyys on varoitusmerkki. Nälkä ilmoittaa sinulle, että tarvitset ruokaa. Yksinäisyys ilmoittaa sinulle, että tarvitset toveruutta, läheisyyttä, ystävyyttä. Me tarvitsemme ruokaa toimiaksemme hyvin. Samalla tavoin me tarvitsemme seuraa voidaksemme hyvin.
Oletko koskaan katsellut hehkuvaa hiilikasaa? Mitä tapahtuu, jos otat yhden hiilen pois kasasta? Tuon yksinäisen hiilen hehku sammuu. Mutta pantuasi hiilen takaisin kasaan se alkaa jälleen hehkua. Samalla tavoin me ihmisetkään emme pysty ”hehkumaan” eli toimimaan kunnolla, jos olemme pitkään eristyksissä. On luonnollista kaivata seuraa.
Näin oli jopa Aadamin, ensimmäisen ihmisen, laita. 1. Mooseksen kirja Raamatussa sanoo, että Aadam pantiin ympäristöön, joka tyydytti hänen perustarpeensa. Siellä oli runsaasti ruokaa syödä, raitista ilmaa jota hengittää, kimalteleva joki jossa uida, kiinnostavaa työtä ja ennen kaikkea mahdollisuus nauttia läheisestä suhteesta Luojaansa. Jehova Jumala sanoi kuitenkin: ”Ei ole ihmisen hyvä olla [”jatkuvasti”, UM] yksinänsä.” Aadam tarvitsi jonkun kaltaisensa, jonka kanssa hän voisi vaihtaa ajatuksia ja jakaa tunteensa. Jumala täytti tämän tarpeen antamalla hänelle Eevan. (1. Mooseksen kirja 2:18–23) Meihin on tosiaan luotu tarve saada seuraa. Mutta tarkoittaako tämä sitä, että yksin oltaessa tuntuu aina yksinäiseltä?
Yksin mutta ei yksinäinen
Esseisti Henry David Thoreau kirjoitti: ”En ole koskaan löytänyt yhtä mukavaa seuralaista kuin yksinäisyys.” Oletko samaa mieltä? ”Olen”, sanoo 20-vuotias Bill. ”Pidän luonnosta. Toisinaan lähden pienellä veneelläni järvelle. Istun siellä tuntikausia aivan yksin. Siellä minulla on aikaa miettiä, mihin käytän elämääni. Se on todella suurenmoista.” 16-vuotias Rafael lisää: ”Perheessäni on lisäkseni kolme muuta lasta. Kotona on aina hälinää. Minulla on nelivuotias veli; hän on mahdoton. Joskus en halua muuta kuin olla yksikseni.”
Eräs englantilainen runoilija huomautti lisäksi: ”Yksinäisyys on vastaanottosali Jumalan puheille.” 21-vuotias Steven on samaa mieltä. ”Asun suuressa kerrostalossa”, hän kertoo, ”ja joskus menen talon katolle vain ollakseni yksin. Voin ajatella asioita ja rukoilla. Se on virkistävää.” Oikein käytettyinä yksinäisyyden hetket voivat tosiaan tuottaa meille syvää tyydytystä. Jeesuskin nautti sellaisista hetkistä: ”Varhain aamulla, kun oli vielä pimeää, hän [Jeesus] nousi ja meni ulos ja lähti syrjäiseen paikkaan, ja siellä hän alkoi rukoilla.” (Markus 1:35) Mutta miksi sellaiset henkilöt kuin Thoreau ja Jeesus eivät olleet yksinäisiä, vaikka olivatkin yksin?
Ensiksikin, koska he olivat yksin omasta halustaan. Ja toiseksi, koska he olivat yksin vain lyhyen ajan. Jehova ei sanonut: ’Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä hetkeäkään.’ Jumala sanoi sen sijaan, että ihmisen ei ole hyvä olla ”jatkuvasti yksin” (UM). Pitkäaikainen eristäytyneenä olo saattaa johtaa yksinäisyyteen. Sen vuoksi Raamattu varoittaakin: ”Eristäytyvä etsii omia itsekkäitä pyyteitään; hän nousee kaikkea käytännöllistä viisautta vastaan.” – Sananlaskut 18:1, UM.
Tilapäinen yksinäisyys
Toisinaan emme kuitenkaan ole yksin omasta halustamme. Silloin yksinäisyys voi todella koskea. Sellainen yksinäisyys aiheutuu usein meistä riippumattomista olosuhteista, esimerkiksi muuttamisesta uuteen asuinpaikkaan kauas läheisistä ystävistä.
Steven muistelee: ”Kotona James ja minä olimme ystäviä, läheisempiä kuin veljekset. Kun muutin pois, tiesin, että kaipaisin häntä.” Steven pitää tauon ja ikään kuin elää uudelleen lähdönhetket. ”Kun minun täytyi nousta koneeseen, kurkkuani kuristi. Me halasimme, ja sitten minä lähdin. Minusta tuntui, että jokin kallisarvoinen oli nyt lopussa.”
Miten Steven selviytyi uudessa ympäristössään? ”Se oli kovaa aikaa”, hän kertoo. ”Minun oli vaikea oppia uusi työ. Kotona ystäväni pitivät minusta, mutta täällä jotkut työtovereistani saivat minut tuntemaan itseni sellaiseksi, ettei minusta ole mihinkään. Muistan laskeneeni aikaa kellosta neljä tuntia taaksepäin (sen suuruinen oli aikaero) ja ajatelleeni, mitä James ja minä voisimme parhaillaan tehdä. Tunsin itseni yksinäiseksi.”
Kun asiat eivät suju hyvin, puhumme usein vanhoista hyvistä ajoista. Raamattu sanoo kuitenkin: ”Älä sano: ’Mikä siinä on, että entiset ajat olivat paremmat kuin nykyiset?’” (Saarnaaja 7:11) Miksi tällainen neuvo?
Ensinnäkin olosuhteet voivat muuttua paremmiksi. Sen vuoksi tutkijat puhuvatkin usein ”tilapäisestä yksinäisyydestä”. Steven pystyi siksi voittamaan yksinäisyytensä. Miten? ”Se että puhuin tunteistani henkilölle, joka välitti, auttoi. Menneisyydessä ei voi elää. Pakotin itseni tapaamaan muita ihmisiä, osoittamaan kiinnostusta heitä kohtaan. Se tepsi; löysin uusia ystäviä.” Entä James? ”Olin väärässä. Poismuutto ei lopettanut ystävyyttämme. Soitin hänelle tässä eräänä päivänä. Me puhuimme ja puhuimme tunti viisitoista minuuttia – ja se oli kaukopuhelu!”
13-vuotias Peter elää toisenlaisessa tilanteessa, joka saattaa aiheuttaa yksinäisyyttä. Hän asuu yksinhuoltajaperheessä. Peter kertoo: ’Kun tulen kotiin koulusta, olen aivan yksin. Minulla ei ole ketään, jonka kanssa voisin puhua. Kun äiti tulee kotiin työstä, tilanne on aivan yhtä huono. Hän on väsynyt ja menee nukkumaan.”
18-vuotias Nancy asuu myös yksinhuoltajakodissa. Lisäksi hänen täytyy selviytyä uuden koulun asettamista haasteista. Nancy ei kuitenkaan ole yksinäinen. Hän otti tehtäväkseen tutustua uusiin ystäviin. ”Se auttoi minua ryhdistäytymään”, hän kertoo. Yksinäisyys katosi. Se oli tilapäistä.
Toisinaan yksinäisyys on kuitenkin seurausta murhenäytelmästä. ”Derek oli ollut kaverini Floridassa siitä lähtien, kun olimme 11-vuotiaita”, kertoo Bill. ”Meillä oli tapana käydä yhdessä ostoskeskuksessa, syödä pizzaa ja pelata jalkapalloa.” Mitä tapahtui? ”Eräänä sunnuntai-iltana minulle soitettiin”, Bill jatkaa. ”Derek oli hukkunut. Sitä oli mahdoton hyväksyä. Sen jälkeen oli hetkiä, jolloin olin niin yksinäinen, että soitin Derekin numeroon. Puhelin soi ja soi, ja sitten muistin: ’Hetkinen vain, Derekhän ei ole enää siellä.’ En voinut tajuta sitä. 17-vuotias on aivan liian nuori kuolemaan.”
Raamattu kertoo Noomi-nimisestä naisesta, joka samoin koki murhenäytelmän. Hänen miehensä ja kaksi poikaansa kuolivat perätysten. Kun hän palasi leskenä kotimaahansa, hän sanoi: ”Rikkaana minä lähdin, mutta tyhjänä Herra antaa minun palata.” – Ruut 1:21.
Vaikka omaisen tai läheisen ystävän menettämisestä aiheutuva suru ei ehkä koskaan katoakaan kokonaan, niin yksinäisyys voi ajan kuluessa ja uusien ystävyyssuhteiden kehittyessä haihtua vähitellen. Noomin tapauksessa muuttuneet olosuhteet ja uusien ihmissuhteiden luominen auttoivat häntä ’virvoittamaan’ itsensä. (Ruut 4:13–15) Voit myös uppoutua tekemään jotakin toisten hyväksi. Jeesus sanoi: ”Onnellisempaa on antaa kuin saada.” – Apostolien teot 20:35.
Mutta entä jos yksinäisyytesi vain jatkuu? Silloin saatat kärsiä jatkuvasta yksinäisyydestä. Mitä se on ja miten siitä voi selviytyä? Herätkää!-lehti vastaa tähän myöhemmin.