Kun avioliiton rauha on uhattuna
”Vaimon ei tule lähteä pois miehensä luota, – – eikä miehen tule jättää vaimoaan.” – 1. KORINTTOLAISILLE 7:10, 11.
1. Mikä oli Jehovan tarkoitus avioliiton suhteen?
JEHOVA JUMALA yhdisti ensimmäisen ihmisparin avioliittoon, ja hänen tarkoituksensa oli, että heidän siteensä yhtenä lihana kestäisi. Sen piti olla siunattu liitto, joka antaisi heille onnellisuutta ja jonka avulla he tuottaisivat vanhurskaita jälkeläisiä. Kaikki koituisi Jumalan kunniaksi. – 1. Mooseksen kirja 1:27, 28; 2:24.
2. Mainitse yksi tekijä, joka johtaa aviositeiden katkeamiseen.
2 Riippumaton ajattelu ja synti turmelivat tuon ihanteellisen avioliittojärjestelyn. (1. Mooseksen kirja 3:1–19; Roomalaisille 5:12) Oikeastaan riippumattomuuden henki kuuluu juuri niihin seikkoihin, jotka johtavat aviositeiden katkeamiseen nykyään. Niinpä Yhdysvalloissa vuonna 1985 otettiin 1 000:ta asukasta kohti 5 avioeroa, kun vastaavasti solmittiin 10,2 avioliittoa. (Suomessa luvut olivat 1,8 avioeroa ja 5,2 avioliittoa.) Vuonna 1986 Moskovasta tullut raportti osoitti, että vain 37 prosenttia Neuvostoliitossa solmituista avioliitoista kestää kolme vuotta ja että 70 prosenttia purkautuu kymmenen vuoden kuluessa.
3. a) Mikä voi aiheuttaa riitaa avioliitossa? b) Kuka on avioliiton pahin rauhanrikkoja?
3 Riippumattomuuden henki voi aiheuttaa aviollisia ristiriitoja. Lisäksi se ehkäisee hengellistä kehitystä, sillä ”vanhurskauden hedelmän siemen” ”kylvetään rauhallisissa olosuhteissa”. (Jaakob 3:18) Mutta kuka on pahin rauhanrikkoja? Saatana. Ja kuinka surullista onkaan, että jotkut Jumalan palvelijat ’antavat Panettelijalle sijaa’ ja menettävät siten sen ilon, että heidän kodissaan vallitsisi lepo ja rauha! – Efesolaisille 4:26, 27.
4. Mitä kristittyjen aviopuolisoiden pitäisi ymmärtää ja tehdä, kun heillä on vakavia avio-ongelmia?
4 Kun kristityt aviopuolisot pitävät asumuseroa avio-ongelmiensa ainoana ratkaisuna, he ovat vaarassa joutua Saatanan juonien uhreiksi ja hengellisesti on jotakin pahasti vialla. (2. Korinttolaisille 2:11) Jompikumpi tai kumpikaan heistä ei sovella täysin Jumalan periaatteita. (Sananlaskut 3:1–6) Heidän pitäisi silloin viipymättä ponnistella rukouksen hengessä ratkaistakseen erimielisyytensä. Jos ne tuntuvat sovittamattomilta, voidaan pyytää seurakunnan vanhinten apua. (Matteus 18:15–17) Vaikka näitä miehiä ei ole valtuutettu sanomaan uskoville tovereilleen nimenomaan, miten heidän tulisi ratkaista avio-ongelmansa, he voivat kiinnittää huomiota siihen, mitä Raamattu sanoo. – Galatalaisille 6:5.
5. Millä perusteella on raamatullisesti hyväksyttävää ottaa avioero siten, että voi avioitua uudelleen jonkun muun kanssa?
5 Jos tilanne avioliitossa on niin vaikea, että kristitty aviopari harkitsee jopa avioeroa, vanhimmat voivat osoittaa avioeron ja uudelleenavioitumisen olevan raamatullisesti hyväksyttäviä vain, jos aviopuoliso on syyllistynyt ”haureuteen”. Tämä sana käsittää aviorikoksen ja muita moraalittomien sukupuolisuhteiden ja kieroutumien muotoja. (Matteus 19:9; Roomalaisille 7:2, 3; ks. Vartiotornia 15.6.1983 s. 31.) Mitä sitten, jos ei ole syyllistytty ”haureuteen”, mutta avioliiton rauha on vakavasti uhattuna? Mitä Raamattu sanoo laillisesta tai tosiasiallisesta asumuserosta?
Paavalin henkeytettyjä neuvoja
6. a) Mikä on 1. Korinttolaiskirjeen 7:10, 11:ssä olevan Paavalin neuvon ydin? b) Miten kristittyjen aviopuolisoiden pitäisi ratkaista avio-ongelmat?
6 Yrittäessään auttaa kristittyä avioparia, jonka aviositeet ovat uhattuna, vanhimmat voivat kiinnittää huomiota apostoli Paavalin sanoihin: ”Naimisissa oleville annan ohjeeksi, en kuitenkaan minä, vaan Herra, että vaimon ei tule lähteä pois miehensä luota, mutta jos hän lähtisikin pois, niin pysyköön naimattomana tai muuten sopikoon jälleen miehensä kanssa; eikä miehen tule jättää vaimoaan.” (1. Korinttolaisille 7:10, 11) Kristittyjen aviopuolisoiden pitäisi kyetä selvittämään ongelmansa ja ottaa huomioon inhimillinen epätäydellisyys. Minkään ongelman ei pitäisi olla niin suuri, ettei sitä voida ratkaista rukoilemalla hartaasti, soveltamalla Raamatun periaatteita ja osoittamalla rakkautta, joka on Jumalan hengen hedelmä. – Galatalaisille 5:22; 1. Korinttolaisille 13:4–8.
7. a) Jos kristityt aviopuolisot ottavat asumuseron, niin millainen on heidän asemansa raamatullisesti? b) Miten kahden naimisissa olevan kristityn asumusero voisi vaikuttaa heidän palvelusetuihinsa?
7 Mutta entä jos kristityt aviopuolisot ottavat asumuseron? Heidän täytyy ’pysyä naimattomina tai muuten sopia jälleen’. Ellei kysymys ole ”haureuden” perusteella hankitusta avioerosta, kumpikaan heistä ei ole raamatullisesti vapaa menemään uudelleen naimisiin. Tämän huomioon ottaen ja ”haureuden yleisyyden vuoksi” heidän olisi hyvä viipymättä ’sopia jälleen’. (1. Korinttolaisille 7:1, 2) Vanhinten asia ei ole vaatia, että kyseinen mies ja nainen lopettavat asumuseronsa, mutta he eivät ehkä ole avio-ongelmiensa vuoksi kelvollisia joihinkin palvelusetuihin. Esimerkiksi jos mies ”ei osaa johtaa omaa huonekuntaansa”, häneltä ilmeisesti puuttuu kyky ”pitää huolta Jumalan seurakunnasta” valvojana. – 1. Timoteukselle 3:1–5, 12.
8. Mikä on 1. Korinttolaiskirjeen 7:12–16:ssa olevan Paavalin neuvon ydinajatus?
8 Avioliiton säilyttämistä tähdennetään silloinkin, jos vain toinen aviopuoliso on uskova. Paavali kirjoitti: ”Jos jollakulla veljellä on epäuskoinen vaimo, ja tämä kuitenkin suostuu asumaan hänen kanssaan, älköön hän jättäkö tätä, älköönkä vaimo, jolla on epäuskoinen mies, ja tämä kuitenkin suostuu asumaan hänen kanssaan, jättäkö miestään. – – Mutta jos epäuskoinen on lähdössä pois, lähteköön pois; veli tai sisar ei sellaisissa tapauksissa ole orjuutettu, vaan Jumala on kutsunut teidät rauhaan. Sillä mistä tiedät, vaimo, ettet tule pelastamaan miestäsi? Tai mistä tiedät, mies, ettet tule pelastamaan vaimoasi?” (1. Korinttolaisille 7:12–16) Jos epäuskoinen päättää lähteä, niin kristitty antaa hänen mennä. Mutta koska uskova toivoo voivansa voittaa epäuskoisen kristillisyyteen, hän ei pane eroa vireille. Timoteuksen äiti Eunike ilmeisesti pysyi epäuskoisen aviomiehensä luona, mutta antoi hengellistä opetusta pojalleen. – 2. Timoteukselle 1:5; 3:14, 15.
Asumuseron perusteita
9, 10. a) Mikä on 1. Timoteuksen kirjeen 5:8:n huomioon ottaen yksi peruste aviopuolisoiden asumuserolle? b) Mitä nimitettyjen vanhinten pitäisi tehdä, jos jotakuta kristittyä miestä syytetään siitä, että hän kieltäytyy elättämästä vaimoaan ja lapsiaan?
9 Paavalin 1. Korinttolaiskirjeen 7:10–16:ssa olevat sanat kannustavat aviopuolisoita pysymään yhdessä. Mutta nähtyään paljon vaivaa aviosuhteensa säilyttämiseksi jotkut ovat lopulta päättäneet, ettei heillä tosiaankaan ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa asumusero. Mitä perusteita tällaiselle askeleelle voi olla?
10 Elatusvelvollisuuden tahallinen laiminlyönti on yksi asumuseron peruste. Solmiessaan avioliiton aviomies ottaa kannettavakseen vastuun vaimonsa ja heille mahdollisesti tulevien lasten elättämisestä. Mies, joka ei huolehdi huonekuntansa jäsenten ylläpidosta, ”on kieltänyt uskon ja on pahempi kuin se, jolla ei ole uskoa”. (1. Timoteukselle 5:8) Asumusero on siis mahdollinen, jos elatusvelvollisuus laiminlyödään tahallisesti. Nimitettyjen vanhinten pitäisi tietysti harkita huolellisesti kaikkia syytöksiä, joiden mukaan kristitty kieltäytyy elättämästä vaimoaan ja perhettään. Itsepäinen kieltäytyminen perheensä elättämisestä voi johtaa erottamiseen.
11. Mikä on toinen asumuseron peruste, mutta mikä voisi tehdä tilanteen siedettäväksi?
11 Äärimmäinen ruumiillinen pahoinpitely on toinen asumuseron peruste. Olettakaamme, että epäuskoinen aviopuoliso juo usein itsensä humalaan, tulee raivopäiseksi ja aiheuttaa uskovalle ruumiillista vahinkoa. (Sananlaskut 23:29–35) Uskova voi turvautumalla rukoukseen ja ilmaisemalla Jehovan hengen hedelmää kyetä estämään sellaisia raivonpurkauksia ja tekemään tilanteen siedettäväksi. Mutta jos tilanne menee niin pahaksi, että se todellisuudessa vaarantaa pahoinpidellyn aviopuolison terveyden ja hengen, niin asumusero olisi raamatullisesti luvallista. Tässäkin tapauksessa seurakunnan vanhinten tulisi tutkia fyysistä pahoinpitelyä koskevia syytöksiä, kun tällaisessa vaikeuksiin joutuneessa avioliitossa on kyse kahdesta kristitystä, ja pahoinpitelyyn syyllistynyt voidaan joutua erottamaan. – Vrt. Galatalaisille 5:19–21; Tiitukselle 1:7.
12. a) Miten uskovan hengellisyys voisi vaikuttaa asumuserokysymykseen? b) Mitä ehdotetaan, jos kristityssä kodissa vallitsee erittäin epäterve hengellinen tila?
12 Hengellisyyden ehdoton vaarantuminen on myös asumuseron peruste. Uskonnollisesti jakautuneessa kodissa elävän uskovan pitäisi tehdä kaikki mahdollinen voidakseen hyötyä Jumalan hengellisistä antimista. Mutta asumusero on luvallinen, jos epäuskoisen aviopuolison vastustus (johon kenties sisältyy fyysisiä pakotteita) tekee aivan mahdottomaksi harjoittaa tosi palvontaa ja todella vaarantaa uskovan hengellisyyden. Mutta entä jos kodissa, jossa molemmat puolisot ovat uskovia, vallitsee erittäin epäterve hengellinen tila? Vanhinten pitäisi antaa apua, mutta varsinkin kastetun aviomiehen pitäisi työskennellä uutterasti tilanteen korjaamiseksi. Tietysti jos kastettu aviopuoliso toimii kuin luopio ja yrittää estää puolisoaan palvelemasta Jehovaa, niin vanhinten pitäisi käsitellä asioita Raamatun ohjeiden mukaisesti. Jos henkilö erotetaan tapauksessa, jossa on kysymys hengellisyyden ehdottomasta vaarantumisesta, elatusvelvollisuuden tahallisesta laiminlyönnistä tai äärimmäisestä fyysisestä pahoinpitelystä, niin uskova kristitty ei hakiessaan laillista asumuseroa toimisi vastoin uskovan oikeuteen viemistä koskevaa Paavalin neuvoa. – 1. Korinttolaisille 6:1–8.
13. Missä olosuhteissa aviopuolisoiden asumusero voi olla aiheellinen?
13 Jos olosuhteet ovat äärimmilleen kärjistyneet, niin asumusero voi olla perusteltu. On kuitenkin selvää, ettei asumuseron hankkimiseksi pitäisi käyttää hataria tekosyitä. Kenen tahansa kristityn, joka ottaa asumuseron, täytyy kantaa siitä henkilökohtaisesti vastuu, ja hänen pitäisi ymmärtää, että me kaikki teemme tilin Jehovalle. – Heprealaisille 4:13.
Onko se viisas askel?
14. a) Minkä ongelman asumusero todennäköisesti synnyttää? b) Miten asumusero voi vaikuttaa lapsiin?
14 On syytä harkita rukoillen niitä ongelmia, joita asumusero todennäköisesti synnyttää. Esimerkiksi yksinhuoltajaperheessä päästään harvoin tasapainon ja kurin alueilla yhtä hyviin tuloksiin kuin perheissä, joita molemmat vanhemmat ohjaavat. Ja asumusero voi vaikuttaa lapsiin samalla tavoin kuin avioero. India Today -lehti kertoi tästä seuraavaa: ”Sheena, joka näyttää suurilla silmillään näkevän koko maailman, on kuusivuotias. Hänen vanhempansa erosivat kaksi vuotta sitten inhottavan oikeustaistelun jälkeen. Pian sen jälkeen hänen isänsä meni naimisiin toisen naisen kanssa. Sheena kärsi vuoden ajan pahoista astmakohtauksista ja hän imee jatkuvasti peukaloaan. Hän asuu äitinsä kanssa Delhin eteläosassa. Äiti sanoo: ’Surumielisyyteni on tarttunut Sheenaan. – – Hän kaipaa isäänsä. – – Hän on kypsempi kuin useimmat ikäisensä. Mutta hänellä on hillittömiä itkukohtauksia, ikään kuin hän haluaisi purkaa jotakin ulos sisältään. Koulu oli ongelma. Lapset voivat olla hyvin julmia. Hän vetäytyy usein mielikuvitusmaailmaan: hän sepittää ystävilleen tarinoita siitä, miten me kaikki menemme ulos yhdessä.’”
15. Miten asumusero voi vaikuttaa kristittyyn aviomieheen tai vaimoon?
15 Usein asumuserosta ei koidu hyvää myöskään kristitylle aviomiehelle ja vaimolle. He havaitsevat pian, että aviopuolison tai lasten poissaolo aiheuttaa kalvavan tyhjiön. Ei tule myöskään unohtaa asumuserosta johtuvia paineita. Onko mahdollista huolehtia raha- ja muista asioista? Ja entä jos asumuseron aiheuttama paine saa henkilön lankeamaan moraalittomuuteen? Jeesus sanoi: ”Viisauden todistavat vanhurskaaksi sen teot.” (Matteus 11:19) Varsinkin kun molemmat aviopuolisot ovat kristittyjä, niin asumuseron tulokset ovat joskus osoittaneet sen olleen hyvin epäviisasta.
Ponnistelkaa ongelmien ratkaisemiseksi
16. Mitä aviopuolisoiden, jotka havaitsevat avioliittonsa rauhan uhatuksi, pitäisi tehdä?
16 Kristittyjen aviopuolisoiden, jotka havaitsevat avioliittonsa rauhan vakavasti uhatuksi, pitäisi keskustella erimielisyyksistään Jumalan palvelijoille sopivalla tavalla. Ja heidän pitäisi ehdottomasti ottaa huomioon toistensa epätäydellisyys. (Filippiläisille 2:1–4) Mutta mitä muuta voidaan tehdä?
17. Miten viisauden ilmaiseminen käytännön asioissa voi myötävaikuttaa avioliiton rauhaan?
17 Viisauden ilmaiseminen käytännön asioissa voi myötävaikuttaa avioliiton rauhaan. Esimerkiksi: Harkittuaan vaimonsa kielteistä kantaa mies voi kaikesta huolimatta päättää, että hänen perheensä on viisasta muuttaa muualle. Tämä voi tuntua suositeltavalta taloudellisista syistä, mutta se saattaa myös auttaa perhettä edistämään Valtakunnan etuja palveltaessa siellä missä tarve on suurempi. (Matteus 6:33) Hänen kristitty vaimonsa ei ehkä ole muuton kannalla, koska hän joutuisi eroamaan vanhemmistaan tai tutusta ympäristöstä. Mutta hänen on viisasta olla täysin yhteistoiminnassa aviomiehensä kanssa, joka on perheen pää ja jolla on vastuu päättää, missä hänen perheensä asuu. Lisäksi vaimon alistuvaisuus ja rakkaudellinen yhteistoiminta edistää kodin rauhaa. – Efesolaisille 5:21–24.
18. Mitä tilaisuuksia kristityillä aviopuolisoilla on yhdessä toimimiseen?
18 Perherauha kukoistaa ja ongelmat näyttävät vähemmän vakavilta, kun aviopuolisot toimivat paljon yhdessä. Esimerkiksi kristityillä aviopuolisoilla on erinomaisia tilaisuuksia työskennellä toistensa kanssa kenttäpalveluksessa. Jos he tekevät näin säännöllisesti ja ottavat lapset mukaansa, niin koko perhe hyötyy. Voi myös olla mahdollista vahvistaa aviosidettä osallistumalla muihin tervehenkisiin toimiin, joista jompikumpi aviopuoliso erityisesti nauttii.
19. Millainen johtamistapa edistää perheen rauhaa?
19 Kun johtoasemaa hoidetaan oikein, se lujittaa aviositeitä. Kypsä kristitty aviomies ei tietenkään ole diktaattori. Pikemminkin ’hän rakastaa jatkuvasti vaimoaan eikä ole hänelle katkeran vihainen’. Jehova odottaa hänen johtavan perhettään rakkaudellisesti. (Kolossalaisille 3:18, 19) Tällainen johtamistapa edistää vuorostaan perheen rauhaa.
Jakautuneissa huonekunnissa
20, 21. Miten järkevyys voi osoittautua hyödylliseksi, kun rauha on uhattuna uskonnollisesti jakautuneessa huonekunnassa?
20 Järkevyys auttaa ratkaisemaan kristittyjen puolisoiden välisiä avio-ongelmia. (Filippiläisille 4:5) Järkevyys on kuitenkin tärkeää myös silloin, jos rauha on uhattuna uskonnollisesti jakautuneessa huonekunnassa. Jos epäuskoinen aviomies yrittää estää kristittyä vaimoaan palvelemasta Jehovaa, tämä voi yrittää keskustella hänen kanssaan järkevästi osoittaen hänelle tahdikkaasti, että hän suo miehelleen uskonnonvapauden, ja hänen miehensä pitäisi johdonmukaisesti kohdella vaimoaan samoin. (Matteus 7:12) Vaikka hänen täytyy osoittaa suhteellista alamaisuutta epäuskoiselle aviomiehelleen, niin ristiriidan syntyessä on tehtävä Jumalan tahto. (1. Korinttolaisille 11:3; Apostolien teot 5:29) Kristillisissä kokouksissa käyminen kolmesti viikossa ei varmastikaan ole kohtuutonta. Mutta uskova vaimo voi havaita viisaaksi olla kotona muina iltoina ja ajoittaa suuri osa kenttäpalveluksestaan niiksi ajoiksi, jolloin hänen miehensä on työssä ja lapset koulussa. Järkevyytensä ja suunnitelmallisuutensa ansiosta vaimon ei tarvitse ’luopua hyvän tekemisestä’. – Galatalaisille 6:9.
21 Järkevyyttä tarvitaan muissakin asioissa. Jokaisella on esimerkiksi oikeus harjoittaa omaa uskontoaan. Mutta kristityn vaimon olisi järkevää ja viisasta välttää panemasta Raamattujaan ja Raamatun tutkimisen apuvälineitään paikkoihin, joissa hänen jyrkästi vastustava aviomiehensä paheksuisi niitä. Vaimo voi välttyä yhteenotolta pitämällä sellaiset julkaisut henkilökohtaisten tavaroidensa joukossa ja tutkimalla niitä ollessaan yksin. Hän ei tietenkään saa sovitella vanhurskaissa periaatteissa. – Matteus 10:16.
22. Mitä voitaisiin tehdä, jos perheen rauha häiriintyy etupäässä lasten uskonnollisen opetuksen vuoksi?
22 Jos perheen rauha häiriintyy etupäässä lasten uskonnollisen opetuksen vuoksi, uskova vaimo voi tahdikkaasti järjestää niin, että he tulevat hänen kanssaan kokouksiin ja kenttäpalvelukseen. Mutta jos epäuskoinen aviomies ja isä estää sen, niin vaimo voi opettaa lapsilleen Raamatun periaatteita, niin että kun he kasvavat aikuisiksi ja lähtevät kotoa, he todennäköisesti harjoittavat tosi palvontaa. Jos aviomies on uskova, hänellä on perheen päänä raamatullinen velvollisuus kasvattaa lapsensa kristityiksi. Siksi hänen pitäisi tutkia heidän kanssaan Raamattua, viedä heidät kokouksiin ja opettaa heitä kenttäpalveluksessa. (Efesolaisille 6:4) Hänen pitäisi luonnollisesti kohdella epäuskoista vaimoaan huomaavaisesti, rakkaudellisesti ja järkevästi.
Säilyttäkää rauha yksimielisenä perheenä
23. Mikä voi osoittautua hyödylliseksi, jos avioliiton rauha on uhattuna?
23 Koska avioliiton osapuolet ovat ”yhtä lihaa”, heidän pitäisi elää yhdessä rauhassa Jumalan aviopuolisoille tarkoittaman järjestelyn mukaisesti, varsinkin jos molemmat puolisot ovat kristittyjä. (Matteus 19:5; 1. Korinttolaisille 7:3–5) Mutta jos avioliiton rauha on omalla kohdallasi uhattuna, harkitse rukoillen edellä esitettyjä raamatullisia seikkoja. Saattaa myös olla hyödyllistä muistella seurusteluaikaanne. Miten kovasti te molemmat yrititte toimia oikein ja laskea perustan onnelliselle liitolle! Ponnisteletteko nyt samalla tavoin pitääksenne avioliittonne koossa?
24. Miten kristittyjen pitäisi suhtautua aviositeeseen?
24 Aviositein yhdistetyillä kristityillä on Jumalalta suurenmoinen lahja – avioliittonsa! Jos elät avioliittolupaustesi mukaisesti ja säilytät nuhteettomuuden Jehovaa kohtaan, niin edessäsi on vanhurskas uusi maailma, jossa sydäntä särkevät asumus- ja avioerot eivät enää vitsaa ihmiskuntaa. Osoita siis kiitollisuutta aviosidettä kohtaan, josta Jehovan mukanaolo tärkeänä osana tekee kuvaannollisesti kuin ”kolmisäisen langan”. (Saarnaaja 4:12) Ja iloitkoot kaikki yksimielisen huonekuntanne jäsenet perheonnen siunauksista kodissa, jossa vallitsee lepo ja rauha.
Mitä vastaat?
◻ Millaisen yhteenvedon tekisit 1. Korinttolaiskirjeen 7:10–16:ssa olevista Paavalin neuvoista?
◻ Millaisia perusteltuja syitä on aviopuolisoiden asumuseroon?
◻ Miten kristityt voivat selvittää ongelmat, kun avioliiton rauha on uhattuna?
◻ Miten järkevyys voi myötävaikuttaa rauhaan uskonnollisesti jakautuneissa huonekunnissa?
[Kuva s. 23]
Kristittyjen aviopuolisoiden, joiden avioliiton rauha on uhattuna, pitäisi keskustella ongelmistaan Jehovan palvelijoille sopivalla tavalla