Sivu 2

”Tuntuu kuin eläisin jälleen!”

Sarah ei jaksanut kiinnostua enää mistään, kun ”musta pilvi” täytti hänen mielensä. ”Tunsin itseni sisäisesti kuolleeksi”, hän sanoo. ”Nyt tuntuu kuin eläisin jälleen!”

Myös miljoonat muut ovat eri puolilla maailmaa joutuneet taistelemaan samaa säälimätöntä vihollista vastaan, joka on käynyt kaikenlaisten ihmisten kimppuun, olivat nämä sitten nuoria tai vanhoja, rikkaita tai köyhiä, naimattomia tai naimisissa, miehiä tai naisia. Masennustilat voivat olla vaarallisia, sillä 70 prosenttiin kaikista itsemurhista on ollut perimmäisenä syynä juuri masennus. Tällainen vihollinen myös katkaisee monilta elämänuran ja raastaa hajalle perheitä.

Seuraavassa kerrotaan, miten Sarah ja muut ovat voittaneet tuon taistelunsa.

Taistelu itsepintaista vihollista vastaan

”TÄMÄ on ollut suurin koettelemus elämässäni”, sanoo Elizabeth. ”On ihanaa olla taas jalkeilla. Tuntuu siltä kuin olisin saanut uutta elinvoimaa. Nyt kykenen tuntemaan ruusujen tuoksun!” Tämä 42-vuotias nainen oli voittanut vihollisen, jonka sanotaan aiheuttavan enemmän kärsimyksiä kuin minkään muun psyykkisen häiriötilan. Vihollisena oli ollut sairaudeksi kehittynyt masennustila, depressio.

Alexander-nimiselle miehelle ei käynyt yhtä hyvin. Hän oli 33-vuotias. Hän joutui syvän masennustilan valtaan, menetti ruokahalunsa ja halusi olla yksikseen. ”Hänestä tuntui siltä kuin koko maailma olisi romahtanut, eikä mikään ollut enää elämisen arvoista”, selittää hänen vaimonsa Esther. ”Hän uskoi, ettei hän ollut enää minkään arvoinen.” Alexander oli vakuuttunut siitä, ettei hän koskaan toipuisi, ja hän riisti itseltään hengen.

Vuosittain tiettävästi 100 miljoonaa Elizabethin ja Alexanderin kaltaista ihmistä maailmassa potee kliinisesti todettavissa olevaa masennusta. Joka neljäs yhdysvaltalainen ja joka viides kanadalainen kärsii jolloinkin elämässään vaikeasta depressiosta. Depressio on yleinen sairaus myös Afrikassa, ja se on lisääntymään päin Saksan liittotasavallassa. On siksi hyvin todennäköistä, että joku sinunkin ystävistäsi tai sukulaisistasi potee tai on joskus potenut depressiota.

Alexanderin vaimo, joka oli tehnyt voitavansa auttaakseen miestään, varoittaa: ”Kun joku puhuu masennuksestaan ja arvottomuuden tunteestaan, siihen tulee suhtautua vakavasti.” Vakavassa depressiossa on siis kyse jostakin enemmästä kuin vain ohimenevästä alakuloisuudesta tai masennuksesta. Siihen voi kuolla, ja itsepintaisena vihollisena se voi lamaannuttaa uhrinsa. Sillä, että depression merkkejä kyetään lukemaan oikein, voidaan jopa pelastaa masentuneen henki.

”Vitsaus, joka teki tuhojaan aivoissani”

Jokainen meistä on alttiina tuskallisille menetyksille, turhautumille ja pettymyksille. Niiden yhteydessä on luonnollista tuntea murhetta. Ihminen sulkeutuu kuoreensa, nuoleskelee haavojaan. Lopulta hänen todellisuudentajunsa palaa, ja hän hyväksyy tapahtuneet muutokset. Hän toivoo, että asiat ovat huomenna paremmin, ja alkaa pian jälleen nauttia elämästään. Mutta jos ihminen on vaipunut vaikeaan depressioon, tilanne on jo toinen.

”Kahdeksaan kuukauteen ei yksikään ostoksillakäynti, ei mikään, saanut minua tuntemaan oloani paremmaksi”, kertoo Elizabeth. Toinen vaikean depression uhri, Carol, lisää: ”Se oli kuin vitsaus, joka teki tuhojaan aivoissani, kuin kauhea pilvi, joka riippui ylläni. Vaikka olisin voittanut paljon rahaa, en olisi päässyt eroon pelottavista tunteistani.” Eräs mies sanoi, että ’tuntuu siltä kuin katselisi maailmaa savunväristen silmälasien läpi: mikään ei näytä puoleensavetävältä. Lisäksi laseissa on suurentavat linssit, niin että kaikki ongelmat näyttävät valtavan suurilta.’

Depressiolla tarkoitetaan tunnetiloja, joiden asteikko ulottuu surusta toivottomuuteen ja itsetuhoajatuksiin asti. Depressioitten ääripäistä enemmän sivulla 4. Oireitten lukumäärällä, niiden voimakkuudella ja kestolla on kaikilla merkitystä, kun halutaan tietää, milloin ”normaali” masentuneisuus muuttuu vaikeaksi depressioksi.

Toteaminen usein vaikeaa

Masennuksen toteaminen on usein vaikeaa sen takia, että masentuneella voi esiintyä myös elimellisiä oireita. ”Jalkojani pisteli, ja välillä minulla oli kipuja kaikkialla ruumiissani. Kuljin lääkäriltä toiselle”, kertoo Elizabeth. ”Olin vakuuttunut siitä, että heiltä oli jäänyt huomaamatta jokin ruumiillinen sairaus ja että heittäisin pian henkeni.” Elizabethin tavoin noin puolet lääkärinhoitoon hakeutuvista depressiopotilaista kertoo tunneperäisten oireitten asemesta ruumiillisista oireistaan.

”Tavallisesti he valittavat päänsärkyään, unettomuuttaan, ruokahaluttomuuttaan, ummetusta tai kroonista väsymystään, mutta eivät kerro mitään tuntemastaan surusta, toivottomuudesta tai masennuksesta. – – Ilmeisesti jotkut masennuspotilaat eivät itse tiedosta olevansa masentuneita”, kirjoittaa tri Samuel Guze, Saint Louisissa toimivan Washington-yliopiston psykiatrian laitoksen esimies. Muita tyypillisiä oireita ovat krooniset kivut, laihtuminen tai lihominen ja sukupuolisen halun heikkeneminen.

Tri E. B. L. Ovuga Etelä-Afrikan Transkeista (Umzimkulu Hospital) kertoo, että vaikka masentuneet afrikkalaiset harvoin ilmoittavat tuntevansa syyllisyyttä tai arvottomuutta, niin sitäkin enemmän he valittavat rauhattomuuttaan, sulkeutuneisuuttaan ja ruumiillisia kipujaan. Eräässä Maailman terveysjärjestön vuonna 1983 julkaisemassa raportissa todetaan, että valtaosalla Sveitsissä, Iranissa, Kanadassa ja Japanissa tutkituista masentuneista oli kaikilla samoina perusoireina ilottomuus, ahdistuneisuus, tarmottomuus ja riittämättömyyden tunne.

Alkoholin ja huumeitten käyttö sekä irralliset suhteet ovat vain joitakin niistä keinoista, joilla jotkut koettavat peitellä masentuneisuuttaan. ”Nauraessakin voi sydän kärsiä.” (Sananlaskut 14:13) Erityisen hyvin tämä pitää paikkansa nuorista. ”Aikuisista näkee, milloin he ovat masentuneita, mutta jos huoneeseen kävelee masentunut lapsi, hänessä ei huomaa mitään erikoista”, selittää tri Donald McKnew Yhdysvaltain kansallisesta mielenterveysinstituutista (NIMH) Herätkää!-lehden haastattelussa. ”Tämän takia kesti kauan, ennen kuin alettiin tajuta, että lapsetkin voivat kärsiä masennuksesta. Mutta kun heidän kanssaan ottaa asian puheeksi, he alkavat heti auliisti kertoa masennuksestaan.”

Tämä vuosikymmen on kuitenkin tuonut voimakasta edistystä tullessaan. Niinpä masennuksesta nykyään tiedetään enemmän ja sitä pystytään hoitamaan paremmin. Aivojen kemia on paljastamassa salaisuuksiaan tutkijoille. On kehitetty testejä eräitten masennustyyppien määrittämiseksi. Taisteluun depressiota vastaan on saatu tehokkaita välineitä: masennuslääkkeitä ja myöskin ravinteita, kuten esimerkiksi eräitä aminohappoja. Lisäksi ovat lyhytaikaiset keskusteluterapiat osoittautuneet tehokkaiksi. NIMHin tutkimusten mukaan 80–90 prosenttia kaikista masennuspotilaista voidaan auttaa tuntuvasti sopivalla hoidolla.

Mistä tällaiset elämän vaikeaksi tekevät tunne-elämän häiriöt sitten johtuvat?

[Taulukko s. 4]

Masennuksen ääripäät

”Normaali” masennus Vaikea depressio

Mieliala

Suru, normaali murehtiminen Toivottomuuden valtaan joutuminen

Itsesääli, lannistuminen Arvottomuuden tunne

Ajattelutapa

Tunnonvaivat tai katumus Itsemurha-ajatukset

Keskittymisvaikeudet

Kestoaika

Lyhyt (muutama päivä) Pitkä (kaksi viikkoa tai pitempään)

Elimellisiä oireita

Elintoiminnot normaaleja Jatkuva väsymys; selittämättömät kivut

Lieviä elimellisiä vaivoja Muutokset syömä- ja nukkumistavoissa

Puheen tai liikkeiden hidastuminen

Johtuvatko masennustilat yksinomaan mielestä?

ERÄS mies vaipui masennustilaan heti sen jälkeen, kun hän oli alkanut kunnostaa 200 vuotta vanhaa taloaan. Hän nukkui huonosti ja koki henkiset ponnistukset epätavallisen vaikeiksi. Muulle perheelle tuli jo mieleen, että mahtaako talossa kummitella. Hän pani merkille, että hän sai pahimmat oireensa – vatsakivut mukaan luettuina – aina sen jälkeen kun hän oli raapinut ovista ja seinistä vanhaa maalia. Lääkäri totesi miehen saaneen lyijymyrkytyksen. Lyijyä sisälsivät näet ne vanhat maalikerrokset, jotka hän oli raapinut pois.

Joskus voivat siis myrkylliset aineetkin aiheuttaa masennustiloja. Monille saattaakin tulla yllätyksenä se tieto, että usein depressio on saanut alkusysäyksensä aivan jostain muualta kuin sairastuneen ihmisen mielestä.

Muutama vuosi sitten tutkijat tutkivat huolellisesti sataa ihmistä, jotka psykiatristen ongelmien takia oli otettu hoitoon samaan sairaalaan. Heillä kaikilla oli myös masennusoireita. Heistä 46:lla todettiin psyykkisten oireitten olevan suoraan yhteydessä ruumiillisiin sairauksiin. Kun näitä ruumiillisia sairauksia ryhdyttiin hoitamaan, niin erään raportin mukaan 28 potilaalta ”hävisivät heidän psykiatriset oireensa dramaattisesti ja nopeasti” ja 18 muun vointi ”parani huomattavasti”. – American Journal of Psychiatry.

Ruumiillinen sairaus voi kuitenkin vaikuttaa masennustilaan monin eri tavoin. Monien lääkäreitten kokemus on, että masennuspotilaalla voi olla myös jokin ruumiillinen sairaus, josta hänen masennuksensa ei johdu mutta johon hänen ajatuksensa keskittyvät. Silti on kuitenkin usein kiinnitettävä huomiota piiloon jääneeseen depressioon ja hoidettava sitä.

Vaikka jotkin ruumiilliset sairaudet voivat aiheuttaa tai voimistaa tunne-elämän häiriöitä, psykiatrisia oireita voi kehittyä myös reaktiona johonkin aiemmin puhjenneeseen sairauteen. Esimerkiksi suurten leikkausten jälkeen – varsinkin sydänleikkausten jälkeen – toipuvat potilaat joutuvat lähes aina masennuksen valtaan. Toipumisaikana depressio yleensä häviää. Vakavan sairauden elimistölle aiheuttama rasitus voi myös vaivuttaa masennustilaan. Edelleen voi allerginen reaktio joihinkin ruoka-aineisiin tai muihin aineisiin aiheuttaa joillekuille vaikean depression.

Perinnöllisyys voi myös myötävaikuttaa joidenkin masennustyyppien kehittymiseen. Aiemmin tänä vuonna tutkijat ilmoittivat löytäneensä periytyvän geenivaurion, jonka uskotaan altistavan joitakuita maaniselle depressiolle.

Lisäksi jotkut lääketieteen asiantuntijat sanovat, että 10–20 prosenttia uusista äideistä kokee depression kaikkine sen kliinisine tuntomerkkeineen. Tutkijat eivät kuitenkaan ole päässeet yksimielisyyteen siitä, johtuuko depression puhkeaminen synnytykseen liittyvistä hormonimuutoksista vai äidiksi tulemisen aiheuttamasta psyykkisestä rasituksesta. Viimeaikaiset havainnot viittaavat myös siihen, että niin sanottu premenstruaali tensio eli vaivat, joita monilla naisilla esiintyy kuukautisia edeltävinä päivinä, ja ehkäisypillerien käyttö aiheuttavat helposti joillekuille naisille masentuneisuutta.

Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet myös, että joillakuilla mieliala näyttää vaihtelevan vuodenajoittain. Ilmiötä on tutkittu enemmän Yhdysvalloissa, ja siellä se tunnetaan nimellä SAD (Seasonal Affective Disorder). Syksyisin ja talvisin tällaiset ihmiset ovat syvän masennuksen vallassa. He hidastavat tahtiaan ja nukkuvat pitkään, vetäytyvät eroon ystävistään ja perheenjäsenistään, ja heidän ruokahalussaan ja ruokamieltymyksissään tapahtuu muutoksia. Kun sitten tulee kevät ja kesä, he ovat iloisia, toimeliaita, tarmokkaita ja heidän työkykynsä on yleensä hyvä. Joitakuita on hoidettu säännöstellyllä keinovalohoidolla hyvin tuloksin.

Depression ei siis aina tarvitse johtua mielestä. Jollei masennus hellitä, on syytä käydä perusteellisessa lääkärintutkimuksessa. Entä sitten, jos tutkimuksissa ja laboratoriokokeissa ei löydy mitään, mutta ihminen silti selvästi potee depressiota?

[Tekstiruutu s. 6]

Fyysisiä depression aiheuttajia

Joidenkuiden masennustiloihin on lääketieteellisissä tutkimuksissa löytynyt seuraavanlaisia myötävaikuttavia tekijöitä:

Myrkylliset metallit ja kemialliset yhdisteet: lyijy, elohopea, alumiini, häkä ja eräät tuholaismyrkyt

Vajaaravitsemus: eräät vitamiinit ja välttämättömät kivennäiset

Tartuntataudit: tuberkuloosi, rauhaskuume, viruksen aiheuttama keuhkokuume, maksatulehdus ja influenssa

Umpirauhasten taudit: kilpirauhastauti, Cushingin tauti, alhainen verensokeri ja sokeritauti

Keskushermoston taudit: pesäkekovettumatauti (MS-tauti) ja Parkinsonin tauti

Huumausaineet: PCP, marihuana, amfetamiinit, kokaiini, heroiini ja metadoni

Lääkkeet: barbituraatit, kouristuslääkkeet, kortikosteroidit ja hormonit. Eräät lääkkeet, joilla hoidetaan korkeaa verenpainetta, niveltulehdusta, sydänverisuonisairauksia ja eräitä psyykkisiä häiriötiloja. (Kaikki tällaiset lääkkeet eivät varmastikaan aiheuta masentuneisuutta, ja silloinkin kun vaara on olemassa, se on uhkana yleensä vain pienelle osalle niistä, jotka käyttävät jotain näistä lääkkeistä lääkärin valvonnassa.)

Psyykkiset syyt

”OLEMME tehneet kaikki kokeet, eikä mitään ole löytynyt”, selitti lääkäri ystävällisesti Elizabethille. ”Uskon teidän vaipuneen vaikeaan depressioon, ja siihen täytyy olla jokin syy.”

Elizabeth oli pitänyt ongelmaansa ruumiillisena sairautena, ja hän alkoi pohtia sitä, oliko lääkäri oikeassa. Hän muisteli, millaista painia hän oli muutamana viime vuonna päivittäin käynyt kurittoman poikansa kanssa, jota oli ollut usein mahdotonta pitää aisoissa – ja jolla myöhemmin todettiin oppimisvaikeuksia. ”Päivästä toiseen jatkuva stressi ja huoli, joka ei koskaan hellittänyt, rasittivat valtavan paljon tunne-elämääni”, kertoo Elizabeth. ”Olin tullut siihen pisteeseen, että tunsin oloni toivottomaksi ja aloin hautoa itsemurha-ajatuksia.”

Elizabethin tavoin monilla masentuneilla on tunne-elämä joutunut poikkeuksellisen kovalle koetukselle. Eräässä käänteentekevässä tutkimuksessa englantilaiset tutkijat George Brown ja Tirril Harris havaitsivat, että masentuneilla naisilla oli yli kolme kertaa enemmän ”suuria vaikeuksia” kuin niillä naisilla, jotka eivät olleet kärsineet masentuneisuudesta. Tällaisia vaikeuksia olivat esimerkiksi kehnot asunto-olot ja kireät perhesuhteet. Ne olivat aiheuttaneet ”suurta ja usein hellittämätöntä huolta” vähintään kaksi vuotta. Samaisen tutkimuksen mukaan masentuneilla naisilla oli ollut neljä kertaa useammin ankeita elämänkokemuksia. Niitä olivat olleet lähiomaisen tai ystävän kuolema, vakava sairaus tai tapaturma, järkyttävä uutinen, työpaikan menetys ja niin edelleen.

Brown ja Harris kuitenkin totesivat, etteivät yksistään vastoinkäymiset aiheuta masentuneisuutta. Paljon riippuu yksilön psyykkisestä reagointitavasta ja tunne-elämän herkkyydestä.

”Kaikki tuntui toivottomalta”

Esimerkiksi Sarah, työssä käyvä kolmen pienen lapsen äiti, venähdytti selkänsä työtapaturmassa. Lääkäri sanoi, että hänen täytyisi suuresti vähentää liikuntaharrastuksiaan revenneen nikamien välilevyn takia. ”Tuntui kuin koko maailmani olisi kaatunut siihen paikkaan. Olin aina pitänyt kovasti reippaasta liikunnasta ja harrastanut lasteni kanssa liikunnallisia pelejä. Mietin tätä menetystäni, ja minusta tuntui, ettei tilanne koskaan muuttuisi paremmaksi. Pian menetin kaiken elämäniloni. Kaikki tuntui toivottomalta”, Sarah kertoo.

Hänen reaktionsa tapaturmaan johti siihen, että hän alkoi nähdä koko elämänsä toivottomana, ja se vaivutti hänet masennustilaan. Brown ja Harris kirjoittavat: ”Se [alulle paneva tapahtuma, kuten Sarahilla hänen tapaturmansa] voi johtaa siihen, että ihminen alkaa pitää elämäänsä yleisesti ottaen toivottomana. Mielestämme juuri tällaisen toivottomuuden yleistäminen on keskeisenä ytimenä depressiossa.” – Social Origins of Depression.

Mikä sitten saa monet ajattelemaan, että he eivät pysty korjaamaan tuskallisen menetyksen aiheuttamia vaurioitaan, jolloin he vaipuvat vaikeaan depressioon? Miksei esimerkiksi Sarah kyennyt torjumaan tällaista negatiivista ajatusketjua?

’En ole minkään arvoinen’

”Minulla ei ole koskaan ollut itseluottamusta”, selittää Sarah. ”Itsetuntoni oli hyvin heikko, enkä mielestäni ollut huomionosoitusten arvoinen.” Heikkoon omanarvontuntoon liittyvät tuskalliset tunteet ovat usein se ratkaiseva tekijä, joka johtaa depression puhkeamiseen. ”Sydämen tuskassa on mieli murtunut”, sanotaan Sananlaskujen 15:13:ssa. Raamatussa tunnustetaan, että mielenmasennus voi olla seurausta paitsi ulkoisesta paineesta myös ihmisen sisältä kumpuavista huolenaiheista ja epäilyksistä. Mistä heikko itsetunto voi johtua?

Saamamme kasvatus on jo osaltaan muovannut ajattelutapaamme. ”Lapsena en saanut vanhemmiltani koskaan kiitosta”, kertoo Sarah. ”En muista, että minulle olisi koskaan lausuttu kohteliaisuuksia ennen kuin vasta sen jälkeen, kun olin mennyt naimisiin. Etsin siksi toisten hyväksymystä. Pelkään kovasti sitä, että toiset eivät hyväksy minua.”

Sarahin tuntema hyväksytyksi tulemisen tarve on yhteistä monille niistä, joille kehittyy vaikea depressio. Tutkimuksissa on ilmennyt, että tällaiset ihmiset pyrkivät rakentamaan itseluottamuksensa pikemminkin toisilta saadun rakkauden ja hyväksymyksen varaan kuin omien saavutustensa varaan. He voivat mitata omaa arvoaan sen perusteella, miten joku toinen pitää heistä tai arvostaa heitä. ”Tällaisen tuen menetys johtaa itsetunnon heikkenemiseen, ja tämä vuorostaan myötävaikuttaa huomattavasti depression puhkeamiseen”, raportoi eräs tutkijaryhmä.

Täydellisyyden tavoittelu

Kohtuuton huoli toisten hyväksymyksen saamisesta ilmenee usein erikoisella tavalla. Sarah selittää: ”Ponnistelin tehdäkseni kaiken oikein, jotta olisin voinut saada sen hyväksymyksen, jota en saanut lapsena. Ansiotyössäni tein kaiken tällä tavalla. Minulla oli oltava ’täydellinen’ perhe. Minulla oli ihanne, jonka mukaan minun täytyi elää.” Tapaturman jälkeen kaikki näytti hänestä kuitenkin toivottomalta. Hän jatkaa: ”Uskoin olevani se, joka pitää perheen pyörät pyörimässä, ja pelkäsin, että jollen pystyisi hoitamaan tehtäviäni kotona, perheelleni kävisi huonosti ja ihmiset sanoisivat: ’Hän on huono äiti ja vaimo.’”

Ajattelutapansa johdosta Sarah sairastui vaikeaan depressioon. Masentuneitten persoonallisuutta tutkittaessa on käynyt ilmi, ettei hänen tapauksensa ole mitenkään ainutlaatuinen. Margaret, joka myös oli kärsinyt vaikeasta masennuksesta, myöntää: ”Olin huolissani siitä, mitä toiset ajattelivat minusta. Ruoskin itseäni täydellisyyteen, kello tahditti elämääni ja olin huolissani vähän kaikesta.” Monesti masennustila johtuu siitä, että ihminen on nostanut tavoitteensa epärealistisen korkealle tai on liian tunnontarkka, eikä hän sitten kuitenkaan pysty täyttämään odotuksia. Saarnaajan 7:17:ssä varoitetaan: ”Älä ole kovin vanhurskas äläkä esiinny ylen viisaana: miksi tuhoaisit itsesi?” Se, että koettaa esiintyä toisten silmissä lähes ”täydellisenä”, voi olla kohtuuttoman koettelevaa tunne-elämälle ja elimistölle. Epäonnistumisien aiheuttamat turhaumat voivat nekin johtaa tuhoisiin itsesyytöksiin.

”En pysty tekemään mitään oikein”

Itsesyytökset voivat olla positiivinen reaktio. Esimerkiksi joku voidaan ryöstää putipuhtaaksi sen takia, että hän käveli yksin vaarallisessa ympäristössä. Hän voi syyttää itseään siitä, että oli hankkiutunut tällaiseen tilanteeseen, ja hän päättää muuttaa tapojaan, jottei sama toistuisi. Mutta ihminen voi mennä pitemmälle ja syyttää itseään sen johdosta, että hän on sellainen kuin on, sanomalla: ”Olen niin huolimaton ja varomaton ihminen, etten pysty pysyttelemään erossa ikävyyksistä.” Tällaiset itsesyytökset saavat ihmisen näkemään vikoja omassa luonteessaan, ja ne heikentävät hänen omanarvontuntoaan.

Tällaisia itsesyytöksiä kehittyi 32-vuotiaalle Marialle. Hän kantoi puoli vuotta kaunaa vanhempaa sisartaan kohtaan erään väärinkäsityksen johdosta. Eräänä iltana hän haukkui ja sätti sisartaan puhelimessa. Kun heidän äitinsä sai tietää, mitä Maria oli tehnyt, hän soitti ja antoi tälle tuikeat nuhteet.

”Raivostuin äidilleni, mutta vielä enemmän olin järkyttynyt oman itseni suhteen, kun minulle selvisi, miten paljon olin loukannut sisartani”, selittää Maria. Pian sen jälkeen hän huusi yhdeksänvuotiaalle pojalleen, kun tämä käyttäytyi huonosti. Poika meni aivan tolaltaan ja sanoi myöhemmin äidilleen: ”Äiti, kuulostit siltä kuin olisit halunnut tappaa minut.”

Maria tunsi musertuvansa. Hän kertoo: ”Tunsin itseni kauheaksi ihmiseksi. Ajattelin: ’En pysty tekemään mitään oikein!’ Sen ympärillä ajatukseni pyörivät. Sen jälkeen jouduin syvän masennuksen valtaan.” Hänen itsesyytöksensä osoittautuivat tuhoisiksi.

Merkitseekö kaikki tämä sitä, että jokaisella vaikeaa depressiota sairastavalla on heikko itsetunto? Ei suinkaan. Syyt ovat monimutkaisia, ja niitä on monenlaisia. Silloinkin kun lopputuloksena on se, mitä Raamatussa kutsutaan ”sydämen tuskaksi”, syynä voivat olla monet erilaiset tunnetilat, kuten selvittämätön viha, kauna, syyllisyys – todellisina tai liioiteltuina – ja ratkaisemattomat ristiriidat toisten kanssa. (Sananlaskut 15:13) Kaikki tällainen voi masennuttaa mielen, vaivuttaa depressioon.

Kun Sarahille selvisi, että hänen depressionsa johtui paljolti hänen ajattelutavastaan, hän tunsi aluksi musertuvansa. Hän kertoo: ”Sen jälkeen tunsin kuitenkin oloni helpommaksi, sillä ymmärsin, että mikäli se johtui ajattelutavastani, ajattelutapani voisi myös korjata sen.” Sarah sanoi tämän ajatuksen innostaneen häntä kovasti, kun hän selittää: ”Tajusin, että kun muuttaisin ajattelutapaani joissakin tietyissä asioissa, se voisi vaikuttaa vastedes elämääni myönteisesti.”

Sarah teki tarpeelliset muutokset, ja hänen depressionsa hävisi. Samoin ovat Maria, Margaret ja Elizabeth voittaneet omat kamppailunsa. Millaisia muutoksia he joutuivat tekemään?

[Huomioteksti s. 10]

’Kun oivalsin depressioni johtuvan ajattelutavastani, tunsin oloni helpommaksi ja huojentuneeksi, sillä uskoin myös voivani korjata tilannettani.’

[Tekstiruutu s. 8, 9]

Lasten masennustilat: ”Kunpa en olisi koskaan syntynytkään”

Herätkää!-lehden kysymyksiin vastaamassa tri Donald McKnew Yhdysvaltain kansallisesta mielenterveysinstituutista (NIMH). Hän on tutkinut lasten masennustiloja 20 vuotta.

Herätkää!: Miten yleisenä pidätte tätä ongelmaa?

McKnew: Uudessa-Seelannissa tehtiin jokin aika sitten tutkimus, johon osallistui 1000 lasta. Sen mukaan oli kymmenisen prosenttia lapsista kokenut yhdeksänteen ikävuoteensa mennessä jo yhden masennuskauden. Ja meillä on se kuva, että 10–15 prosentilla koululaisista on mielialahäiriöitä. Vaikeaa depressiota sairastavia on vähemmän.

Herätkää!: Mistä tietää, milloin lapsi potee vakavaa depressiota?

McKnew: Tärkeimpiä oireita on se, että he eivät saa mistään iloa. He eivät halua mennä ulos leikkimään tai olla ystäviensä seurassa. He eivät ole kiinnostuneita kotiväestään. Heillä on heikko keskittymiskyky; he eivät pysty keskittymään edes televisio-ohjelmiin puhumattakaan kotiläksyistään. He tuntevat arvottomuutta, syyllisyyttä. He kuljeksivat ja sanovat, että heistä tuntuu, ettei heistä ole mihinkään tai ettei kukaan pidä heistä. He eivät saa unta tai sitten he nukkuvat liikaa; he menettävät ruokahalunsa tai syövät liikaa. Lisäksi heillä on itsemurha-ajatuksia, kun he sanovat esimerkiksi: ’Kunpa en olisi koskaan syntynytkään.’ Jos tällaisia oireita ilmenee useita yhtä aikaa ja niitä on ollut viikko pari, silloin kyseessä on vakavaan depressioon sairastunut lapsi.

Herätkää!: Mitkä ovat tärkeimpiä alkusysäyksiä depression puhkeamiseen lapsella?

McKnew: Kun lähdetään etsimään nimenomaisia syitä kenen tahansa masentuneen lapsen elämästä, niin tärkeimmäksi nousee todennäköisesti jokin menetys. Vaikka se yleensä merkitseekin isän tai äidin menetystä, kysymykseen voi tulla myös ystävien, lähisukulaisten tai jopa lemmikkieläimen menetys. Toiseksi tärkeimmälle tilalle nostaisin väheksymisen ja torjutuksi tulemisen. On tavattoman paljon sellaisia lapsia, joita heidän vanhempansa parjaavat ja joissa vanhemmat herättävät sellaisia tunteita, että he ovat pieniä ja vähäpätöisiä. Joskus lapsesta tehdään syntipukki. Häntä syytetään kaikista perheen vastoinkäymisistä, olivat ne sitten olleet hänen syytään tai eivät. Näin hän tuntee itsensä arvottomaksi. Yhtenä tekijänä voi myös olla isän tai äidin mielialahäiriö.

Herätkää!: Kirjassa ”Miksei Jussi itke?” (Why Isn’t Johnny Crying?), jota tekin olette olleet tekemässä, sanotaan, että jotkut masentuneet lapset alkavat käyttää huumeita ja alkoholia tai jopa lähtevät rikollisille teille. Mistä se johtuu?

McKnew: Meillä on se käsitys, että he koettavat peitellä masentuneisuuttaan, jopa itseltään. Tämä tapahtuu usein siten, että he alkavat puuhailla jotakin muuta, kuten varastella autoja, käyttää huumeita tai juopotella. Näin he naamioivat henkisen pahoinvointinsa. Lapset eroavatkin aikuisista selvimmin esimerkiksi juuri siinä, että he koettavat peitellä masentuneisuuttaan.

Herätkää!: Mistä voi tietää, milloin lapsi on masentunut eikä vain huonosti käyttäytyvä?

McKnew: Kun tällaisten lasten kanssa keskustellaan ja heidät saadaan avautumaan, niin usein heidän havaitaan olevan depression vallassa. Ja jos depressiota hoidetaan oikein, heidän käytöksensä paranee. Vaikka heidän olisi päällisin puolin luullut potevan jotakin muuta, niin sisimmässään he ovat kaiken aikaa olleet masentuneita.

Herätkää!: Miten masentuneen lapsen saa avautumaan?

McKnew: Ensinnäkin tulee valita rauhallinen ajankohta ja paikka. Sen jälkeen häneltä voidaan kysyä esimerkiksi: ”Vaivaako jokin asia sinua? Oletko ollut surullinen tai masentunut? Oletko järkyttynyt jostakin?” Jos lapsi on kokenut jonkin menetyksen, häneltä voidaan hänen olosuhteistaan riippuen kysyä: ”Kaipaatko isoäitiä yhtä paljon kuin minä?” Lapselle tulee antaa tilaisuus puhua tunteistaan.

Herätkää!: Mitä neuvoisitte vakavasti masentuneita lapsia tekemään?

McKnew: Kertomaan siitä vanhemmilleen. On erittäin tärkeää kertoa masennuksestaan, sillä yleensä lasten masennuksesta eivät ole tietoisia muut kuin lapset itse. Lapsen vanhemmat ja opettajat eivät tavallisesti huomaa sitä. Olen tavannut nuoria, jotka ovat menneet vanhempiensa luo ja sanoneet: ”Olen masentunut, tarvitsen apua”, ja he ovat saaneet sitä.

Herätkää!: Miten isä tai äiti voi auttaa depressioon vaipunutta lastaan?

McKnew: Jos depressio tekee elämän hankalaksi lapselle itselleen, silloin sitä ei voida enää hoitaa kotona sen enempää kuin keuhkokuumettakaan. Syvä masennustila vaatii lääkärinhoitoa, sillä hoitaminen saattaa vaatia lääkitystä. Me hoidamme lääkkeillä reilusti yli puolta potilaistamme – lapsiakin, joista nuorimmat ovat olleet viisivuotiaita. Pyrimme myös korjaamaan lapsen ajattelutapaa. Näillä keinoin depressio on varsin hyvin hoidettavissa.

Herätkää!: Jollei kyseessä ole syvä masennustila, mitä vanhemmat voivat tehdä?

McKnew: Heidän pitäisi rehellisesti tutkia itseään ja pohtia myös perheensä tilannetta. Onko perhettä kohdannut jokin vakava menetys, josta pitäisi keskustella ja joka vaatisi toimenpiteitä? Kun tapahtuu menetyksiä, ei pidä vähätellä lapsen tuntemaa surua. Hänen tulisi saada vapaasti elää surunsa läpi. Masentunut lapsi tarvitsee erityisen paljon osakseen huomiota, kiitosta ja tunneperäistä tukea. Hänen kanssaan tulee viettää tavallista enemmän aikaa kahdestaan. Vanhempien lämmin kiinnostus lapsensa tarpeita kohtaan on paras hoitokeino, mitä voi olla.

Voiton saaminen taistelussa masennusta vastaan

”NEUVOKKUUDELLA [”taitavasti johtaen”, UM] näet on sinun käytävä sotaa”, sanotaan Sananlaskujen 24:6:ssa. Taistelun voittaminen vaatii hyvien aikomusten lisäksi myös taitoa. Jos olet masennuksen vallassa, et varmastikaan haluaisi epähuomiossa tehdä oloasi entistä huonommaksi. Eräässä vuonna 1984 tehdyssä tutkimuksessa todetaan, miten jotkut masentuneet olivat koettaneet voittaa depressionsa ”purkamalla suuttumustaan toisiin, purkamalla jännitystilaansa siten että he joivat enemmän, söivät enemmän ja käyttivät enemmän rauhoittavia aineita”. Lopputuloksena oli kuitenkin ”enemmän masentuneisuutta ja elimellisiä oireita”.

Jotkut masentuneet eivät hae apua sieltä mistä sitä saisi, sillä he pelkäävät, että heitä pidetään henkisesti heikkoina. Vaikea depressio ei ole kuitenkaan merkki henkisestä heikkoudesta eikä hengellisen pohjan pettämisestä. Tutkimusten mukaan vaikeaan depressioon voivat olla syynä jotkin aivojen kemiassa tapahtuneet muutokset. Jos syvää masennustilaa on jatkunut yli kaksi viikkoa, syynä voi olla jokin elimellinen sairaus, ja on siksi viisasta käydä lääkärintutkimuksissa. Mikäli tutkimuksessa ei löydy elimellistä sairautta, joka olisi voinut myötävaikuttaa depression puhkeamiseen, depressio voidaan usein parantaa siten, että potilas muuttaa ajattelutapaansa ja käyttää sen ohella sopivaa lääkitystä tai sopivia ravinteita.a Depressionsa voittaminen kovan kamppailun jälkeen ei merkitse, etteikö ihminen enää koskaan masentuisi. Suru kuuluu elämään. Depressiostaan voi kuitenkin selviytyä paremmin, jos osaa suunnata iskunsa taitavasti.

Lääkäri kirjoittaa usein masennuslääkkeitä. Niillä pyritään korjaamaan aivojen kemiallista häiriötilaa. Aiemmin mainittu Elizabeth käytti niitä, ja muutaman viikon kuluttua hänen mielentilansa alkoi kohentua. ”Lääkkeitten tarjoaman avun lisäksi minun oli myös kehitettävä myönteistä asennetta”, hän sanoo. ”Lääkkeitten antaman sysäyksen jälkeen päätin lujasti, että nyt aion toipua. Harrastin myös jatkuvasti päivittäin liikuntaa.”

Masennuslääkkeistä ei kuitenkaan aina ole apua. Ne aiheuttavat joillekuille myös ikäviä sivuvaikutuksia. Ja vaikka kemiallinen häiriötila korjaantuisikin, sairaus voi uusia, jollei potilas korjaa ajattelutapaansa. Paljon voi kuitenkin auttaa se, että on halukas puhumaan tuntemuksistaan.

Paljasta sisimmät ajatuksesi

Sarah oli syvästi harmissaan siitä, että perhevastuut olivat jääneet yksipuolisesti hänen kannettavikseen. Hänellä oli myös paineita ansiotyöstään. (Hänestä kerrottiin sivulla 7.) ”Pidin silti kaikki tunteeni sisälläni”, selittää Sarah. ”Kun sitten eräänä iltana tunsin oloni hyvin toivottomaksi, soitin nuoremmalle sisarelleni, ja ensi kertaa elämässäni aloin vuodattaa sisintäni. Siitä tuli käännekohta, sillä niin paljon tämä puhelinsoitto auttoi.”

Jos siis olet masentunut, etsi ymmärtäväinen ihminen, johon voit luottaa. Hän voi olla aviopuoliso, läheinen ystävä, sukulainen, seurakunnan edustaja, lääkäri tai ammattineuvoja. Erään tutkimuksen mukaan masennuksen voittamisen perusedellytyksiä on se, että masentuneella ”on tukihenkilönä joku, jonka kanssa hän voi jakaa elämänhuolensa”, kirjoittaa aikakauslehti Journal of Marriage and the Family.

Tunteittensa pukeminen sanoiksi jo vaikuttaa parantavasti, sillä näin vältytään siltä, että masentunut yrittäisi mielessään kieltää ongelmansa tai menetyksensä ja jättää siten asian avoimeksi, ratkaisemattomaksi. Paljasta tosiaankin, mitä sisimmässäsi todella tunnet. Älä salli väärän ylpeydentunteen, halun näennäiseen uljuuteen vastoinkäymisiä kohdatessasi olla itsellesi esteenä. ”Huoli painaa alas miehen mielen, mutta hyvä sana sen ilahuttaa”, sanotaan Sananlaskujen 12:25:ssä. Toiset voivat kuitenkin alkaa ymmärtää ”huoltasi” ja rohkaista sinua ”hyvällä sanalla” vasta silloin, kun olet ensin avannut heille sisimpäsi.

”Halusin vain saada osakseni myötätuntoa soittaessani sisarelleni, mutta sainkin paljon enemmän”, kertoo Sarah. ”Hän auttoi minua näkemään, missä kohdin ajatteluni oli mennyt väärille raiteille. Hän sanoi minulle, että olin ottanut liian paljon kuormaa kannettavakseni. Vaikken aluksi halunnut kuulla puhuttavankaan koko asiasta, niin alkaessani soveltaa hänen neuvojaan tunsin, miten kantamani raskas taakka alkoi keventyä.” Miten tosia ovatkaan Sananlaskujen 27:9:n sanat: ”Öljy ja suitsuke ilahuttavat sydämen; samoin ystävän hellyys, alttiisti neuvoja antavainen.”

On todella miellyttävää, jos sinulla on sellainen ystävä tai puoliso, joka puhuu suoraan ja auttaa sinua näkemään asiat niiden oikeissa mittasuhteissa. Se voi auttaa sinua keskittymään yhteen ongelmaan kerrallaan. Sen sijaan että kävisit puolustuskannalle, pidä suuressa arvossa tällaista ’taitavaa johtoa’. Saatat tarvita jonkun sellaisen apua, joka useitten keskustelujen jälkeen voi tarjota joitakin lyhyen aikavälin tavoitteita, jotka osoittavat, millaisia askeleita voit ottaa muuttaaksesi tai tasoittaaksesi olosuhteitasi, niin että sinua henkisesti rasittanut tekijä pienenisi tai poistuisi.b

Depressiota vastaan taisteltaessa joudutaan usein kamppailemaan myös heikosta itsetunnosta johtuvia tunteita vastaan. Miten niille voidaan tehdä tehokasta vastarintaa?

Kamppailu heikkoa itsetuntoa vastaan

Kuten edellinen artikkeli osoitti, esimerkiksi Maria sairastui depressioon perheen sisäisten ristiriitojen jälkeen. Hänen johtopäätöksensä oli: ”Olen hirveä ihminen, enkä pysty tekemään mitään oikein.” Hän oli kuitenkin väärässä. Jos hän olisi pysähtynyt erittelemään päätelmiään, hän olisi voinut nähdä niiden onttouden ajattelemalla tähän tapaan: ”Teen jotkin asiat oikein ja jotkin väärin, eli olen siinä suhteessa samanlainen kuin toisetkin. Olen tehnyt muutamia virheitä, ja minun tarvitsee ponnistella ollakseni huomaavaisempi, mutta ei nyt sentään tehdä kärpäsestä härkästä.” Jos hän olisi ajatellut näin, hänen itsetuntonsa olisi säästynyt kolhuilta.

Miten usein ylenmääräisen kriittinen sisäinen äänemme langettaakaan meistä väärän tuomion! Seuraavan sivun alaosaan on koottu tyypillisiä vääristyneitä ajatuksia, jotka aiheuttavat masentuneisuutta. Tällaiset virheelliset ajatukset kannattaa opetella tunnistamaan ja miettiä samalla sitä, miksi ne eivät voi pitää paikkaansa.

Jean, 37-vuotias yksinhuoltaja, kärsi myös heikosta itsetunnosta. ”Jouduin lujille yrittäessäni kasvattaa kahta poikaa. Kun sitten näin toisten yksinhuoltajien menevän naimisiin, ajattelin, että minussa täytyy olla jotakin vikaa”, hän selittää. ”Hautoessani mielessäni pelkästään kielteisiä asioita ne paisuivat paisumistaan vierivän lumipallon lailla, ja lopulta jouduin masennustilani takia menemään sairaalahoitoon.”

Hän jatkaa: ”Päästyäni sairaalasta luin Herätkää!-lehdestä 8. syyskuuta 1981 [suomeksi 22.12.1981] luettelon, jossa oli otsikkona ’Ajatuksia jotka voivat vaivuttaa masennukseen’. Luin joka ilta tuon luettelon läpi. Siinä mainittuja vääriä ajatuksia olivat esimerkiksi: ’Arvoni ihmisenä riippuu siitä, mitä toiset ajattelevat minusta’, ’En saa koskaan tuntea itseäni loukatuksi; minun tulee aina olla iloinen ja rauhallinen’, ’Minun tulee olla täydellinen lastenkasvattaja’. Olin taipuvainen piiskaamaan itseäni täydellisyyteen, joten niin pian kuin aloin taas ajatella tällä tavoin, rukoilin Jehovaa, että hän auttaisi minua karistamaan mielestäni tällaiset ajatukset. Opin sen, että negatiiviset ajatukset johtavat heikkoon itsetuntoon, sillä ihminen näkee silloin vain ne ongelmat, joita hänellä on, eikä kaikkea sitä hyvää, mitä Jumala on antanut hänelle. Pakottamalla itseni torjumaan eräät virheelliset ajatukset pääsin irti depressiostani.” Pitäisikö sinunkin tutkia joitakin ajatuksiasi ja hylätä ne?

Onko se minun syytäni?

Vaikka Alexander oli hyvin masentunut, hän pystyi olemaan luokanopettajana. (Hänestä kerrottiin sivulla 3.) Kun jotkut hänen oppilaistaan eivät läpäisseet tärkeää lukukoetta, hän alkoi hautoa itsemurha-ajatuksia. ”Hän tunsi epäonnistuneensa”, kertoo hänen vaimonsa Esther. ”Kerroin hänelle, ettei se ollut hänen vikansa. Ei kaikessa voi aina onnistua 100-prosenttisesti.” Musertava syyllisyydentunne kuitenkin sulki hänen mielensä sillä lopputuloksella, että hän teki itsemurhan. Usein liialliset syyllisyydentunteet johtuvat siitä, että masentunut katsoo olevansa epärealistisessa määrin vastuussa toisten käyttäytymisestä.

Lapsen tapauksessa vanhemmat voivat kyllä suuresti vaikuttaa hänen elämäänsä, mutta eivät hekään voi sitä täysin valvoa. Jollei jokin mene suunnitelmiesi mukaisesti, niin kysy itseltäsi: Onko minulle sattunut jotain ennalta arvaamatonta, mille en mahtanut mitään? (Saarnaaja 9:11, ”kohtalo” = ”aavistamattomat tapahtumat”, UM) Olenko tehnyt järkevästi ottaen voitavani ruumiillisten ja henkisten voimavarojeni asettamissa rajoissa? Olinko vain asettanut odotukseni liian korkealle? Täytyykö minun oppia olemaan järkevämpi ja kohtuullisempi? – Filippiläisille 4:5.

Entä jos teet jonkin vakavan erehdyksen ja tapahtunut tosiaankin on sinun syytäsi? Muuttuuko tehty tekemättömäksi sillä, että jatkuvasti piiskaat itseäsi henkisesti erehdyksesi johdosta? Eikö Jumala ole halukas antamaan sinulle anteeksi, jopa ”paljon”, jos osoitat aitoa katumusta? (Jesaja 55:7) Jos kerran ’Jumala ei aina moiti’, pitäisikö sinun tuomita itsesi loppuiäksesi henkisiin kärsimyksiin tällaisen väärinteon johdosta? (Psalmi 103:8–14, UM) Jehova Jumalaa ei miellytä jatkuva sureminen, vaan se, että ihminen tekee jotakin ’vääryyden oikaisemiseksi’, mikä myös lievittää hänen depressiotaan. – 2. Korinttolaisille 7:8–11.

’Unohda se, mikä on takana’

Osa psyykkisistä ongelmistamme voi johtua jostain menneisyydessä tapahtuneesta, varsinkin jos meitä on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti. Ole halukas unohtamaan ja antamaan anteeksi. ”Ei ole helppoa unohtaa!” saatat ajatella. Pitää paikkansa, mutta se on kuitenkin parempi kuin että pilaisi loppuelämänsä hautomalla mielessään sellaista, mitä ei saa tekemättömäksi.

Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Unohtaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessä, pyrin kohti päämäärää saadakseni palkinnon.” (Filippiläisille 3:13, 14) Paavalin ajatukset eivät askarrelleet siinä väärässä, mitä hän oli aiemmin tehnyt tunnustaessaan juutalaisten uskontoa, jolloin hän oli jopa hyväksynyt tappamisen. (Apostolien teot 8:1) Sen sijaan hän keskitti tarmonsa siihen, että olisi tullut kelvolliseksi saamaan tulevan ikuisen elämän palkinnon. Maria oppi myös olemaan elämättä menneisyydessä. Yhteen aikaan hän syytti äitiään siitä, miten tämä oli kasvattanut häntä. Äiti oli pannut suuren painon ensiluokkaisuudelle ja ulkonaiselle kauneudelle. Sen tähden Maria oli asettanut itselleen korkeat vaatimukset, ja hän oli taipuvainen kadehtimaan viehättävää sisartaan.

”Riitamme johtuivat tästä piiloon jääneestä kateudesta, mutta silti panin käyttäytymiseni kotiväkeni syyksi. Sitten tulin sellaiseen vaiheeseen, jossa aloin ajatella: ’Mitä väliä sillä oikeastaan on, kenen syytä se oli?’ Kenties minulla äidiltä saamani kasvatuksen johdosta on joitakin huonoja taipumuksia, mutta tärkeintä on se, että niille on voitava tehdä jotakin! Ei pidä jatkaa enää entiseen malliin.” Tämän ymmärtäminen auttoi Mariaa tekemään tarpeellisia korjauksia ajatusmaailmassaan, ja hän voitti taistelunsa depressiota vastaan. – Sananlaskut 14:30.

Todellinen arvosi

Loppujen lopuksi tehokas vastarinta depressiota vastaan perustuu siihen, että pystyy katselemaan itseään tasapainoisella tavalla. ”Haluan hartaasti pyytää jokaista keskuudessanne olemaan liioittelematta todellista merkitystään. Kunkin teistä täytyy tuomita itsensä raittiisti”, kirjoittaa apostoli Paavali. (Roomalaisille 12:3; Charles B. Williamsin käännös) Väärä ylpeys, omien rajoitusten vähättely ja täydellisyyden tavoittelu ovat kaikki oman itsemme yliarvioimista. Tällaisia taipumuksia täytyy vastustaa. Tulee kuitenkin välttää myös toiseen äärimmäisyyteen menemistä.

Jeesus Kristus tähdensi jokaisen opetuslapsensa arvoa yksilönä, kun hän sanoi: ”Eikö viittä varpusta myydä kahdesta vähäarvoisesta kolikosta? Silti yhtäkään niistä ei ole unohdettu Jumalan edessä. Mutta teidän päänne hiuksetkin ovat kaikki luetut. Älkää pelätkö; te olette arvokkaammat kuin monta varpusta.” (Luukas 12:6, 7) Me olemme Jumalalle niin arvokkaita, että hänen huomionsa kiintyy meissä pienimpiinkin yksityiskohtiimme. Hän tietää meistä sellaista, mitä emme itse tiedä, sillä hän on syvästi kiinnostunut meidän kaikkien hyvinvoinnista. – 1. Pietari 5:7.

Sarahin omanarvontuntoa kohensi osaltaan sen ymmärtäminen, että Jumala oli kiinnostunut hänestä yksilönä. ”Olin aina tuntenut kunnioitusta Luojaa kohtaan, mutta silloin aloin ymmärtää, että hän oli kiinnostunut minusta ihmisenä. Tajusin nyt, että riippumatta siitä mitä lapseni tekevät, mitä mieheni tekee ja miten äiti ja isä olivat kasvattaneet minut, minulla oli henkilökohtainen ystävyyssuhde Jehovaan. Siitä pitäen itsetuntoni alkoi todella vahvistua.”

Jos kerran Jumala pitää palvelijoitaan kallisarvoisina, niin arvomme ei riipu siitä, hyväksyykö joku toinen ihminen meidät vai ei. Torjutuksi tuleminen ei tietenkään ole miellyttävää. Mutta kun alamme mitata omaa arvoamme sen perusteella, hyväksyykö joku meidät vai ei, saatamme itsemme siihen vaaraan, että meidät valtaa masennus. Kuningas Daavidia, Jumalan mielen mukaista miestä, haukuttiin erään kerran ”kelvottomaksi” eli kirjaimellisesti ”ihmiseksi, jolla ei ole mitään arvoa”. Daavid kuitenkin ymmärsi, että hänen nimittelijällään oli joitakin ongelmia, eikä hän pitänyt tuota lausuntoa oman arvonsa lopullisena mittana. Kuten ihmiset usein tekevät, Siimeikin pyysi myöhemmin Daavidilta anteeksi. Silloinkin kun joku arvostelee sinua aiheellisesti, ymmärrä, että arvostelu kohdistuu joihinkin tekemisiisi eikä siihen arvoon, joka sinulla on ihmisenä. – 2. Samuelin kirja 16:7; 19:18, 19.

Tutkimalla Raamattua ja Raamattua selittävää kirjallisuutta ja käymällä Jehovan todistajien kokouksissa Sarah pystyi luomaan perustan suhteelleen Jumalaan. ”Eniten minua kuitenkin auttoi muuttunut suhtautumiseni rukoilemiseen”, muistelee Sarah. ”Aiemmin minulla oli tapana ajatella, että me esitämme Jumalalle rukouksessa ainoastaan suuria asioita ja ettei häntä pidä vaivata vähäpätöisillä ongelmilla. Nyt tunnen voivani puhua hänelle mistä tahansa. Jos ratkaisun tekeminen jossakin asiassa hermostuttaa minua, pyydän häneltä apua, jotta voisin olla rauhallinen ja järkevä. Vetäydyn entistä lähemmäksi häntä, kun näen hänen vastaavan rukouksiini ja auttavan minua selviytymään jokaisesta päivästä ja jokaisesta koettelevasta tilanteesta.” – 1. Johannes 5:14; Filippiläisille 4:7.

Varmuus siitä, että Jumala on kiinnostunut sinusta yksilönä ja että hän ymmärtää rajoituksesi ja antaa sinulle voimaa voidaksesi selviytyä jokaisesta päivästä, on varmastikin avaintekijä kamppailtaessa masennusta vastaan. Joskus kuitenkin käy niin, että depressio ei erilaisista toimenpiteistä huolimatta tahdo millään hellittää.

Eläminen ”tunti kerrallaan”

”Olen kokeillut kaikkea, myös lisäravinteita ja masennuslääkkeitä”, kertoo Eileen, 47-vuotias äiti, joka vuosia on kamppaillut vaikean depressionsa kanssa. ”Olen oppinut korjaamaan väärää ajattelutapaani, ja sen ansiosta minusta on tullut järkevämpi ihminen. Silti masennukseni ei hellitä.”

Jos depressiosi jatkuu itsepintaisena, se ei merkitse, ettetkö taistelisi sitä vastaan taitavasti. Lääkärit eivät tunne kaikkia niitä keinoja, joilla depressioita voitaisiin hoitaa. Joskus depressio syntyy sellaisten lääkkeitten sivuvaikutuksena, joilla hoidetaan jotakin vakavaa sairautta. Jos siis tällaisista lääkkeistä onkin apua tiettyjen sairauksien hoidossa, niin niistä voi olla jollain muulla tavalla myös haittaa.

Luonnollisesti sekin auttaa, että voi purkaa sisintään jollekulle ymmärtäväiselle ihmiselle. Kukaan ihminen ei voi kuitenkaan tietää, miten syvää on se tuska, jota masentunut tuntee. Jumala kuitenkin tietää, ja hän haluaa auttaa. ”Jehova on antanut voimaa, niin että olen jaksanut ponnistella”, kertoo Eileen. ”Hän ei ole sallinut minun luovuttaa, vaan on antanut minulle toivoa.”

Kun sinulla on käytettävissäsi Jumalan antama apu ja toisten antama henkinen tuki ja ponnistelet myös itse, et pääse lannistumaan siinä määrin, että antaisit periksi. Vähitellen opit elämään masennustilasi kanssa samalla tavoin kuin minkä tahansa kroonisen sairauden kanssa. Kestäminen ei ole helppoa, mutta se on kuitenkin mahdollista! Jean, joka ei ole vapautunut vaikeasta depressiostaan, sanoo: ”Emme voineet ajatella edes päivä kerrallaan elämistä. Oli parempi elää vain tunti kerrallaan.” Eileenille ja Jeanille on Raamatun tarjoama toivo antanut voimaa ja rohkeutta ponnistella vastoinkäymisistä huolimatta eteenpäin. Millainen tämä toivo on?

Kallisarvoinen toivo

Raamatun mukaan lähitulevaisuudessa koittaa sellainen aika, jolloin Jumala ”on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän [ihmisten] silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva. Entiset ovat kadonneet.” (Ilmestys 21:3, 4) Jumalan valtakunta tulee silloin antamaan kaikille maallisille alamaisilleen täyden ruumiillisen ja henkisen terveyden. – Psalmi 37:10, 11, 29.

Ruumiillisten kipujen lisäksi tullaan myös kaikki henkinen hätä ja tuska poistamaan. Jehova on luvannut: ”Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu; vaan te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä, mitä minä luon.” (Jesaja 65:17, 18) Millainen huojennus tuleekaan olemaan ihmiskunnalle, kun se vapautetaan menneisyyden taakoista ja kun kaikki heräävät joka aamu heidän ajatustensa kulkiessa kirkkaina ja he käyvät innolla käsiksi päivän toimiinsa! Masennustilat eivät tule enää koskaan olemaan ihmisten kiusana.

’Kuoleman, surun ja parun’ kuuluessa menneisyyteen ei ole myöskään enää murheellisten menetysten aiheuttamaa tunnetta eikä päivittäisiä tunne-elämän kolhaisuja, jotka nykyään aiheuttavat depressioita. Armo, totuus ja rauha tulevat vallitsemaan kaikessa inhimillisessä kanssakäymisessä, joten katkeria yhteenottoja ei pääse enää syntymään. (Psalmi 85:11, 12) Miten suuri ilo tuleekaan olemaan, kun synnin vaikutukset on poistettu ja ihminen voi lopulta täysin mukautua Jumalan vanhurskaisiin normeihin ja omata täyden mielenrauhan!

Tällainen sykähdyttävä odote on voimakas kannustin kamppailun jatkamiseen riippumatta siitä, miten voimakkaaksi masennustila voi muuttua, sillä Jumalan uudessa maailmassa inhimilliseen täydellisyyteen saatetut ihmiset ovat saavuttaneet täyden voiton masennustiloistaan. Miten hyvä uutinen se onkaan!