Vartiotornin VERKKOKIRJASTO
Vartiotornin
VERKKOKIRJASTO
Suomi
  • RAAMATTU
  • JULKAISUT
  • KOKOUKSET
  • g95 8/3 s. 25-27
  • Onko abortti ratkaisu?

Ei videoita valitulla osuudella.

Anteeksi, videon lataamisessa tapahtui virhe.

  • Onko abortti ratkaisu?
  • Herätkää! 1995
  • Väliotsikot
  • Samankaltaista aineistoa
  • Miksi jotkut hankkivat abortin?
  • Tunneperäiset arvet
  • Ota vastaan tukea
  • Onko abortti ratkaisu?
    Herätkää! 1976
  • Abortti ei ole ongelmaton ratkaisu
    Herätkää! 2009
  • Haluaisitko hankkia abortin?
    Herätkää! 1982
  • Millainen on abortin hinta?
    Herätkää! 1987
Katso lisää
Herätkää! 1995
g95 8/3 s. 25-27

Nuoret kysyvät:

Onko abortti ratkaisu?

”Kun raskaustestini tulos oli positiivinen, poikaystäväni vaati heti minua hankkimaan abortin”, muistelee Judy. ”Hän jopa antoi minulle siihen tarvittavat rahat.” (Judy oli 17-vuotiasa)

KUN 15-vuotias Marta sai tietää olevansa raskaana, hän keskusteli erään aborttiklinikan neuvojan kanssa. ”Hän selitti minulle kaiken juurta jaksaen”, sanoo Marta. ”Hän kertoi, että voisin saada abortin tai hän auttaisi minua löytämään adoptiotoimiston tai ensikodin, jos niin haluaisin.”

Yksistään Yhdysvalloissa tulee joka vuosi raskaaksi yli miljoona nuorta tyttöä. Heidän joukossaan on joitakin nuoria, jotka kristillisestä kasvatuksesta huolimatta eivät ole totelleet Jumalan käskyä ’karttaa haureutta’ eli esiaviollisia sukupuolisuhteita (1. Tessalonikalaisille 4:3). Tämä moraalittomuus aiheuttaa paljon tarpeetonta kärsimystä. Monet näistä nuorista kuitenkin katuvat menettelyään ja haluavat oikaista elämänsä. Mutta koska joitakuita heistä pelottaa se vaihtoehto, että he saavat aviottoman lapsen, he saattavat pohtia, olisiko abortti helppo ratkaisu heidän ongelmiinsa. Joka tapauksessa Yhdysvalloissa valitsee melkein puoli miljoonaa raskaana olevaa tyttöä abortin. Voisiko tämä todellakin olla paras ratkaisu ei-toivottuun raskauteen?

Miksi jotkut hankkivat abortin?

On ymmärrettävää, että jotkin voimakkaat ja jopa ristiriitaiset tunteet astuvat kuvaan mukaan. Nuori nainen tuntee epäilemättä luonnollista kiintymystä sisällään kasvavaa pienokaista kohtaan, mutta hän saattaa silti aiheellisesti pelätä ja olla huolissaan.

Esimerkiksi 18-vuotias Vicky ”halusi mennä yliopistoon ja hankkia ehkä jopa maisterin arvon”. Hänen mielestään lapsen saaminen sekoittaisi hänen suunnitelmansa. (’Teen-aikakauslehti, maaliskuu 1992.) Marta päätteli samalla tavalla: ”Kun on äiti, täytyy pysyä kotona lapsensa kanssa, ja koulunkäynnin saa unohtaa. En ollut valmis siihen.” Erään tutkimuksen mukaan 87 prosenttia abortin hankkivista teini-ikäisistä pelkää lapsen saamisen muuttavan heidän elämänsä niin perinpohjaisesti, etteivät he ole valmiita siihen.

Monet valitsevat abortin myös siksi, että he pelkäävät taloudellisia vaikeuksia tai epäilevät olevansa pätemättömiä huolehtimaan yksinhuoltajan velvollisuuksista. Vicky esitti asian näin: ”Minunkin vanhempani olivat eronneet, ja äitini kasvatti kolme lastaan yksin. Seurasin tuota kamppailua – – Kuvittelin, että päätyisin itse yksinhuoltajaksi äitini tavoin.”

Toisten – varsinkin poikaystävän – painostus voi myös saada nuoren äidin harkitsemaan raskauden keskeyttämistä. Judyn poikaystävä esitti hänelle uhkavaatimuksen: ”Jollet hanki aborttia, en halua nähdä sinua enää koskaan.” Nancyä painostivat abortin hankkimiseen hänen äitinsä ja muut sukulaisensa.

Yleinen käsitys siitä, että abortti ei todellisuudessa ole vauvan tappamista, vaikuttaa myös suuresti asiaan. Vicky sanoo: ”Kieltäydyin pitämästä sitä vauvana. – – Luin, että viidennelle raskausviikolle asti sikiö on pienempi kuin pikkurillin kynsi. Tarrauduin tähän ajatukseen uskomattoman lujasti. Selitin itselleni, että jos se on vain pikkurillin kynnen kokoinen, se ei ole oikea vauva. Koetin saada sen tuntumaan mielessäni mahdollisimman epätodelta, jotta pystyisin hankkimaan abortin.”

Lisäksi jotkut väittävät, että varsinkin teknisesti kehittyneissä maissa abortin teko on turvallista – oletettavasti turvallisempaa kuin lapsen synnyttäminen kasvuikäisenä nuorena. Kaiken tämän huomioon ottaen abortti voi siis tuntua viisaalta. Tosiasiat kuitenkin osoittavat, että monet, jotka valitsevat abortin, katuvat sitä myöhemmin. Muuan nainen kertoo: ”Minulle tehtiin abortti, kun olin 20-vuotias. Nyt olen 34-vuotias, ja minun on vaikea sopeutua siihen, mitä olen tehnyt. Minä halusin lapseni, mutta poikaystäväni ei. Minulla on siitä yhä tunneperäisiä traumoja; tuska seuraa koko loppuelämän.”

Tunneperäiset arvet

Sen sijaan että abortti olisi helppo ratkaisu, se voi tuoda mukanaan lisää vaikeuksia. Ainakin se sotii sisäistä oikean ja väärän tajuamme – Jumalan ihmiskuntaan istuttamaa omaatuntoa – vastaan (Roomalaisille 2:15). Lisäksi abortti vaatii nuorta naista sulkemaan hellän sääliväisyytensä oven sisällään kasvavalta pieneltä ihmisenalulta (vrt. 1. Johanneksen kirje 3:17). Miten turmelevaa!

Marta sanoo: ”Vasta parin viikon kuluttua [abortista] aloin tuntea syyllisyyttä ja jonkinlaista häpeää sen vuoksi, mitä olin tehnyt.” Tilanne paheni, kun tuli helmikuu, jolloin lapsen olisi pitänyt syntyä. Eliasa muistelee: ”Minulle tehtiin viisitoista vuotta sitten abortti. Sen jälkeen kärsin vakavasta depressiosta, ja minua piti hoitaa eräässä sairaalassa muutamia kertoja. Halusin jopa tehdä itsemurhan.”

Eivät tosin kaikki nuoret naiset reagoi tällä tavalla. Monet uskovat vilpittömästi, ettei sikiö ole elävä ihminen. Entä mitä mieltä tästä on Jumala – ”elämän lähde”? (Psalmit 36:10.) Raamatussa tehdään täysin selväksi, että Jehova Jumalalle kohdussa kehittyvä syntymätön lapsi on paljon enemmän kuin pelkkää sikiökudosta. Hän henkeytti kuningas Daavidin kirjoittamaan: ”Silmäsi näkivät jopa alkioni, ja kirjassasi olivat kirjoitettuina kaikki sen osat.” (Psalmit 139:16, UM.) Luoja pitää siis jopa alkiota erillisenä persoonana, elävänä ihmisenä. Siksi hän ilmoitti, että syntymätöntä lasta vahingoittava ihminen joutuisi vastaamaan teostaan (2. Mooseksen kirja 21:22, 23). Jumalan mielestä syntymättömän lapsen tappaminen on siis ihmiselämän riistämistä. Tyttö, joka haluaa miellyttää Jumalaa, ei näin ollen voi pitää aborttia hyväksyttävänä vaihtoehtona – riippumatta siitä, kuinka paljon häntä painostetaan siihen.b

Ota vastaan tukea

Alussa mainittu Judy päätti saada lapsensa. Hän kertoo: ”Saatuaan tietää asiasta vanhempi sisareni tuki minua aivan alusta saakka varsinkin tunneperäisesti. Hän jopa lupasi tukea minua edelleen lapsen synnyttyä. Nuo sanat riittivät kannustamaan minua tekemään sen, minkä tunsin sisimmässäni olevan oikein. Toimin päätökseni mukaisesti ja synnytin vauvan.” Tämä tapahtui yhdeksän vuotta sitten. Katsellessaan kahdeksanvuotiasta poikaansa Judy toteaa: ”Abortin tekeminen olisi ollut elämäni suurin virhe.”

Natisa-niminen nuori nainen kertoo samantapaisen kokemuksen: ”Viisi vuotta sitten istuin aborttiklinikalla odottamassa vuoroani. Sen sijaan että olisin mennyt vuorollani sisään, ajattelin asiaa uudelleen ja lähdin pois. Nyt minulla on ihastuttava nelivuotias poika, toinen vauva tulossa ja olen naimisissa rakastavan isän kanssa.”

Kenenkään raskaana olevan naimattoman tytön ei tulisi tehdä hätiköityä päätöstä. Niin onnettomalta kuin tilanne saattaa näyttääkin, se ei ole toivoton. Mutta tällaiset nuoret todella tarvitsevat tukea ja kypsää ohjausta. Vanhemmille uskoutuminen on hyvä alku, varsinkin jos he ovat kristittyjä (Sananlaskut 23:26). Tosin he epäilemättä ovat ensin loukkaantuneita ja vihaisia. Lopulta he kuitenkin todennäköisesti haluavat auttaa. He voivat esimerkiksi järjestää neuvolakäynnit. He voivat lisäksi auttaa sellaisten avustusten hakemisessa, joita jotkut tällaisessa tilanteessa olevat voivat saada. Mikä tärkeintä, he voivat kannustaa hairahtunutta ottamaan vastaan tarvittavaa hengellistä apua seurakunnan vanhimmilta (Jaakob 5:14, 15).

Jotkut naimattomat äidit ovat päättäneet antaa lapsensa pois adoptoitavaksi, koska he eivät mielestään osaa huolehtia lapsesta parhaalla mahdollisella tavalla. Vaikka adoptio on varmasti parempi vaihtoehto kuin abortti, Jumala pitää vanhempia vastuullisina ’ylläpidon varaamisesta omaisilleen’ (1. Timoteukselle 5:8). Yksinhuoltajaäiti ei ehkä voi antaa lapselleen parasta aineellisesti, mutta hän voi antaa jotakin paljon tärkeämpää – rakkautta (Sananlaskut 15:17). Niinpä useimmissa tapauksissa olisi parempi, että naimaton äiti kasvattaisi lapsensa itse.

Mitä on sanottava pienokaisen kasvattamisesta ja niistä suurista muutoksista, joita elämäntavoissa täytyy epäilemättä tehdä? Kaikki tämä voi tuntua ylivoimaiselta. Raamatussa annetaan kuitenkin käytännöllisiä neuvoja, jotka voivat auttaa ihmisiä selviytymään näistä haasteista. Katuvat naimattomat äidit voivat myös hyötyä täysin Jumalan sanaan perustuvasta hengellisestä avusta. Rakkaudellisen tuen ja oikean ohjauksen avulla he voivat tosiaan selviytyä tilanteesta mahdollisimman hyvin.c Abortti ei missään tapauksessa ole ratkaisu!

[Alaviitteet]

a Jotkin nimet on muutettu.

b Jos joku on aiemmin erehtynyt lopettamaan syntymättömän lapsen elämän, hänen ei tarvitse ajatella kaiken olevan hukassa. Tällaiset henkilöt voivat olla varmoja siitä, että Jehova tukee katuvia väärintekijöitä ja että ”hänellä on paljon anteeksiantamusta” (Jesaja 55:7). Vaikka tunneperäiset arvet voivat pysyä pitkään, psalmista vakuuttaa: ”Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.” (Psalmit 103:12.)

c Ks. Vartiotornista 15.12.1980 kirjoitusta ”Yksinhuoltajan osasta selviytyminen nykymaailmassa”. Ks. myös kirjoitusta ”Nuoret kysyvät: miten naimaton äiti voi selviytyä tilanteestaan parhaiten?” Herätkää!-lehdestä 8.10.1994.

[Kuva s. 26]

Poikaystävät yrittävät usein painostaa tyttöjä hankkimaan abortin

    Suomenkieliset julkaisut (1950–2026)
    Kirjaudu ulos
    Kirjaudu
    • Suomi
    • Jaa
    • Asetukset
    • Copyright © 2025 Watch Tower Bible and Tract Society of Pennsylvania
    • Käyttöehdot
    • Tietosuojakäytäntö
    • Evästeasetukset
    • JW.ORG
    • Kirjaudu
    Jaa