Hän palasi muukalaisena
”David palasi Vietnamista toisenlaisena ihmisenä”, selitti hänen vaimonsa Elaine. ”Ennen kuin hän lähti, minua viehättivät hänessä hänen lämpönsä, hänen osoittamansa huolenpito ja hänen viaton intonsa. Hän luotti minuun syvästi, ja meillä oli kaunis suhde. Mutta kun hän palasi, kaikki vanha viehätys oli kadonnut hänestä. Hän näytti samalta mieheltä – samoine hymyineen ja suurine ruskeine silmineen – mutta kaikki lämpö ja luottamus oli poissa. Hän oli kuin muukalainen. Se oli pelottavaa.” Sitten Elaine jatkoi: ”Hän oli kuin pelkkä ontto kuori. Sisällä ei ollut mitään muuta kuin vihaa.”
David selittää, miltä hänestä silloin tuntui: ”Olin vihainen siitä, että jouduin olemaan ihmisten kanssa, jotka eivät täysin ymmärtäneet eivätkä voineet täysin ymmärtää sitä, millaista oli ollut olla siellä. Olin nähnyt eräitten kavereitteni kuolevan mitä hirvittävimmällä tavalla. Halusin Elainen ymmärtävän tunteitani, sitä mitä olin nähnyt. Mutta näytti siltä kuin kukaan ei olisi tosiaankaan halunnut ymmärtää. Olin täynnä patoutunutta vihaa.”
Hyvin harvat voivat tosiaan käsittää sodan aiheuttamaa henkilökohtaisten arvojen traumaattista kumoutumista, eivätkä he voi tajuta, miten tuhoisasti sellainen vaikuttaa mieleen. David selittää: ”Sodassa oli pakko oppia olemaan jatkuvasti varuillaan. Siellä oppi sen, että henkilökohtaiset suhteet toisiin merkitsivät hyvin vähän – heidäthän voitiin tappaa seuraavassa minuutissa. Löysin mielessäni perusteluja sille, että millainen tahansa käyttäytyminen oli oikeutettua, kunhan sillä vain säilyi elossa seuraavaan päivään.” Elaine jatkoi: ”Tultuaan kotiin ihminen huomaakin pian, että kaikki mitä hän oli pitänyt arvokkaana palvelusvuosinaan, onkin tyhjän veroista. Ja sellainen, mitä hän ei pitänyt minään, kuten suhteet toisiin, tulee erittäin arvokkaaksi siviilielämässä.”
Sen johdosta David monien palanneitten sotilaitten tavoin epäröi solmia luottamuksellisia suhteita toisiin, sillä se olisi merkinnyt hänen kiinni kasvamistaan heihin. Luonnollisesti tällainen on tuhoisaa avioliitolle.
Raamatullisen opetuksen arvo
Kun Davidin ja Elainen suhde oli ajautunut lähes katkeamispisteeseen, he alkoivat tutkia Raamattua kristittyjen Jehovan todistajien kanssa. ”Se auttoi valtavasti!” sanoi David. ”Lopulta ensi kertaa elämässäni tunsin, että minulla oli läheinen suhde Jumalaan ja että saatoin ilmaista hänelle kaikki tunteeni. Saatoin tosiaankin sanoa, miten murheellinen olinkaan kaikesta siitä mitä olin tehnyt ja uskoin, että hän oli halukas antamaan minulle anteeksi.”
Elaine jatkoi: ”Luonnollisesti Davidin mielialat yhä vaihtelevat, mutta vaihtelu ei ole enää yhtä voimakasta. Välistä hän nytkin kärsii masennuksesta, mutta raamatullinen opetus toi takaisin sen Davidin jonka kanssa olin mennyt naimisiin ja enemmänkin! Se toi esiin hyvän, koska Raamattu kannustaa osoittamaan epäitsekästä rakkautta ja myötätuntoa ja antamaan. Oli kuin olisin löytänyt mieheni uudelleen!”
Raamattu on siis auttanut Davidia ja muita kehittämään rakkaudellisia, luottamuksellisia suhteita. Miten se on ollut mahdollista? Raamattu sanoo, että aito rakkaus ”ei etsi omia etujaan” ja että ”se ei pidä kirjaa pahasta”. Raamattu kannustaa osoittamaan myötätuntoa. Se esittää käytännöllisiä ehdotuksia sen suhteen, miten ihminen voi kehittää aitoa rakkautta lähimmäistään kohtaan. ”Se ei silti ollut helppoa”, myönsi David. ”Jos joku nykyäänkin pettää luottamukseni ja kohtelee minua epäoikeudenmukaisesti, sisässäni leimahtaa viha. Mutta siinä vaiheessa rukoilen ääneti Jehovalta voimaa ja menen pois.” – 1. Korinttolaisille 13:4, 5; 1. Pietari 3: 8, 9.
Perheen osa
”Raamatullisen tiedon soveltaminen ei auttanut ainoastaan Davidia”, selitti Elaine, ”vaan se auttoi myös minua tulemaan toimeen hänen kanssaan. Kun David aloitti riidan, hän ei sanonut: ’Elaine, kohta minä raivostun sinulle siksi että olen vihainen Vietnamille.’ Ei, vaan hän sanoi: ’Mitä törkyä tämä pöperö on? Et pidä kotia siistinä etkä ole hyvä äiti!’ Joskus saattoi kulua viikkoja hänen puhumatta minulle sanaakaan. Koko sen ajan mietin, missä olin tehnyt väärin.
”Mutta olen oppinut Raamatusta olemaan alistuvainen ja kunnioittava, osoittamaan myötätuntoa ja ’kestämään toisia vaikka minulla olisikin valituksen syytä’. Näiden Raamatun totuuksien tunteminen auttoi minua. Tietenkin oli aikoja, jolloin reagoin turhankin kipakasti Davidin suuttumukseen. Joskus en soveltanut täysin sitä mitä Raamattu sanoi, mutta kun me molemmat sovelsimme Raamatun neuvoja, ne auttoivat. Se ei ollut helppoa, mutta en lopettanut avioliittoamme, vaikka olisin joskus halunnutkin hänen käyttäytymisensä vuoksi. Tilanne on nyt parantunut suuresti.” – Kolossalaisille 3:13, 18.
Tri Kolbin mukaan perheen ymmärtämys ja myötätunto ovat ”hyvin tärkeä apukeino, jolla miehestä voidaan saada yhteiskuntakelpoinen”. Hän osoitti, että ”niillä miehillä jotka säilyttivät avioliittonsa, menee paremmin kuin muilla miehillä. Toisaalta jos vaimo suhtautuu mieheensä jäätävän kylmästi, kuten monet vaimot suhtautuvat, avioliitot eivät kestä.”
Mutta sen lisäksi että Raamattu opettaa ymmärtämyksen ja myötätunnon osoittamista, se tarjoaa todellisen tulevaisuudentoivon.
Kallisarvoisia lupauksia
”Tulkaa, katsokaa Herran töitä, . . . hän lopettaa sodat maan ääriin saakka.” (Psalmit 46:9, 10) Miten suurenmoinen tällainen lupaus onkaan, kun ajatellaan, miten järkyttävän paljon sodat ovat aiheuttaneet kärsimyksiä! Taivaallisen hallituksensa, valtakuntansa, välityksellä Jumala ’on tekevä lopun’ kaikista sotaa lietsovista kansoista, ja hän on aikaansaava pysyvän rauhan maapallollemme. – Daniel 2:44.
Nöyrät, jotka säilyvät elossa, parantuvat täysin – henkisesti, tunneperäisesti ja ruumiillisesti – kun Jumala suuntaa täyden huomionsa maapallollemme. (Ilmestys 21:3, 4; Psalmit 37:10, 11) Tämän toivon oppiminen on antanut monille sotaveteraaneille sysäyksen rakentavaan suuntaan. ”Se antoi Davidille todellisen syyn elää”, sanoi Elaine. ”Se on myös tehnyt minulle helpommaksi hänen kannustamisensa. Esimerkiksi kun hän ärtyi jonkun sivullisen ajattelemattomasta huomautuksesta, sanoin usein: ’Muista: ”Kosto on minun, minä tulen maksamaan takaisin, sanoo Jehova.”’ Kun hän lannistui toistuvien masennusten vuoksi, osoitin hänelle, miten paljon hän oli jo edistynyt, ja suuntasin huomion tulevaisuuteen, jolloin Jumala parantaisi täysin hänen psyykkiset vammansa.” – Roomalaisille 12:19; vrt. Jesaja 65:17.
Jeesus lupasi: ”Tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen [Jeesuksen] äänensä ja tulevat esiin.” (Johannes 5:28, 29) Mikä sykähdyttävä odote onkaan se, että voi nähdä miljoonien sodissa tapettujen palaavan eloon ja saavan tilaisuuden Jumalaa koskevan totuuden oppimiseen!
Harley on yksi niistä sotaveteraaneista, joille raamatullinen opetus on ollut suuri apu. Vaikka toisen maailmansodan päättymisestä on jo kulunut 37 vuotta, eräitten rintamakavereitten kuoleman muistaminen sai hänet liikuttumaan syvästi. Tukahduttaen kyyneleensä hän sanoi: ”On se vaan hienoa, kun voi nähdä nuo pojat jälleen ylösnousemuksessa. Tällainen toivo todella lievittää tuskaa.”
Raamatullinen opetus tosiaankin edistää aidosti mielenterveyttä ja tarjoaa todellisen tulevaisuudentoivon.
[Kuva s. 21]
Raamatun tutkiminen edistää mielenterveyttä ja tarjoaa todellisen toivon