”Ehkä hän tällä kertaa muuttuu”

ROXANAa on pirteä, viehättävä neljän lapsen äiti, joka on naimisissa eteläamerikkalaisen kirurgin kanssa. ”Mieheni kohtelee naisia miellyttävästi, ja hänestä pidetään miesten keskuudessa”, hän sanoo. Mutta Roxanan puolisossa on pimeä puoli, jota heidän läheisetkään ystävänsä eivät näe. ”Kotona hän on hirviö. Hän on äärimmäisen mustasukkainen.”

Roxanan kasvoilta kuvastuu pelko, kun hän jatkaa kertomustaan. ”Ongelma tuli esiin, kun olimme olleet naimisissa vain pari viikkoa. Veljeni ja äitini tulivat meille kylään, ja minulla oli hauskaa jutellessani ja nauraessani heidän kanssaan. Mutta kun he lähtivät, mieheni heitti minut rajusti sohvalle raivon vallassa. En voinut uskoa sitä todeksi.”

Valitettavasti Roxanan koettelemukset olivat vasta alussa, sillä vuosien varrella häntä on pahoinpidelty toistuvasti. Väkivaltainen kohtelu näyttää noudattavan ennustettavissa olevaa kaavaa. Roxanan aviomies hakkaa häntä, pyytelee sitten vuolaasti anteeksi ja lupaa, ettei hän enää koskaan tee niin. Hänen käytöksensä paranee – ainakin lyhyeksi aikaa. Sitten painajainen uusiutuu. ”Ajattelen aina, että ehkä hän tällä kertaa muuttuu”, Roxana sanoo. ”Silloinkin kun lähden pakoon, palaan aina hänen luokseen.”

Roxana pelkää, että jonain päivänä hänen miehensä menee väkivaltaisuudessaan pitemmälle. ”Hän on uhannut tappaa minut, lapset ja itsensä”, hän sanoo. ”Erään kerran hän pani sakset kaulalleni. Kerran hän uhkasi minua pyssyllä, suuntasi sen kohti korvaani ja painoi liipaisinta! Onneksi ase ei ollut ladattu, mutta melkein kuolin pelosta.”

Tapana vaieta

Maailmassa on miljoonia Roxanan kaltaisia naisia, jotka kärsivät väkivaltaisen miehen käsissä.b Monet heistä vaikenevat koettelemuksistaan. He ajattelevat, että asiasta puhuminen on hyödytöntä, sillä monet vaimoaan pahoinpitelevät miehet ovat yksinkertaisesti kieltäneet syytökset selittämällä, että heidän vaimonsa on herkkä tai että hänellä on taipumus liioitella asioita.

On surullista, että monet naiset pelkäävät joutuvansa hyökkäyksen kohteeksi paikassa, jossa heidän pitäisi tuntea olonsa turvallisimmaksi – omassa kodissaan. Myötätuntoa saa kuitenkin hyvin usein osakseen pahoinpitelijä eikä uhri. Jotkut eivät voi uskoa, että kunnon kansalaiselta vaikuttava mies hakkaisi vaimoaan. Ajatellaanpa, mitä tapahtui Anitalle, kun hän kertoi rehellisesti, että hänen arvossa pidetty aviomiehensä pahoinpiteli häntä. ”Muuan tuttavamme sanoi minulle: ’Kuinka voit syyttää niin hienoa miestä?’ Eräs toinen sanoi, että minun täytyi jollain tavoin ärsyttää häntä! Senkin jälkeen, kun asia tuli ilmi, jotkut ystävistäni alkoivat kartella minua. Heistä minun olisi pitänyt vain kestää, koska ’miehet ovat sellaisia’.”

Kuten Anitan esimerkki osoittaa, monien on vaikea tajuta puolison pahoinpitelyn karua todellisuutta. Mikä saa miehen kohtelemaan näin julmasti naista, jota hän väittää rakastavansa? Miten väkivallan uhreja voidaan auttaa?

Miksi miehet pahoinpitelevät naisia?

JOTKUT asiantuntijat sanovat, että naisia tappavat enemmän heidän avio- tai avomiehensä kuin muut rikoksentekijät yhteensä. On tehty lukuisia tutkimuksia, jotta puolison pahoinpitelemisen aalto saataisiin pysäytetyksi. Millainen mies pahoinpitelee vaimoaan? Millainen lapsuus hänellä on ollut? Käyttäytyikö hän väkivaltaisesti seurusteluaikana? Miten pahoinpitelijä reagoi hoitoon?

Asiantuntijat ovat saaneet selville muun muassa sen, että kaikki pahoinpitelijät eivät ole samanlaisia. Asteikon yhdessä päässä on mies, jonka väkivaltainen käytös on satunnaista. Hän ei käytä asetta, eikä hänellä ole ollut tapana pahoinpidellä puolisoaan. Väkivaltainen käyttäytyminen ei ole hänelle ominaista, ja se näyttää johtuvan ulkoisista syistä. Toisessa ääripäässä on mies, jolle pahoinpitelemisestä on kehittynyt jatkuva käyttäytymismalli. Hän ei juuri osoita katumisen merkkejä.

Pahoinpitelijöiden erilaisuus ei kuitenkaan merkitse sitä, että jotkin pahoinpitelemisen muodot eivät olisi vakavia. Kaikenlainen ruumiillinen väkivalta voi aiheuttaa vammoja – jopa kuoleman. Niinpä miehen väkivaltainen käyttäytyminen ei ole puolustettavissa, vaikka se olisikin satunnaisempaa tai lievempää kuin jonkun toisen miehen. Sellaista käsitettä ei ole olemassakaan kuin ”hyväksyttävä” pahoinpitely. Mikä voisi sitten olla syynä siihen, että mies pahoinpitelee sitä naista, jota hän on luvannut rakastaa myötä- ja vastoinkäymisessä?

Perheen vaikutus

Ei ole yllättävää, että monet väkivaltaiset miehet ovat kasvaneet väkivaltaisessa kodissa. ”Useimmat pahoinpitelijät ovat kasvaneet kodissa, joka on muistuttanut taistelutannerta”, kirjoittaa Michael Groetsch, joka on tutkinut yli kaksikymmentä vuotta puolisoon kohdistuvaa väkivaltaa. ”He kasvoivat varhaislapsuudessaan vihamielisessä ympäristössä, jossa henkinen ja ruumiillinen väkivalta oli ’normaalia’.” Erään asiantuntijan mukaan tällaisessa ympäristössä kasvanut mies ”voi omaksua hyvin varhain elämässään isänsä halveksivan suhtautumisen naisiin. Poika oppii, että miehen on aina pidettävä naiset vallassaan ja että tähän päästään pelottelemalla, loukkaamalla ja halventamalla heitä. Samalla hän oppii, että varma tapa saada isän hyväksyntä on käyttäytyä samoin kuin isä.”

Raamattu osoittaa selvästi, että isän tai äidin käytös voi vaikuttaa suuresti lapseen, joko hyvään tai huonoon suuntaan (Sananlaskut 22:6; Kolossalaisille 3:21). Perheolot eivät tietenkään anna miehelle oikeutta pahoinpidellä vaimoaan, mutta ne saattavat osaltaan selittää, missä väkivaltaisen luonteen siemenet on kylvetty.

Kulttuurin vaikutus

Naisen pieksemistä pidetään joissakin maissa hyväksyttävänä, jopa normaalina. ”Monissa yhteiskunnissa on syvään juurtuneena käsitys, että aviomiehellä on oikeus piestä tai uhkailla fyysisesti vaimoaan”, sanotaan eräässä Yhdistyneiden kansakuntien raportissa.

Niissäkin maissa, joissa pahoinpitelyä ei pidetä hyväksyttävänä, monet yksilöt omaksuvat väkivaltaisen käyttäytymismallin. Joidenkin miesten järjettömät käsitykset tästä asiasta tyrmistyttävät. Eteläafrikkalaisen Weekly Mail and Guardian -lehden mukaan eräässä Kapin niemimaalla tehdyssä tutkimuksessa kävi ilmi, että enemmistöllä miehistä, jotka eivät omien sanojensa mukaan pahoinpidelleet puolisoaan, oli sellainen käsitys, että naisen lyöminen oli hyväksyttävää ja ettei tällainen käytös ole väkivaltaa.

Ilmeisesti tällainen vääristynyt käsitys juontaa juurensa lapsuudesta. Esimerkiksi erään Britanniassa tehdyn tutkimuksen mukaan 75 prosenttia 11- ja 12-vuotiaista pojista piti hyväksyttävänä sitä, että mies lyö naista, jos häntä ärsytetään.

Pahoinpitely ei puolustettavissa

Edellä mainitut seikat voivat auttaa ymmärtämään puolison pahoinpitelyä, mutta ne eivät oikeuta siihen. Suoraan sanottuna puolison pahoinpiteleminen on Jumalan silmissä vakava synti. Hänen Sanansa, Raamattu, sanoo: ”Miesten pitää rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Se, joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään, sillä ei kukaan ole koskaan vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niin kuin Kristuskin seurakuntaa.” (Efesolaisille 5:28, 29.)

Raamattu kertoi kauan etukäteen, että tämän asiainjärjestelmän ”viimeisinä päivinä” monet olisivat ”kovia”, ”väkivaltaisia” ja ”raakoja” (2. Timoteukselle 3:1–3, Uusi testamentti nykysuomeksi). Puolisoon kohdistuvan väkivallan yleisyys on vain yksi osoitus siitä, että me elämme sitä aikaa, johon tässä ennustuksessa viitataan. Miten sitten pahoinpitelyn uhreja voitaisiin auttaa? Onko toivoa siitä, että pahoinpitelijä voisi muuttaa käyttäytymistään?

[Huomioteksti s. 5]

”Vaimoaan pahoinpidellyt mies on syyllistynyt samanlaiseen rikokseen kuin mies, joka on lyönyt jotakuta tuntematonta.” (When Men Batter Women)

[Tekstiruutu s. 6]

Machomiehet – maailmanlaajuinen ongelma

Sana ”macho” on levinnyt maailmalle Latinalaisesta Amerikasta. Se viittaa aggressiiviseen, miehiseen ylpeyteen ja yhdistyy väkivaltaiseen suhtautumiseen naisia kohtaan. Machomiehiä ei kuitenkaan ole vain Latinalaisessa Amerikassa, kuten seuraavista uutisista käy ilmi.

Egypti: Aleksandriassa tehty kolmekuukautinen tutkimus osoitti, että perheväkivalta on pääasiallinen syy naisten vammoihin. Se on syynä 27,9 prosenttiin kaikista niistä käynneistä, joita naiset tekevät ensiapuasemille. (Naisten neljäs maailmankonferenssi, tiivistelmä nro 5.)

Thaimaa: Bangkokin suurimmalla esikaupunkialueella piestään säännöllisesti 50:tä prosenttia naimisissa olevista naisista. (Pacific Institute for Women’s Health.)

Hongkong: ”Niiden naisten määrä, jotka sanovat, että heidän kumppaninsa on hakannut heitä, on noussut viime vuoden aikana yli 40 prosenttia.” (South China Morning Post, 21.7.2000.)

Japani: Vuosina 1995–98 turvakotiin hakeutuneiden naisten määrä nousi 4843:sta 6340:een. ”Noin kolmannes sanoi etsineensä suojaa aviomiehensä väkivaltaisuuden vuoksi.” (The Japan Times, 10.9.2000.)

Britannia: ”Britanniassa joka 6. sekunti joku raiskataan tai jotakuta piestään tai puukotetaan kotonaan.” Scotland Yardin raportin mukaan ”poliisi saa perheväkivallan uhreilta 1300 puhelua joka päivä – yli 570000 vuodessa. Heistä 81 prosenttia on miesten pahoinpitelemiä naisia.” (The Times, 25.10.2000.)

Peru: Kaikista poliisille ilmoitetuista rikoksista 70 prosenttia liittyy naisiin, joita heidän aviomiehensä on hakannut. (Pacific Institute for Women’s Health.)

Venäjä: ”Yhden vuoden aikana kuoli 14500 venäläisnaista aviomiehensä väkivallan uhreina ja perheväkivallan vuoksi vammautui tai vakavasti loukkaantui 56400 naista.” (The Guardian.)

Kiina: ”Tämä on uusi ongelma. Se pahenee nopeasti, varsinkin kaupunkialueilla”, sanoo professori Chen Yiyun, Jinglunin perhekeskuksen johtaja. ”Naapurustolla ei ole enää perheväkivaltaa hillitsevää vaikutusta.” (The Guardian.)

Nicaragua: ”Naisiin kohdistuva väkivalta lisääntyy voimakkaasti Nicaraguassa. Eräässä tutkimusraportissa sanottiin, että yksistään viime vuonna jonkinlaisesta perheväkivallasta kärsi miehensä käsissä 52 prosenttia nicaragualaisnaisista.” (BBC News.)

[Tekstiruutu s. 7]

Riskitekijöitä

Rhode Islandin yliopistossa Yhdysvalloissa tehtiin Richard J. Gellesin johdolla tutkimus, jonka mukaan seuraavat seikat voivat olla fyysiseen ja henkiseen perheväkivaltaan johtavia riskitekijöitä:

1. Miehellä on aiempia kokemuksia perheväkivallasta.

2. Hän on työtön.

3. Hän käyttää huumeita ainakin kerran vuodessa.

4. Kun hän asui vanhempiensa kanssa, hän näki isän lyövän äitiä.

5. Pari elää avoliitossa.

6. Jos miehellä on työtä, hänen palkkansa on pieni.

7. Hänen koulunkäyntinsä on jäänyt kesken.

8. Hän on 18–30-vuotias.

9. Toinen tai molemmat kohtelevat kotona lapsia väkivaltaisesti.

10. Tulot ovat köyhyysrajan alapuolella.

11. Miehellä ja naisella on erilainen kulttuuritausta.

[Kuva s. 7]

Perheväkivallalla voi olla vahingollinen vaikutus lapsiin

Apua naisille joita pahoinpidellään

MITEN väkivallan kohteena olevia naisia voidaan auttaa? Ensiksikin on ymmärrettävä, mitä he joutuvat kestämään. Pahoinpitelijät eivät useinkaan aiheuta vain fyysistä vahinkoa. Uhkailu ja pelottelu on tavanomaista, minkä vuoksi uhri tuntee itsensä arvottomaksi ja avuttomaksi.

Ajatellaanpa Roxanaa, josta kerrottiin ensimmäisessä kirjoituksessa. Toisinaan hänen miehensä käyttää aseinaan sanoja. ”Hän käyttää minusta halventavia nimiä”, Roxana paljastaa. ”Hän sanoo: ’Ethän sinä edes käynyt koulua loppuun. Miten sinä voisit huolehtia lapsista ilman minua? Sinä olet laiska, kelvoton äiti. Luuletko, että viranomaiset antaisivat sinun pitää lapset, jos jättäisit minut?’”

Roxanan aviomies pitää vallan käsissään valvomalla tiukasti rahankäyttöä. Hän ei anna Roxanan käyttää autoa, ja hän tarkistaa puhelimella pitkin päivää, mitä Roxana tekee. Jos Roxana kertoo jostain mieltymyksestään, hänen miehensä saa raivokohtauksen. Niinpä Roxana on oppinut olemaan ilmaisematta koskaan mielipiteitään.

Kuten voidaan nähdä, puolisoon kohdistuva väkivalta on monimutkainen ongelma. Jotta voisit antaa tukea, kuuntele myötätuntoisesti. Muista, että uhrin on usein hyvin vaikea puhua siitä, mitä hänelle on tapahtunut. Sinun tulee pyrkiä vahvistamaan uhria hänen käsitellessään tilannetta omaan tahtiinsa.

Joidenkuiden naisten, joita pahoinpidellään, on ehkä etsittävä apua viranomaisilta. Joskus tilanteen kärjistyminen – esimerkiksi poliisin väliintulo – voi saada väkivaltaisen miehen tajuamaan, kuinka vakavia hänen tekonsa ovat. Valitettavasti halu muuttua kuitenkin usein häviää kriisin mentyä ohi.

Pitäisikö väkivallan kohteeksi joutuvan vaimon jättää miehensä? Raamattu ei suhtaudu aviopuolisoiden erilleen muuttamiseen kevyesti. Mutta se ei myöskään velvoita vaimoa pysymään sellaisen miehen luona, joka on uhkana hänen terveydelleen ja jopa elämälleen. Kristitty apostoli Paavali kirjoitti: ”Jos hän lähtisikin pois, niin pysyköön naimattomana tai muuten sopikoon jälleen miehensä kanssa.” (1. Korinttilaisille 7:10–16.) Koska Raamattu ei kiellä erilleen muuttamista äärimmäisissä olosuhteissa, se mitä vaimo tekee, on hänen asiansa (Galatalaisille 6:5). Kenenkään ei pitäisi taivutella vaimoa jättämään väkivaltaista miestään, mutta kenenkään ei pitäisi myöskään painostaa naista pysymään tällaisen miehen luona, kun hänen terveytensä, henkensä ja hengellisyytensä ovat vaarassa.

Onko pahoinpitelijöillä toivoa?

Puolisoon kohdistuva väkivalta rikkoo räikeästi Raamatun periaatteita. Efesolaiskirjeen 4:29, 31:ssä sanotaan: ”Älköön suustanne lähtekö mitään mätää puhetta – –. Kaikki ilkeämielinen katkeruus ja suuttumus ja vihastus ja huutaminen ja herjaava puhe olkoon kaukana teistä kaiken pahuuden ohella.”

Aviomies, joka väittää seuraavansa Kristusta, ei voi todellisuudessa sanoa rakastavansa vaimoaan, jos hän pahoinpitelee tätä. Jos hän kohtelee huonosti vaimoaan, mitä arvoa on kaikilla hänen hyvillä teoillaan? ”Toisia lyövä” ei ole kelvollinen erikoistehtäviin kristillisessä seurakunnassa (1. Timoteukselle 3:3; 1. Korinttilaisille 13:1–3). Kuka tahansa kristityksi tunnustautuva, joka toistuvasti ja katumatta antaa myöten vihanpuuskille, voidaan erottaa kristillisestä seurakunnasta (Galatalaisille 5:19–21; 2. Johanneksen kirje 9, 10).

Voivatko väkivaltaiset miehet muuttua? Jotkut ovat muuttuneet. Yleensä pahoinpitelijä ei kuitenkaan muutu, ellei hän 1) myönnä, että hänen käytöksensä on sopimatonta, 2) halua muuttaa käyttäytymistään ja 3) etsi apua. Jehovan todistajat ovat havainneet, että Raamattu voi antaa voimaa muuttua. Monissa, jotka ovat tutkineet Raamattua heidän kanssaan, on kehittynyt voimakas halu miellyttää Jumalaa. He saavat tietää Jehova Jumalasta, että ”jokaista, joka rakastaa väkivaltaa, Hänen sielunsa totisesti vihaa” (Psalmit 11:5). Käyttäytymisen muuttaminen vaatii pahoinpitelijältä tietysti muutakin kuin sitä, että hän lopettaa lyömisen. Hänen on myös opittava suhtautumaan vaimoonsa aivan uudella tavalla.

Kun mies hankkii tietoa Jumalasta, hän oppii, että hänen vaimonsa ei ole palvelija vaan ”auttaja” eikä hän ole alempiarvoinen ihminen vaan hänelle tulee osoittaa ”kunniaa” (1. Mooseksen kirja 2:18; 1. Pietarin kirje 3:7). Lisäksi hän oppii olemaan myötätuntoinen ja tajuamaan, että on tarpeen kuunnella vaimon mielipiteitä (1. Mooseksen kirja 21:12; Saarnaaja 4:1). Jehovan todistajien raamatuntutkimisohjelma on auttanut monia pariskuntia. Kristillisessä perheessä ei ole tilaa despooteille, tyranneille eikä raakimuksille (Efesolaisille 5:25, 28, 29).

”Jumalan sana on elävä ja voimaa uhkuva.” (Heprealaisille 4:12.) Raamatun viisaus voi auttaa pariskuntia erittelemään ongelmiaan ja antaa heille voimaa käydä käsiksi niihin. Lisäksi Raamattu antaa meille varman ja lohdullisen toivon siitä, että voimme nähdä väkivallattoman maailman, kun Jehovan taivaallinen Kuningas hallitsee tottelevaista ihmiskuntaa. Raamattu sanoo: ”Hän vapauttaa köyhän, joka huutaa apua, sekä ahdistetun ja jokaisen, jolla ei ole auttajaa. Hän lunastaa heidän sielunsa sorrosta ja väkivallasta.” (Psalmit 72:12, 14.)

[Huomioteksti s. 12]

Kristillisessä perheessä ei ole tilaa despooteille, tyranneille eikä raakimuksille

[Tekstiruutu s. 8]

Väärinkäsitysten oikaisua

• Vaimot, joita pahoinpidellään, ovat vastuussa miestensä teoista.

Monet pahoinpitelijät kieltävät olevansa vastuussa teoistaan väittämällä, että heidän vaimonsa saavat heidät suuttumaan. Jotkut perheen ystävistäkin voivat uskoa siihen, että vaimo on hankala, joten ei ole ihme, että hänen miehensä menettää silloin tällöin hermonsa. Mutta silloin uhria pidetään syyllisenä ja pahoinpitelijää syyttömänä. Todellisuudessa vaimot, joita pahoinpidellään, menevät usein tavattoman pitkälle miehensä lepyttämisessä. Sitä paitsi kenelläkään ei ole missään olosuhteissa oikeutta lyödä puolisoaan. Eräässä pahoinpitelijän luonnekuvaa käsittelevässä kirjassa sanotaan: ”Miehet, joita oikeusistuimet lähettävät hoitoon vaimon pahoinpitelemisestä, ovat riippuvaisia väkivallasta. Se on heille keino purkaa vihaa ja masennusta, hallita ja ratkaista ristiriitatilanteita sekä laukaista jännitystä. – – Usein he eivät kykene edes myöntämään osaansa eivätkä ottamaan ongelmaa vakavasti.” (The Batterer—A Psychological Profile.)

• Alkoholi saa miehen hakkaamaan vaimoaan.

On totta, että jotkut miehet muuttuvat väkivaltaisemmiksi otettuaan alkoholia. Mutta onko järkevää syyttää alkoholia? ”Humalassa olo antaa pahoinpitelijälle mahdollisuuden syyttää käyttäytymisestään jotain muuta kuin itseään”, kirjoittaa K. J. Wilson kirjassaan When Violence Begins at Home. Hän jatkaa: ”Näyttää siltä, että meidän yhteiskunnassamme perheväkivaltaa on helpompi ymmärtää, kun väkivaltaan syyllistyy humalassa oleva ihminen. Naisen, jota pahoinpidellään, ei tarvitse pitää kumppaniaan pahoinpitelijänä vaan viinaan menevänä miehenä tai alkoholistina.” Wilsonin mukaan tällainen ajattelu voi antaa naiselle aiheettomia toiveita siitä, että ”väkivalta loppuisi, jos mies vain lopettaisi juomisen”.

Nykyään monet tutkijat pitävät juomista ja pahoinpitelyä kahtena eri ongelmana. Eiväthän useimmat päihdeongelmaiset miehet hakkaa puolisoaan. Kirjassa When Men Batter Women sanotaan: ”Pahoinpitelyä jatketaan pohjimmiltaan siksi, että sen avulla naista voidaan hallita ja pelotella ja hänet voidaan alistaa. – – Alkoholi ja huumeet kuuluvat pahoinpitelijän elämäntyyliin. Mutta olisi virhe olettaa, että väkivalta johtuu päihteiden käytöstä.”

• Pahoinpitelijät käyttäytyvät väkivaltaisesti kaikkia kohtaan.

Tavallisesti pahoinpitelijä osaa kohdella toisia miellyttävän ystävällisesti. Hän omaksuu täysin uuden roolin. Siksi perheen ystävät eivät ehkä usko puheita hänen väkivaltaisuudestaan. Totuus kuitenkin on, että vaimoaan pahoinpitelevä mies käyttää raakuutta keinona hallita vaimoaan.

• Naiset eivät ole huonoa kohtelua vastaan.

Ne jotka ajattelevat näin, eivät luultavasti ymmärrä pakopaikkaa vailla olevan naisen toivotonta tilannetta. Vaimolla, jota pahoinpidellään, voi olla ystäviä, jotka saattavat ottaa hänet luokseen pariksi viikoksi, mutta mitä hän tekee sen jälkeen? Ajatus työn etsimisestä ja vuokran maksamisesta lapsista huolehtimisen ohella voi tuntua lannistavalta. Karkaaminen lasten kanssa voi myös olla lainvastaista. Jotkut ovat yrittäneet lähteä, mutta heidät on jäljitetty ja tuotu takaisin joko väkipakolla tai suostuttelemalla. Ystävät, jotka eivät käsitä asiaa, voivat virheellisesti luulla, että tällainen vaimo ei ole huonoa kohtelua vastaan.

”Joskus minusta tuntuu, että näen unta!”

Lourdes tuijottaa kaupunkia asuntonsa ikkunasta ja peittää kädellään vapisevat huulensa. Hän on latinalaisamerikkalainen nainen, joka kärsi yli 20 vuotta Alfredon, väkivaltaisen aviomiehensä, käsissä. Alfredo päätti muuttua. Silti Lourdesin on edelleenkin vaikea puhua siitä fyysisestä ja henkisestä tuskasta, jota hän joutui kestämään.

”Se alkoi vain kaksi viikkoa häittemme jälkeen”, Lourdes sanoo hiljaisella äänellä. ”Kerran hän iski minulta irti kaksi hammasta. Eräällä toisella kerralla väistin, ja hänen nyrkkinsä iskeytyi päin vaatekaappia. Mutta nimittely sattui vielä enemmän. Hän kutsui minua ’hyödyttömäksi roskaläjäksi’ ja kohteli minua kuin vähäjärkistä ihmistä. Halusin lähteä, mutta miten se olisi käynyt päinsä kolmen lapsen kanssa?”

Alfredo asettaa kätensä hellästi Lourdesin olkapäälle. ”Minulla on arvostettu ammatti”, hän sanoo. ”Tunsin itseni nöyryytetyksi, kun minulle annettiin haaste ja minut määrättiin lähestymiskieltoon. Yritin muuttua, mutta pian käytökseni palasi entiseen uomaansa.”

Mikä sai aikaan muutoksen? ”Kulmamyymälän nainen on Jehovan todistaja”, selittää Lourdes, joka on nyt silmin nähden rentoutuneempi. ”Hän tarjoutui auttamaan minua ymmärtämään Raamattua. Opin, että Jehova Jumala arvostaa naisia. Aloin käydä Jehovan todistajien kokouksissa, vaikka Alfredo olikin aluksi siitä raivoissaan. Minulle oli uusi kokemus viettää aikaa ystävien kanssa valtakunnansalilla. Olin hämmästynyt havaitessani, että minulla saattoi olla omia uskonkäsityksiä ja että saatoin ilmaista niitä vapaasti ja opettaa niitä toisille. Tajusin, että Jehova arvostaa minua. Se antoi minulle rohkeutta.

Erästä käännekohtaa en unohda koskaan. Alfredo kävi edelleen joka sunnuntai katolisessa messussa ja vastusti sitä, että olin tekemisissä Jehovan todistajien kanssa. Katsoin häntä suoraan silmiin ja sanoin rauhallisesti mutta vakaumuksellisesti: ’Alfredo, minä ajattelen eri lailla kuin sinä.’ Eikä hän lyönyt minua! Pian tämän jälkeen minut kastettiin, eikä hän ole enää kertaakaan lyönyt minua, ja siitä on nyt viisi vuotta.”

Suurempia muutoksia oli kuitenkin edessä. Alfredo selittää: ”Noin kolme vuotta Lourdesin kasteella käymisen jälkeen muuan kollega, joka on Jehovan todistaja, kutsui minut kotiinsa ja kertoi minulle kiehtovia asioita Raamatusta. Kertomatta asiasta vaimolleni aloin tutkia Raamattua hänen kanssaan. Pian aloin käydä Lourdesin kanssa kokouksissa. Monet siellä kuulemistani puheista käsittelivät perhe-elämää, ja ne saivat minut usein tuntemaan häpeää.”

Alfredoon teki vaikutuksen se, että seurakunnan jäsenet, myös miehet, puhdistivat lattioita kokouksen jälkeen. Kun hän kävi kylässä heidän luonaan, hän näki, miten aviomiehet auttoivat vaimoaan astioiden pesemisessä. Nämä pienet tapaukset osoittivat Alfredolle, miten rakkaus toimii käytännössä.

Pian tämän jälkeen Alfredo kastettiin, ja nyt hän ja hänen vaimonsa palvelevat kokoaikaisina sananpalvelijoina. ”Hän auttaa minua usein korjaamaan pöydän aterian jälkeen ja sijaamaan vuoteet”, sanoo Lourdes. ”Hän kehuu ruoanlaittotaitoani ja antaa minun itse päättää asioita, esimerkiksi millaista musiikkia kuuntelen tai mitä tavaroita ostamme kotiin. Tällaista Alfredo ei olisi koskaan ennen tehnyt! Äskettäin hän osti minulle ensimmäistä kertaa kukkakimpun. Joskus minusta tuntuu, että näen unta!”