Perheväkivallan synkät kuviot

”Väkivallantekoja – olkootpa ne lyöntejä, tuuppimisia, puukotuksia tai ampumisia – tapahtuu useammin perheen sisällä kuin missään muualla yhteiskunnassamme.” (Behind Closed Doors.)

KÄVELET amerikkalaisen kaupungin kadulla. Joka toisessa kodissa tulee tänä vuonna esiintymään ainakin kerran jonkin muotoista perheväkivaltaa. Joka neljännessä kodissa se ei tule jäämään vain yhteen kertaan. On nurinkurista, että monet, jotka pelkäävät liikkua iltaisin kaduilla, ovat suuremmassa vaarassa kotonaan.

Perheväkivalta ei kuitenkaan ole vain amerikkalainen ilmiö. Sitä esiintyy kaikkialla maailmassa. Tanskassa tehdään jokaisesta kolmesta murhasta kaksi perheen sisällä. Erään tutkimuksen mukaan Afrikan eri maissa tehdään kaikista murhista 22–63 prosenttia perheen sisällä. Latinalaisessa Amerikassa, jossa kulttuuri mielellään liittää miehisyyteen kovuuden ja aggressiivisuuden, miehet häpäisevät, pahoinpitelevät ja tappavat erityisesti naisia.

Kanadassa kuolee noin sata naista vuosittain avio- tai avomiehensä käden kautta. Yhdysvalloissa, jossa on lähes kymmenen kertaa enemmän asukkaita kuin Kanadassa, kuolee joka vuosi noin 4000 naista miehensä tai poikaystävänsä pahoinpitelemänä. Lisäksi joka vuosi vanhemmat tappavat omia lapsiaan noin 2000 ja lapset tappavat omia vanhempiaan saman verran.

Kaikkialla maailmassa miehet mukiloivat vaimoaan, vaimot kolhivat miestään, vanhemmat lyövät lapsiaan ja lapset käyvät vanhempiensa kimppuun ja tekevät toisilleen väkivaltaa. ”Se viha ja väkivalta, jonka uhreiksi aikuiset joutuvat tai jota he kohdistavat toisiin, koetaan useimmiten verisukulaisten välisissä suhteissa, ja tällainen viha voi olla voimakkaampaa kuin se viha, jota esiintyy kaikissa muissa ihmissuhteissa”, sanotaan kirjassa When Families Fight.

Perheenjäsenten sota

Puolison pahoinpitely: Liian usein miehet katsovat, että avioliitossa oleminen antaa heille luvan pahoinpidellä vaimoaan. Silloin kun naiset pahoinpitelevät miehiä, miesten vammat ovat yleensä vähäisempiä kuin ne vammat, joita miehet aiheuttavat vaimolleen. Parents-aikakauslehdessä sanotaan: ”Yli 95 prosentissa viranomaisten tietoon tulleista [vakavista] puolison pahoinpitelytapauksista uhrina on ollut nainen.”

Eräs newyorkilainen piirisyyttäjä sanoo: ”Naisiin kohdistuva väkivalta on nykyään erittäin yleistä amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Liittovaltion poliisi FBI on arvioinut, että – – joka vuosi tulee kuusi miljoonaa naista pahoinpidellyksi.” Vuonna 1988 sai Suomessa 22000 naista vammoja perheväkivallan uhreina, ja vuonna 1987 kuoli 28 naista samasta syystä. Vaikka tapausten määrä vaihtelee eri maissa, tiedot osoittavat, että naisten kärsimykset väkivaltaisten miesten käsissä ovat kasvaneet suorastaan epidemiaksi monissa, ellei peräti useimmissa maissa.

Yhdysvalloissa on arvioitu, että ”joka kymmenes nainen joutuu jolloinkin avioliittonsa aikana miehensä vakavan pahoinpitelyn (lyöntien, potkimisen, puremisen tai jonkin pahemman) kohteeksi”. Kun vähemmän vakavat tapaukset lasketaan mukaan, niin Family Relations -aikakauslehden saamien tietojen perusteella ”joka toinen amerikkalainen nainen joutuu jolloinkin perheväkivallan uhriksi”.

Samaisen newyorkilaisen piirisyyttäjän mukaan on saatu selville, että ”perheväkivalta aiheuttaa naisille enemmän sairaalahoitoa vaativia vammoja kuin kaikki raiskaukset, päällekarkaukset ja auto-onnettomuudet yhteensä”.

Tri Lois G. Livezey toteaa: ”On selvää, että naisiin kohdistuva väkivalta ja perheissä esiintyvä väkivalta on hyvin yleistä ja että siihen syyllistyvät – – ovat tavallisia ihmisiä. – – Kyseessä on vakava, kaikkia yhteiskuntaluokkia ja väestönosia koskeva ongelma.”

Joskus uhrit katsovat pahoinpidellyksi tulemisen olleen heidän omaa syytään, ja seurauksena on, että heidän itsetuntonsa heikkenee. Aikakauslehti Parents selittää: ”Nainen, jolta puuttuu itseluottamusta ja joka ei pidä itseään kovin suuressa arvossa, tekee itsestään pahoinpitelyn kohteen. – – Pahoinpidelty nainen yleensä pelkää tehdä suunnitelmia itsensä hyväksi ja nousta puolustamaan omia etujaan.”

Puolisoon kohdistuva väkivalta vaikuttaa vahingollisesti myös lapsiin. He oppivat, että väkivallan avulla pystyy käyttämään hyväkseen toisia. Jotkut äidit kertovat jopa sellaista, että halutessaan saada tahtonsa läpi heidän lapsensa uhkailevat heitä sanomalla esimerkiksi: ”Sanon isälle, että hän tulee ja hakkaa sinut.”

Lasten pahoinpitely: Joka vuosi miljoonissa tapauksissa lasten ruumiillinen kurittaminen riistäytyy pahoinpitelyksi, joka voi aiheuttaa heille vakavia vammoja tai jopa hengenmenon. On arvioitu, että vain puoli prosenttia pahoinpitelyistä tulee ilmi. ”Koti on lapsille usein vaarallisin paikka”, väitetään kirjassa Sociology of Marriage and the Family.

Professori John E. Bates sanoo, että pahoinpidellyksi tuleminen kotona on tekijä, joka voimakkaimmin vaikuttaa lapsen käyttäytymistapoihin myöhemmin. Tri Susan Forward sanoo: ”Olen havainnut, ettei mikään muu elämässä koettu asia aiheuta yhtä syviä, pysyviä vammoja ihmisten itsetunnolle eikä yhtä paljon altista heitä vakaville tunne-elämän ongelmille aikuisiässä.” Jopa 4–5-vuotiaitten voidaan havaita käyttäytyvän aggressiivisesti vaikeissa tilanteissa. Tällaisille lapsille käy heidän varttuessaan tavallista useammin niin, että heistä tulee huumeidenkäyttäjiä, alkoholin väärinkäyttäjiä, rikollisesti käyttäytyviä, mielenterveyden häiriöistä kärsiviä ja kehityksessään muista jälkeen jääneitä.

On ymmärrettävää, että monet huonosti kohdelluista lapsista hautovat mielessään vihaa sitä vanhempaansa kohtaan, joka pahoinpitelee heitä, mutta usein he ovat vihaisia myös sille vanhemmistaan, joka ei pahoinpitele heitä mutta sallii väkivallan jatkua. Lapsi voi pitää tällaista vanhempaansa, joka näkee pahoinpitelyt mutta ei tee mitään niiden estämiseksi, pahoinpitelijän rikoskumppanina.

Vanhojen ihmisten pahoinpitely: Arviolta 15 prosenttia Kanadan vanhuksista joutuu kärsimään aikuisten lastensa harjoittamaa fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Eräs lääkäri on ennustanut, että ”tilanne voi vain paheta sitä mukaa kuin yhä useammat ihmiset vanhenevat ja heidän lastensa taloudelliset taakat kasvavat ja tunne-elämä joutuu entistä lujemmalle”. Samaa pelätään kaikkialla muuallakin.

Vanhukset ovat usein haluttomia antamaan pahoinpitelijäänsä ilmi. He ovat ehkä riippuvaisia pahoinpitelijästään ja haluavat näin ollen jatkaa elämistään kauhistuttavissa olosuhteissa. Kun eräältä vanhalta naiselta kysyttiin, milloin hän antaisi poikansa ja miniänsä ilmi viranomaisille, hän vastasi aina: ”Ensi kerralla.” He olivat murjoneet häntä niin pahasti, että hänet oli jouduttu ottamaan kuukaudeksi sairaalahoitoon.

Pahoinpitelyt sisaruspiirissä: Tämä on yleinen perheväkivallan muoto. Jotkut vähättelevät sitä pitäen sitä normaalina poikien käyttäytymisenä. Eräässä tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että yli puolessa tutkituista tapauksista lapset olivat sisaruspiirissä syyllistyneet johonkin niin vakavaan, että heitä vastaan olisi voitu nostaa rikossyyte, jos uhrina olisi ollut joku muu kuin oman perheen jäsen.

Monien mielestä sisaruspiirissä tapahtuvat pahoinpitelyt opettavat lapsille toimintamallin, jota he noudattavat aikuisinakin. Se, että he myöhemmin omassa avioliitossaan pahoinpitelevät puolisoaan, voi joissakin tapauksissa selittyä paremmin tällä toimintamallilla kuin sillä, että he olivat nähneet vanhempiensa välillä esiintyvän väkivaltaa.

Vaarallinen taistelukenttä

Eräs tutkija on arvioinut, että yli puolet kaikista rikoksista, joita poliisi hälytyksen saatuaan lähtee selvittämään, on perheriitatapauksia. Hänen mukaansa poliiseja on kuollut enemmän perhekahakoitten yhteydessä kuin mitään muuta rikollisuuden lajia koskeneitten hälytysten yhteydessä. ”Murtohälytyksen tullessa aina tietää, mitä on odotettavissa”, sanoo eräs poliisi. ”Mutta kun pitäisi mennä jonkun kotiin – – Koskaan ei tiedä, mitä siellä voi tapahtua.”

Eräs amerikkalainen tutkijaryhmä tuli laajan perheväkivaltatutkimuksensa perusteella siihen tulokseen, että perhe on sodanaikaisen armeijan jälkeen väkivaltaisin sosiaalinen yksikkö koko maailmassa.

Millaisia syitä perheväkivaltaan on olemassa? Tuleeko se joskus loppumaan? Onko se koskaan hyväksyttävää? Näitä kysymyksiä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa.

Perheväkivallan syitä

”Sen sijaan että perhe tarjoaisi turvapaikan kodin ulkopuolella olevan yhteiskunnan paineilta ja järjettömyydeltä, se näyttää usein työntävän tällaisia paineita eteenpäin tai jopa voimistavan niitä.” (The Intimate Environment – Exploring Marriage and the Family.)

PERHEVÄKIVALTA on vielä suhteellisen uusi tutkimusala. Siitä on olemassa laajoja tutkimuksia vasta viime vuosikymmenien ajalta. Vaikka tutkimustulokset eivät ehkä aina ole yhtäpitäviä, on silti löydetty joitakin perustekijöitä, joilla on osuutensa perheväkivallan synnyssä. Tarkastelemme seuraavaksi joitakin niistä.

Perhetaustan merkitys

Monet tutkijat ovat sanoneet havaintojensa perusteella: ”Mitä väkivaltaisempi haastattelemamme pariskunta on, sitä väkivaltaisempia ovat heidän lapsensa toisiaan ja vanhempiaan kohtaan.”

Jo pelkästään sillä, että lapsi joutuu perheväkivallan silminnäkijäksi, on häneen suuri vaikutus. ”Lapsesta, joka näkee äitiään hakattavan, tuntuu siltä kuin häntä itseään hakattaisiin”, toteaa terapeutti John Bradshaw. Ed-niminen nuorukainen ei voinut sietää sitä, että hänen isänsä pahoinpiteli hänen äitiään. Siitä huolimatta hän oppi ja tottui ajattelemaan – vaikkei hän sitä ehkä itse tajunnutkaan – että miesten täytyy saada määräillä naisia ja että kyetäkseen tähän miesten täytyy pelotella, vahingoittaa ja häväistä heitä. Vartuttuaan aikuiseksi hän käytti samaa taktiikkaa omaan vaimoonsa: herjasi ja solvasi tätä ja kohteli tätä raa’asti.

Jotkut vanhemmat pitävät tarkkaan huolta siitä, että heidän lapsensa eivät katsele väkivaltaisia televisio-ohjelmia, ja se on hyvä asia. Vanhempien pitäisi kuitenkin valvoa vielä tarkemmin sitä, millaisen mallin he antavat omalla käyttäytymisellään lapsilleen, jotka alttiisti keräävät vaikutteita ympäristöstään.

Stressin vaikutus

Stressiä aiheuttavat esimerkiksi raskaus, työttömyys, isän tai äidin kuolema, muutto, sairaus ja rahahuolet. Useimmat kykenevät purkamaan stressiään turvautumatta väkivaltaan. Joillakuilla stressi voi kuitenkin olla alkuna väkivaltaiselle käyttäytymiselle etenkin silloin, kun se on yhteydessä muihin tekijöihin. Esimerkiksi vanhaa isää tai äitiä hoidettaessa – kun tämä kaiken kukkuraksi on vielä sairas – on usein käynyt niin, että hoitaja, joka jo muutenkin on perhevelvollisuuksien rasittama, syyllistyy pahoinpitelyyn.

Lasten kasvattaminen aiheuttaa stressiä. Tästä seuraa, että lasten pahoinpitelyn todennäköisyys voi lisääntyä perheen kasvaessa. Lapset voivat lisätä myös aviopuolisoon kohdistuvaa väkivaltaa, sillä ”aviopuolisoitten väliset kahakat alkavat todennäköisimmin jostakin lapsia koskevasta riidasta”, sanotaan kirjassa Behind Closed Doors.

Väärä näkemys sukupuolten asemasta

Kanadalaisen perheneuvojan Dan Bajorekin mukaan pahoinpitelevillä miehillä on vääränlainen näkemys naisista: ”Oli heidän kulttuuritaustansa millainen tahansa, heidät on kasvatettu ajattelemaan, että miehet ovat parempia kuin naiset.” Hamish Sinclairin, erään pahoinpiteleville miehille tarkoitetun hoito-ohjelman vetäjän mukaan miehet on opetettu ajattelemaan, että he ovat parempia kuin naiset ja että miehillä on oikeus ”rangaista, kurittaa ja uhkailla heitä”.

Monissa maissa katsotaan, että miehellä on oikeus kohdella vaimoaan kuin jotakin tavaraa, miehen omaisuuteen kuuluvaa esinettä. Sitä, että mies hallitsee ja valvoo vaimoaan, pidetään miehisyyden ja miehisen kunnian mittana. Usein vaimoja piestään ja kohdellaan kaltoin myös muilla tavoin, eikä oikeusjärjestelmä tee näissä maissa juuri mitään tällaisen asiaintilan korjaamiseksi, koska niissä pätee seuraava sääntö: nainen on alempiarvoinen kuin mies, ja hänen täytyy totella miestään kaikissa asioissa riippumatta siitä, miten häpeällisesti käyttäytyvä, väkivaltainen, kieroutunut tai itsekäs tämä on.

CBS-televisioyhtiön uutistoimittaja Morley Safer kertoi eräästä Etelä-Amerikan maasta: ”Naisen alistamisen myytti, machismo, ei näy missään muualla Latinalaisessa Amerikassa niin selvänä kuin täällä – – Sitä esiintyy kaikkialla yhteiskunnassa, myös tuomioistuimissa, joissa kunniaansa puolustava mies voi selviytyä taposta rangaistuksetta nimenomaan silloin, kun uhri on ollut hänen vaimonsa tai rakastajattarensa.” Hänen mukaansa ”maailmassa ei missään häväistä naisia yhtä paljon” kuin tuossa maassa. Naisten alistaminen ja halventaminen on kuitenkin yleistä. Sitä ei esiinny vain tässä yhdessä maassa, vaikka se voikin olla siellä ankaraa.

Newyorkilainen perheväkivallan tuntija Minna Schulman sanoo, että pahoinpitelevälle miehelle väkivalta on ase, jota käyttämällä hän haluaa säilyttää naisen vallassaan ja osoittaa hänelle tämän valtansa. Hän jatkaa: ”Mielestämme perheväkivalta on vallan väärinkäyttöä.”

Jotkut vaimoaan pahoinpitelevät aviomiehet kärsivät heikosta itsetunnosta ja pyrkivät heikentämään uhriensakin itsetuntoa. Jos he onnistuvat tässä, heidän itsetuntonsa kohenee ja he tuntevat jonkinlaista ylemmyyttä toiseen ihmiseen nähden ja ajattelevat saaneensa tästä yliotteen. Heistä tuntuu, että he ovat näin todistaneet miehekkyytensä. Mutta onko asia todella näin? Kun he kohtelevat kaltoin naisia, jotka ruumiinvoimiltaan ovat heikompia, niin todistaako se, että he tosiaankin ovat sellaisia miehiä, joille on luonteenomaista lujuus, vai todistaako se päinvastoin sen puolesta, että heiltä puuttuu järkevyyttä? Onko miehen puolelta tosiaankin miehekästä, että hän voimakkaampana pahoinpitelee naista, joka on heikompi ja puolustuskyvyttömämpi? Mies, jolla on moraalista ryhtiä, ei käyttäisi heikompia ja puolustuskyvyttömämpiä epäoikeudenmukaisesti hyödykseen, vaan osoittaisi heitä kohtaan huomaavaisuutta ja myötätuntoa.

Toinen osoitus pahoinpitelijän ajattelutavan järjettömyydestä on se, että hän usein katsoo vaimonsa ärsyttävän häntä väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Hän saattaa vihjailla tai jopa suoraan sanoa: ”Siitäs saat, koska olet toheloinut tässä asiassa.” Tai: ”Saat ihan ansiosi mukaan, koska ruoka viipyi.” Pahoinpitelijän mielestä vika on naisessa. Mitkään aviopuolison puutteet eivät kuitenkaan anna oikeutta tämän pahoinpitelemiseen.

Alkoholin vaikutus

Koska alkoholi heikentää ihmisen kykyä hallita tekemisiään ja lisää mielijohteesta toimimisen mahdollisuutta, ei ole yllättävää, että joidenkuiden mielestä se voi antaa alkusysäyksen pahoinpitelylle. Selvin päin ihminen kykenee usein hillitsemään rajuinakin vellovat tunteensa, mutta nautittuaan jonkin verran alkoholia hän alkaa käyttäytyä väkivaltaisesti. Alkoholi on heikentänyt hänen harkintakykyään ja kykyään säilyttää malttinsa.

Toiset kuitenkin väittävät ongelman johtuvan ennemmin stressistä kuin alkoholista. Heidän mukaansa ihminen, joka käyttää alkoholia selviytyäkseen stressistään, on samanlainen kuin sellainen, joka saattaa turvautua väkivaltaan samassa tarkoituksessa. Se merkitsee sitä, että alkoholin väärinkäyttäjä on ehkä yhtä väkivaltainen selvänä kuin juopuneenakin. Vaikka tästä asiasta onkin olemassa monenlaisia mielipiteitä, niin joka tapauksessa on varmaa, että alkoholi ei tee tunteitten hallintaa yhtään helpommaksi, vaan vaikuttaa useimmiten päinvastaisella tavalla.

Joukkoviestimien vaikutus ihmisten käyttäytymiseen

Jotkut sanovat, että television ja elokuvateollisuuden antama miehen malli on kova ja aggressiivinen ja että ne opettavat väkivallan olevan hyväksyttävä ongelmien ratkaisutapa ja suuttumuksen purkamiskeino. ”Lumouduin omista voimakkaista reaktioistani katsellessani erästä Rambo-elokuvaa”, myöntää muuan miespuolinen perheneuvoja. ”Samalla kun [minussa asustava] lainkuuliainen aikuinen kauhistelee sitä, miten Rambo solkenaan tappaa ihmisiä, [minussa asustava] lapsi kannustaa häntä jatkamaan tappamista.”

Koska monet lapset kuluttavat television ääressä tuhansia tunteja ja näkevät lukemattomia kertoja, miten toisia ihmisiä, lähinnä naisia, pahoinpidellään, raiskataan ja häväistään, niin ei ole ihme, että monet heistä käyttäytyvät aikuisina vuorostaan epäsosiaalisesti toisia kohtaan. Se, mikä vaikuttaa haitallisesti lapsiin, vaikuttaa haitallisesti myös aikuisiin.

Etenkin viime vuosina on väkivaltaa, säädyttömyyttä ja naisten halventamista alettu esitellä televisiossa ja elokuvissa huomattavasti entistä havainnollisemmin. Tällainen ei voi olla vaikuttamatta perheväkivaltaa lisäävästi. Eräs tutkijaryhmä onkin havainnut, että ”väkivaltaisten televisio-ohjelmien ja elokuvien katselulla ja aggressiivisuudella on selvä – – yhteys”.

Eristäytymisen vaikutus

Monien elämä on nykyään tyhjää ja yksinäistä. Asiakkaitaan ystävällisesti palvelleet kylä- ja korttelikaupat ovat joutuneet väistymään suurten valintamyymälöitten ja halpahallien tieltä. Vanhojen asuinalueitten saneeraaminen, taloudelliset vaikeudet ja työttömyys ovat pakottaneet monet perheet muuttamaan pois tutusta ympäristöstään. Perheväkivaltaa esiintyy paljon niiden keskuudessa, joiden sosiaalinen kanssakäyminen toisten kanssa on vähäistä.

James C. Coleman selittää kirjassaan, mistä tällainen hänen mielestään johtuu. Hän katsoo, että syrjään vetäytyvällä pahoinpitelijällä on vähemmän tilaisuuksia mielekkääseen keskusteluun toisten kanssa, ja tämä puolestaan johtaa siihen, että hänen on vaikea säilyttää suhteellisuudentajuaan ja etsiä apua joltakulta sellaiselta, johon hän voi luottaa. Koska tällaisella ihmisellä ei ole ystäviä eikä lähiomaisia hiomassa hänen särmiään eikä oikaisemassa päivittäin hänen vääriä ajatuksiaan, hänen itsekkyytensä pääsee helpommin purkautumaan teoiksi. (Intimate Relationships, Marriage, and the Family.) Sananlaskujen 18:1:ssä sanotaankin: ”Eriseurainen noudattaa omia pyyteitään; kaikin neuvoin hän riitaa haastaa.”

Väkivallasta kärsivien perheitten auttaminen

Olemme tarkastelleet tässä vain joitakin perheväkivallalle tarjottuja selityksiä. Kun nyt tunnemme näitä syitä, on aiheellista tarkastella myös keinoja, joilla perheväkivallasta voidaan päästä eroon. Jos jonkun perheessä esiintyy väkivaltaa, niin miten väkivallan tuttu kaava saadaan rikotuksi? Millainen on Raamatun näkemys tästä asiasta? Tuleeko perheväkivalta joskus loppumaan? Näitä kysymyksiä tarkastellaan sivulta 10 alkavassa kirjoituksessa.

[Tekstiruutu/Kuva s. 9]

Henkinen väkivalta – sanoilla lyömistä

RUUMIILLISESSA väkivallassa käytetään nyrkkejä, henkisessä väkivallassa hyökätään sanoilla. Vain aseet ovat erilaisia. Sananlaskujen 12:18:ssa sanotaankin: ”Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke.”

Miten vaarallista sitten on henkinen väkivalta, jota tällaiset ”miekanpistot” edustavat? Tri Susan Forward kirjoittaa: ”Lopputulos on sama [kuin pahoinpidellyksi tulemisessa]. Olet aivan yhtä peloissasi, tunnet itsesi aivan yhtä avuttomaksi ja kivut ovat aivan yhtä voimakkaita” henkisessä mielessä.

Puolisoon kohdistuva henkinen väkivalta: ”Aviopuolisoiden välinen väkivalta ei ole vain fyysistä. Suureksi tai kenties suurimmaksi osaksi se on sanallista ja henkistä”, sanoi eräs pitkään väkivallasta kärsinyt nainen. Se voi sisältää haukkumista, huutamista, jatkuvaa arvostelua, solvaamista ja selkäsaunalla uhkailua.

Pahantahtoiset huomautukset, joilla halutaan vähätellä, nöyryyttää tai pelotella, voivat aiheuttaa suurta vahinkoa. Panettelevat vihjailut voivat olla kuin kivelle putoilevia vesipisaroita: ne tuntuvat ensi alkuun vaarattomilta. Ne alkavat kuitenkin pian jäytää itsetuntoa. Eräs nainen sanoi: ”Jos saisin valita fyysisen ja henkisen väkivallan välillä, valitsisin milloin tahansa käsiksi käymisen.” Hän selitti: ”Kun on jälkiä, joita voi näyttää toisille, niin ainakin saa osakseen heidän säälinsä. Sanallinen väkivalta tekee ihmisen hulluksi. Sen aiheuttamat vammat eivät näy. Kukaan ei ole huolissaan.”

Lapseen kohdistuva henkinen väkivalta: Se voi olla esimerkiksi lapsen ulkonäön, järjenjuoksun, taitojen tai ihmisarvon arvostelua ja vähättelyä. Erityisen vaarallista on sarkasmi, pureva iva. Lapset ottavat ivalliset huomautukset usein täydestä todesta, eivät erota leikinpäiten sanottua tosimielessä sanotusta. Perheterapeutti Sean Hogan-Downey toteaa: ”Lapsi tuntee itsensä loukatuksi, mutta kun kaikki nauravat, hän oppii olemaan luottamatta tunteisiinsa.”

Se, mitä skotlantilainen historioitsija ja kirjailija Thomas Carlyle on aikoinaan kirjoittanut, pitää siis useimmiten paikkansa: ”Nykyään minulla on se käsitys, että sarkasmi on yleensä Paholaisen kieltä, ja siitä syystä olen luopunut siitä melkein kokonaan.”

Lapsiin kohdistuvan väkivallan tuntija Joy Byers sanoo: ”Fyysinen väkivalta voi tappaa lapsen, mutta lapselta voi tappaa myös itseluottamuksen, ja sen voivat vanhemmat tehdä esittämällä alituiseen kielteisiä kommentteja.” Aikakauslehti FLEducator selittää: ”Toisin kuin mustelmat, jotka ovat nähtävissä ja jotka vähitellen häviävät, henkinen väkivalta aiheuttaa lapsen mielessä ja persoonallisuudessa näkymättömiä muutoksia, mikä vuorostaan pysyvästi muuttaa hänen olemustaan ja hänen ja toisten välistä vuorovaikutusta.”

[Kuva s. 7]

Se, että lapsi näkee väkivaltaa, vaikuttaa voimakkaasti hänen käyttäytymiseensä myöhemmin

Perheväkivalta tulee loppumaan

”Kodin piirissä esiintyvän väkivallan ehkäisemisestä ja perheväkivallan vähentämisestä ei tule mitään, ellei yhteiskunnassa ja perheissä tapahdu perustavia muutoksia.” (Behind Closed Doors.)

IHMISEN historian ensimmäinen murha oli veljenmurha (1. Mooseksen kirja 4:8). Siitä lähtien ihminen on läpi vuosituhansien kärsinyt kovasti kaikista perheväkivallan muodoista. Tilanteen korjaamiseksi on tarjottu runsaasti ratkaisukeinoja, mutta monilla niistä on kuitenkin omat heikkoutensa.

Esimerkiksi hoidon piiriin saadaan vain ne pahoinpitelijät, jotka myöntävät ongelmansa. Eräs toipuva vaimonsa pahoinpitelijä pahoitteli: ”Meitä jokaista [hoitoa saavaa] kohden on kolme sellaista miestä, jotka sanovat: ’Akka täytyy saada pysymään ojennuksessa.’” Pahoinpitelijän täytyy siis oivaltaa oma tilanteensa. Miksi hänestä on kehittynyt pahoinpitelijä? Hankkimalla apua omien virheittensä korjaamiseksi hän voi lopulta voittaa tämän ongelmansa.

Sosiaalisia ongelmia käsittelemässä on kuitenkin liian vähän henkilökuntaa. Niinpä esimerkiksi Yhdysvalloissa on arvioitu, että 90 prosentissa lapsentappotapauksista perheen vakavat ongelmat olivat jo etukäteen viranomaisten tiedossa. Sosiaali- ja terveydenhuollon ja poliisin resurssit ovat siis rajallisia. Tarvitaan välttämättä jotakin muuta.

”Uusi persoonallisuus”

”Tarvitaan kerrassaan perheenjäsenten välisten suhteitten uudelleen järjestämistä”, sanoo eräs tutkijaryhmä. Perheväkivalta on yleensä pikemmin henkistä kuin ruumiillista. Se ammentaa voimansa siitä, millä tavoin perheenjäsenet – aviopuolisot, lapsi ja isä tai äiti, sisarukset – suhtautuvat toisiinsa. Näiden suhteitten saattaminen uudelle tolalle edellyttää sen päälleen pukemista, mitä Raamatussa kutsutaan ”uudeksi persoonallisuudeksi” (Efesolaisille 4:22–24; Kolossalaisille 3:8–10).

Tarkastelemme nyt eräitä perhe-elämää koskevia Raamatun periaatteita, joiden avulla kykenemme pukeutumaan uuteen persoonallisuuteen, josta Kristus on meille mallina. Uusi persoonallisuus voi vähitellen parantaa perheenjäsenten keskinäisiä suhteita. (Ks. Matteus 11:28–30.)

Lapsiin suhtautuminen: Isyys tai äitiys merkitsevät muutakin kuin vain lapsen maailmaan saattamista. On kuitenkin murheellista, että monet nykyään pitävät lapsiaan taakkana eivätkä siksi halua omaksua vanhemmuutensa tuomaa vastuuta. Tällaisista vanhemmista voi tulla pahoinpitelijöitä.

Lapsista sanotaan Raamatussa, että he ovat ”Herran lahja” ja ”anti” (Psalmit 127:3). Vanhemmat ovat vastuussa Luojalleen siitä, miten he huolehtivat tästä lahjastaan. Niiden, jotka pitävät lapsia rasituksena, täytyy kehittää uutta persoonallisuutta tässä suhteessa.a

Lapsiin ei pidä kohdistaa epärealistisia odotuksia: Eräästä tutkimuksesta ilmeni, että monet pahoinpitelevät äidit odottavat lastensa jo vuoden vanhoina erottavan oikean väärästä. Kolmannes tällaisista äideistä oli pudottanut tämän ikärajan vielä alemmas: puoleen vuoteen.

Raamatun mukaan kaikki ovat syntyneet epätäydellisinä (Psalmit 51:7; Roomalaisille 5:12). Siinä ei sanota, että arvostelukyky olisi synnynnäinen lahja. Sen sijaan siinä sanotaan, että ihmisen havaintokyky on ”käytössä valmentunut erottamaan sekä oikean että väärän” (Heprealaisille 5:14). Edelleen Raamatussa puhutaan ”lapsen ominaispiirteistä”, poikaiälle tyypillisestä ”hulluudesta” ja nuoruusiän ”turhuudesta” (1. Korinttolaisille 13:11; Sananlaskut 22:15; Saarnaaja 11:10). Vanhempien täytyy ymmärtää, mistä tällainen vajavaisuus johtuu, eivätkä he saa odottaa lapseltaan enempää kuin mihin hänen ikänsä ja kykynsä antavat mahdollisuuden.

Kurin antaminen lapsille: Raamatussa ”kuriksi” käännetyn kreikan sanan merkitys on ’kasvattaa, opettaa’. Kurin päätavoitteena ei siis ole aiheuttaa kipua, vaan harjaannuttaa, valmentaa. Usein tässä onnistutaan ilman ruumiillista kurittamista, vaikka se aika ajoin voikin olla välttämätöntä (Sananlaskut 13:24). Raamatussa sanotaan: ”Kuritusta [kuria, UM] kuulkaa, niin viisastutte.” (Sananlaskut 8:33.) Paavalikin kirjoittaa siitä, miten ihmisen tulee olla ”itsensä hillitsevä pahaa kärsiessään” ja antaa ojennusta ”pitkämielisyydellä” (2. Timoteukselle 2:24; 4:2). Tämä sulkee pois vihanpurkaukset ja liiallisen voimankäytön siinäkin tapauksessa, että ruumiillisen kurituksen antaminen käy välttämättömäksi.

Kysy näiden Raamatun periaatteitten valossa itseltäsi: Onko antamallani kurilla opettava vaikutus, vai onko se vain kivun tuottamiseen perustuvaa lapsen hallitsemista? Juurruttaako antamani kuri oikeita periaatteita, vai juurruttaako se vain pelkoa?

Rajat aikuisten käyttäytymiselle: Eräs pahoinpitelijä sanoi, että hän oli yksinkertaisesti ”menettänyt malttinsa” ja lyönyt vaimoaan. Neuvoja kysyi mieheltä, oliko tämä milloinkaan pistänyt vaimoaan puukolla. ”Sitä en tekisi koskaan!” mies vastasi. Miestä autettiin näkemään, että hän oli asettanut käyttäytymiselleen tietyt rajat, mutta ongelmana oli se, että rajoja ei ollut vedetty sopivaan kohtaan.

Mihin sinä olet vetänyt omat rajasi? Lopetatko, ennen kuin riita etenee sopimattoman käyttäytymisen asteelle? Vai menetätkö malttisi ja alat lopulta huutaa, syytää loukkauksia, tuupiskella, heitellä esineitä tai mukiloida?

Uusi persoonallisuus osaa lopettaa jo hyvissä ajoin, ennen kuin hankaus ehtii kehittyä solvaamisen tai pahoinpitelemisen asteelle. ”Älköön suustanne lähtekö mitään ala-arvoista puhetta”, sanotaan Efesolaiskirjeen 4:29:ssä. Jakeessa 31 jatketaan: ”Kaikki ilkeämielinen katkeruus ja suuttumus ja viha ja huutaminen ja pilkka olkoon kaukana teistä kaiken pahuuden ohella.” Tässä ”vihaksi” käännetty kreikan sana merkitsee alun perin ’impulsiivista eli hetken yllykkeitä noudattavaa luonteenlaatua’. On kiintoisaa havaita, että kirjan Toxic Parents mukaan lasten pahoinpitelijöille on yhteistä ”kauhistuttava yllykkeiden hallintakyvyn puute”. Uusi persoonallisuus kykenee hallitsemaan fyysisiä ja sanallisia yllykkeitä.

Uusi persoonallisuus luonnollisesti pukee yhtä hyvin vaimoja kuin miehiäkin. Vaimo ei saa provosoida miestään, vaan hänen tulee osoittaa arvostuksensa sen johdosta, että mies yrittää huolehtia perheestään, ja olla yhteistoiminnassa hänen kanssaan. Puolisot eivät saa vaatia toisiltaan täydellisyyttä, sillä siihen ei kumpikaan heistä pysty. Sen sijaan molempien pitäisi toteuttaa 1. Pietarin kirjeen 4:8:n neuvoa: ”Olkoon teillä ennen kaikkea hellittämättömän harras rakkaus toisianne kohtaan, koska rakkaus peittää paljon syntejä.”

Vanhojen ihmisten kunnioittaminen: ”Nouse harmaapään edessä ja kunnioita vanhusta”, sanotaan 3. Mooseksen kirjan 19:32:ssa. Se voi olla hyvin vaikeaa silloin, kun vanha isä tai äiti on sairas ja ehkä liian vaativainen. 1. Timoteuksen kirjeen 5:3, 4:ssä puhutaan vanhempien kunnioittamisesta ja asianmukaisen korvauksen maksamisesta heille. Siihen voi kunnioituksen ohella sisältyä myös heidän taloudellisen asemansa turvaaminen. Kun otamme huomioon sen, mitä vanhempamme ovat tehneet hyväksemme meidän ollessamme avuttomia pikkulapsia, pitäisi meidän tarpeen vaatiessa osoittaa heitä kohtaan samanlaista huomaavaisuutta.

Sisarusten välisestä kilpailusta eroon pääseminen: Ennen kuin Kainin tuntema viha sai hänet murhaamaan veljensä Aabelin, häntä oli neuvottu: ”Niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!” (1. Mooseksen kirja 4:7.) Tunteitaan ja ajatuksiaan voi hallita. Opetelkaa olemaan kärsivällisiä toisianne kohtaan ja ”tehkää auliisti myönnytyksiä toisillenne sen takia, että rakastatte toisianne” (Efesolaisille 4:2; Phillips).

Opetelkaa uskoutumaan

Monet perheväkivallan uhreista pitävät kärsimyksensä omana tietonaan. Tri John Wright antaa kuitenkin seuraavan neuvon: ”Pahoinpideltyjen naisten pitäisi etsiä henkistä ja fyysistä turvaa joltakulta sellaiselta ulkopuoliselta, joka pystyy tarjoamaan sitä.” Sama pätee kaikkiin muihinkin perheväkivallan uhreihin.

Joskus uhrin on vaikea uskoutua jollekulle toiselle. Toisaalta sen kyllä ymmärtääkin, kun tietää, että luottamus on päässyt pettämään perheessä, siinä sosiaalisessa yksikössä, jossa yhteenkuuluvuuden pitäisi olla läheisempää kuin missään muualla. Ei kuitenkaan pidä unohtaa, että Sananlaskujen 18:24:n mukaan ”on – – ystäviä, veljiäkin uskollisempia”. Se, että löytää tällaisen ystävän ja opettelee uskoutumaan hänelle hienovaraisesti, on arvokas askel kohden välttämättömän avun saamista. Pahoinpitelijän täytyy tietenkin myös saada apua.

Joka vuosi tulee sadoistatuhansista ihmisistä Jehovan todistajia. He haluavat ryhtyä vaativaan tehtävään: pukemaan päälleen uutta persoonallisuutta. Jotkut heistä ovat entisiä perhetyranneja. Jotta taipumus pahoinpitelyyn ei enää nostaisi heissä päätään, heidän täytyy jatkuvasti antaa Raamatun olla ”hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen” (2. Timoteukselle 3:16).

Näille uusille todistajille uuden persoonallisuuden päälleen pukeminen on jatkuvaa, koskapa Kolossalaiskirjeen 3:10:ssä siitä sanotaan, että se ”uudistuu”. Jatkuva ponnistelu on siis välttämätöntä. On onnellinen asia, että Jehovan todistajilla on tukenaan runsaasti hengellisiä ”veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia” (Markus 10:29, 30; ks. myös Heprealaisille 10:24, 25).

Tämän lisäksi kaikissa noin 70000:ssa Jehovan todistajien seurakunnassa kautta maailman on rakkaudellisia valvojia, jotka ovat kuin ”turvana tuulelta ja suojana rankkasateelta”. Heistä pitää paikkansa myös se, että ”näkevien silmät [eivät] ole soaistut, ja kuulevien korvat kuulevat tarkkaan”. (Jesaja 32:2, 3.) Samalla kun uudemmat samoin kuin kokeneemmat Jehovan todistajat siis työskentelevät uuden persoonallisuuden päälleen pukemiseksi, heillä on käytettävissään suurenmoinen apukeinojen varasto kristillisessä seurakunnassa.

Myötätuntoiset valvojat

Kun kristityiltä valvojilta tullaan Jehovan todistajien seurakunnissa kysymään neuvoa, niin tilanne on se, että heitä on valmennettu kuuntelemaan puolueettomasti kaikkia. Heitä on kannustettu osoittamaan kaikkia ja etenkin vakavasti kaltoin kohdeltuja kohtaan syvää myötätuntoa ja suurta ymmärtämystä (Kolossalaisille 3:12; 1. Tessalonikalaisille 5:14).

Esimerkiksi vaimo on voinut saada pahoinpitelystä vaikeita vammoja. Jos pahoinpitelijä olisi mukiloinut yhtä pahasti jotakuta perheeseen kuulumatonta, hän saattaisi nykyään saada sellaisesta monissa maissa vankeustuomion. Perheväkivallan uhreja täytyy siis kohdella poikkeuksellista huomaavaisuutta osoittaen, samoin kaikkia muitakin turmeltuneiden tapojen uhriksi joutuneita, esimerkiksi seksuaalisen hyväksikäytön uhreja.

Tämän lisäksi ne, jotka ovat rikkoneet Jumalan lakeja vastaan, täytyy vaatia tilille tekemisistään. Tällä tavoin seurakunta säilyy puhtaana ja syyttömiä suojellaan. Jumalan hengen virtaaminen ei myöskään pääse estymään, mikä on erittäin tärkeää. (1. Korinttolaisille 5:1–7; Galatalaisille 5:9.)

Jumalan näkemys avioliitosta

Kun joistakuista tulee Jehovan todistajia, he suostuvat noudattamaan elämässään Jumalan sanasta löytyviä kristillisiä periaatteita. He saavat tietää, että mies on tarkoitettu perheen pääksi ja ohjaamaan sitä tosi palvonnassa (Efesolaisille 5:22). Johtoasema ei kuitenkaan missään tapauksessa anna miehelle oikeutta kohdella vaimoaan raa’asti, nujertaa hänen yksilöllisyyttään eikä olla välittämättä hänen haluistaan ja toiveistaan.

Päinvastoin Jumalan sanan selkeä käsky miehille on, että heidän tulee ”[rakastaa] jatkuvasti vaimoaan, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja luovutti itsensä sen puolesta – – miesten pitää rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Se, joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään, sillä ei kukaan ole koskaan vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä.” (Efesolaisille 5:25, 28, 29.) Jumalan sanassa sanotaankin selvästi, että vaimoille tulee osoittaa ”kunniaa” (1. Pietarin kirje 3:7). (Ks. myös Roomalaisille 12:3, 10; Filippiläisille 2:3, 4.)

Kukaan kristitty aviomies ei varmastikaan puhuisi totta sanoessaan, että hän todella rakastaa ja kunnioittaa vaimoaan, jos hän samalla loukkaa ja solvaa tai pahoinpitelee tätä. Sellainen olisi tekopyhyyttä, sillä Jumalan sanassa sanotaan: ”Te miehet, rakastakaa jatkuvasti vaimoanne älkääkä olko hänelle katkeran vihaisia.” (Kolossalaisille 3:19.) Kun Jumala pian panee Harmagedonissa täytäntöön ne tuomiot, jotka hän on langettanut nykyiselle pahalle järjestelmälle, tulee tekopyhille käymään samoin kuin Jumalan hallinnon vastustajillekin (Matteus 24:51).

Jumalaa pelkäävän miehen tulee rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Murjoisiko hän omaa ruumistaan, löisikö itseään nyrkillä kasvoihin tai kiskoisiko itseään tukasta? Halventaisiko hän omaa arvoaan kohtelemalla itseään ylenkatseellisesti ja purevan ivallisesti toisten edessä? Jos hän tekisi näin, häntä pidettäisiin vähintäänkin tasapainottomana.

Jos kristitty mies pahoinpitelee vaimoaan, se muuttaa kaikki hänen muut, kristilliset tekonsa arvottomiksi Jumalan silmissä. Tulee muistaa, että ”tappelija” ei ole pätevä vastaanottamaan palvelusetuja kristillisessä seurakunnassa (1. Timoteukselle 3:3; 1. Korinttolaisille 13:1–3). Tietenkin myös jokainen vaimo, joka kohtelee tällä tavoin miestään, rikkoo Jumalan lakia.

Galatalaiskirjeen 5:19–21:ssä Jumalan tuomitsemiin tekoihin luetaan myös ”vihollisuudet, riita, – – vihanpuuskat”, ja siinä todetaan, että ”ne, jotka harjoittavat sellaisia, eivät peri Jumalan valtakuntaa”. Aviopuolison tai lasten pahoinpiteleminen ei näin ollen ole koskaan hyväksyttävää. Se on useimmiten vastoin maan lakia ja on varmasti vastoin Jumalan lakia.

Vartiotorni, toinen Jehovan todistajien julkaisema lehti, on tarkastellut aihettamme Raamatun näkökulmasta, ja se on sanonut niistä, jotka tunnustautuvat kristityiksi, mutta ovat silti pahoinpitelijöitä: ”Kuka tahansa, joka väittää olevansa kristitty ja yhä uudelleen ja katumatta antautuu vihan väkivaltaisiin puuskiin, voidaan erottaa” seurakunnasta. (15.10.1975, s. 479; vrt. 2. Johanneksen kirje 9, 10.)

Mitä Jumalan laki sallii

Jumala tuomitsee lopulta ne, jotka rikkovat hänen lakejaan. Mihin hänen Sanansa tätä aikaa odottaessamme antaa mahdollisuuden niille, joita on pahoinpidelty, mutta joiden pahoinpitelijä ei muuta tapojaan, vaan jatkaa väkivallan harjoittamistaan? Onko syyttömien uhrien pakko pitää ruumiillista, henkistä ja hengellistä terveyttään tai kenties jopa henkeään jatkuvasti alttiina vaaralle?

Vartiotorni sanoo kirjoituksessaan, jossa tarkasteltiin perheväkivaltaa, Jumalan sanan tarjoamista mahdollisuuksista näin: ”Apostoli Paavali neuvoo: ’Vaimon ei tule lähteä pois miehensä luota, mutta jos hän lähtisikin pois, niin pysyköön naimattomana tai muuten sopikoon jälleen miehensä kanssa; eikä miehen tule jättää vaimoaan.’” Kirjoituksessa jatketaan: ”Jos pahoinpitely käy sietämättömäksi tai uskova puoliso on hengenvaarassa, hän voi päättää ’lähteä pois’. Hänen tulisi kuitenkin aikanaan yrittää ’sopia jälleen’ puolisonsa kanssa. (1. Korinttolaisille 7:10–16.) ’Pois lähteminen’ ei silti itsessään anna raamatullisia perusteita avioerolle ja uudelleen avioitumiselle; laillinen avioero tai asumusero voi siitä huolimatta jossain määrin suojella puolisoa enemmältä pahoinpitelyltä.” (15.6.1983, s. 28, 29; ks. myös Vartiotornia 1.11.1988, s. 22, 23.)

Jos uhrin olosuhteet ovat tällaiset, hänen täytyy itse ratkaista, millaisen valinnan hän tekee. ”Kukin on kantava oman kuormansa.” (Galatalaisille 6:5.) Kukaan muu ei voi tehdä ratkaisua hänen puolestaan. Kukaan ei saa myöskään painostaa häntä palaamaan pahoinpitelevän miehensä luo, sillä yhteiselämän jatkaminen vaarantaisi hänen terveytensä, henkensä ja hengellisyytensä. Jos hän palaa miehensä luo, sen täytyy tapahtua hänen omasta tahdostaan eikä sen takia, että toiset tahtovat hänen tekevän niin (Ks. Filemonille 14).

Perheväkivalta tulee loppumaan

Jehovan todistajat ovat havainneet perheväkivallan sopivan hyvin siihen kuvaan, joka Raamatussa on piirretty näistä viimeisistä päivistä, sillä monien on ennustettu olevan silloin ”herjaajia”, ”rakkaudettomia” ja ”raakoja” (2. Timoteukselle 3:2, 3, KR-38). Jumala on luvannut, että näiden viimeisten päivien päätyttyä hän saa aikaan rauhaisan, uuden maailman, jossa ihmiset ”asuvat turvassa, kenenkään peloittelematta” (Hesekiel 34:28).

Tässä suurenmoisessa uudessa maailmassa perheväkivalta tulee olemaan iäksi mennyttä. ”Nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.” (Psalmit 37:11.)

Kehotamme sinua tutustumaan tarkemmin tulevaisuutta koskeviin Raamatun lupauksiin. Voit saada monia siunauksia jo nyt soveltamalla Raamatun periaatteita perhe-elämääsi.