Piinaava ahdistus

NICOLELLA oli ollut alakuloisuuden kausia 14-vuotiaasta asti. Mutta 16-vuotiaana tapahtui käänne. Hänet valtasi ihmeellinen hyvänolontunne, ja energiaa tuntui riittävän loputtomasti. Ajatukset laukkasivat, puhe hyppäsi asiasta toiseen, eikä uni tullut silmään. Lisäksi häntä kalvoi aiheeton epäilys, että hänen ystävänsä käyttivät häntä hyväkseen. Sitten Nicole väitti, että hän pystyi muuttamaan esineiden väriä oman mielensä mukaan. Tässä vaiheessa hänen äitinsä tajusi, että tarvittiin lääkärinapua, ja hän vei Nicolen sairaalaan. Tarkkailtuaan huolellisesti tytön mielialan vaihtelua lääkärit tekivät diagnoosin: Nicolella oli kaksisuuntainen mielialahäiriö.a

Miljoonilla ihmisillä maailmassa on Nicolen tavoin jokin mielialahäiriö, esimerkiksi kaksisuuntainen häiriö tai jonkinasteista masennusta. Vaikutukset voivat olla hyvin koettelevia. ”Elämä oli monta vuotta yhtä tuskaa”, sanoo kaksisuuntaista häiriötä sairastava Steven. ”Minulla oli hirvittäviä masennuskausia, ja sitten kävin ylikierroksilla. Terapia ja lääkitys auttoivat, mutta taistelua se oli edelleen.”

Mikä aiheuttaa mielialahäiriöitä? Millaista on sairastaa masennusta tai kaksisuuntaista häiriötä? Miten sairaille – ja niille, jotka heistä huolehtivat – voidaan antaa heidän tarvitsemaansa tukea?

Mielialahäiriön vaikutus elämään

MIELIALAHÄIRIÖT ovat huolestuttavan yleisiä. Esimerkiksi vakavasta masennuksesta, jolle ovat ominaisia syvä alakuloisuus ja mielihyvän tunteen katoaminen arkielämästä, kärsii maailmassa arviolta yli 330 miljoonaa ihmistä. On arveltu, että 20 vuoden kuluttua masennus on toiseksi yleisin sairaus sydän- ja verisuonitautien jälkeen. Ei ihme, että sitä on sanottu ”mielenterveyshäiriöiden flunssaksi”.

Viime vuosina on kaksisuuntainen mielialahäiriö saanut entistä enemmän huomiota. Se ilmenee voimakkaana mielialan vaihteluna masennuksesta maniaan. ”Masennusjaksojen aikana potilas saattaa hautoa itsemurha-ajatuksia”, kerrotaan Yhdysvaltain lääkäriliiton hiljattain julkaisemassa kirjassa. ”Maanisen jakson aikana arvostelukyky saattaa kadota, eikä potilas välttämättä ymmärrä tekojensa haitallisia seurauksia.”

Kaksisuuntainen häiriö on mahdollisesti kahdella prosentilla Yhdysvaltojen väestöstä, eli pelkästään tuossa maassa siitä kärsivät miljoonat ihmiset. Pelkät numerot eivät kuitenkaan kerro, miten piinalliseksi mielialahäiriö tekee elämisen.

Masennus – syvää alakuloisuutta

Useimmat meistä tietävät, miltä tuntuu olla alakuloinen. Tunne helpottaa kuitenkin ajan myötä, ehkä jo muutamassa tunnissa tai päivässä. Kliininen masennus on kuitenkin paljon vakavampi tila. ”Ne meistä, jotka eivät ole masentuneita, tietävät, että tunteiden heilahtelu tasoittuu aikanaan”, selittää tri Mitch Golant, ”mutta masentuneen ihmisen voimakkaasti ailahtelevat tunteet saavat hänestä tuntumaan siltä kuin hän olisi junassa, jossa ei ole kuljettajaa, tietämättä tarkasti, miten tai milloin hän pääsee siitä pois – vai pääseekö lainkaan.”

Masennusta on monentyyppistä. Se voi olla vuodenaikamasennusta, joka ilmenee tiettyyn aikaan vuodesta, yleensä talvisin, jolloin puhutaan erityisesti kaamosmasennuksesta. ”Vuodenaikamasennuksesta kärsivien oireet pahenevat, mitä pohjoisempana he asuvat ja mitä pilvisempi on sää”, sanotaan People’s Medical Society -yhdistyksen kirjassa. ”Se liittyy pääasiassa pimeisiin talvipäiviin mutta joissakin tapauksissa myös huonosti valaistuihin työtiloihin, poikkeuksellisen pilvisiin säihin sekä näköongelmiin.”

Toivoa sairaille

ENTISAIKOINA mielialahäiriöistä kärsiviä ihmisiä yleensä välteltiin. Monet heistä jäivät sosiaalisten verkostojen ulkopuolelle, ja jotkut syrjäytyivät työelämästä. Toiset taas suljettiin perhepiiristä. Usein tämä vain pahensi ongelmaa ja esti sairaita saamasta apua.

Viime vuosikymmeninä masennusta ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä on kuitenkin opittu ymmärtämään huomattavasti paremmin. Nyt tiedetään, että niitä voidaan hoitaa. Avun saaminen ei silti ole aina helppoa. Miksi ei?

Oireiden tulkitseminen

Mielialahäiriötä ei todeta yksinkertaisella verikokeella tai röntgenkuvauksella. Sen sijaan lääkärit tarkkailevat jonkin aikaa, miten henkilö käyttäytyy ja ajattelee ja millainen arvostelukyky hänellä on. Diagnoosiin tarvitaan useampia oireita. Vaikeutena on se, että joskus perheelle ja ystäville ei tule mieleen, että se, mitä he näkevät, voisi johtua mielialahäiriöstä. Tri David J. Miklowitz kirjoittaa: ”Silloinkin kun ollaan yhtä mieltä siitä, miten henkilön käytös poikkeaa normaalista, näkemykset poikkeamien syistä voivat vaihdella hyvinkin paljon.”

Lisäksi vaikka perheen mielestä tilanne on jo vakava, voi olla vaikea saada sairasta uskomaan, että hän tarvitsee hoitoa, tai hän vain ei ole halukas hakemaan apua. Lääkäri Mark S. Gold kirjoittaa: ”Hän ehkä uskoo masentuneen mielen tuottamiin ajatuksiin: että hän on täysin arvoton ja on turha etsiä apua, kun hänen kaltaisistaan ei kuitenkaan ole mitään toivoa. Ehkä hän haluaisi saada apua, mutta luulee, että masennus on jotain hävettävää, hänen oma vikansa. – – Ehkei hän tiedä, että tällaiset tunteet kuuluvat masennukseen.” Vakavaan masennukseen on kuitenkin

Toisten tuki

EHKÄ tunnet jonkun, joka kärsii masennuksesta tai kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Miten voisit tukea häntä? D. J. Jaffe Yhdysvaltain mielenterveyspotilaiden tukiyhdistyksestä (NAMI) antaa järkevän neuvon: ”Älä sekoita sairautta ja ihmistä toisiinsa. Inhoa sairautta mutta rakasta ihmistä.”

Susannalla oli kärsivällisyyttä ja rakkautta toimia juuri näin. Hänen ystävällään oli kaksisuuntainen häiriö. ”Välillä hän ei sietänyt minua ollenkaan”, Susanna kertoo. Mutta Susanna ei antanut periksi vaan hankki tietoa tuosta sairaudesta. ”Nyt ymmärrän, miten paljon sairaus vaikutti ystäväni käytökseen.” Se että yrittää ymmärtää sairasta, voi Susannan mielestä tuoda hienon palkinnon. ”Voimme kasvaa rakastamaan ja pitämään kallisarvoisena sairauden takana olevaa ihanaa ihmistä.”

Perheen tuki on sairaalle olennaisen tärkeää. Tämän oppi jo varhain Mario, joka mainittiin aiemmin kirjoitussarjassamme. Hänen vaimonsa Lucia, josta myös kerrottiin edellä, sairastaa kaksisuuntaista häiriötä. Mario kertoo: ”Aluksi minua auttoi se, että lähdin vaimoni mukaan lääkäriin ja otin selvää tästä oudosta taudista, niin että ymmärsin perin pohjin, millaisessa tilanteessa olimme. Puhuimme myös paljon keskenämme ja yritimme yhdessä selvittää kaikki tilanteet, joita eteemme tuli.”

Tukea kristillisestä seurakunnasta

Raamattu kehottaa kaikkia kristittyjä ’puhumaan lohduttavasti masentuneille sieluille ja olemaan pitkämielisiä kaikkia kohtaan’ (1. Tessalonikalaisille 5:14). Miten tässä voidaan onnistua? Ensinnäkin on tärkeää ymmärtää henkisen ja hengellisen sairauden ero. Esimerkiksi raamatunkirjoittaja Jaakob osoitti, että rukous voi tehdä hengellisesti huonovointisen terveeksi (Jaakobin kirje 5:14, 15). Jeesus kuitenkin totesi, että fyysisesti sairaat tarvitsevat lääkäriä (Matteus 9:12). Tietysti on aina oikein ja hyödyllistä kertoa Jehovalle rukouksessa mistä tahansa huolenaiheesta, myös terveydestä (Psalmit 55:22; Filippiläisille 4:6, 7). Raamattu ei kuitenkaan sano, että hengellisen toiminnan lisääminen itsessään ratkaisisi nykyiset terveysongelmat.

Tarkkanäköiset kristityt eivät siksi vihjaa, että masentuneet olisivat itse syypäitä kärsimykseensä. Sellaiset huomautukset eivät auttaisi sen enempää kuin Jobin lohduttajien puheetkaan (Job 8:1–6). Tosiasiassa masennus ei monestikaan hellitä ilman lääkärinhoitoa. Tämä pätee etenkin vakaviin masennustiloihin, jolloin potilaalla saattaa olla jopa itsemurha-ajatuksia. Siinä tapauksessa ammattiapu on välttämätöntä.

Kristityt voivat silti tukea toveriaan monilla tavoin. Kärsivällisyyttä tietenkin tarvitaan. Esimerkiksi eräät kristillisen toiminnan piirteet voivat tuntua sairaasta ylivoimaisilta. Kaksisuuntaista häiriötä sairastava Diane sanoo: ”Minulle on kovan työn takana käydä kenttäpalveluksessa. On vaikea kertoa toisille Raamatun hyvää ja iloista uutista, kun olo ei ole yhtään hyvä eikä iloinen.”

Toisten tulisi tällöin pyrkiä olemaan empaattisia (1. Korinttilaisille 10:24; Filippiläisille 2:4). Yritä katsella asioita sairaan näkökulmasta äläkä omastasi. Älä kuormita häntä kohtuuttomilla odotuksilla. Masennusta sairastava Carl sanoo: ”Kun minut hyväksytään sellaisena kuin nykyään olen, yhteenkuuluvuudentunne vahvistuu vähitellen uudestaan. Muutaman vanhemman ystävän kärsivällisellä tuella olen onnistunut luomaan läheisemmän suhteen Jumalaan, ja olen saanut paljon iloa, kun olen voinut auttaa toisia edistymään samalla tavalla.”

Toisten tuki voi lievittää ahdistusta huomattavasti. Esimerkiksi kristitty Brenda, jolla on kaksisuuntainen häiriö, sanoo: ”Ystävät ovat seurakunnassa tukeneet minua suurenmoisella tavalla ja ymmärtäneet minua masennuskausina, eivätkä he ole koskaan tuominneet minua hengellisesti heikoksi. Välillä olen saanut lähteä heidän mukaansa kenttäpalvelukseen pelkästään kuuntelemaan tai he ovat pitäneet minulle valtakunnansalissa paikkaa, niin että olen voinut tulla sisään, kun kaikki ovat jo istuutuneet.”

Seurakunnan vanhinten rakkaudellinen ja empaattinen tuki on auttanut paljon edellisessä kirjoituksessa mainittua Cherietä, jolla on masennusta. Hän kertoo: ”Kun vanhimmat vakuuttavat, että Jehova rakastaa minua, ja kun he lukevat otteita Jumalan sanasta Raamatusta, puhuvat Jehovan tarkoituksesta luoda paratiisi, jossa vallitsee rauha ja hyvinvointi, ja rukoilevat kanssani jopa puhelimessa, minulle tulee parempi olo. Tiedän, ettei Jehova eivätkä hengelliset veljeni ole hylänneet minua, ja se antaa minulle voimaa.”

Perheenjäsenet ja ystävät voivat selvästikin edistää huomattavasti sairaan hyvinvointia, kun he tukevat häntä merkityksellisellä tavalla. ”Minulla on nyt aika hyvä ote elämään”, Lucia sanoo. ”Olemme mieheni kanssa tehneet kovasti työtä selviytyäksemme tästä yhdessä, ja meillä menee nyt paremmin kuin koskaan.”

Monet niistä, jotka kamppailevat jonkin mielenterveyshäiriön kanssa, tietävät, että taistelu tällaisia koettelevia sairauksia vastaan kestää pitkään. Raamatussa kuitenkin luvataan, että Jumalan uudessa maailmassa ”yksikään – – ei sano: ’Minä olen sairas.’” (Jesaja 33:24.) Lukemattomia ihmisiä nykyään ahdistavat sairaudet kuuluvat silloin menneisyyteen. On sydäntä lämmittävää mietiskellä Jumalan lupausta uudesta maailmasta, jossa kaikki sairaudet mielialahäiriöitä myöten ovat pysyvästi poissa. Raamattu ennustaa, että siihen aikaan ei ole enää surua eikä valitushuutoa, ei kipua eikä tuskaa (Ilmestys 21:4).

[Huomioteksti s. 12]

Jeesus totesi, että sairaat tarvitsevat lääkäriä. (MATTEUS 9:12)

[Huomioteksti s. 13]

Raamatussa luvataan, että Jumalan uudessa maailmassa ”yksikään – – ei sano: ’Minä olen sairas.’” (JESAJA 33:24)