Onko rikollisuus todellinen uhka sinulle?

Onko sinun tai jonkun tuttavasi kimppuun koskaan hyökätty?

Pelkäätkö liikkua ulkona pimeän tulon jälkeen? Tai jos menet ulos illalla, ryhdytkö joihinkin varotoimiin?

Vältätkö metrolla tai muilla julkisilla liikennevälineillä kulkemista joinakin vuorokauden aikoina? Mikäli sinulla on pieniä lapsia, varoitatko heitä tuntemattomien kanssa puhumisesta?

Pelkäätkö, että lapsesi voivat joutua pahoinpidellyiksi koulussa?

Onko ovessasi useampi kuin yksi lukko? Onko autossasi varashälytin tai jokin erikoislukko? Lukitsetko pyöräsi jättäessäsi sen ulos?

Jos vastasit myöntävästi johonkin näistä kysymyksistä, tunnet rikollisuuden olevan sinulle todellinen uhka.

VIIME vuosina rikollisuus on alkanut askarruttaa ihmisiä entistä enemmän. Miksi? Siksi että rikollisuus vaikuttaa nykyään lähiympäristöömme, ystäviimme, perheisiimme ja meihin itseemme. New York Times -lehden otsikko muotoili tämän seuraavasti: ”Rikollisuuden pelko kietoutuu nykyään suurkaupunkilaisten elämään.” Artikkelissa sanottiin edelleen: ”Rikkaille sen kummemmin kuin köyhillekään New Yorkin asukkaille rikollisuus ei enää ole vain jotakin sellaista, mikä koskettaa muita. Se täyttää koko kaupungin ja se on pakottanut ihmiset muuttamaan elämäntapaansa, joskus vain hieman mutta toisinaan dramaattisestikin.” Ja näin tapahtuu New Yorkin lisäksi monissa muissakin suurkaupungeissa kautta maailman.

Maailmanlaajuinen ”kasvava elinkeinohaara”

INTIA: Rikollisuus ei suinkaan ole pelkästään amerikkalaisten ongelma. Se on maailmanlaajuinen vitsaus. Esimerkiksi India Today -aikakausjulkaisu luonnehti pohjoista Biharin osavaltiota ”Kidnappaajien kuningaskunnaksi”. Erään kidnappauksen uhriksi joutuneen veli mainitsi: ”Täällä vallitsee täydellinen terrori. Emme enää mene ulos taloistamme pimeän tulon jälkeen. Elämme jatkuvassa pelossa.” Eräs toinen lehtiotsikko julisti: ”Järjestäytynyt

Kannattaako rikos?

”Kukaan ei enää tänä päivänä tee rikosta siksi, että hän olisi nälissään”, sanoi New Yorkin pormestari Koch. ”Miksi sitten rikoksia tehdään niin valtavan paljon?” Hän jatkoi: ”Siksi että on paremmat mahdollisuudet olla jäämättä kiinni rikoksesta kuin voittaa kilparadalla. Vähintään 500000:sta törkeästä rikoksesta vain 100000 päättyy pidätykseen ja näistäkin vain 2 prosenttia vankeuteen. Näin ollen voiton mahdollisuudet – – ovat hyvät.”

PORMESTARI Kochin näkemys on tietysti vain yksi puoli erittäin monimutkaisesta ongelmasta – rikokseen johtavista syistä. Hänen näkemyksensä on kuitenkin varsin perusteltu. Mikäli rikollispiirit missä maassa tahansa ajattelevat, että kiinnijäämisen riski on pieni, ne todennäköisesti jatkavat kannattavalla urallaan.

Usein rikoksen perusmotiivi on rahan halu. Varastettu omaisuus vaihdetaan nopeasti rahaksi. Ja millaisessa toiminnassa nykymaailmassa liikkuukaan suurimpia summia käteistä

Mikä tekee ihmisestä rikollisen?

”USKOIN, että rikollisen käyttäytyminen oli oire peitetyistä ristiriidoista, jotka olivat syntyneet varhaislapsuuden traumoista ja puutteesta – –. Ajattelin rikoksiin turvautuvien ihmisten olevan psyykkisten ristiriitojen, ympäristön sosiaalisten paineiden tai molempien uhreja. – – Pidin rikollisuutta miltei normaalina, ellei peräti anteeksiannettavana reaktiona sitä lohdutonta köyhyyttä, epävarmuutta ja epätoivoa vastaan, joka jäyti heidän elämäänsä.” (Inside the Criminal Mind [Mitä liikkuu rikollisen mielessä]) (Kursivointi meidän.) Tämä oli psykiatri Stanton Samenowin näkemys ennen kuin hän alkoi haastatella satoja rikollisia.

Yrittäessään löytää selitystä sille, miksi ihmisestä tulee rikollinen, psykiatrit ja muut asiantuntijat ovat esittäneet mitä erilaisimpia syitä. Muun muassa on mainittu työttömyys, alhainen koulutustaso, kehno perhetausta, ravitsemuksen tasapainottomuus ja psyykkiset paineet. Vaikka näillä tekijöillä saattaa olla jotain merkitystä, ei voida jättää huomioon ottamatta sitä tosiasiaa, että miljoonat ihmiset kestävät vastaavia olosuhteita päivästä toiseen turvautumatta rikokseen ratkaisuna.

Rikolliset – uhreja vai uhrien tekijöitä?

Pitkällisten tutkimusten jälkeen tri Samenow omaksui toisenlaisen näkökannan. Hän kirjoittaa: ”Oleellista tässä uudessa suhtautumistavassa on näkemys, että rikolliset valitsevat rikollisuuden. Rikollisuus on ihmisessä itsessään ja sen ’aiheuttaa’ hänen ajattelutapansa, ei hänen ympäristönsä.” (Kursivointi meidän.) ”Rikolliset aiheuttavat rikollisuuden, ei heidän kehno ympäristönsä, epäpätevät vanhempansa, televisio, koulu, huumeet eikä työttömyys.”

Tämä sai hänet muuttamaan näkemystään rikollisesta mielestä. Hän jatkaa: ”Aiemmin olimme pitäneet rikollisia uhreina, mutta nyt havaitsimme heidän sen sijaan olevan uhrien tekijöitä, jotka olivat valinneet elämäntapansa vapaasta tahdostaan.” Hän päätteleekin siksi, että rikolliselle ei tulisi tarjota valmiita puolusteluja hänen käyttäytymisensä selitykseksi vaan että hänet tulisi saattaa tietoiseksi omasta vastuustaan. – Ks. s. 9, ”Paatuneen rikollisen tuntomerkkejä”.

Pennsylvanialainen tuomari Lois Forer, joka ajaa muutosta Yhdysvaltain rangaistusjärjestelmään, kirjoittaa: ”Päätelmäni perustuvat käsitykseen, että jokainen ihminen on vastuussa teoistaan.” – Criminals and Victims (Rikolliset ja heidän uhrinsa), s. 14.

Miksi alun alkaen väärä valinta?

Tarkastellessaan tätä kysymystä tri Samenow esittää yksinkertaisen johtopäätöksen: ”Käyttäytyminen on valtaosin ajattelun tulosta. Aina kun teemme jotain, ajattelemme ennen tekemistä, sen aikana ja sen jälkeen.” Miten rikollisen käyttäytymistä siis voidaan muuttaa? Hän vastaa: ”Rikollisen täytyy oppia tunnistamaan ja sitten hylkäämään ajattelutapa, joka on ohjannut hänen käyttäytymistään vuosikausia.” (Kursivointi meidän.) Tämä selkeä johtopäätös on Raamatun opetusten mukainen.

Raamatunkirjoittaja Jaakob selittää esimerkiksi: ”Kutakin koetellaan siten, että hänen oma halunsa vetää ja houkuttelee häntä. Kun sitten halu on hedelmöitynyt, se synnyttää synnin.” (Jaakob 1:14, 15) Toisin sanoen se, mitä teemme, riippuu siitä, miten ajattelemme. Väärä halu lähtee ajattelusta. Rikos tai synti on siten väärän halun ja huonon valinnan seurausta.

Paavali kiinnittää huomiomme ajattelun

Voidaanko rikollisuudesta päästä eroon?

KOSKA rikollisuus vaikuttaa meihin kaikkiin joko suorasti tai epäsuorasti, haluamme saada selville, onko siihen olemassa mitään ratkaisua. Länsi-Virginian korkeimman muutoksenhakutuomioistuimen tuomari Richard Neely ehdottaa: ”Rikollisuuden perimmäisiin syihin puuttuminen merkitsisi niin laajamittaista yhteiskuntajärjestelmän muutosta, että vain harvat ovat valmiit siihen.” (Kursivointi meidän.) Hän sanoo, ”ettei ole olemassa sen enempää tieteellistä asiantuntemusta kuin poliittista tahtoakaan rikollisuuden perimmäisten syiden juurimiseen”.

Miksi on näin? Hän perustelee kantaansa sillä, että rikollisuus vaikuttaa eniten juuri niihin ”slummeissa ja rappeutuvissa työläiskaupunginosissa eläviin” ihmisiin, joilla on kaikkein vähiten suoranaista poliittista valtaa. Tuomari Neely toteaa: ”On syytä muistaa, etteivät rikollisuuden uhrit muodosta mitään järjestäytynyttä eturyhmää.” Siksi heillä on hyvin niukasti, jos lainkaan, poliittista vaikutusvaltaa. Ne taas, joilla on poliittista valtaa, elävät yleensä rikollisuuden tavanomaisen esiintymispiirin ulkopuolella; he eivät käytä julkisia liikennevälineitä eivätkä asu slummialueilla. Lisäksi joissakin tapauksissa, kuten hän väittää, tiukempi lainvalvonta vaarantaisi heidän oman valkokaulusrikollisuutensa. Pohjimmiltaan tämä pitää paikkansa, suurimmassa osassa maailmaa. Täten pienituloiset kansanjoukot ovat yhä useammin sekä rikollisuuden että poliittisen ulkokultailun uhreja.

On kuitenkin vielä yksi oleellinen tekijä, joka häiritsee rikollisuutta vastaan käytävää taistelua, nimittäin itse ihmisluonto. ”Himo, ahneus, riidanhalu ja itsensä korostamisen halu ovat synnynnäinen osa ihmisluontoa”, sanoo tuomari Neely. Tämä on ollut ilmeistä aina siitä lähtien, kun Kain murhasi veljensä Aabelin. – 1. Mooseksen kirja 4:3–11.

Ihmisluontoon kuuluva pahuus on kuitenkin ongelma, jota nykypsykologia ei suostu tunnustamaan. Herätkää-lehdelle myöntämässään haastattelussa tri Samenow mainitsi: ”Yleensä valtavan suuri osa mielenterveyshuollon parissa työskentelevistä ei ole koskaan tunnustanut pahuuden ongelmaa.”

Monet rikolliset eivät kuitenkaan halua päästä eroon ’himostaan, ahneudestaan tai riidanhalustaan’. Siksi he kieltäytyvät osoittamasta vastakaikua terapialle ja sopeuttamisohjelmille. Esimerkiksi Kaliforniassa vangit ovat taistelleet kaikkia terapiahoitoyrityksiä vastaan. ”Vangit väittävät terapian olevan pelkkää harhaa, koska tieteellinen asiantuntemus kuntoutuksesta on puutteellista – –. Lopettavatpa he [rikollisen toimintansa] mistä syystä tahansa, se ei väitteiden mukaan ole ollut ainakaan vankilassa annetun terapian ansiota.” He katsovat, että ”vankilan tehtävä on lyhyesti sanottuna rankaiseminen. Siksi he haluavat, että jokainen tuomittu tietää täsmälleen, kuinka kauan hänen on kärsittävä vankilaan jouduttuaan, niin ettei hänen tarvitse pelata mitään kafkamaista [järjenvastaista] sopeuttamispeliä.” – Tuomari R. Neely, Why Courts Don’t Work (Miksi oikeuslaitos ei toimi).

Voiko rikollinen muuttua?

Jotkut rikolliset ovat kaikesta huolimatta olleet halukkaita osallistumaan sopeuttamisohjelmiin. Tri Yochelsonin ja tri Samenowin ohjelmassa sovelletaan voimaperäisiä toimenpiteitä. He selostavat: ”Teemme selväksi, että meidän mielestämme rikollisen elämäntavassa ei ole mitään säilytettävää. Uusien vaatteiden vetäminen vanhojen ja likaisten ylle ei riitä; vanhoja vaatteita tulee pitää saastuneina ja tartuntaa levittävinä ja ne tulee sitten heittää pois ja hävittää. Rikollisen on hylättävä vanhat ajattelumallinsa ja tultava kaikin tavoin vastuuntuntoiseksi.”

Samalla tavoin neuvoi apostoli Paavali Raamatussa: ”Riisukaa pois vanha persoonallisuus tottumuksineen ja pukeutukaa uuteen persoonallisuuteen, joka uudistuu täsmällisen tiedon avulla Hänen kuvansa mukaan, joka sen loi.” – Kolossalaisille 3:9, 10.

Muuttuminen on mahdollista, kuten ilmenee Paavalin omasta lausunnosta sen jälkeen, kun hän on luetellut, minkälaiset ihmiset eivät peri Jumalan valtakuntaa – haureelliset, varkaat, kiristäjät ja muut sen kaltaiset. Hän sanoo: ”Kuitenkin jotkut teistä olivat sellaisia. Mutta teidät on pesty puhtaiksi – – Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme hengellä.” (1. Korinttolaisille 6:9–11) Nykyisin toimivia Jehovan todistajia on melkein kolme miljoonaa, ja useimmat heistä ovat joutuneet muuttamaan ajattelutapaansa. Jotkut ovat olleet rikollisia ennen kuin he muuttuivat.

Yksi kokemus kertoo entisestä timanttivarkaasta, jonka tarina julkaistiin Herätkää-lehdessä 8.1.84. Hän eli ammattirikollisena Lontoossa. Kun hän lopulta alkoi tutkia Raamattua ja pukea ylleen ”uutta persoonallisuutta”, hän ilmoittautui poliisille ja tunnusti rikoksensa. Kärsittyään viiden vuoden vankeusrangaistuksen hän alkoi elää uudenlaista elämää. Oliko se hänestä helppoa? Hän vastaa:

”Minun ei ollut helppoa muuttaa elämänkatsomustani. Tappeluja lukuun ottamatta autoni peseminen oli ollut minulle siihen asti raskainta ruumiillista työtä. Nyt minun oli toden teolla ryhdyttävä tekemään työtä kahdeksan tuntia päivässä – –. En ollut aiemmin vaivannut päätäni säännöllisellä aikataululla. Nyt oli tärkeää viettää säännöllistä elämää. Olin aina ylenkatsonut kuria sen laadusta riippumatta. Nyt minun oli pakko hyväksyä se tosiasia, etten voisi aina olla oikeassa.” – Vrt. ”Paatuneen rikollisen tuntomerkkeihin”, s. 9.

Mutta hän muuttui. Oliko se vaivan arvoista? ”En halua teeskennellen väittää muuttumisen olleen helppoa”, hän vastaa. ”Mutta vaivannäkö ei ole ollut turhaa.”

Miksi sitten joku haluaisi muuttaa elämäntapaansa noudattaakseen Raamatun periaatteita? Siihen on olemassa voimakas kannustin: mahdollisuus elää ikuisesti paratiisimaassa. Juuri tämän lupauksen Jeesus antoi rikolliselle, joka oli pian kuoleva hänen rinnallaan, kun hän sanoi: ”Totisesti minä sanon sinulle tänään: sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa.” (Luukas 23:43) Pahantekijä ei tietenkään voisi jäädä paratiisimaahan rikollisena vaan ainoastaan katuvana ja muuttuneena ihmisenä.

Mutta onpa sopeuttamisohjelma kuinka tehokas tahansa, vanha sananparsi pitää yhä paikkansa: ”Ei kannettu vesi kaivossa pysy.” Suurin osa ammattirikollisista ei halua muuttua. Onko maailman rikollisuus sitten mitenkään voitettavissa? Ratkaisu on olemassa, ja se on perinpohjainen.

Miten rikollisuus häviää

Raamattu osoitti, että oli tuleva aika, jolloin ihmiskunta kohtaisi enemmän vaikeuksia kuin koskaan. Yksi niistä oli Jeesuksen sanojen mukaan ”laittomuuden lisääntyminen”. (Matteus 24:12) Apostoli Paavali ennusti, että ”viimeisinä päivinä on oleva kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä. Sillä ihmiset tulevat olemaan itserakkaita, rahaa rakastavia, – – vanhemmilleen tottelemattomia, – – uskottomia, vailla luonnollista kiintymystä, – – vailla itsehillintää, raivoisia, vailla hyvyyden rakkautta”. – 2. Timoteukselle 3:1–5.

Vaikka rikollisuus ja pahuus ovat aina vitsanneet ihmiskuntaa jossakin määrin, niin vasta kohtalokkaasta vuodesta 1914 lähtien maailman turmeltuneen asiainjärjestelmän päättymiseen liittyvät Raamatun ennustukset ovat täyttyneet merkittävällä tavalla. (Vrt. Matteus 24. luku, Luukas 21. luku, Markus 13. luku ja Ilmestys 6:1–8.) Siksi Jumalan vanhurskaan Valtakunta-hallituksen on pian aika ryhtyä toimimaan hänen maan päällä olevia vihollisiaan vastaan. Näihin sisältyvät ne rikolliset, jotka tarkoituksellisesti valitsevat rikollisen elämäntavan, sillä ’epävanhurskaat eivät peri Jumalan valtakuntaa’. – 1. Korinttolaisille 6:9.

Mikä siis on vaihtoehto, ellei joku halua muuttua? Raamattu vastaa: ”Pahat hävitetään – –. Hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole.” Pian maa todellakin puhdistetaan kaikista rikollisista aineksista – ovatpa ne sitten uskonnollisia, poliittisia tai yhteiskunnallisia. Jumalan puhdistava Harmagedonin sota jättää maan päälle eloon vain ne, jotka ”Herraa odottavat”, sillä he ”perivät maan – – ja iloitsevat suuresta rauhasta”. – Psalmit 37:9–11; Ilmestys 16:14, 16.

Tämä on ainoa keino, koska kuten Raamattu sanoo: ”Jos jumalaton saa armon, ei hän opi vanhurskautta; oikeuden maassa hän tekee vääryyttä.” (Jesaja 26:10) Jumalan ”uudet taivaat ja uusi maa, joissa vanhurskaus on asuva”, on ainoa käyttökelpoinen ratkaisu rikollisuuden ja synnin ihmiskunnalle aiheuttamiin ongelmiin – ja tuossa uudessa järjestelmässä elävät vain ne, jotka valitsevat vanhurskauden. – 2. Pietari 3:13.

[Huomioteksti s. 10]

”Rikollisuuden perimmäisiin syihin puuttuminen merkitsisi niin laajamittaista yhteiskuntajärjestelmän muutosta, että vain harvat ovat valmiit siihen”

[Huomioteksti s. 11]

”Valtavan suuri osa mielenterveyshuollon parissa työskentelevistä ei ole koskaan tunnustanut pahuuden ongelmaa”

[Huomioteksti s. 11]

’Rikollisen elämäntavassa ei ole mitään säilytettävää. Hänen on hylättävä vanhat ajattelumallinsa ja tultava kaikin tavoin vastuuntuntoiseksi’