HISTORIAN LEHDILLÄ
Joseph Priestley
”Hänen monipuolisuutensa, innokkuutensa, toimeliaisuutensa ja inhimillisyytensä; hänen pohjaton uteliaisuutensa kaikenlaisia aineellisia, moraalisia ja yhteiskunnallisia asioita kohtaan; hänen paikkansa tieteessä, teologiassa, filosofiassa ja politiikassa; hänen eriskummallinen suhteensa [Ranskan] vallankumoukseen; hänen liikuttava tarinansa kärsimyksistä, joita hän ei olisi ansainnut – kaikki nämä saattavat hyvinkin tehdä hänestä 1700-luvun sankarin.” (Filosofi Frederic Harrison.)
MITÄ sellaista Joseph Priestley teki, minkä vuoksi häntä pidetään merkittävänä? Hänen keksintönsä ja kirjoituksensa ovat vaikuttaneet siihen, mitä ihmiset ajattelevat vallanpitäjien tehtävästä, Jumalan olemuksesta ja jopa hengittämästämme ilmasta.
Kirjoittipa Priestley tieteestä tai uskonnosta, hän hylkäsi teoriat ja perinteet ja kannatti tosiasioita ja totuutta. Millä tavoin?
TIETEELLISEN TOTUUDEN ETSINTÄÄ
Joseph Priestley puuhasteli aluksi tieteen parissa vain harrastuksekseen, mutta tavattuaan amerikkalaisen tiedemiehen Benjamin Franklinin vuonna 1765 hän alkoi tehdä kokeita sähköllä. Hänen havaintonsa tekivät muihin tiedemiehiin niin suuren vaikutuksen, että seuraavana vuonna hänet valittiin arvostettuun brittiläiseen tiedeakatemiaan Royal Societyyn.
Seuraavaksi Priestley alkoi tutkia kemiaa. Hän löysi lyhyessä ajassa uusia kaasuja, muun muassa ammoniakin ja typpioksiduulin eli ilokaasun. Lisäksi hän liuotti veteen hiilidioksidia ja keksi siten hiilihappoveden.
Tehdessään kokeitaan Etelä-Englannissa vuonna 1774 Priestley eristi erikoisen kaasun, joka sai kynttilän loistamaan kirkkaammin. Myöhemmin hän pani 60 millilitraa tuota kaasua ja hiiren lasikuvun alle. Hiiri pysyi hengissä kaksi kertaa kauemmin kuin jos kuvun sisällä olisi ollut tavallista ilmaa! Priestley hengitti itsekin tuota kaasua ja sanoi, että hänen olonsa tuntui ”jonkin aikaa sen jälkeen kummallisen kevyeltä ja helpolta”.
Joseph Priestley oli löytänyt hapen.a Hän kutsui sitä kuitenkin deflogistoituneeksi ilmaksi, sillä hän oletti, että kyse oli tavallisesta ilmasta, josta puuttui flogistonia, kuvitteellista ainetta, jonka ajateltiin ehkäisevän palamista. Priestleyn päätelmä oli väärä, mutta monet pitävät silti tätä havaintoa hänen elämäntyönsä huippukohtana.
USKONNOLLISEN TOTUUDEN ETSINTÄÄ
Aivan kuten Priestley uskoi ennakkokäsitysten jarruttavan tieteellisen totuuden löytämistä, hän päätteli, että perinteet ja dogmit olivat esteenä uskonnollisen totuuden löytämiselle. Nurinkurista kyllä, vaikka Priestley hankki koko elämänsä ajan tietoa Raamatusta, hän omaksui joitakin käsityksiä, jotka olivat ristiriidassa sen kanssa, mitä Raamattu todellisuudessa sanoo. Eräässä vaiheessa hän ei esimerkiksi uskonut, että Raamattu olisi kirjoitettu Jumalan hengen vaikutuksesta. Hän ei liioin uskonut, että Jeesus olisi ollut olemassa ennen ihmiseksi tuloaan.
”Jos tiede on totuuteen pyrkimistä, Priestley oli aito tiedemies.” (Biologi Katherine Cullen.)
Toisaalta Priestley paljasti uskonnollisia opetuksia, joihin valtakirkkojen piirissä uskottiin laajalti – ja uskotaan edelleen. Hän kirjoitti, että väärät opetukset olivat turmelleet Jeesuksen ja hänen seuraajiensa opettaman totuuden. Sellaisia olivat esimerkiksi opit kolminaisuudesta ja sielun kuolemattomuudesta sekä kuvien palvonta, joka suorastaan tuomitaan Raamatussa.
Priestleyn uskonnolliset käsitykset sekä hänen Amerikan ja Ranskan vallankumouksille antamansa tuki suututtivat hänen maanmiehensä. Vuonna 1791 väkijoukko tuhosi hänen talonsa ja laboratorionsa, ja lopulta Priestley pakeni Yhdysvaltoihin. Vaikka Joseph Priestley muistetaan erityisesti tieteellisistä keksinnöistään, hän uskoi, että ”kaikkein arvokkainta ja tärkeintä” oli hankkia tietoa Jumalasta ja hänen tarkoituksestaan.
a Aiemmin elänyt ruotsalainen kemisti Carl Scheele oli eristänyt hapen muttei ollut julkaissut löytöään. Myöhemmin ranskalainen kemisti Antoine-Laurent Lavoisier antoi hapelle sen nimen.