JOISSAKIN kulttuureissa elehditään vapaammin kuin toisissa. Käytännössä kuitenkin kaikilla ihmisillä eleet ja ilmeet vaihtelevat heidän puhuessaan. Tämä pätee sekä yksityisiin keskusteluihin että julkisiin puheisiin.

Jeesus ja hänen ensimmäiset opetuslapsensa elehtivät luonnostaan. Kerran Jeesukselle kerrottiin, että hänen äitinsä ja veljensä halusivat puhua hänelle. Jeesus vastasi: ”Kuka on äitini, ja ketkä ovat veljeni?” Sitten Raamattu jatkaa: ”Hän ojensi kätensä opetuslapsiaan kohti ja sanoi: ’Katso! Äitini ja veljeni!’” (Matt. 12:48, 49.) Muita kohtia ovat muun muassa Apostolien tekojen 12:17 ja 13:16, joissa kerrotaan, kuinka apostolit Pietari ja Paavali elehtivät spontaanisti.

Ajatuksia ja tunteita ei välitetä pelkästään äänellä vaan myös eleillä ja ilmeillä. Vähäeleinen ja -ilmeinen puhuja voi helposti vaikuttaa välinpitämättömältä. Mutta kun näitä viestintätapoja yhdistetään hyvällä maulla, puhe saa aimo annoksen lisätehoa. Eleet ja ilmeet saavat sanoman tärkeyden ja omakohtaiset tunteet välittymään helpommin jopa puhelimessa. Eleet ja ilmeet ovat tärkeitä riippumatta siitä, puhutko vapaamuotoisesti vai luetko valmista tekstiä ja katsooko yleisö sinua vai seuraako se lukemista omasta Raamatustaan.

Eleitä ja ilmeitä ei opetella kirjoista. Sinun ei ole koskaan tarvinnut opiskella, miten nauraa tai olla närkästynyt. Eleidenkin tulisi heijastaa sitä, mitä tunnet sisälläsi. Mitä spontaanimpia ne ovat, sitä parempi.

Eleitä on karkeasti jaoteltuna kahdenlaisia: kuvailevia ja painottavia. Kuvailevat eleet kuvailevat toimintaa, kokoa, muotoa tai paikkaa. Kun harjoittelet eleitä koulussa, älä tyydy vain yhteen tai kahteen. Yritä elehtiä luontevasti pitkin puhetta. Jos sinulla on tässä vaikeuksia, voi olla hyödyllistä etsiä sanoja, jotka ilmaisevat suuntaa, etäisyyttä, kokoa, sijaintia tai paikkojen keskinäistä asemaa. Usein kuitenkin riittää, että eläytyy puheeseen sekä sanoo asiat ja elehtii kuten jokapäiväisessä elämässä, sen sijaan että vaivaisi itseään sillä, minkä vaikutuksen tekee toisiin. Rentoutunut ihminen elehtii luonnostaan.

Painottavat eleet ilmaisevat tunnetta ja vakaumusta. Ne korostavat, elävöittävät ja vahvistavat ajatuksia. Painottavat eleet ovat tärkeitä, mutta varo: ne muuttuvat helposti kaavamaisiksi. Jos toistat samaa elettä yhä uudelleen, se voi varastaa kuulijoiden huomion sen sijaan että lisäisi puheen tehoa. Mikäli koulunvalvoja toteaa, että sinulla on tämä ongelma, keskity joksikin aikaa yksinomaan kuvaileviin eleisiin. Palaa painottaviin eleisiin vasta jonkin ajan kuluttua.

Kun mietit, missä määrin painottavia eleitä tulisi olla ja millaiset eleet olisivat sopivia, ota huomioon kuulijoiden tunteet. Sormella osoittaminen saattaisi tuntua heistä epämiellyttävältä. Joissakin kulttuureissa pidetään tiettyjä eleitä epämiehekkäinä, esimerkiksi sitä, että peittää suunsa hämmästyksen merkiksi. Toisissa osissa maailmaa naisen on sopimatonta elehtiä käsillään vapaasti. Tällöin sisarten on opittava käyttämään erityisesti ilmeitään. Ja mahtipontiset eleet pienelle ryhmälle puhuttaessa herättäisivät varmasti hilpeyttä melkein missä päin maailmaa tahansa.

Kun sinulle karttuu puhujana kokemusta ja varmuutta, painottavat eleesi ilmaisevat sisälläsi olevia tunteita luonnollisesti; ne kertovat vakaumuksellisuudestasi ja vilpittömyydestäsi. Puheesi saa lisää merkitystä.

Ilmeet. Kasvot heijastavat tunteita usein enemmän kuin mikään muu kehon osa. Silmillä sekä suun muodolla ja pään asennolla on kaikilla oma merkityksensä. Kasvot kertovat sanatta, onko ihminen penseä, hämmentynyt, hämmästynyt tai iloinen tai tunteeko hän inhoa. Kun tällaiset ilmeet täydentävät puhetta, ne tuovat siihen lisää visuaalisuutta ja tunnevoimaa. Luoja on sijoittanut kasvoihin melkoisen joukon lihaksia, yhteensä yli 30. Hymyillessämme käytämme niistä melkein puolta.

Olemmepa lavalla tai kenttäpalveluksessa, meillä on ihmisille miellyttävää kerrottavaa, joka voi saada heidän sydämensä iloitsemaan. Lämmin hymy puhuu sen puolesta. Toisaalta jos kasvomme ovat ilmeettömät, se voi asettaa vilpittömyytemme kyseenalaiseksi.

Lisäksi hymy kertoo muille, että olet ystävällisissä aikeissa. Tämä on erityisen tärkeää nykyään, koska ihmiset usein pelkäävät tuntemattomia. Hymysi voi saada heidän olonsa levolliseksi ja tehdä heidät vastaanottavammiksi sille, mitä sanot.

ASENTEET ja tunteet näkyvät katseesta. Se voi olla yllättynyt tai pelokas. Se voi ilmaista sääliä tai rakkautta. Toisinaan siinä saattaa näkyä epäilystä tai surua. Eräs iäkäs mies sanoi maanmiehistään, jotka olivat kärsineet paljon: ”Me puhumme silmillämme.”

Toiset voivat tehdä päätelmiä meistä ja siitä, mitä sanomme, sillä perusteella, mihin kohdistamme katseemme. Monissa kulttuureissa toiset luottavat ihmiseen, joka katsoo heitä ystävällisesti suoraan silmiin. Jos sen sijaan joku katsoisi puhuteltavan sijasta jalkojaan tai jotain esinettä, se herättäisi epäilyksiä hänen vilpittömyydestään tai pätevyydestään. Toisissa kulttuureissa kiinteää katseyhteyttä pidetään julkeana, aggressiivisena tai haastavana, varsinkin jos puhutellaan vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvaa tai päällikköä tai muuta korkea-arvoista ihmistä. Joillakin alueilla pidetään epäkunnioittavana sitä, että nuorempi katsoo vanhempaa suoraan silmiin puhuessaan tälle.

Silloin kun katseyhteyttä ei pidetä loukkaavana, se voi kuitenkin antaa pontta sanoille esitettäessä jotain tärkeää asiaa. Sen voidaan katsoa kertovan puhujan vakuuttuneisuudesta. Pane merkille, mitä Jeesus teki, kun hänen opetuslapsensa kysyivät suuresti hämmästyneinä: ”Kuka oikein voi pelastua?” Raamatussa kerrotaan: ”Jeesus katsoi suoraan heihin ja sanoi heille: ’Ihmisille tämä on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista.’” (Matt. 19:25, 26.) Raamatussa osoitetaan myös apostoli Paavalin seuranneen tarkasti kuulijoittensa reaktioita. Erään kerran muuan syntymästään saakka rampa mies oli kuulemassa Paavalin puhetta. Apostolien tekojen 14:9, 10:ssä kerrotaan: ”Tämä mies oli kuuntelemassa, kun Paavali puhui, ja kun Paavali katsoi häntä kiinteästi ja näki, että hänellä oli usko tulla terveeksi, hän sanoi suurella äänellä: ’Nouse pystyyn jaloillesi.’”

Ehdotuksia kenttäpalvelusta varten. Lähesty ihmisiä kenttäpalveluksessa ystävällisesti. Pyri aloittamaan keskustelu teitä molempia kiinnostavasta aiheesta esittämällä ajatuksia herättävä kysymys, silloin kun se tuntuu sopivalta. Yritä samalla katsoa puhuteltavaa silmiin tai ainakin kasvoihin kunnioittavasti ja ystävällisesti. Lämmin hymy sellaisen ihmisen kasvoilla, jonka katse säteilee sisäistä iloa, on hyvin vetoava. Se kertoo puhuteltavalle paljon siitä, millainen ihminen olet, ja auttaa häntä olemaan levollisempi, kun keskustelette.

Katsomalla ihmistä silmiin, jos se on sopivaa, voit ehkä päätellä, miten tilanne olisi viisasta käsitellä. Saatat huomata, että hän on vihainen tai ei ole hiukkaakaan kiinnostunut. Ehkä näet, ettei hän ymmärrä sinua. Jos hän alkaa käydä kärsimättömäksi, yleensä sekin käy ilmi. Myös aito kiinnostus näkyy. Hänen katseensa voi kertoa sinulle, että on syytä puhua hitaammin, yrittää saada hänet paremmin mukaan keskusteluun, lopettaa keskustelu tai mahdollisesti siirtyä näyttämään, miten Raamattua voi tutkia.

Oletpa todistamassa jollekulle kenttäpalveluksessa tai johtamassa raamatuntutkistelua, pyri säilyttämään kunnioittava katseyhteys ihmiseen, jolle puhut. Älä kuitenkaan tuijota häntä, koska se voisi tehdä hänen olonsa kiusaantuneeksi (2. Kun. 8:11). Katso sen sijaan usein hänen kasvoihinsa luonnollisesti ja ystävällisesti. Monissa maissa tämä on merkki vilpittömästä kiinnostuksesta. Tietenkin silloin kun luetaan Raamattua tai jotain muuta julkaisua, katse seuraa luettavaa tekstiä. Mutta kun halutaan korostaa jotain kohtaa, on ehkä hyvä katsahtaa lyhyesti suoraan puhuteltavaan. Puhuteltavan katsominen aina välillä antaa myös mahdollisuuden seurata, miten hän reagoi luettuun.

Jos olet ujo ja sinun on siksi vaikea katsoa toisia silmiin, älä luovuta. Harjoituksen myötä opit luomaan toisiin sopivan, luontevan katseyhteyden, ja se voi lisätä viestintäsi tehokkuutta.

Ehdotuksia puheen pitämistä varten. Raamatussa kerrotaan, että ennen kuin Jeesus aloitti vuorisaarnansa, ”hän nosti silmänsä opetuslastensa puoleen” (Luuk. 6:20). Tässä on jäljittelemisen arvoinen esimerkki. Jos sinun on määrä pitää puhe ryhmälle, katso sitä