Miten solmia avioliitto kunniallisesti Jumalan ja ihmisten edessä?

”Oli häät Galilean Kaanassa – –. Jeesus ja hänen opetuslapsensa oli myös kutsuttu häihin.” (JOHANNES 2:1, 2)

1. Mihin kertomus siitä, mitä Jeesus teki Kaanassa, kiinnittää huomion?

JEESUS, hänen äitinsä ja hänen opetuslapsensa tiesivät, millaista iloa Jumalan kansan keskuudessa järjestettävät kunnialliset häät voivat tuottaa. Kristus jopa teki eräistä häistä ikimuistoiset suorittamalla niissä ensimmäisen muistiin merkityn ihmeensä ja tekemällä siten tilaisuuden entistä miellyttävämmäksi (Johannes 2:1–11). Olet ehkä ollut sellaisten kristittyjen häissä, jotka haluavat jatkaa Jehovan palvelusta onnellisena avioparina. Tai saatat suunnitella tällaisia häitä itse tai auttaa ystävääsi hääjärjestelyissä. Mikä voi myötävaikuttaa hyvään lopputulokseen?

2. Mitä Raamattu kertoo avioliiton solmimisesta?

² Kristityt ovat havainneet, että Jumalan henkeytetyn sanan neuvot ovat avioliittoa suunnitteleville erittäin hyödyllisiä (2. Timoteukselle 3:16, 17). Raamatussa ei tosin kuvailla yksityiskohtaisesti, millä tavalla kristillinen avioliitto pitäisi solmia. Tämä on ymmärrettävää, koska tavat ja jopa lain vaatimukset vaihtelevat eri paikoissa ja eri aikoina. Esimerkiksi muinaisessa Israelissa ei tunnettu muodollista vihkiseremoniaa. Hääpäivänä sulhanen toi morsiamensa omaan kotiinsa tai isänsä kotiin (1. Mooseksen kirja 24:67; Jesaja 61:10; Matteus 1:24). Tämä julkinen toimenpide saattoi avioliiton voimaan ilman monille nykyisille vihkiäisille ominaista muodollista seremoniaa.

3. Minkä Kaanassa pidetyn tilaisuuden onnistumiseen Jeesus myötävaikutti?

³ Israelilaisille tämä askel merkitsi avioliiton solmimista. Sen jälkeen saatettiin pitää hääjuhla, esimerkiksi sellainen, mistä kerrotaan Johanneksen 2:1:ssä. Kyse ei ollut pelkästään vihkimisestä, vaikka monet raamatunkäännökset antavatkin ymmärtää niin, sillä alkukielinen sana on oikein kääntää ”häiksi” tai ”hääjuhlaksi” (Matteus 22:2–10; 25:10; Luukas 14:8).a Kertomus osoittaa selvästi, että Jeesus oli läsnä tässä juhlassa, joka liittyi avioliiton solmimiseen juutalaisten tapojen mukaisesti, ja myötävaikutti sen onnistumiseen. On kuitenkin tärkeää huomata, että silloinen tapa solmia avioliitto eroaa siitä, mikä on yleistä nykyään.

4. Millaista vihkiäistilaisuutta jotkut kristityt pitävät parhaana ja miksi?

⁴ Nykyään monissa maissa laki asettaa avioliittoon haluaville kristityille tiettyjä vaatimuksia. Kun he ovat täyttäneet ne, heidät voidaan vihkiä avioliittoon millä tahansa lain hyväksymällä tavalla. Kyseeseen voi tulla pieni, yksinkertainen toimitus, jonka hoitaa valtuutettu tuomari, pormestari tai sananpalvelija. Jotkut päättävät solmia avioliiton sillä tavoin ja mahdollisesti pyytävät paikalle muutamia sukulaisia tai kristittyjä ystäviä laillisiksi todistajiksi tai vain iloitsemaan heidän kanssaan tässä tärkeässä tilaisuudessa (Jeremia 33:11; Johannes 3:29). Jotkut kristityt saattavat samaten päättää pidättyä isoista hääjuhlista tai -vastaanotoista, jotka vaatisivat melkoisesti suunnittelua ja tulisivat kalliiksi. He saattavat sen sijaan nauttia kaikessa rauhassa aterian joidenkin läheisten ystävien kanssa. Mitä sitten itse pidämmekin parhaana, meidän pitäisi tajuta, että toisilla kypsillä kristityillä saattaa olla omastamme poikkeavia näkemyksiä (Roomalaisille 14:3, 4).

5. Miksi monet kristityt haluavat, että heidän vihkiäisissään pidetään puhe, ja mitä se käsittelee?

⁵ Useimmat kristityt hääparit haluavat, että heidän vihkiäisissään pidetään Raamattuun perustuva puhe.b He tajuavat, että Jehova pani avioliittojärjestelyn alulle ja että hän esittää Sanassaan viisaita neuvoja siitä, miten avioliitto voi onnistua ja tuoda onnellisuutta (1. Mooseksen kirja 2:22–24; Markus 10:6–9; Efesolaisille 5:22–33). Useimmat parit haluavat myös, että heidän kristityt ystävänsä ja sukulaisensa ovat mukana tässä onnellisessa tilaisuudessa. Entä miten meidän pitäisi suhtautua hyvin erilaisiin lain vaatimuksiin, käytäntöihin ja yleisiin paikallisiin tapoihin? Tässä kirjoituksessa tarkastellaan eri puolilla maailmaa vallitsevia tilanteita. Jotkin niistä voivat erota melkoisesti siitä, mikä on sinulle tuttua tai miten toimitaan omassa maassasi. Voit kuitenkin panna merkille joitakin yhteisiä periaatteita tai piirteitä, jotka ovat tärkeitä Jumalan palvelijoille.

Kunniallinen avioliitto – laillinen avioliitto

6, 7. Miksi meidän pitäisi olla kiinnostuneita avioitumiseen liittyvistä laillisista puolista, ja miten me siksi menettelemme?

⁶ Vaikka Jehova pani avioliiton alulle, ihmishallituksilla on valtaa siihen, miten naimisiin menevien tulee toimia. Tämä on täysin sopivaa. Jeesus sanoi: ”Maksakaa takaisin keisarille, mikä on keisarin, mutta Jumalalle, mikä on Jumalan.” (Markus 12:17.) Apostoli Paavali neuvoi samaten: ”Olkoon jokainen sielu alamainen esivalloille, sillä ei ole valtaa muutoin kuin Jumalalta; olemassa olevat vallat ovat suhteellisissa asemissaan Jumalan asettamina.” (Roomalaisille 13:1; Titukselle 3:1.)

⁷ Useimmissa maissa sen, kuka voi mennä naimisiin, ratkaisee ”keisari”, jolla tarkoitetaan siviiliviranomaisia. Kun siis kaksi raamatullisesti vapaata kristittyä päättää mennä naimisiin, he noudattavat tunnollisesti paikallista lakia. Tähän voi sisältyä luvan hankkiminen, tehtävään valtuutetun vihkijän käyttäminen ja kenties avioliiton rekisteröiminen eli merkitseminen viralliseen luetteloon. Kun keisari Augustus vaati Mariaa ja Joosefia merkittäviksi viralliseen luetteloon, he mukautuivat tähän ja matkustivat Betlehemiin ”henkikirjoitettaviksi” (Luukas 2:1–5).

8. Mitä tapoja Jehovan todistajat karttavat ja miksi?

⁸ Kun kaksi kristittyä menee naimisiin laillisella, yleisesti hyväksytyllä tavalla, liitto on Jumalan silmissä sitova. Siksi Jehovan todistajat eivät toista vihkiseremoniaa eivätkä uudista vihkilupauksiaan esimerkiksi pariskunnan 25- tai 50-vuotishääpäivänä (Matteus 5:37). (Jotkin kirkot jättävät huomiotta laillisesti hyväksytyn siviilivihkimisen väittäen, että avioliitto ei ole asianmukainen, ellei pappi suorita muotomenoa tai julista morsiusparia mieheksi ja vaimoksi.) Monissa maissa, esimerkiksi Suomessa, on virallisesti valtuutettu joitakin Jehovan todistajien sananpalvelijoita toimittamaan avioliittoon vihkimisiä. Nämä haluavat todennäköisesti suorittaa vihkimisen ja pitää vihkipuheen mikäli mahdollista valtakunnansalissa. Se on tosi palvontaan omistettu paikka ja luo sopivat puitteet tätä Jehova Jumalan asettamaa järjestelyä koskevalle puheelle.

9. a) Mitä siviiliavioliittoon astuva kristitty morsiuspari saattaisi päättää tehdä? b) Mikä osa vanhimmilla on vihkiäisiä koskevissa suunnitelmissa?

⁹ Joissakin maissa laki vaatii, että vihkiminen toimitetaan valtion virastossa, esimerkiksi kaupungintalossa, tai tehtävään määrätyn virkamiehen edessä maistraatissa. Monet Jehovan todistaja -parit haluavat, että tuon laillisen toimituksen jälkeen pidetään vihkipuhe valtakunnansalissa joko samana tai seuraavana päivänä. (He eivät halua, että vihkitoimituksen jälkeen ennen raamatullista puhetta kuluu useita päiviä, sillä he ovat jo naimisissa Jumalan ja ihmisten, myös kristillisen seurakunnan, edessä.) Jos pari, joka vihitään siviiliavioliittoon, haluaa järjestää puhetilaisuuden johonkin valtakunnansaliin, heidän tulee pyytää etukäteen lupa seurakunnan palveluskomiteaan kuuluvilta vanhimmilta. Nämä valvojat haluavat varmistautua siitä, että parilla on hyvä maine ja ettei tilaisuus häiritse salissa pidettäviä säännöllisiä kokouksia eikä sen muuta suunniteltua käyttöä (1. Korinttilaisille 14:33, 40). Lisäksi he tarkistavat, millaisia järjestelyjä parilla on mielessä salin suhteen, ja päättävät, tehdäänkö sen käytöstä ilmoitus.

10. Jos laki vaatii siviilivihkimistä, miten tämä vaikuttaisi puheeseen?

¹⁰ Vanhin pyrkii esittämään puheen lämpimällä, hengellisesti rakentavalla ja arvokkaalla tavalla. Jos pari on jo vihitty siviiliavioliittoon, hän tekee selväksi, että he ovat keisarin lain mukaisesti naimisissa. Jos siviilitoimituksessa ei vaihdettu avioliittolupauksia, morsiuspari voi haluta esittää ne tämän puheen aikana.c Jos siviilivihkimiseen kuului lupauksia, mutta vastavihitty pari haluaa esittää lupaukset Jehovan ja seurakunnan edessä, he esittäisivät ne menneessä aikamuodossa osoittaen siten, että heidät on jo ”sidottu yhteen” (Matteus 19:6; 22:21).

11. Miten avioliitto solmitaan joissakin paikoissa, ja miten tämä vaikuttaa vihkipuheeseen?

¹¹ Joissakin paikoissa laki ei ehkä vaadi avioituvia osallistumaan mihinkään seremoniaan edes valtion virkamiehen edessä. Avioliitto astuu voimaan, kun he antavat sitä koskevan allekirjoitetun rekisteröintikaavakkeen viranomaiselle. Sen jälkeen avioliittotodistus rekisteröidään. Näin pariskuntaa pidetään miehenä ja vaimona, ja tämä on heidän vihkipäivänsä. Kuten edellä mainittiin, tällä tavoin avioitunut pari voi haluta järjestää niin, että heti tuon rekisteröinnin jälkeen pidetään valtakunnansalissa Raamattuun perustuva puhe. Sitä pitämään valittu hengellisesti kypsä veli ilmoittaa kaikille läsnäolijoille, että juuri tapahtunut rekisteröinti merkitsee sitä, että morsiuspari on nyt vihitty. Mahdolliset lupaukset esitetään sen mukaisesti kuin on mainittu kappaleessa 10 ja sen alaviitteessä. Valtakunnansalissa läsnä olevat iloitsevat hääparin kanssa ja hyötyvät Jumalan sanaan pohjautuvista neuvoista (Laulujen laulu 3:11).

Perinteiset heimoavioliitot ja siviilivihkiminen

12. Mikä on perinteinen avioliitto, ja mitä on viisasta tehdä sen solmimisen jälkeen?

¹² Joissakin maissa parit menevät niin sanottuun perinteiseen avioliittoon. Se ei tarkoita sitä, että kaksi ihmistä vain asuu yhdessä, eikä se tarkoita avosuhdetta eli avoliittoa, jolla voi joissakin paikoissa olla tunnustettu asema mutta joka ei ole juridisesti vahvistettu avioliitto. Kyseessä on avioliitto, joka solmitaan heimon tai alueen yleisesti hyväksytyn tavan mukaan. Tähän voi sisältyä täyden morsiamenhinnan maksaminen ja hyväksyminen, minkä ansiosta pari on laillisesti ja raamatullisesti naimisissa. Valtion viranomaiset pitävät tällaista perinteistä avioliittoa pätevänä, laillisena ja sitovana. Sen jälkeen on yleensä mahdollista merkitä luetteloon eli rekisteröidä solmittu perinteinen avioliitto ja saada virallinen todistus. Rekisteröinti voi olla suojaksi pariskunnalle tai vaimolle, jos tämä jää leskeksi, ja mahdollisesti syntyville lapsille. Seurakunta kehottaisi jokaista tällaiseen perinteiseen avioliittoon astuvaa rekisteröimään sen mahdollisimman pian. On kiinnostavaa, että Mooseksen lain alaisuudessa avioliitot ja syntymät nähtävästi merkittiin virallisesti kirjoihin (Matteus 1:1–16).

13. Miten on perinteisen avioliiton solmimisen jälkeen sopivaa menetellä vihkipuheen suhteen?

¹³ Hääparista, joka on juridisesti yhdistetty avioliittoon tällaisin perinteisin tavoin, tulee aviomies ja vaimo. He saattavat silti haluta, että valtakunnansalissa pidetään vihkipuhe ja esitetään avioliittolupaukset. Siinä tapauksessa puhuja mainitsisi, että hääpari on jo naimisissa keisarin lakien mukaisesti. Tulisi pitää vain yksi tällainen puhe. Avioliittoon astutaan vain kerran – tässä tapauksessa laillisesti pätevään perinteiseen avioliittoon – ja pidetään vain yksi raamatullinen puhe. Se että nämä kaksi vaihetta hoidetaan mahdollisimman pian toistensa jälkeen, mieluiten samana päivänä, lisää yhteisössä kunnioitusta kristillistä avioliittoa kohtaan.

14. Mitä kristitty voisi tehdä, jos on mahdollista solmia sekä perinteinen että siviiliavioliitto?

¹⁴ Joissakin maissa, joissa perinteistä avioliittoa pidetään laillisena, on järjestetty mahdollisuus myös siviilivihkimiseen. Siviilivihkiminen tapahtuu yleensä valtion viranomaisen edessä, ja siihen voi sisältyä sekä avioliittolupausten antaminen että nimien kirjoittaminen rekisteriin. Jotkin kristityt hääparit pitävät tätä parempana kuin perinteistä avioliittoa. Laki ei vaadi noudattamaan molempia, sillä kumpikin toimitus on laillisesti pätevä. Se mitä kappaleissa 9 ja 10 sanotaan vihkipuheesta ja lupauksista, soveltuu myös tähän. Pääasia on, että pari solmii avioliiton tavalla, joka on kunniallinen Jumalan ja ihmisten edessä (Luukas 20:25; 1. Pietarin kirje 2:13, 14).

Säilyttäkää kunnioitus avioliitossa

15, 16. Miten kunnioituksen pitäisi heijastua avioliitosta ja vihkipuheesta?

¹⁵ Kun Persian kuninkaan avioliitossa heräsi ongelma, yksi hänen pääneuvonantajistaan nimeltä Memukan antoi neuvon, jolla saattoi olla hyvä vaikutus: että ”kaikki vaimot tulevat antamaan kunnian” aviomiehilleen (Ester 1:20). Kristillisissä avioliitoissa tätä ei tarvitse määrätä minkään ihmiskuninkaan säädöksellä, sillä vaimot haluavat kunnioittaa miehiään. Vastaavasti kristityt miehet osoittavat puolisoilleen kunniaa ja ylistävät heitä (Sananlaskut 31:11, 30; 1. Pietarin kirje 3:7). Molemminpuolisen kunnioituksen ei pitäisi tulla mukaan kuvaan vasta useiden vuosien kuluttua. Sen pitäisi olla ilmeistä aivan alusta saakka, heti hääpäivästä lähtien.

¹⁶ Mies ja nainen – aviomies ja vaimo – eivät ole ainoita, joiden tulee osoittaa kunnioitusta hääpäivänä. Jos kristitty vanhin pitää vihkipuheen, senkin pitäisi ilmentää kunnioitusta. Puhe tulisi osoittaa vihkiparille. Kunnioituksesta heitä kohtaan puhuja ei keskity huvittaviin asioihin tai kansanperinteeseen. Hänen ei tule esittää liian henkilökohtaisia asioita, jotka saattaisivat hämmentää vihkiparia ja kuulijoita. Sen sijaan hän pyrkii olemaan lämmin ja rakentava ja korostamaan avioliiton Alkuunpanijaa ja hänen erinomaisia neuvojaan. Arvokkaalla vihkipuheella on tärkeä osa siinä, että tilaisuus tuottaa kunniaa Jehova Jumalalle.

17. Miksi kristittyjen tulee ottaa huomioon vihkimiseen liittyvät lain vaatimukset?

¹⁷ Olet todennäköisesti pannut merkille, että tässä kirjoituksessa puhutaan paljon avioliittoon liittyvistä juridisista puolista. Jotkin seikat eivät ehkä sovellu suoranaisesti omalla kotiseudullasi. Meidän kaikkien pitäisi kuitenkin tiedostaa sen tärkeys, että Jehovan todistajat ilmaisevat vihkiäisjärjestelyjen yhteydessä kunnioitusta paikallisia lakeja, keisarin vaatimuksia, kohtaan (Luukas 20:25). Paavali kehotti: ”Antakaa kaikille heille kuuluva: sille, joka vaatii veron, vero; sille, joka vaatii tullin, tulli; – – sille, joka vaatii kunniaa, sellainen kunnia.” (Roomalaisille 13:7.) On siis sopivaa, että kristityt kunnioittavat hääpäivästä lähtien tätä nyt voimassa olevaa Jumalan järjestelyä.

18. Mikä vihkiäisiin mahdollisesti liittyvä piirre ansaitsee huomiota, ja mistä voimme saada sitä koskevia tietoja?

¹⁸ Monien kristittyjen vihkitilaisuutta seuraa hääjuhla, ateria tai vastaanotto. Muistamme, että Jeesus päätti mennä tällaiseen juhlaan. Jos sellainen juhla pidetään, niin miten Raamatun neuvot voivat auttaa meitä varmistautumaan siitä, että sekin tuottaa kunniaa Jumalalle ja antaa hyvän kuvan vihkiparista ja kristillisestä seurakunnasta? Seuraavassa kirjoituksessa tarkastellaan tätä asiaa.d

Todista uskosi elämäntavallasi

”Uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.” (JAAKOBIN KIRJE 2:17)

1. Miksi varhaiskristityt kiinnittivät huomiota sekä uskoon että tekoihin?

USEIMMAT varhaiskristityt todistivat uskonsa elämäntavallaan. Opetuslapsi Jaakob kehotti kaikkia kristittyjä tulemaan ”sanan tekijöiksi eikä vain kuulijoiksi”. Sitten hän lisäsi: ”Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.” (Jaakobin kirje 1:22; 2:26.) Noin 35 vuotta näiden sanojen kirjoittamisen jälkeen monet kristityt todistivat yhä uskonsa teoilla. Valitettavasti eivät kuitenkaan kaikki. Jeesus kiitti Smyrnan seurakuntaa, mutta monelle Sardeen seurakuntaan kuuluvalle hän sanoi: ”Minä tiedän sinun tekosi, että sinulla on se nimi, että olet elossa, mutta sinä olet kuollut.” (Ilmestys 2:8–11; 3:1.)

2. Miten jokaisen tulisi miettiä omaa uskoaan?

² Jeesus kehotti Sardeen seurakunnan jäseniä – ja laajemmin sovellettuna kaikkia, jotka lukisivat hänen sanansa myöhemmin – osoittamaan samanlaista rakkautta kristillistä totuutta kohtaan kuin he olivat alun perin osoittaneet ja pysymään hengellisesti hereillä (Ilmestys 3:2, 3). Jokainen meistä voi kysyä itseltään: Millaisia ovat minun tekoni? Osoittavatko ne selvästi, että yritän parhaani mukaan todistaa uskoni kaikessa, mitä teen, myös silloin, kun kyse ei ole suoranaisesti saarnaamistyöstä tai seurakunnan kokouksista? (Luukas 16:10.) Voisimme tarkastella moniakin elämänalueita, mutta keskitymme tässä kirjoituksessa erilaisten tilaisuuksien, esimerkiksi hääjuhlien, järjestämiseen.

Vieraiden kutsuminen

3. Mikä on Raamatun kanta yhdessäolotilaisuuksiin?

³ Useimmista meistä on mukava olla koolla iloisten kristittyjen kanssa. Jehova on ”onnellinen Jumala”, joka haluaa myös palvelijoidensa olevan onnellisia (1. Timoteukselle 1:11). Hän ohjasi Salomon sisällyttämään Raamattuun seuraavan tosiasian: ”Minä ylistin iloa siksi, että ihmisellä ei ole mitään parempaa auringon alla kuin syödä ja juoda ja iloita ja että tämän tulisi seurata häntä hänen kovassa työssään hänen elämänsä päivinä.” (Saarnaaja 3:1, 4, 13; 8:15.) Tällaista iloa voi saada aterioitaessa yhdessä perheenä tai vierailtaessa toisten Jehovan palvelijoiden luona (Job 1:4, 5, 18; Luukas 10:38–42; 14:12–14).

4. Mistä tulee olla kiinnostunut, jos kutsuu vieraita?

⁴ Jos kutsut vieraita ja olet vastuussa tilaisuudesta, sinun on hyvä miettiä, millaista tilaisuutta olet suunnitellut, vaikka tarkoitus olisi vain syödä ja rupatella muutaman ystävän kanssa (Roomalaisille 12:13). ”Kaikki tapahtukoon säädyllisesti ja järjestelyn mukaan”, niin että ohjenuorana on ”ylhäältä tuleva viisaus” (1. Korinttilaisille 14:40; Jaakobin kirje 3:17). Apostoli Paavali kirjoitti: ”Syöttepä tai juotte tai teette mitä muuta tahansa, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi. Pitäkää jatkuvasti vaari siitä, ettei teistä tule kompastumisen aiheita.” (1. Korinttilaisille 10:31, 32.) Mihin tulisi erityisesti kiinnittää huomiota? Tämän miettiminen etukäteen voi auttaa varmistamaan, että niin sinä kuin vieraasikin ilmaisette uskonne teoilla. (Roomalaisille 12:2.)

Tilaisuuden luonne

5. Miksi vieraiden isännän on mietittävä tarkasti, tarjoillaanko alkoholia ja soitetaanko musiikkia?

⁵ Monesti on päätettävä, tarjotaanko alkoholijuomia. Ne eivät suinkaan ole välttämättömiä mukavan ilmapiirin luomiseksi. Kun Jeesus tarjosi aterian melkoiselle ihmisjoukolle, joka oli tullut hänen luokseen, hän moninkertaisti leipien ja kalojen määrän. Sen sijaan hänen ei kerrota tässä tapauksessa tehneen ihmeen avulla viiniä, vaikka tiedämme hänen pystyneen siihenkin. (Matteus 14:14–21.) Jos päätät tarjota alkoholia, pidä määrä kohtuullisena ja huolehdi siitä, että tarjolla on myös maittavia vaihtoehtoja (1. Timoteukselle 3:2, 3, 8; 5:23; 1. Pietarin kirje 4:3). Missään tapauksessa kenellekään vieraista ei saa aiheuttaa painetta nauttia sellaista, joka voi ”purra niin kuin käärme” (Sananlaskut 23:29–32). Entä musiikki tai laulaminen? Mikäli musiikki kuuluu suunnitelmiin, kappaleet tulee luonnollisesti valita huolellisesti. Kiinnitä huomiota sekä rytmiin että sanoihin. (Kolossalaisille 3:8; Jaakobin kirje 1:21.) Monet ovat havainneet, että Jehovan todistajien laulukirjan laulujen soittaminen tai laulaminen yhdessä luo miellyttävää ilmapiiriä (Efesolaisille 5:19, 20). Äänenvoimakkuus on tietenkin pidettävä koko ajan sellaisena, ettei keskustelu vaikeudu eivätkä naapurit häiriinny (Matteus 7:12).

6. Miten isäntä voi osoittaa, että hänellä on elävä usko, kun on kyse esimerkiksi keskustelusta?

⁶ Kun kristityt kokoontuvat nauttimaan toistensa seurasta, he voivat keskustella monista asioista, lukea ääneen tai kertoa kiinnostavia kokemuksia. Mikäli keskustelu eksyy harhapoluille, isäntä voi tahdikkaasti puuttua asiaan. Hänen tulisi myös huolehtia siitä, ettei kukaan ole koko ajan äänessä. Jos näin uhkaa käydä, isäntä voi harkintansa mukaan ottaa ohjakset käsiinsä ja yrittää saada muita mukaan keskusteluun. Kenties hän voisi pyytää nuoria esittämään ajatuksiaan tai keksiä aiheen, joka innostaa useampia osallistumaan. Sekä nuoret että vanhat nauttivat antoisasta keskustelusta. Jos sinä isäntänä ohjaat asioita viisaasti ja hienotunteisesti, ”järkevyytesi [tulee] tunnetuksi kaikille” läsnä oleville (Filippiläisille 4:5). He havaitsevat, että uskosi on elävää ja vaikuttaa kaikkiin elämäsi puoliin.

Häät

7. Miksi häiden suunnitteluun on syytä kiinnittää huomiota?

⁷ Kristilliset häät tarjoavat erityisen tilaisuuden iloita yhdessä. Jumalan muinaiset palvelijat, kuten Jeesus opetuslapsineen, menivät mielellään häihin, myös niihin liittyviin juhliin (1. Mooseksen kirja 29:21, 22; Johannes 2:1, 2). Viime aikoina kokemus on kuitenkin osoittanut selvästi, että häät vaativat huolellista suunnittelua, jotta ne heijastaisivat hyvää arvostelukykyä ja kristillistä tasapainoa. Kyse on silti normaaliin elämään kuuluvista asioista, joiden yhteydessä kristityt voivat osoittaa uskonsa.

8, 9. Millä tavoin monet häät tuovat mieleen sen, mitä sanotaan 1. Johanneksen kirjeen 2:16, 17:ssä?

⁸ Usein ihmiset, jotka eivät tunne jumalisia periaatteita tai eivät piittaa niistä, pitävät häitä tilaisuutena, joissa voi mennä äärimmäisyyksiin tai joissa sellaista suvaitaan. Eräässä eurooppalaisessa aikakauslehdessä muuan morsian kertoi omista ”kuninkaallisista” häistään: ”Ajoimme neljän hevosen vetämissä paraativaunuissa, joita seurasivat 12 kiesit ja yhdet suuremmat vaunut, joissa soitti yhtye. Ruokalista oli hienostunut ja musiikki erinomaista; se oli mahtavaa. Olin päivän kuningatar, aivan kuten olin halunnutkin.”

⁹ Tavat vaihtelevat maasta toiseen, mutta edellä kerrottu tapaus tuo mieleen sen, mitä apostoli Johannes kirjoitti: ”Mikään maailmassa – lihan halu ja silmien halu ja elämän varallisuuden komeileva näyttäminen – ei ole Isästä, vaan on maailmasta.” Voisitko kuvitella, että kypsät kristityt haluaisivat järjestää prameat, ”kuninkaalliset” häät, jotka olisivat kuin suoraan satukirjasta? Eikö heidän sen sijaan tulisi muistaa, että ”se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy ikuisesti”? (1. Johanneksen kirje 2:16, 17.)

10. a) Miksi tarvitaan suunnittelua, jotta häät pysyisivät kohtuuden rajoissa? b) Minkä tulisi vaikuttaa siihen, keitä häihin kutsutaan?

¹⁰ Kristityt pyrkivät häitä suunnitellessaan olemaan sekä realistisia että järkeviä, ja Raamattu voi auttaa heitä tässä. Niin merkittävä päivä kuin hääpäivä onkin, kristitty vihkipari tietää, että se on vasta avioliiton ensimmäinen askel, ja heidän edessään on mahdollisuus elää ikuisesti. Heillä ei ole velvollisuutta järjestää suuria häitä. Jos he ylipäänsä järjestävät hääjuhlan tai vastaanoton, heidän tulee laskea kustannukset ja miettiä, millainen tilaisuuden luonne on (Luukas 14:28). Raamatun mukaan mies on kristityn perheen pää (1. Korinttilaisille 11:3; Efesolaisille 5:22, 23). Siksi sulhanen on ensi sijassa vastuussa häistä, vaikka hänen on luonnollisesti rakkaudellista keskustella morsiamensa kanssa siitä, keitä he haluavat tai voivat kutsua, ynnä muusta. Ehkei ole mahdollista tai käytännöllistä kutsua kaikkia ystäviä ja sukulaisia, joten kannattaa muistaa kohtuus. Vihkiparin pitäisi voida luottaa siihen, että vaikkeivät jotkut heidän ystävistään saisikaan hääkutsua, nämä ymmärtävät tilanteen eivätkä loukkaannu (Saarnaaja 7:9).

”Pitojen ohjaaja”

11. Mikä osa ”pitojen ohjaajalla” voi olla häissä?

¹¹ Jos kihlautuneet päättävät järjestää hääjuhlan, miten he voivat huolehtia siitä, että tilaisuus pysyy arvokkaana? Jo vuosien ajan Jehovan todistajat ovat ymmärtäneet, kuinka viisasta on toimia samoin kuin toimittiin Kaanassa pidetyissä häissä, joissa Jeesuskin oli läsnä: siellä oli ”pitojen ohjaaja”, varmastikin joku luotettava samanuskoinen mies (Johannes 2:9, 10). Nykyäänkin sulhasen on järkevää pyytää jotakuta hengellisesti kypsää kristittyä veljeä tähän tärkeään tehtävään. Sulhanen voi kertoa toiveensa veljelle, minkä jälkeen tämä huolehtii siitä, että niitä noudatetaan sekä ennen häitä että niiden aikana.

12. Mitä sulhasen tulee ottaa huomioon alkoholin tarjoilun suhteen?

¹² Kuten kappaleessa 5 tuli esille, vihkipari voi päättää, ettei juhlissa tarjoilla alkoholia, jottei sen väärinkäyttö vaaranna tilaisuuden onnistumista (Roomalaisille 13:13; 1. Korinttilaisille 5:11). Jos alkoholia kuitenkin tarjoillaan tai pidetään esillä, sulhanen vastaa siitä, että kaikessa noudatetaan kohtuutta. Kaanassa pidetyissä häissä oli viiniä, ja Jeesus teki sinne lisäksi hyvälaatuista viiniä. On kiinnostavaa, että pitojen ohjaaja sanoi sulhaselle: ”Jokainen muu ihminen panee ensin esille hyvän viinin, ja huonompilaatuisen sitten, kun väki päihtyy. Sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti.” (Johannes 2:10.) Jeesus ei varmasti mitenkään edistänyt juopottelua; hän piti sitä tuomittavana (Luukas 12:45, 46). Kommentoidessaan yllättyneenä viinin laatua pitojen ohjaaja kuitenkin paljasti, että hän oli nähnyt, kuinka joissakin häissä jotkut vieraat olivat juopuneet (Apostolien teot 2:15; 1. Tessalonikalaisille 5:7). Siksi sekä sulhasen että hänen valitsemansa luotettavan ”pitojen ohjaajan” tulee varmistaa, että kaikki vieraat noudattavat seuraavaa selvää ohjetta: ”Älkää myöskään juopuko viinistä, missä on irstailua.” (Efesolaisille 5:18; Sananlaskut 20:1; Hoosea 4:11.)

13. Mitä vihkiparin tulisi pohtia, mikäli häissä on musiikkia, ja miksi?

¹³ Aivan kuten muissakin tilaisuuksissa, jos juhlassa soitetaan musiikkia, äänenvoimakkuuteen tulee kiinnittää huomiota, niin ettei keskusteleminen käy vaikeaksi. Eräs vanhin totesi: ”Illan mittaan, kun keskustelu vilkastuu tai aletaan tanssia, musiikki alkaa joskus soida kovempaa. Musiikki, joka aluksi soi hiljaa taustalla, voi alkaa pauhata ja estää keskustelun. Häät tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden miellyttävään kanssakäymiseen. On sääli, jos kovaääninen musiikki pilaa tämän mahdollisuuden!” Sulhasen ja ”pitojen ohjaajan” tulee tässäkin asiassa tuntea vastuunsa. Musiikin valintaa ja äänenvoimakkuutta ei tule jättää soittajien päätettäväksi, oli sitten kyse ammattimuusikoista tai harrastelijoista. Paavali kirjoitti: ”Mitä teettekin sanassa tai työssä, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä.” (Kolossalaisille 3:17.) Kun vieraat palaavat kotiin, onko heille jäänyt musiikista sellainen mielikuva, että vihkipari teki kaiken Jeesuksen nimessä? Näin tulisi olla.

14. Millainen muisto kristittyjen häistä pitäisi jäädä?

¹⁴ Hyvin järjestetyistä häistä voi jäädä mukava muisto. Adam ja Edyta, jotka ovat olleet naimisissa 30 vuotta, muistelevat eräitä häitä: ”Kristillinen henki oli käsin kosketeltava. Joissakin lauluissa ylistettiin Jehovaa, mutta muutakin hyvää ohjelmaa esitettiin. Tanssi ja musiikki eivät olleet pääasia. Tilaisuus oli miellyttävä ja rakentava, ja kaikki tapahtui sopusoinnussa Raamatun periaatteiden kanssa.” Morsian ja sulhanen voivat selvästikin tehdä paljon osoittaakseen, että he todistavat uskonsa teoillaan.

Häälahjat

15. Mitä Raamatun neuvoja voidaan soveltaa häälahjojen antamiseen?

¹⁵ Monissa maissa on tapana, että ystävät ja sukulaiset antavat häälahjoja. Mitä tällöin on pidettävä mielessä? Muista, mitä Johannes sanoi ”elämän varallisuuden komeilevasta näyttämisestä”. Hän ei liittänyt sitä kristittyihin, jotka ilmaisevat uskonsa teoissa, vaan häviämässä olevaan maailmaan. (1. Johanneksen kirje 2:16, 17.) Kun otetaan huomioon tämä Johanneksen henkeytetty toteamus, pitäisikö vihkiparin ilmoittaa ääneen jokaisen lahjan antaja? Kun Makedonian ja Akhaian kristityt avustivat Jerusalemissa olevia veljiään, missään ei mainita, että heidän nimensä olisi julkistettu (Roomalaisille 15:26). Monet häälahjojen antajat haluaisivat mieluummin pysyä nimettöminä kuin saada osakseen asiatonta huomiota. On hyvä muistaa Matteuksen 6:1–4:ssä olevat Jeesuksen neuvot.

16. Miten vihkipari voi välttää loukkaamasta kenenkään tunteita, kun on kyse lahjoista?

¹⁶ Lahjojen antajien nimien ilmoittaminen voisi ”herättää kilpailuhenkeä” ja saada läsnäolijat vertailemaan, kuka antaa parhaan tai kalleimman lahjan. Siksi vihkiparin ei ole viisasta ilmoittaa lahjojen antajien nimiä. Nimien ilmoittaminen saattaisi olla kiusallista sellaisille vieraille, jotka eivät ehkä ole pystyneet hankkimaan mitään lahjaa. (Galatalaisille 5:26; 6:10.) Ei toki ole väärin antaa vihkiparin tietää, keneltä lahja on, mutta ehkä siihen riittää kortti, joka seuraa lahjan mukana mutta jota ei lueta kaikkien kuullen. Jopa siis silloin kun on kyse niin henkilökohtaisesta asiasta kuin häälahjojen hankkimisesta, antamisesta ja saamisesta, meillä kaikilla on mahdollisuus todistaa, että usko vaikuttaa tekoihimme.a

17. Kun kristityt miettivät uskoaan ja tekojaan, mikä tulisi olla heidän tavoitteensa?

¹⁷ Uskomme todistamiseen kuuluu selvästi enemmän kuin se, että säilytämme korkean moraalin, käymme seurakunnan kokouksissa ja osallistumme saarnaamistyöhön. Meillä jokaisella tulisi olla elävä usko, joka vaikuttaa kaikkeen, mitä teemme. Voimme todistaa uskomme ”täysin suoritetuilla” teoilla, myös niillä elämänalueilla, joita on käsitelty tässä kirjoituksessa (Ilmestys 3:2).

18. Miten Johanneksen 13:17:n sanat soveltuvat kristittyjen järjestämiin häihin ja muihin tilaisuuksiin?

¹⁸ Sen jälkeen kun Jeesus oli jättänyt uskollisille apostoleilleen hienon esimerkin nöyryydestä pesemällä heidän jalkansa, hän sanoi: ”Jos tiedätte nämä, niin olette onnellisia, jos teette ne.” (Johannes 13:4–17.) Meidän asuinseudullamme ei ehkä ole tarpeellista eikä tavallista pestä toisten – vaikkapa vieraidemme – jalkoja. Kuten olemme huomanneet, on kuitenkin muita asioita, joissa voimme todistaa uskomme rakkaudellisilla, huomaavaisilla teoilla, esimerkiksi silloin kun kokoonnumme iloitsemaan toistemme seurasta. Tämä koskee myös häitä, olemme sitten itse menossa naimisiin tai vieraina niissä.

[Alaviite]

Miten vastaisit?

Miten voit todistaa uskosi

• kun kutsut vieraita?

• kun järjestät häitä?

• kun annat tai saat häälahjoja?

[Kuva s. 24]

Ilmaise ”ylhäältä tulevaa viisautta” silloinkin, kun kutsut vain muutamia vieraita

Tehkää hääpäivästänne iloinen ja arvokas

”HÄÄPÄIVÄNI on ollut yksi elämäni tärkeimmistä ja iloisimmista päivistä”, sanoi Gordon, joka on ollut naimisissa lähes 60 vuotta. Miksi hääpäivällä on suuri merkitys tosi kristityille? Tuona päivänä he antavat pyhän lupauksen kahdelle persoonalle, joita he rakastavat syvästi: tulevalle puolisolleen ja Jehova Jumalalle (Matteus 22:37; Efesolaisille 5:22–29). Avioliittoa suunnittelevat parit haluavat tosiaan iloita häissään, mutta he haluavat myös osoittaa kunnioitusta avioliiton Alkuunpanijaa kohtaan (1. Mooseksen kirja 2:18–24; Matteus 19:5, 6).

Miten sulhanen voi lisätä tämän onnellisen tilaisuuden arvokkuutta? Miten morsian voi osoittaa kunnioitusta tulevaa aviomiestään ja Jehovaa kohtaan? Miten muut tuohon tilaisuuteen tulevat voivat lisätä hääpäivän iloisuutta? Saamme vastaukset näihin kysymyksiin tarkastelemalla joitakin Raamatun periaatteita. Kun näitä periaatteita noudatetaan, voidaan välttää mahdollisimman hyvin ongelmat, jotka voisivat vähentää tämän ainutlaatuisen tilaisuuden arvoa.

Kuka on vastuussa?

Monissa maissa Jehovan todistajien sananpalvelijoilla on laillinen oikeus vihkiä avioliittoon. Niissäkin maissa, joissa vihkimiseen tarvitaan siviiliviranomainen, pari voi haluta, että joku pitää heille raamatullisen puheen. Yleensä tällaisessa puheessa sulhasta kehotetaan miettimään Jumalan miehelle antamaa tehtävää toimia perheen päänä (1. Korinttilaisille 11:3). Sulhanen on siis ensisijaisesti vastuussa siitä, mitä häissä tapahtuu. Järjestelyt avioliittoon vihkimistä ja sitä mahdollisesti seuraavaa tilaisuutta varten tehdään tietysti yleensä hyvissä ajoin etukäteen. Miksi se ei ole aina helppoa?

Yhtenä syynä voi olla se, että morsiamen tai sulhasen sukulaiset voivat yrittää vaikuttaa voimakkaasti hääsuunnitelmiin. Monia pareja vihkinyt Rodolfo sanoo: ”Toisinaan sulhaseen kohdistuu valtava paine sukulaisten taholta, varsinkin jos he osallistuvat hääjuhlasta koituviin kuluihin. Heillä voi olla voimakkaita mielipiteitä siitä, mitä vihkimistilaisuudessa ja hääjuhlassa pitäisi tapahtua. Tämä voisi heikentää sulhasen raamatullista asemaa häistä vastuullisena henkilönä.”

Max, joka on vihkinyt pareja avioliittoon yli 35 vuotta, huomauttaa: ”Olen pannut merkille, että yhä useammin morsiamet päättävät, mitä vihkimistilaisuudessa ja hääjuhlassa tapahtuu, eikä sulhasella ole siinä juuri sanan sijaa.” Monissa häissä vihkijänä toiminut David toteaa: ”Sulhaset eivät ehkä ole tottuneet ottamaan ohjaksia käsiinsä, eivätkä he yleensä osallistu riittävästi häävalmisteluihin.” Miten sulhanen voi huolehtia hyvin vastuustaan?

Kommunikointi lisää iloa

Jotta sulhanen voisi vastata hyvin häävalmisteluista, hänen on viestittävä tehokkaasti. Raamattu sanoo suoraan: ”Suunnitelmat raukeavat, missä ei ole luottamuksellista puhetta.” (Sananlaskut 15:22.) Moni turhauttava ongelma voidaan siis välttää, jos sulhanen aluksi keskustelee hääjärjestelyistä morsiamen ja kummankin perheenjäsenten kanssa sekä muiden kanssa, jotka voivat antaa terveitä, raamatullisia neuvoja.

On tosiaan hyvin tärkeää, että kihlapari keskustelee suunnitelmista ja eri mahdollisuuksista ensin keskenään. Miksi? Mietitäänpä, mitä sanottavaa asiasta on Ivanilla ja hänen vaimollaan Delwynilla, jotka ovat olleet onnellisesti naimisissa monia vuosia mutta joilla on erilainen kulttuuritausta. Ivan muistelee, millaisia suunnitelmia heillä oli ollut häittensä varalle: ”Minulla oli varmat mielipiteet siitä, millaiset häät halusin. Kaikki ystäväni tulisivat hääjuhlaan, häissäni olisi hääkakku, ja morsiamellani olisi valkoinen hääpuku. Delwyn taas halusi pienet, yksinkertaiset häät, joissa ei olisi hääkakkua. Hän jopa pohti, käyttäisikö hän jotain muuta asua kuin morsiuspukua.”

Miten tämä pari selvitti näkemyseronsa? Keskustelemalla niistä ystävällisesti ja rehellisesti (Sananlaskut 12:18). Ivan lisää: ”Tutkimme häitä käsitteleviä raamatullisia kirjoituksia, joita oli esimerkiksi Vartiotornissa 15.7.1984.a Ne auttoivat meitä katsomaan häitä hengellisestä näkökulmasta. Koska taustamme olivat erilaiset, meidän oli monissa asioissa tingittävä omista mieltymyksistämme. Molemmat tulivat puolitiehen vastaan.”

Samoin toimivat Aret ja Penny. Aret kertoo: ”Penny ja minä keskustelimme häitä koskevista erilaisista toiveistamme ja pääsimme yhteisymmärrykseen. Rukoilimme hääpäivällemme Jehovan siunausta. Pyysin neuvoja myös vanhemmiltamme ja joiltakin muilta seurakunnan kypsiltä aviopareilta. Heidän ehdotuksistaan oli paljon apua. Häistämme tuli suurenmoiset.”

Arvokas vaatetus ja ulkoasu

Ymmärrettävästi sekä morsian että sulhanen haluavat pukeutua hyvin häihinsä (Psalmit 45:8–15). He saattavat käyttää aikaa ja rahaa sekä nähdä vaivaa sopivien vaatteiden hankkimiseksi. Mitkä Raamatun periaatteet voivat auttaa heitä valitsemaan asun, josta henkii arvokkuus ja joka samalla on viehättävä?

Ajatellaanpa morsiamen hääpukua. Ihmisillä ja kansoilla on erilaisia makutottumuksia, mutta Raamatun neuvot soveltuvat kaikkialla. Naisten tulee ”kaunistaa itsensä huolitellulla puvulla, häveliäästi ja tervemielisesti”. Tämä soveltuu kristittyihin naisiin kaikkina aikoina ja aivan varmasti hääpäivänä. Lisäksi häiden iloisuus ei riipu ”hyvin kalliista vaatetuksesta”. (1. Timoteukselle 2:9; 1. Pietarin kirje 3:3, 4.) Kuinka hyvä onkaan noudattaa näitä neuvoja!

Edellä mainittu David sanoo: ”Useimmat parit pyrkivät noudattamaan Raamatun periaatteita, ja he ansaitsevat kiitoksen. Joidenkin morsianten ja morsiusneitojen asut ovat kuitenkin olleet säädyttömiä. Asujen kaula-aukot ovat olleet syvään uurrettuja tai asut ovat olleet läpinäkyviä.” Kun muuan kypsä kristitty vanhin tapaa ennen häitä morsiamen ja sulhasen, hän auttaa heitä säilyttämään hengellisen näkemyksen. Miten? Hän kysyy heiltä, onko se asu, joka heillä on mielessään, niin säädyllinen, että sitä voisi pitää kristillisessä kokouksessa. Hääasu voi tietysti poiketa tyyliltään tavanomaisesta kokousasusta ja heijastaa paikallisia tapoja, mutta säädyllisyyden tason tulee olla kunniallisten kristillisten normien mukainen. Jotkut tässä maailmassa voivat pitää Raamatun moraalinormeja rajoittavina, mutta tosi kristityt haluavat vastustaa maailman yrityksiä puristaa heidät muottiinsa (Roomalaisille 12:2; 1. Pietarin kirje 4:4).

”Aret ja minä emme pitäneet vaatteita tai hääjuhlaa häiden tärkeimpänä asiana, vaan keskitimme huomiomme vihkimistilaisuuteen, häiden hengelliseen osuuteen”, sanoo Penny. ”Se oli tuon päivän tärkein vaihe. Minulle ei ole jäänyt päällimmäisenä mieleen, mitä pidin ylläni tai söin, vaan kenen kanssa vietin tuon päivän ja miten onnellinen olin avioituessani sen miehen kanssa, jota rakastan.” Kristityn parin on hyvä pitää mielessään nämä ajatukset, kun he suunnittelevat häitään.

Valtakunnansali – arvokas paikka vihkimiselle

Monet kristityt parit haluavat, että heidät vihitään valtakunnansalissa, jos se on käytettävissä. Miksi? Muuan pariskunta selittää, miten he asian ajattelivat: ”Ymmärsimme, että avioliitto on Jehovan pyhä järjestely. Naimisiin meneminen valtakunnansalissa, palvontapaikassamme, auttoi meitä alusta lähtien pitämään mielessämme, että Jehovan on kuuluttava avioliittoomme. Lisäksi se, että vihkiminen tapahtui valtakunnansalissa eikä jossain muussa paikassa, osoitti paikalle tulleille ei-uskoville sukulaisillemme, kuinka tärkeänä me pidämme Jehovan palvontaa.”

Jos kihlapari saa luvan järjestää vihkiäiset valtakunnansalissa niiltä seurakunnan vanhimmilta, jotka ovat vastuussa kyseisestä salista, parin tulee kertoa etukäteen heille, millaisia valmisteluja vihkiäisiä varten on ajateltu tehdä. Yksi tapa, jolla morsian ja sulhanen voivat kunnioittaa häävieraita, on se, että he päättävät lujasti saapua häihin ajallaan. He haluavat myös varmasti pitää huolen siitä, että kaikki tapahtuu arvokkaasti.b (1. Korinttilaisille 14:40.) Siksi he välttävät monille maailmallisille häille ominaisia mauttomuuksia (1. Johanneksen kirje 2:15, 16).

Myös häävieraat voivat osoittaa, että heillä on Jehovan näkemys avioliitosta. Heidän ei esimerkiksi pitäisi odottaa, että häät löisivät laudalta muut kristilliset häät, ikään kuin käynnissä olisi kilpailu siitä, kenen häät ovat hienoimmat. Kypsät kristityt ymmärtävät myös sen, että on tärkeämpää ja hyödyllisempää olla valtakunnansalissa kuuntelemassa raamatullista vihkipuhetta kuin olla hääaterialla tai toisenlaisessa vihkiäisten jälkeisessä tilaisuudessa. Jos kristitty ei voi ajanpuutteen tai olosuhteittensa vuoksi olla molemmissa, hänen olisi varmasti parempi mennä valtakunnansaliin. William-niminen vanhin sanoo: ”Jos vieraat tarpeettomasti jättäisivät menemättä valtakunnansaliin mutta tulisivat myöhemmin hääjuhlaan, he osoittaisivat arvostuksen puutetta tilaisuuden pyhyyttä kohtaan. Silloinkin kun meitä ei ole kutsuttu hääjuhlaan, voimme tukea morsianta ja sulhasta ja antaa erinomaista todistusta häihin tuleville ei-uskoville sukulaisille olemalla läsnä valtakunnansalissa pidettävässä vihkimistilaisuudessa.”

Iloa hääpäivän jälkeenkin

Kauppamaailma on tehnyt häiden järjestämisestä suurta liiketoimintaa. Eräässä tuoreessa raportissa sanottiin, että Yhdysvalloissa häät ”maksavat keskimäärin 22000 dollaria [18 000 euroa] eli puolet amerikkalaisen keskivertoperheen [vuotuisista] tuloista”. Kaupallisen propagandan vaikutuksesta monet vastanaineet tai heidän perheensä joutuvat tuon yhden päivän takia kantamaan vuosia raskasta velkataakkaa. Onko avioliitto viisasta aloittaa näin? Ne jotka eivät tunne Raamatun periaatteita tai eivät välitä niistä, voivat päättää pitää ylelliset häät, mutta tosi kristittyjen keskuudessa tilanne on toinen.

Monet kristityt parit ovat voineet käyttää aikaansa ja varojaan Jumalalle vihkiytymisensä mukaisesti, kun he ovat järjestäneet järkevän kokoiset ja kukkarolleen sopivat häät ja keskittyneet häiden hengelliseen puoleen (Matteus 6:33). Ajatellaanpa esimerkiksi Lloydia ja Alexandraa, jotka ovat olleet kokoaikaisessa palveluksessa 17 vuotta naimisiinmenonsa jälkeen. Lloyd sanoo: ”Ehkä jotkut pitivät häitämme melko vaatimattomina, mutta Alexandra ja minä olimme hyvin tyytyväisiä niihin. Meistä tuntui, että häittemme ei pitäisi olla taloudellinen taakka vaan juhla sen Jehovan järjestelyn kunniaksi, jonka tarkoitus on tuottaa kahdelle ihmiselle paljon onnellisuutta.”

Alexandra lisää: ”Olin tienraivauspalveluksessa ennen kuin menimme naimisiin, enkä halunnut luopua tästä erikoistehtävästä vain siksi, että voisimme pitää ylelliset häät. Hääpäivämme oli ainutlaatuinen päivä. Mutta se oli vasta ensimmäinen yhteisen elämämme päivä. Noudatimme neuvoa, jonka mukaan ei pidä keskittyä liikaa naimisiin menemiseen, ja olemme etsineet elämässämme Jehovan ohjausta naimisissa olemiseen. Tämä on totisesti tuonut meille Jehovan siunauksen.”c

Teidän hääpäivänne on tosiaan ainutlaatuinen päivä. Silloin ilmenevistä asenteista sekä siitä, miten tuona päivänä toimitaan, voi muodostua kaava, joka toistuu tulevina vuosina avioliitossanne. Luottakaa siksi Jehovan ohjaukseen (Sananlaskut 3:5, 6). Pitäkää päällimmäisenä mielessänne tuon päivän hengellinen merkitys. Tukekaa toisianne niissä rooleissa, jotka Jumala on teille antanut. Näin voitte laskea lujan perustuksen avioliitollenne ja ilonne kestää Jehovan siunauksen ansiosta hääpäivänne jälkeenkin (Sananlaskut 18:22).