Toivo – onko sillä merkitystä?

DANIEL oli vasta kymmenvuotias, mutta hän oli taistellut syöpää vastaan jo vuoden. Lääkärit ja lähipiiri olivat luopuneet toivosta mutta Daniel ei. Hän uskoi, että hänestä tulisi isona tutkija ja hän keksisi aikanaan parannuskeinon syöpään. Erityisen paljon hän odotti lääkäriltä, joka oli erikoistunut hänen sairastamansa syöpätyypin hoitoon ja tulisi katsomaan häntä. Mutta kun tuo päivä koitti, käynti peruuntui huonon sään vuoksi. Danielin mieliala laski. Ensimmäistä kertaa hän vaipui välinpitämättömyyteen, ja parin päivän kuluttua hän kuoli.

Danielin tapauksesta kertoi eräs hoitoalan ammattilainen, joka tutki toivon ja toivottomuuden vaikutusta terveyteen. Olet saattanut kuulla samanlaisia kokemuksia. Esimerkiksi vanhus saattaa tehdä kuolemaa mutta haluaa vielä hartaasti kokea jotain sellaista, mitä hän on pitkään odottanut: läheinen on tulossa vierailulle, tai jonkin tapahtuman vuosipäivä on ovella. Kun päivä on ohi, elämä hiipuu nopeasti pois. Mikä voima tällaisissa tapauksissa vaikuttaa? Voiko toivolla olla tosiaan niin suuri merkitys kuin jotkut uskovat?

Yhä useammat lääketieteen tutkijat pitävät mahdollisena, että optimismi, toivo ja muut myönteiset tunteet vaikuttavat voimakkaasti ihmisen elämään ja terveyteen. Asiasta ei kuitenkaan olla yksimielisiä. Jotkut tutkijat pitävät tällaisia väitteitä pelkkänä epätieteellisenä kansanuskomuksena. Heidän mielestään fyysisillä vaivoilla on aina fyysiset syyt.

Toivon merkitykseen on ennenkin suhtauduttu epäilevästi. Parituhatta vuotta sitten kreikkalaista filosofia Aristotelesta pyydettiin määrittelemään toivo, ja hän vastasi: ”Se on valveunta.” Myöhemmin amerikkalainen valtiomies Benjamin Franklin sanoi kirpeästi: ”Joka toivoen elää, se paastoten kuolee.”

Mitä toivo siis todellisuudessa on? Onko se aina pelkkää toiveajattelua, lohdun hakemista tyhjistä unelmista, vai olisiko syytä suhtautua siihen vakavammin? Voisiko se olla jotain sellaista, mitä me kaikki tarvitsemme voidaksemme olla terveitä ja onnellisia, jotain mikä lepää varmalla perustuksella ja mistä on todellista hyötyä?

Miksi tarvitsemme toivoa?

ENTÄ jos Daniel, edellisen kirjoituksen alussa mainittu pieni syöpäpotilas, olisi säilyttänyt toivon kirkkaana? Olisiko hän voittanut syövän? Olisiko hän vielä elossa? Luultavasti kaikkein innokkaimmatkaan toivon puolestapuhujat eivät menisi väittämään sellaista. Ja tämä on tärkeä seikka. Toivon merkitystä ei pidä liioitella. Se ei ole mikään ihmelääke.

Tri Nathan Cherney varoitti radio- ja televisioyhtiö CBS:n haastattelussa yliarvioimasta toivon merkitystä vakavasti sairaiden potilaiden hoidossa: ”Olemme nähneet miesten haukkuvan vaimoaan siitä, ettei tämä ole mietiskellyt riittävästi eikä ole ollut tarpeeksi myönteinen.” Hän jatkoi: ”Koko tämä ajattelutapa on synnyttänyt harhakuvitelman hallintakyvystä. Kun potilaiden tila heikkenee, ajatellaan, että he eivät ole onnistuneet pitämään kasvaintaan riittävän hyvin kurissa. Tämä ei ole reilua.”

Parantumattomasti sairaat ihmiset käyvät uuvuttavaa kamppailua. Heidän läheisensä eivät varmaankaan haluaisi lisätä heidän jo valmiiksi raskasta taakkaansa syyllistämällä heitä. Onko meidän siis pääteltävä, ettei toivolla ole merkitystä?

Ei. Esimerkiksi Cherney on erikoistunut lievityshoitoihin, joiden tarkoituksena ei ole nujertaa tautia eikä edes pidentää elämää vaan tehdä potilaan elämä miellyttävämmäksi niin kauan kuin kamppailu kestää. Alan lääkärit uskovat lujasti hoitoihin, jotka kohottavat potilaan mielialaa, ja katsovat tämän hyödyttävän vakavastikin sairaita. On runsaasti näyttöä siitä, että toivo voi vaikuttaa tällä tavalla – ja tehdä paljon muutakin hyvää.

Toivon merkitys

”Toivo on tehokasta terapiaa”, sanoo lääketieteen toimittaja ja lääkäri W. Gifford-Jones. Hän arvioi tutkimuksia, joissa selvitettiin henkisen tuen merkitystä parantumattomasti sairaille potilaille. Tuen arvellaan auttavan potilaita pysymään toiveikkaampina ja myönteisempinä. Eräässä vuonna 1989 tehdyssä tutkimuksessa kävi ilmi, että tukea saaneet potilaat elivät pitempään, mutta uudempien tutkimusten tulokset eivät ole olleet yhtä selviä. Tutkimukset ovat kuitenkin vahvistaneet, että henkistä tukea saavilla potilailla on vähemmän masennusta ja kipuja kuin muilla potilailla.

Eräässä tutkimuksessa selvitettiin optimismin ja pessimismin vaikutusta sepelvaltimotautiin. Siihen osallistui runsaat 1300 miestä, joiden elämänasenteen myönteisyys tai kielteisyys arvioitiin tarkoin. Kymmenen vuotta myöhemmin tehdyssä seurantatutkimuksessa yli 12 prosenttia miehistä oli sairastunut sepelvaltimotautiin. Pessimistejä sairastuneiden joukossa oli lähes kaksi kertaa enemmän kuin optimisteja. Laura Kubzansky, joka toimii sosiaalisen ja terveyskäyttäytymisen dosenttina Harvardin kansanterveyden laitoksella, sanoo: ”Käsitys myönteisen ajattelun hyvästä vaikutuksesta terveyteen on perustunut suurimmaksi osaksi kuulopuheisiin, mutta tämä tutkimus tarjoaa siitä ensimmäisiä päteviä lääketieteellisiä todisteita sydäntautien osalta.”

Jotkin tutkimukset ovat osoittaneet, että ne, jotka pitävät terveyttään huonona, toipuvat leikkauksesta hitaammin kuin ne, jotka arvioivat terveytensä erittäin hyväksi. Jopa pitkäikäisyys on yhdistetty myönteisyyteen. Eräässä tutkimuksessa selvitettiin, miten myönteiset ja kielteiset näkemykset vanhenemisesta vaikuttavat iäkkäisiin. Kun heille näytettiin väläyksittäin viestejä, joissa ikääntymiseen liitettiin viisauden ja kokemuksen karttuminen, heidän kävelyssään oli sen jälkeen enemmän puhtia. Muutos vastasi kolmen kuukauden kunto-ohjelman tuloksia!

Miksi toivo, optimismi ja myönteisyys näyttävät olevan hyväksi terveydelle? Tutkijat ja lääkärit eivät ehkä vielä ymmärrä ihmisen mieltä ja kehoa niin hyvin, että voisivat antaa varmoja vastauksia. Alan tutkijat voivat kuitenkin tehdä valistuneita arvauksia. Esimerkiksi muuan neurologian professori arvelee: ”Onnellisuus ja toiveikkuus tuntuvat hyvältä. Ne tuottavat miellyttävän olotilan, johon ei juuri liity stressiä, ja silloin elimistö kukoistaa. Tässä on jälleen jotain, mitä ihmiset voivat tehdä terveytensä hyväksi.”

Havainto saattaa joistakin lääkäreistä, psykologeista ja tutkijoista tuntua uraauurtavalta, mutta siinä ei ole mitään uutta Raamatun tutkijoille. Lähes kolmetuhatta vuotta sitten viisas kuningas Salomo kirjoitti pyhän hengen ohjauksessa: ”Iloinen sydän tekee hyvää parantajana, mutta murtunut henki kuivattaa luut.” (Sananlaskut 17:22.) Jakeesta heijastuu tasapainoinen näkemys. Siinä ei sanota, että iloinen sydän parantaisi kaikki vaivat, vaan ainoastaan, että se ”tekee hyvää parantajana”.

Voidaankin kysyä, että jos toivo olisi lääkettä, niin kukapa lääkäri ei määräisi sitä. Mutta terveysvaikutusten lisäksi toivosta on paljon muutakin hyötyä.

Optimismi ja pessimismi elämässä

Tutkijat ovat havainneet, että optimistit hyötyvät monin tavoin myönteisyydestään. He menestyvät yleensä paremmin koulussa, työelämässä ja jopa urheilussa. Eräs tutkimus koski naisyleisurheilijoita. Valmentajat antoivat yksityiskohtaisen arvion pelkästään naisten lajikohtaisista kyvyistä. Lisäksi naisille esitettiin kysymyksiä, joilla selvitettiin, kuinka myönteinen asenne heillä oli. Kävi ilmi, että myönteisyys ennakoi suorituksen tasoa paljon paremmin kuin valmentajien arviot heidän taidoistaan. Miksi toivolla on näin voimakas vaikutus?

Tutkijat ovat oppineet paljon vertailemalla optimismia ja pessimismiä. Eläinten käyttäytymistä selvittävissä kokeissa tehtiin 1960-luvulla yllättävä havainto, jonka perusteella tutkijat alkoivat puhua ”opitusta avuttomuudesta”. Huomattiin, että ihmisetkin voivat kärsiä samanlaisesta ilmiöstä. Esimerkiksi eräässä tutkimuksessa koehenkilöt joutuivat kuuntelemaan epämiellyttävää ääntä, ja heille sanottiin, että he voisivat lopettaa sen, kun oppisivat painamaan katkaisimia oikeassa järjestyksessä. He onnistuivat tehtävässä.

Toinen ryhmä sai samat ohjeet, mutta katkaisimien painaminen ei auttanut. Monet tunsivat itsensä tietysti avuttomiksi. Seuraavissa kokeissa he arkailivat ryhtyä minkäänlaisiin toimiin, koska he olivat varmoja, ettei millään, mitä he tekisivät, olisi merkitystä. Optimistit eivät kuitenkaan edes tässä toisessa ryhmässä lakanneet yrittämästä.

Professori Martin Seligman osallistui joidenkin edellä mainittujen kokeiden suunnitteluun ja halusi ryhtyä tutkimaan optimismia ja pessimismiä. Hän eritteli niiden ihmisten ajattelutapaa, jotka herkästi tuntevat itsensä avuttomiksi. Hän tuli siihen tulokseen, että kielteinen ajattelutapa kahlitsee ihmisiä monissa asioissa tai jopa lamaannuttaa heidät kokonaan. Seligman tiivistää kielteisyyden ja sen vaikutukset seuraavasti: ”Kahdenkymmenenviiden vuoden tutkimukset ovat – – saaneet minut vakuuttuneeksi siitä, että jos meillä on tapana uskoa pessimistin tavoin, että epäonni on omaa syytämme, kestää ikuisesti ja romuttaa kaiken mitä teemme, kohtaamme epäonnea enemmän kuin jos uskoisimme toisin.” (Optimistin käsikirja.)

Nämäkin päätelmät voivat joistakuista vaikuttaa uusilta, mutta Raamatun tutkijoiden korvissa ne kuulostavat tutuilta. Sananlasku sanoo: ”Oletko osoittautunut lannistuneeksi ahdingon päivänä? Voimasi tulee olemaan vähäinen.” (Sananlaskut 24:10.) Raamattu osoittaa selvästi, että lannistuminen siihen liittyvine kielteisine ajatuksineen heikentää aloitekykyä. Miten sitten voimme torjua kielteisyyden ja saada elämään enemmän myönteisyyttä ja toivoa?

[Kuva s. 4, 5]

Toivo tekee monella tavalla hyvää

Kielteisyyttä voi torjua

MITEN suhtaudut vastoinkäymisiin? Monet asiantuntijat uskovat nykyään, että vastaus tähän kysymykseen kertoo paljon siitä, onko ihminen myönteinen vai kielteinen. Jokainen kokee kovia, jotkut enemmän kuin toiset. Miksi jotkut näyttävät pääsevän nopeasti takaisin jaloilleen ja ovat valmiita yrittämään uudestaan, kun taas toiset tuntuvat luovuttavan suhteellisen vähästäkin?

Oletetaan esimerkiksi, että etsit työtä. Pääset haastatteluun mutta et saa paikkaa. Miten se vaikuttaa sinuun? Saatat ottaa hylkäämisen henkilökohtaisesti ja ajatella, että näin sinulle käy aina – kukaan ei halua palkata sinunlaistasi työntekijää, etkä ikinä saa työtä. Vielä pahempaa olisi antaa tämän yhden takaiskun vaikuttaa koko elämänasenteeseen: uskot, että epäonnistut kaikessa eikä sinusta ole mihinkään. Kummassakin tapauksessa ajattelu on tyypillisen pessimististä.

Kielteisyyden torjuminen

Miten päästä eroon pessimismistä? Ensiksikin on hyvin tärkeää oppia tunnistamaan kielteiset ajatukset. Sitten niitä vastaan täytyy taistella. Olisi yritettävä löytää järkeviä vaihtoehtoisia selityksiä. Jos ajatellaan esimerkiksi työnhakua, niin hylätäänkö joku hakija tosiaan sen takia, että kukaan ei halua palkata häntä, vai voisiko olla niin, että työnantaja vain etsii toisentyyppistä henkilöä?

Kielteiset ajatukset voivat osoittautua asioiden liioitteluksi, kun niitä tarkastellaan tosiasioiden valossa. Jos esimerkiksi työnhakija ei saa paikkaa, merkitseekö se sitä, että hän epäonnistuu kaikessa, vai onnistuuko hän ehkä joillakin muilla elämänalueilla – hengellisellä saralla, perhe-elämässä tai ystävyyssuhteissa? On lakattava odottamasta aina kaikkein pahinta ja opeteltava ajattelemaan, että sellainen on vain asioiden paisuttelua. Eihän sitä voi tietää, etteikö enää ikinä saa työtä. Kielteisen ajattelun torjumiseen on muitakin keinoja.

Myönteisesti kohti tavoitteita

Tutkijat ovat viime vuosina kehitelleet kiinnostavan, joskin melko suppean määritelmän toivolle. Sen mukaan toivo on uskoa siihen, että kykenee saavuttamaan tavoitteensa. Seuraavassa kirjoituksessa osoitetaan, että toivoon sisältyy kyllä paljon enemmänkin, mutta tämä määritelmä on monella tavalla käyttökelpoinen. Kun keskitymme henkilökohtaisissa asioissa tähän toivon piirteeseen, voimme oppia ajattelemaan myönteisemmin ja pyrkimään kohti tavoitteita.

Jotta voisimme luottaa siihen, että pystymme saavuttamaan tavoitteemme, meidän täytyy hankkia siitä kokemusta. Jos sinusta tuntuu, ettei sinulla ole tällaista kokemusta, kannattaa ehkä miettiä vakavasti omia päämääriään. Oletko ensinnäkin asettanut itsellesi tavoitteita? On hyvin helppoa antaa arjen kiireiden viedä meitä mukanaan niin, ettemme pysähdy miettimään, mitä todella haluamme elämältä ja mikä meille on tärkeintä. Jälleen Raamatussa esitettiin jo kauan sitten käytännöllinen periaate, joka koskee selvän tärkeysjärjestyksen tekemistä: ’Varmistautukaa tärkeämmistä asioista.’ (Filippiläisille 1:10.)

Kun asiat on pantu tärkeysjärjestykseen, on helpompi asettaa itselleen muutamia keskeisiä tavoitteita eri alueilla, esimerkiksi hengellisellä saralla sekä perhe- ja työelämässä. On kuitenkin tärkeää, että tavoitteita ei ole liian monta heti alkuun ja että ne on helppo saavuttaa. Liian vaikeat tavoitteet voivat lannistaa, ja saatamme antaa periksi. Siksi on usein parasta jakaa suuremmat, pitkän aikavälin tavoitteet pienemmiksi välitavoitteiksi.

”Missä on tahtoa, siellä on taitoa”, kuuluu vanha sananparsi, ja siinä tuntuu olevan perää. Kun olemme asettaneet tärkeitä tavoitteita, tarvitsemme tahdonvoimaa – halua ja päättäväisyyttä – ponnistellaksemme niitä kohti. Voimme lujittaa päätöstämme miettimällä, miten arvokkaita tavoitteemme ovat ja mitä hyvää niiden saavuttaminen tuo mukanaan. Vaikeuksia tietenkin tulee, mutta meidän täytyy opetella näkemään ne haasteina eikä umpikujina.

Meidän täytyy myös miettiä käytännön tapoja saavuttaa tavoitteemme. C. R. Snyder, joka on tehnyt laajan tutkimuksen toivon merkityksestä, kannustaa miettimään valmiiksi useita keinoja päästä johonkin tiettyyn tavoitteeseen. Kun sitten yksi keino ei toimikaan, voimme turvautua toiseen tai kolmanteen keinoon.

Snyder neuvoo myös, että opettelisimme näkemään, milloin tavoitetta on tarpeen vaihtaa. Jos jonkin tavoitteen tiellä on ylipääsemättömiä esteitä, asian hautominen vain masentaa meitä. Jos toisaalta korvaamme sen realistisemmalla tavoitteella, meillä on taas jotain, mitä odottaa.

Raamatussa on tästä hyvä esimerkki. Kuningas Daavidilla oli haaveena rakentaa temppeli Jumalalleen Jehovalle. Jumala kuitenkin sanoi hänelle, että sen edun saisi hänen poikansa Salomo. Daavid ei pahastunut tästä odotustensa vastaisesta käänteestä eikä yrittänyt väkisin eteenpäin vaan muutti tavoitetta. Hän kohdisti tarmonsa niiden varojen ja tarvikkeiden keräämiseen, joita hänen poikansa tarvitsisi rakennushankkeessa. (1. Kuninkaiden kirja 8:17–19; 1. Aikakirja 29:3–7.)

Vaikka onnistuisimmekin saamaan valoisamman elämänasenteen siten, että torjumme kielteisyyden ja pyrimme myönteisesti kohti tavoitteita, jotain olennaista saattaa silti jäädä uupumaan toivon osalta. Suuri osa maailman toivottomuudesta johtuu nimittäin asioista, joille emme voi mitään. Kun ajattelemme ihmiskunnan valtavia ongelmia – köyhyyttä, sotia, epäoikeudenmukaisuutta sekä alati uhkaavia sairauksia ja kuolemaa – niin miten voimme pysyä toiveikkaina?

[Kuva s. 7]

Jos et saa haluamaasi työpaikkaa, ajatteletko ettet ikinä saa työtä?

[Kuva s. 8]

Kuningas Daavid oli tavoitteidensa suhteen joustava

Miten voit saada todellisen toivon?

KELLOSI on pysähtynyt ja näyttää olevan rikki. Se pitäisi viedä korjattavaksi, mutta vaihtoehdoista on runsaudenpulaa. Kellosepät mainostavat kilvan itseään, ja kaikki esittävät vakuuttavia väitteitä, joista osa on keskenään ristiriitaisia. Mutta entä jos saisit tietää, että naapurisi on se huippuälykäs mies, joka aikoinaan suunnitteli tuon kellon? Ja mikä vielä parempaa, kuulet, että hän on halukas auttamaan sinua korvauksetta. Eikö valinta tuntuisikin selvältä?

Sovelletaanpa nyt samaa toimintamallia toivoon. Jos sinusta tuntuu, että sinun on yhä vaikeampi olla optimistinen – kuten on monien muidenkin ihmisten näinä levottomina aikoina – niin mistä etsisit apua? Monet ihmiset väittävät osaavansa korjata ongelman, mutta heidän lukemattomat neuvonsa voivat tuntua hämmentäviltä ja ristiriitaisilta. Entä jos kääntyisit hänen puoleensa, joka alun alkaen suunnitteli ihmiset sellaisiksi, että he pystyvät suhtautumaan asioihin valoisasti ja toiveikkaasti? Raamatussa sanotaan, että ”hän ei ole kaukana meistä kenestäkään” ja että hän on hyvin halukas auttamaan (Apostolien teot 17:27; 1. Pietarin kirje 5:7).

Toivon syvällisempi määritelmä

Raamatussa toivo on laajempi ja syvällisempi käsite kuin se, jota nykypäivän lääkärit, tiedemiehet ja psykologit yleensä käyttävät. Alkukieliset ”toivoksi” käännetyt Raamatun sanat merkitsevät harrasta odottamista ja hyvän odottamista. Toivo koostuu pohjimmiltaan kahdesta osa-alueesta. Siihen sisältyy halu kokea jotain hyvää ja peruste uskoa, että näin tapahtuu. Raamatun tarjoama toivo ei ole pelkkää toiveajattelua. Se perustuu lujasti tosiasioihin ja todisteisiin.

Tässä mielessä toivo on sukua uskolle, jonka on perustuttava todisteisiin, ei herkkäuskoisuuteen (Heprealaisille 11:1). Raamattu tekee silti eron uskon ja toivon välillä (1. Korinttilaisille 13:13).

Valaistaanpa asiaa. Kun pyydät hyvältä ystävältä palvelusta, toivot, että hän auttaa sinua. Toivosi ei ole perusteetonta, sillä sinä uskot ystävääsi – tunnet hänet hyvin ja olet nähnyt hänen toimivan ystävällisesti ja jalosti ennenkin. Uskosi ja toivosi liittyvät läheisesti toisiinsa ja riippuvat toisistaan, mutta ne ovat kaksi eri asiaa. Miten voit samalla tavalla panna toivon Jumalaan?

Toivon perusta

Jumala on tosi toivon lähde. Raamatun aikoina Jehovaa sanottiin ”Israelin toivoksi” (Jeremia 14:8). Luotettava toivo juonsi aina juurensa hänestä, ja siinä mielessä hän oli kansansa toivo. Tällainen toivo ei ollut vain haaveilua. Jumala antoi sille vankat perusteet. Ollessaan kansansa kanssa tekemisissä vuosisatojen saatossa hän esitti monia lupauksia ja piti ne. Israelin johtaja Joosua sanoi kansalle: ”Te tiedätte hyvin – – ettei yksikään sana kaikista niistä hyvistä sanoista, jotka Jehova, teidän Jumalanne, on teille puhunut, ole pettänyt.” (Joosua 23:14.)

Nyt tuhansia vuosia myöhemmin tämä pitää edelleen paikkansa. Raamattu on täynnä Jumalan huomattavia lupauksia ja tarkkoja historiallisia kertomuksia niiden toteutumisesta. Hänen profeetalliset lupauksensa ovat niin luotettavia, että ne puettiin toisinaan sellaiseen sanamuotoon kuin ne olisivat jo olleet tapahtuneita tosiasioita.

Tämän vuoksi Raamatusta voidaan puhua toivon kirjana. Kun tutkit kertomusta Jumalan kanssakäymisestä ihmisten kanssa, saat yhä enemmän perusteita panna toivosi häneen. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Kaikki, mikä ennen kirjoitettiin, kirjoitettiin meille opetukseksi, jotta meillä kestävyytemme ja Raamatun kirjoitusten lohdutuksen avulla olisi toivo.” (Roomalaisille 15:4.)

Millaisen toivon Jumala antaa?

Milloin tarvitsemme toivoa kaikkein kipeimmin? Emmekö kuoleman edessä? Silti juuri siinä tilanteessa – esimerkiksi läheisen kuollessa – monista ihmisistä tuntuu siltä kuin viimeinenkin toivon kipinä sammuisi. Onko tosiaankaan mitään toivottomampaa kuin kuolema? Se vaanii hellittämättä meitä jokaista. Voimme välttää sen vain jonkin aikaa, emmekä mitenkään pysty peruuttamaan sitä. Raamatussa kuolemaa kuvaillaan osuvasti ”viimeiseksi viholliseksi” (1. Korinttilaisille 15:26).

Mitä toivoa meillä siis on kuoleman edessä? Samassa jakeessa, jossa kuolemaa kutsutaan viimeiseksi viholliseksi, sanotaan myös, että se ”tehdään tyhjäksi”. Jehova Jumala on väkevämpi kuin kuolema. Hän on todistanut sen useita kertoja herättämällä ihmisiä kuolleista. Raamatussa on yhdeksän tapausta, joissa Jumala käytti voimaansa tuodakseen kuolleita takaisin eloon.

Esimerkiksi kerran Jehova antoi Pojalleen Jeesukselle vallan herättää kuolleista tämän hyvä ystävä Lasarus, joka oli ollut kuolleena neljä päivää. Jeesus teki tämän merkittävän teon täysin julkisesti monien silminnäkijöiden edessä. (Johannes 11:38–48, 53; 12:9, 10.)

Miksi ihmisiä herätettiin kuolleista? Eivätkö he kuitenkin tulleet vanhoiksi ja kuolleet joka tapauksessa? Näin kävi, mutta tällaisten luotettavien ylösnousemuskertomusten ansiosta meidän ei tarvitse pelkästään toivoa, että rakkaamme saisivat vielä joskus elää, vaan meillä on perusteita uskoa siihen. Toivomme on silloin todellinen.

Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä.” (Johannes 11:25.) Juuri hänelle Jehova antaa vallan herättää ihmisiä kuolleista ympäri maailman. Jeesus kertoi: ”Tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen [Kristuksen] äänensä ja tulevat esiin.” (Johannes 5:28, 29.) Kaikilla haudassa nukkuvilla on odote saada ylösnousemus ja elää paratiisimaassa.

Profeetta Jesaja maalasi koskettavan kuvan ylösnousemuksesta: ”Sinun kuolleesi elävät, heidän ruumiinsa nousevat jälleen. Ne, jotka nukkuvat maan povessa, heräävät ja huutavat ilosta; sillä sinun kasteesi on kimaltelevan valon kaste, ja maa synnyttää jälleen kauan kuolleena olleet.” (Jesaja 26:19, The New English Bible.)

Eikö olekin lohdullista? Kuolleet ovat turvallisimmassa paikassa, mitä kuvitella saattaa – kuin sikiö äitinsä kohdun suojassa. Haudassa lepäävät ovat varmassa tallessa Kaikkivaltiaan Jumalan rajattomassa muistissa (Luukas 20:37, 38). Pian heidät herätetään jälleen eloon ja toivotetaan tervetulleiksi onnelliseen maailmaan pitkälti samoin kuin rakastava perhe ottaa vastaan uuden pienen tulokkaan, jota on hartaasti odotettu! Meillä on siis toivoa kuolemankin edessä.

Miten toivo voi vaikuttaa?

Paavali opettaa meille paljon toivon merkityksestä. Hän puhui siitä hengellisen sota-asun keskeisenä osana, kypäränä (1. Tessalonikalaisille 5:8). Mitä hän tarkoitti? Raamatun aikoina sotilaat käyttivät taistelussa metallikypärää, jonka alla oli usein huopa- tai nahkamyssy. Kypärän ansiosta useimmat päähän kohdistuvat iskut kimposivat takaisin eivätkä tuottaneet hengenvaarallisia vammoja. Mitä Paavali ajoi takaa? Niin kuin kypärä suojaa päätä, toivo suojelee mieltä ja ajattelukykyä. Jos sinulla on luja toivo, joka on sopusoinnussa Jumalan tarkoitusten kanssa, paniikki tai epätoivo ei horjuta mielenrauhaasi, kun kohtaat vastoinkäymisiä. Kukapa meistä ei tarvitsisi sellaista kypärää?

Paavali käytti toistakin osuvaa kuvausta Jumalan tahtoon liittyvästä toivosta. Hän kirjoitti: ”Tämä toivo on meillä kuin sielun ankkuri, sekä varma että luja.” (Heprealaisille 6:19.) Paavali oli kokenut haaksirikon useammin kuin kerran ja tiesi, kuinka tärkeä ankkuri oli. Myrskyssä merimiehet laskivat ankkurin, ja jos se tarttui lujasti kiinni merenpohjaan, laivalla oli jonkinlainen mahdollisuus selviytyä rajuilmasta, sen sijaan että se olisi ajautunut rannikolle ja törmännyt karille.

Samalla tavoin jos Jumalan lupaukset merkitsevät meille ”varmaa ja lujaa” toivoa, meidän on helpompi kestää näitä myrskyisiä aikoja. Jehova lupaa, että pian ihmiskunta ei enää joudu kokemaan sotia, rikollisuutta, suruja eikä edes kuolemaa (ks. tekstiruutua s. 10). Kun pidämme lujasti kiinni tästä toivosta, voimme välttää karikot, sillä se antaa meille tarvittavan motiivin elää Jumalan normien mukaan ja torjua nykymaailman kaoottinen, moraaliton henki.

Jehovan tarjoama toivo koskee myös sinua henkilökohtaisesti. Hän haluaa, että saisit elää sillä tavalla kuin hän tarkoitti. Hän toivoo, että ”kaikenlaiset ihmiset pelastuisivat”. Mitä se edellyttää? Ensinnäkin jokaisen on tultava ”totuuden täsmälliseen tuntemukseen”. (1. Timoteukselle 2:4.) Tämän lehden julkaisijat kannustavat sinua hankkimaan tuota elintärkeää tietoa, joka koskee Jumalan sanan totuutta. Toivo, jonka Jumala antaa tämän tuntemuksen välityksellä, menee kirkkaasti yli kaiken sen toivon, mitä tällä maailmalla on tarjottavanaan.

Kun sinulla on tällainen toivo, sinun ei koskaan tarvitse tuntea itseäsi avuttomaksi, sillä Jumala voi antaa voimaa, niin että voit saavuttaa minkä tahansa tavoitteen, joka on sopusoinnussa hänen tahtonsa kanssa (2. Korinttilaisille 4:7; Filippiläisille 4:13). Emmekö tarvitsekin juuri tällaista toivoa? Jos siis kaipaat sitä ja olet etsinyt sitä, voit rohkaista mielesi. Toivo on ulottuvillasi. Voit löytää sen!

[Tekstiruutu/Kuva s. 10]

Perusteita toivolle

Seuraavat Raamatun ajatukset voivat lujittaa toivoasi:

◼ Jumala on luvannut onnellisen tulevaisuuden.

Jumalan sanassa kerrotaan, että maapallosta tulee paratiisi, jossa asuu onnellinen, yksimielinen ihmissuku (Psalmit 37:11, 29; Jesaja 25:8; Ilmestys 21:3, 4).

◼ Jumala ei voi valehdella.

Hän vihaa kaikenlaista valehtelemista. Hän on läpikotaisin pyhä eli puhdas, ja siksi hänen on mahdotonta valehdella. (Sananlaskut 6:16–19; Jesaja 6:2, 3; Titukselle 1:2; Heprealaisille 6:18.)

◼ Jumalalla on rajattomasti voimaa.

Jehova yksin on kaikkivaltias. Mikään koko maailmankaikkeudessa ei voi estää häntä täyttämästä lupauksiaan. (2. Mooseksen kirja 15:11; Jesaja 40:25, 26.)

◼ Jumala haluaa, että elät ikuisesti.

(Johannes 3:16; 1. Timoteukselle 2:3, 4.)

◼ Jumala suhtautuu meihin myönteisesti.

Hän ei keskity virheisiimme ja epäonnistumisiimme vaan hyviin ominaisuuksiimme ja ponnisteluihimme (Psalmit 103:12–14; 130:3; Heprealaisille 6:10). Hän toivoo, että toimisimme oikein, ja on iloinen, kun onnistumme siinä (Sananlaskut 27:11).

◼ Jumala on luvannut auttaa sinua saavuttamaan tavoitteita, jotka ovat hänen tarkoituksensa mukaisia.

Hänen palvelijoidensa ei koskaan tarvitse tuntea itseään avuttomiksi. Hän antaa meille runsaasti pyhää henkeään, joka on kaikkeuden suurin voima (Filippiläisille 4:13).

◼ Toivon paneminen Jumalaan ei koskaan tuota pettymystä.

Hän on täysin luotettava, eikä hän milloinkaan petä sinua (Psalmit 25:3).

[Kuva s. 12]

Toivo suojelee mieltä niin kuin kypärä päätä

[Kuva s. 12]

Lujalla perustalla lepäävä toivo voi tuoda elämään vakautta niin kuin ankkuri

[Lähdemerkintä]

René Seindal/Su concessione del Museo Archeologico Regionale A. Salinas di Palermo