sanoi Jumalan henkeyttämänä eräässä poikaansa Eesauta koskevassa ennustuksessa: ”Katso, sinun asuinsijasi on oleva kaukana lihavasta maasta ja vailla taivaan kastetta ylhäältä. Miekkasi varassa sinä olet elävä ja palveleva veljeäsi. Mutta valtoimena kierrellen sinä riisut hänen ikeensä niskaltasi.” – 1. Moos. 27:39, 40.

Joosua ja israelilaiset olivat tämän Jumalan sanan luotettavuuden silminnäkijöitä. He saivat nähdä, että ”Eesau asettui Seirin vuoristoon, Eesau, se on Edom”, siis syrjään maan hedelmällisistä osista. Aikanaan tämän ennustuksen loppuosakin täyttyi. Muinainen Palestiinan ja Arabian välinen kauppatie kulki edomilaisten alueen läpi, ja he hankkivat elatuksensa ryöstämällä ja hävittämällä karavaaneja. He elivät miekkansa varassa. – 1. Moos. 36:8.

Myöhemmin, sen ennustuksen täyttymykseksi, että he palvelisivat israelilaisveljiään, ”kaikki edomilaiset tulivat Daavidin palvelijoiksi”. Mutta ennustuksen loppuosan mukaisesti ”edomilaiset luopuivat Juudan vallanalaisuudesta” Juudan kuninkaan Jooramin päivinä. Totisesti, ei yksikään Jumalan puhuma sana ole pettänyt! – 2. Sam. 8:14; 2. Kun. 8:20–22.

Iisakin poika Jaakob siunasi Jumalan hengen ohjaamana kaksitoista poikaansa sekä pojanpoikansa Efraimin ja Manassen. Jaakob ja hänen suuri huonekuntansa olivat tällöin muuttaneet Egyptiin, ja siellä Jaakob lausui kuolinvuodesiunauksensa. ”Ei siirry valtikka [kuninkuuden vertauskuva] pois Juudalta eikä hallitsijansauva hänen polviensa välistä”, Jaakob ennusti. Ja kun hallitusvalta tuli Juudan suvulle Daavidin voitelun mukana, se ei tämän sanan mukaisesti siirtynyt pois Juudan sukukunnalta. – 1. Moos. 49:8–10.

Vaikka Joosua ei elänytkään nähdäkseen tämän ennustuksen täyttymystä, niin hän näki Manassea ja Efraimia koskevan ennustuksen toteutuvan aivan silmiensä edessä. Jaakob oli ennustanut: Efraim on ”tuleva [Manassea] suuremmaksi, ja hänen jälkeläisistään on tuleva kansan paljous”. Kun israelilaiset lähtivät Egyptistä noin kaksisataa vuotta myöhemmin, niin väenlasku osoitti, että Efraimin sukukunta oli muutamia tuhansia suurempi kuin Manassen, ja Mooses puhui erämaavaelluksen loppupuolella ’Efraimin kymmenistä tuhansista’, mutta ainoastaan ’Manassen tuhansista’. – 1. Moos. 48:19; 4. Moos. 1:33–35; 5. Moos. 33:17.

EGYPTISTÄ LUVATTUUN MAAHAN

Joosua ja hänen israelilaistoverinsa näkivät Jumalan sanan monia muita ihmeellisiä täyttymyksiä lähtiessään Egyptistä ja matkatessaan edelleen Luvattuun maahan. Jehova oli sanonut Aabrahamille: ”Sinun jälkeläisesi tulevat elämään muukalaisina maassa, joka ei ole heidän omansa”, mutta ”he pääsevät lähtemään, mukanaan paljon tavaraa”. Kun israelilaiset myöhemmin olivat vielä vankeina ”maassa, joka ei ole heidän omansa”, niin Jehova sanoi Moosekselle: ”Minä olen astunut alas vapauttamaan heidät egyptiläisten kädestä ja johdattamaan heidät siitä maasta . . . Ja minä annan tämän kansan päästä egyptiläisten suosioon, niin että te lähtiessänne ette lähde tyhjin käsin.” – 1. Moos. 15:13, 14; 2. Moos. 3:8, 21, 22.

Kuinka jännittäviä olivatkaan sitten seuraavat tapahtumat! Kun faarao kieltäytyi laskemasta Israelia pois Egyptistä, niin Jehova lähetti sanansaattajansa Mooseksen varoittamaan häntä, että Jehova muuttaa Niilin virran veden vereksi. Jumalan sanan mukaisesti Niilin virta tuli verenkaltaiseksi ja tappoi kalat ja teki veden mahdottomaksi juoda. Toistamiseen Jumala varoitti faaraota tulevista vitsauksista, ja kun faarao tuli joka kerralla uppiniskaiseksi, niin Jehova antoi vitsauksen tulla sanansa mukaan. Kertaakaan hänen sanansa ei pettänyt! – 2. Mooseksen kirja, luvut 7–12.

Kymmenennen vitsauksen jälkeen, joka löi kuoliaaksi kaikki Egyptin esikoiset, faarao vaati israelilaisia lähtemään. Menivätkö he ”mukanaan paljon tavaraa”, kuten Jumala oli ennustanut satoja vuosia aikaisemmin? Totisesti niin kävi. ”Herra oli antanut kansan päästä egyptiläisten suosioon, niin että nämä suostuivat heidän pyyntöönsä; ja niin he veivät saalista egyptiläisiltä.” Miten valtavan vaikutuksen tekikään nuoreen Joosuaan, kun hän näki Jehovan sanan toistamiseen toteutuvan! – 2. Moos. 12:35, 36.

Jehovan sana osoittautui jatkuvasti luotettavaksi autiomaassa. Kuukausi sen jälkeen, kun Jehova oli tuonut israelilaiset pois Egyptistä, hän lupasi: ”Katso, minä annan sataa teille leipää taivaasta. Ja kansa menköön ja kootkoon kunakin päivänä sen päivän tarpeen.” Ja Jumala varasi totisesti tuota ”leipää taivaasta”. ”Kun israelilaiset näkivät sen, kyselivät he toisiltansa: ’Mitä tämä on?’” Se oli sitä leipää, mitä Jehova oli luvannut antaa ja mitä israelilaiset kutsuivat ”mannaksi”. – 2. Moos. 16:2–36.

Jonkin ajan kuluttua israelilaiset valittivat, koska heillä oli syötävänä vain tätä mannaa. He halusivat lihaa. Niin Jehova lupasi: ”Pyhittäytykää huomiseksi, niin saatte syödä lihaa.” Vaikka tuollaisen kansanpaljouden muonitus siinä autiomaassa näyttikin mahdottomalta, niin Jehova piti sanansa. Hän pani nousemaan tuulen, joka ”ajoi edellään viiriäisiä mereltä päin ja painoi niitä leiriin.” Lintujen lukumäärä oli suunnaton! – 4. Moos. 11:4–33.

Lopulta israelilaiset tulivat Luvatun maan rajoille. He olivat tottelemattomuutensa takia vaeltaneet neljäkymmentä vuotta autiomaassa. Antaisiko Jumala nyt heille tämän maan Aabrahamille tekemänsä lupauksen mukaisesti? Vaikka Kanaanin asukkaat olivat voimallisia vihollisia, niin Jehova rohkaisi: ”Ottakaa sitten maa haltuunne ja asukaa siinä, sillä teille minä annan omaksi sen maan.” Miten vakuuttava tämä Jumalan varma sana olikaan jälleen Joosualle! – 4. Moos. 33:50–53.

Vuosia myöhemmin, kun Kanaanin maa oli valloitettu, iäkäs Joosua muistutti kansalleen: ”Te otitte omaksenne heidän maansa, juuri niin kuin teidän Jumalanne Jehova oli teille luvannutkin.” Tämän seikan Joosua halusi painaa heidän mieleensä: Luottakaa Jehovan sanaan, sillä se toteutuu aina! ”Te tiedätte hyvin koko sydämestänne ja koko sielustanne”, Joosua tähdensi, ”ettei sanaakaan kaikista niistä hyvistä sanoista, mitkä teidän Jumalanne Jehova on teille puhunut, ole pettänyt. Ne kaikki ovat käyneet teille toteen. Yksikään sana niistä ei ole pettänyt.” – Joos. 23:3–14, Um.

Epäiletkö sinä Jumalan sanaa? Voitko näyttää yhtäkään hänen lupaustaan, minkä on pitänyt täyttyä ja mikä ei olisi täyttynyt Hänen määräaikanaan? Se olisi mahdotonta, sillä ”ne kaikki ovat käyneet toteen”. Sinulla on sen tähden täysi syy panna luottamuksesi Jumalan varmaan sanaan. Usko se. Elä sen vanhurskaitten periaatteitten mukaan ja iloitse iankaikkisesta elämästä Jumalan rauhaisassa uudessa asiainjärjestelmässä!

Lukijain kysymyksiä

● Onko meidän ymmärrettävä 1. Mooseksen kirjan 8:22:nnen mukaan, että vuodenajat sellaisina, kuin me ne tunnemme nykyään, äärimmäisine olosuhteineen, pysyvät uudessa maailmassakin? – E. E., Yhdysvallat.

Jehova sanoi sydämessään, niin kuin 1. Mooseksen kirjan 8:22:nnessa kerrotaan: ”Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö.” Muutamia vuosia sitten muuan kysyjä esitti tässä yhteydessä pulman sanoen:

”Kysymykseni koskee sitä, mitä on sanottu 1. Mooseksen kirjan 8:22:nnessa. Niin kauan kuin maa pysyy, on oleva talvikin. Mehän tiedämme, että talvikausi tuo vaikeuksia. Kadut peittyvät lumeen ja jäähän, autot luistavat, sattuu tapaturmia, ihmiset kaatuvat liukkaalla jäällä, heidän jalkansa kastuvat, he vilustuvat, eikä talvi ole suinkaan mukava. Pitäisittekö sitä eräässä mielessä täydellisissä olosuhteissa elämisenä? Sen kanssa taisteleminen ei olisi paratiisissa elämisen kaltaista, vai olisiko?”

Tällaiset tunteet ovat täysin ymmärrettäviä. Mutta onko nykyäänkään talvikausi kauttaaltaan