Tosi palvonta merkitsee toimintaa

1. a) Mitä kunkin tulisi kysyä uskonnostaan? b) Mitä ihmisen uskonnon pitäisi merkitä hänelle, ja millainen hänen täytyy olla, jos hän on tosi Jumalan palvoja?

MITÄ sinun uskontosi merkitsee sinulle? Pidätkö sinä uskontoa sellaisena, mikä on hyvä olemassa, mutta mikä ei vaikuta suuressa määrin muihin toimiisi, kuten liike-elämään tai yhteiskunnallisiin asioihin? Ajatteletko, että on hyvän yhteishengen mukaista käydä kirkossa sunnuntaisin ja tukea kirkkoa tai joitakin sen suorittamia hyväntekeväisyystoimia ja ehkä ryhtyä silloin tällöin joihinkin yhteisiin yrityksiin, joita kirkko tukee? Jos katselet uskontoasi tällä tavalla, niin palvonnassasi on jotakin väärää. Jollei uskontosi ole täysin kyllästänyt sinua, jollei se muovaa elämäsi toiminnan jokaista vaihetta 24 tuntia vuorokaudessa, niin jotain puuttuu, sillä kaikkivaltiaan Jumalan tosi palvonta on sykkivää, elvyttävää, alituisen toiminnan palvontaa. Tiedätkö, että jos olet Jumalan tosi palvoja, niin sinun täytyy olla julistaja, ja tämän julistamisen täytyy olla päähuolesi?

2. a) Minkä julistaja tosi palvojan täytyy olla? b) Mikä on yksi keino, jolla voimme saada käsityksen siitä, mitä Jehova vaatii meiltä nykyään?

² Minkä julistaja tosi palvoja on, ja missä määrin täytyy julistamista suorittaa? Se on julistamista laajemmassa merkityksessä käyttäen kaikkia sopivia keinoja, julistamista kaikelle luomakunnalle rakkaudellisella tavalla. (Kol. 1:23) Kaikkivaltiaan, taivaan ja maan Luojan nimeä täytyy julistaa tavalla, mikä tekee hänen nimensä tunnetuksi oikein. Tämä Jumala, jonka ainoan nimi on Jehova, oli muinaisten heprealaisten Jumala, se Jumala, joka lähetti Jeesuksen maan päälle, ja tänä aikana hän on kristittyjen Jumala. Jehovan menettely kansansa kanssa muinaisaikoina oli pienoisnäyte siitä, mitä hän vaatii kansaltaan tänä aikana, ja se kirjoitettiin muistiin meidän lohdutukseksemme ja opetukseksemme. Kun opimme tuntemaan sen julistamistyön, mitä hän vaati kansaltaan silloin, niin se antaa meille jonkinlaisen käsityksen siitä työstä, mitä on suoritettava nykyään, vaikka paljon suuremmassa mitassa. – Room. 15:4; 1. Kor. 10:11.

VALPAS HAVAITSEMAAN HYVÄN UUTISEN

3. a) Mikä oli seurauksena Jumalan muinaiselle kansalle, kun se unohti hänen nimensä? b) Mitä Jehova teki ilahduttaakseen vankien sydäntä? c) Mitä osaa hän pani Jesajan kuvaannollisesti näyttelemään?

³ Oli aika, jolloin Jumalan kansa unohti hänen nimensä, ts. unohti sen arvostamisen, mitä se edusti, ja sen johdosta menetti edun julistaa tätä nimeä ja joutui pakanallisen maailmanvallan, Babylonian, vankeuteen. Jehova antoi kansalleen ennakkovaroituksen, ennen kuin se joutui vankeuteen, ja ilahduttaakseen sen keskuudessa olevien vilpittömien ihmisten sydäntä ennusti heidän vapautuksensa sekä kuvaili, mihin toimenpiteisiin heidän tuli ryhtyä vapauduttuaan. Hän teki näin profeettansa Jesajan kautta, jota hän käytti kuin kauas näkevää vartijaa, joka seisoo Siionin kaupungin autioitetulla paikalla, mikä oli oleva autiona 70 vuotta. Vartija oli innokkaasti odottava juutalaisten vapautumista ja paluuta rakentamaan jälleen Jehovan temppeliä ja Siionin kaupunkia. Voimme kuvitella seisovamme tuossa autioitetussa paikassa ja kuulevamme vartijan huudahtavan: ”Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman, joka julistaa pelastusta, sanoo Siionille: ’Sinun Jumalasi on kuningas!’” – Jes. 52:7.

4. Mitä uutista sanansaattaja julisti, ja mikä vaikutus sillä oli niihin, jotka rakastivat Siionia?

⁴ Siionista eli Jerusalemista, joka oli noin 600 metriä Välimeren pinnan yläpuolella, jännittävää uutista tuova sanansaattaja voitiin nähdä kaukaa, kun hän lähestyi. Mitä uutista hän julisti? Uutista Jehovan rauhaisasta päätöksestä Siionin suhteen, hänen hyvää tahtoaan, hänen kansaansa kohtaan osoittamansa epäsuosion päättymistä. Babylonissa oleville vangeille, jotka rakastivat Jumalan palvontaa ja Siionia, se oli jännittävä uutinen, hyvä uutinen. Juuri sitä he tarvitsivat – sellaista, mikä tuotti heille mielihyvää, iloa.

5. Selitä, miten sanansaattajan julistama sanoma oli yhteydessä Jehovan hallitukseen ja nimeen.

⁵ Mikä oli sanoman sisältö? Se koski Jehovan hallitusta ja nimeä. Jerusalem, ”Jehovan valtaistuimen” kaupunki, jossa Daavidin suvun kuninkaat olivat istuneet, oli 70-vuotisen vankeuden aikana autiona, vailla Jumalan kansaa, joka oli vankeudessa. Juudan maassa ei ollut lainkaan asukkaita. Sen sijaan että Jehova olisi ollut todellinen näkymätön Kuningas, näytti siltä kuin Marduk, Babylonin pääjumala, olisi ollut kuningas. Mutta nyt osat vaihtuivat, ja kun ”suuren kuninkaan kaupunki” perustettiin uudelleen temppeleineen, niin Jerusalemille saatettiin jälleen sanoa: ”Sinun Jumalasi on kuningas!” Vaikkei Daavidin suvun kuninkaita asetettukaan uudelleen valtaistuimelle, niin Jehovan kansa oli kuitenkin vapaa ja pystyi rakentamaan uudelleen Siionin kaupungin. Babylonin kukistuminen merkitsi siis eräässä mielessä Jumalan valtakunnan perustamista. Tätä ihmeellistä uutista tuovan sanansaattajan jalat – vaikka olivatkin tomuiset ja likaiset – näyttivät suloisilta niistä, jotka rakastivat Siionia ja Jehova Jumalaa.

NYKYISET SANANSAATTAJAT

6. a) Kenestä profeetallinen sanansaattaja oli kuvaus? b) Miten tiedämme, että tämä ennustuksen sovellutus on oikea?

⁶ Tämä hyvän uutisen profeetallinen sanansaattaja oli kuvaus jostain suuremmasta, samoin kuin Babylon oli kuvaus paljon laajemmasta Babylonista, mistä puhutaan Ilmestyskirjassa ”suurena Babylonina”, joka on väärän uskonnon maailmanmahti. Suurempi sanansaattaja on ensi sijassa luvattu ennustuksen Messias, Voideltu, Kristus, joksi kreikkaa puhuvat juutalaiset häntä kutsuivat. Hänen askeleissaan kulkevien voideltujen seuraajien täytyy jäljitellä häntä ja seurata hänen askeleitaan, minkä vuoksi heistäkin täytyy tulla hyvän uutisen sanansaattajia hänen ollessaan heidän johtajansa. Tämä sovellutus on oikea, minkä todistaa apostoli Paavalin Room. 10:13–15:ssä mainitsema lausunto: ”Sillä ’jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu’. Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: ’Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!’”

7. a) Keitä olivat Jes. 52:8:ssa mainitut vartijat, ja mitä he tekevät? b) Miten voidaan sanoa, että he näkivät ”silmästä silmään”?

⁷ Jesaja jatkaa näkyä, ikään kuin Jerusalemissa olisi vartijoita, jotka odottavat tätä ihanaa sanansaattajaa, ja sanoo Jes. 52:8:ssa: ”Kuule! Vartijasi korottavat äänensä, kaikki he riemuitsevat, sillä he näkevät silmästä silmään, kuinka Herra palajaa Siioniin [Jehova kokoaa takaisin Siionin, Um].” Jerusalemin vartijat olisivat siis niitä israelilaisia, jotka saisivat uutisen Siionin ennalleen asettamisesta ennen muita ja vastuun uutisen ilmoittamisesta muille Siionin lapsille. He korottaisivat yhdessä äänensä suureen huutoon. He huutaisivat yksiäänisesti, niin että toiset voisivat tietää sen riemu-uutisen, että Jumalasta oli tullut Kuningas. Kun Babylon kukistui vuonna 539 eaa., niin uskolliset juutalaiset tiesivät Jeremian ennustuksesta, että pian oli koittava heidän vapautusaikansa. (Jer. 25:11–14) Kun he todella näkivät Babylonin kukistuvan Kyyroksen käsiin, ei ollut epäilystäkään siitä, että se oli Jehovan teko. Persian Kyyros ei aikaansaanut sitä omalla voimallaan, vaikka hän olikin kyvykäs sotapäällikkö. Vain Jehova Jumala itse voi avata Babylonin portit ja vapauttaa heidät tuosta mahtavasta maailmanvallasta. Oli siis aivan kuin vartijat olisivat nähneet Jehovan kasvoista kasvoihin eli silmästä silmään, ikään kuin heidän silmänsä olisivat katsoneet hänen silmiinsä, joten syntyi läheinen, persoonallinen yhteys. – 4. Moos. 14:14.

TARMOKKAAN TOIMINNAN AIKA

8. a) Mitä oli aika tehdä israelilaisten vapautuessa Babylonista? b) Millä tavalla Jehova paljasti ”pyhän käsivartensa kaikkien kansojen nähden” ja millaisin seurauksin?

⁸ Sen tähden ei ollut aikaa murehtia eikä aikaa välinpitämättömyyteen eikä velttouteen. Oli toiminnan aika. Jesaja jatkaa: ”Huutakaa ilosta, riemuitkaa, kaikki te Jerusalemin rauniot, sillä Herra lohduttaa kansansa, lunastaa Jerusalemin. Herra paljastaa pyhän käsivartensa kaikkien kansojen nähden, ja kaikki maan ääret saavat nähdä meidän Jumalamme autuuden [pelastuksen, Um].” (Jes. 52:9, 10) Oli todella ilon aika, riemun aika ja sen tähden aika julistaa tätä hyvää uutista kaikille, jotka kuulivat. Jehova oli ikään kuin käärinyt hihansa ja paljastanut käsivartensa toimiakseen kansansa pelastamiseksi Babylonista. Hän ei tehnyt tätä huomaamattomasti eikä salassa, vaan kaikkien edessä, ja maan äärissä asuvien täytyi kuulla ja nähdä, mitä Jumala teki kansansa vapauttamiseksi. Tämä merkitsi sitä, että Jumalan nimi oli kohotettava korkealle ja ihmisten oli hyväksyttävä hänet elävänä tosi Jumalana ja Kaikkeuden Suvereenina.

9. a) Miten sanansaattajan uutisen piti saada kansainvälinen levikki? b) Mikä tuki niiden todistusta, jotka julistivat uutista?

⁹ Tämän tapahtumisaikaan oli paljon juutalaisia eri osissa asuttua maata. Näiden diasporajuutalaisten eli hajaantuneitten juutalaisten täytyi kuulla ja todistaa muille pelastuksestaan, ja he saattoivat sanoa: ”Tämä on meidän Jumalamme.” Tämän kansainvälisen todistuksen painavuuteen liittyi se seikka, että Siion oli jälleen perustettu ja rakennettu, mikä todisti heidän Jumalansa voimaa ja mahtavuutta koskevat sanansa tosiksi.

10. Pitikö pakkosiirtolaisuuteen vietyjen juutalaisten vain puhua vai mitä?

¹⁰ Puhumisen lisäksi noiden Babyloniin maanpakoon ajettujen piti ryhtyä myös toimintaan. Jesaja osoittaa profeetallisesti heille heidän vastuunsa sanoen: ”Kääntykää pois, kääntykää pois, lähtekää sieltä, älkää koskeko mihinkään saastaiseen, lähtekää sen keskeltä, pysykää puhtaina, te, jotka kannatte Jehovan välineitä. Sillä te ette lähde silmittömässä kauhussa, ettekä te kulje paeten. Sillä Jehova käy teidän edellänne, ja Israelin Jumala on teidän selustavartijanne.” – Jes. 52:11, 12, Um.

PUHDISTAUTUMINEN VÄÄRÄSTÄ USKONNOSTA TÄRKEÄ

11. Milloin pakkosiirtolaisten täytyi toimia, ja mitä Jes. 52:11, 12:ssa olevat Jumalan sanat käskivät tekemään?

¹¹ Tämä vaati ripeää, jyrkkää toimintaa. Kun Kyyroksen julistus annettiin vuonna 537 eaa., niin heidän täytyi toimia heti ja kääntyä pois Babylonista ja lähteä tuosta saastaisesta väärän palvonnan paikasta. He ymmärsivät, että Jumala sanoi itse asiassa näin: ’Poistakaa kaikki Babylonin saasta. Älkää salliko minkään siitä takertua itseenne. Palatkaa Jumalan puhtaaseen palvontaan. Lähtekää sen keskeltä ja sen epäjumalisesta, Jumalaa häpäisevästä ilmapiiristä. Menkää siihen paikkaan, missä voitte palvella Jumalaa ja olla uskonnollisesti puhtaita – Jehovan palvontapaikkaan.’

12. a) Mikä oli tärkein syy siihen, että kotimaahan jälleen saatettujen piti olla puhtaita? b) Mistä vaikuttimista palaavat olivat vapaat, ja mikä heidän päävaikuttimensa oli?

¹² Tärkein syy tähän kehotukseen olla uskonnollisesti ja moraalisesti puhdas oli se, että näiden israelilaisten piti viedä takaisin ne pyhät välineet, jotka Nebukadnessar oli varastanut Jehovan temppelistä. Kyyros oli sallinut luovuttaa nämäkin, ja niitä kantavien täytyi puhdistautua kaikista Babylonin saastaisen uskonnon tahroista. Tämän ei pitänyt tapahtua ainoastaan ulkonaisella, muodollisella tavalla, vaan etupäässä sydämessä. Niiden, jotka pääsivät pois Babylonista, täytyi palata pyhinä ennallistamaan Jehovan palvontaa, ja niin täytyi olla, sillä Jerusalem oli siihen aikaan autiona ja sinne palasivat ainoastaan ne, jotka olivat täysin antautuneita ja kokonaan keskittyneitä huolehtimaan siitä, että Jehovan nimi tuli korotetuksi. Heillä ei ollut lainkaan poliittisia eikä materialistisia vaikuttimia.

13. a) Kenelle kuuluu kunnia vankien vapautuksesta? b) Millainen Babylonista lähtö oli verrattuna yhdeksän vuosisataa aikaisemmin tapahtuneeseen Egyptistä lähtöön?

¹³ Jehovan kansaan kuuluvat tiesivät mitä tekivät. He tiesivät, että hän oli vapauttanut heidät ja oli heidän kanssaan. Vaikka he lähtivätkin Babylonista nopeasti, niin he eivät siis paenneet pakokauhunomaisesti. He eivät omasta puolestaan lainkaan yrittäneet lujittaa vapauttaan. He olivat odottaneet, kunnes Jumala oli saattanut Babylonian, kolmannen maailmanvallan, kukistumaan. Siksi eivät he eikä Kyyros olleet niitä, joille kunnia heidän vapautuksestaan olisi annettava. Me huomaamme, että se ei muistuttanut heidän lähtöään 976 vuotta aikaisemmin Egyptin maasta, mistä faarao oli vaatinut heitä poistumaan, oli työntänyt heidät pois, niin kuin Jehova oli ennustanutkin. Vaikkei Egyptistä-paossa ollutkaan mitään epäjärjestystä, niin israelilaisilla oli vaikeuksia kiireen vuoksi, kuten 2. Moos. 12:30–34, 39 sanoo; heidät ajettiin pois Egyptistä, eivätkä he voineet viivytellä. Heillä ei ollut aikaa suorittaa valmisteluja. Veivätpä he taikinansakin ennen sen happanemista ja taikinakaukalonsa käärittyinä olkapäillään oleviin viittoihinsa. Lähtö tapahtui siitä huolimatta järjestyksessä, kuten on kuvattu 2. Moos. 13:18:ssa: ”Mutta Israelin lapset lähtivät taistelumuodostelmassa Egyptin maasta [ts. kuin armeija viidessä osassa, jossa oli etu-, taka- ja pääjoukko sekä kaksi siipeä].” (Um, 1953:n painos, alav.) Lähtiessään Babylonista he voivat eri lailla tehdä täydellisempiä ennakkovalmisteluja, ja Jehovan ollessa heidän selustavartijanaan ja suojelijanaan he lähtivät pois arvokkaasti, järjestyksessä ja tyynen rohkeina.

14. Miten vartijat näkivät ”silmästä silmään”, kun Jehova kokosi takaisin Siionin, ja miltä kotimaahansa jälleen saatetuista tuntui, kun he näkivät sen kukkulan, millä Salomon temppeli oli ennen ollut?

¹⁴ Babylonista lähteneet olivat vakuuttuneita siitä, että he voivat saapua Siioniin turvallisesti, vaikka matka suoritettiinkin satoja kilometrejä laajan erämaan halki. Jehovan ollessa heidän edellään heidän johtajanaan vartijat ikään kuin näkivät silmästä silmään Jehovan, kun hän kokosi heidät takaisin Siioniin. Kuinka riemullista onkaan täytynyt olla kotimaahansa palanneille, kun Jerusalemin kukkula eli Siion ilmestyi näkyviin, samoin kuin vartijoillekin oli iloinen näky, kun he näkivät vapautuksen sanansaattajan tulevan. – Jes. 52:8.

KRISTITYILTÄ VAADITAAN TOIMINTAA ENEMMÄN KUIN KOSKAAN

15. Miten apostoli Paavali sovelluttaa tämän ennustuksen kristittyihin?

¹⁵ Apostoli Paavali osoittaa tämän kaiken olleen profeetallista kristityille lainatessaan Jes. 52:11:tä ja laajentaessaan näiden sanojen merkitystä sanoen: ”Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: ’Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani’. Sentähden: ’Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko’.” – 2. Kor. 6:14–17.

16. a) Ketkä ovat Jumalan vartijoita nyt, ja mitä he näkevät? b) Miten jonkun tulee tarkistaa uskontonsa ja sen järjestö? c) Jos hän huomaa, ettei hänen uskontonsa toimi Jehovan nimen julistamisessa, niin mitä hänen täytyy tehdä, ja minkä palkan hän saa?

¹⁶ Nyt on toimintaa niitä varten, jotka ovat kristittyjä. Suuri julistustyö on suoritettava ei ainoastaan jollakin pienellä alueella, vaan yli koko asutun maan. (Matt. 24:14) Jumalan kansaan kuuluvat ovat vartijoita. He näkevät, että Suuri Babylon, väärän uskonnon maailmanmahti, on kukistunut. Se on paljastettu. Sen väärät opit ja ihmispelko, mitkä ennen pidättivät heitä, eivät enää voi pidättää heitä eivätkä ketään muutakaan rehellistä ihmistä, joka haluaa päästä siihen suurenmoiseen vapauteen, joka tulee niille, jotka palvovat tosi Jumalaa Jehovaa. Suuri Babylon hävitetään kohta tyystin. Sen tähden on välttämätöntä jokaisen, joka väittää olevansa Jumalan palvoja, tutkia uskontoaan ja katsoa, onko hänellä tämä hyvä uutinen julistettavana. Hänen täytyy myös tarkistaa nähdäkseen, julistaako hänen järjestönsä tätä hyvää uutista vai ei mahdollisimman suuressa määrässä, nimittäin maan ääriin asti. Ja koko hänen sydämensä, mielensä ja sielunsa täytyy olla uppoutunut tämän tiedon julistamiseen toisille, samoin kuin uskolliset juutalaiset tekivät palatessaan Siioniin. Jollei uskontosi ole toimivaa uskontoa Jehovan nimen julistamisessa, niin se tuottaa kuoleman. Pakene siitä, sillä se kuuluu nykyiseen Suureen Babyloniin. Se ei ole tosi Jumalan palvojien paikka. Tule siihen asemaan, missä voit iloisesti julistaa sitä hyvää uutista, että Jehova Jumalasta on tullut Kuningas. Pian hänen Valtakuntansa siunaa ne, jotka kuulevat ja nousevat toimintaan julistaen hyvää uutista, johon sisältyy elämä maan päällä, mitä kaunistaa rauha ja menestys, jotka ainoastaan sen Luoja antaa.