Onnellinen, menestyvä kansa Jumalan lain alaisuudessa
”Jehovan tuomiopäätökset ovat todet; ne ovat osoittautuneet kokonaan vanhurskaiksi.” – Ps. 19:10, Um.
1. Mikä mittaa jossain määrin jonkin maan lakien oikeudenmukaisuuden ja vanhurskauden?
JOTTA laki pitäisi kansan kauan koossa, sen täytyy olla oikeudenmukainen, oikea ja luja. Siksi hallituksen tai kansan menestys ja ikä on suureksi osaksi sen lakien oikeudenmukaisuuden ja vanhurskauden mitta. Yhdysvalloista, jolla on erinomainen perustuslakinsa lisäyksineen, on tullut suuri ja menestyvä maa, mutta sillä on jo vaikeuksia vajaan kahdensadan vuoden jälkeen, koska sitä väitetään epätäydelliseksi, epäoikeudenmukaiseksi ja puolueelliseksi monissa suhteissa. Itse asiassa hallituksilla on kautta maailman samat vaikeudet.
2. Mikä oli ainoa kansa, jolle Jumala on koskaan antanut lakikokoelman, ja mikä puhuu hyvää tästä laista?
2 Nämä kansakunnat on perustettu ihmisten laatiman lain pohjalle, ja silloin tällöin on lainattu jokin säädös Mooseksen laista, joka annettiin Israelin kansalle Siinain vuorella Arabiassa. Ainoa kansa, jolle koskaan on annettu täydellinen lakikokoelma Jumalalta, oli Israelin kansa. Tämä laki annettiin vuosina 1513–1512 eaa. Siinain erämaassa. Vaikka Israel sai kokea monia muutoksia sen tähden, että se jatkuvasti poikkesi tuosta laista, niin kului 905 vuotta, ennen kuin Jerusalem lopulta kukistui juutalaisten luopumuksen takia. Niinpä käskynhaltija Nehemia kirjoitti Neh. 9:36, 37:ssä: ”Katso, me olemme nyt orjia; siinä maassa, jonka sinä meidän isillemme annoit, että he söisivät sen hedelmiä ja antimia, siinä meidän täytyy orjina olla. Sen runsas sato tulee niille kuninkaille, jotka sinä meidän syntiemme tähden olet pannut meitä hallitsemaan; he vallitsevat meitä ja meidän karjaamme, niinkuin tahtovat, ja me olemme suuressa ahdistuksessa.” Israelin olemassaolo tuona pitkänä ajanjaksona järjestettynä kansana oman hallituksensa alaisuudessa puhuu hyvin noiden lakien voimasta ja oikeudenmukaisuudesta.
3. Miten Israelille annetun lain tutkiminen on hyödyllistä meille?
3 Mutta koska Raamattu osoittaa, että laki tuomitsi juutalaiset siksi, että he rikkoivat sitä vastaan, niin me voimme olla taipuvaiset näkemään väärin tuon lain arvon ja ajattelemaan, että sen alaisuudessa oli elämä äärimmäisen rajoitettua ja ankaraa. Mutta tutkimus paljastaa, että se oli suunnattomasti parempi kuin mikään muu koskaan laadittu lakikokoelma ja koitui alaistensa suurimmaksi hyvinvoinniksi. Tämän lain tarkastelu antaa myös selvyyden siitä, miten Jehova katselee asioita, sekä niistä periaatteista, joiden mukaan hän toimii luomakuntansa kanssa.
4. Kuvaile, miten muinaisen Israelin kansan hallitus oli ainoalaatuinen.
4 Israelin hallituksen hoito oli ainoalaatuinen siinä suhteessa, että Jehova oli sen ylin ja ehdoton Suvereeni. Hän oli Kuningas ja lisäksi Jumala, uskonnon Päämies. Ja Israelin valtio oli erilainen kuin muut hallitukset, joilla on tavallisesti erilliset toimeenpano-, lainsäädäntö- ja oikeudenkäyttöelimensä. Jehova itse laati lait ja oli myös juridinen Päämies eli tuomiovallan Käyttäjä joka selitti ja sovelsi ne. Siksi Jes. 33:22 (Um) sanoo: ”Jehova on meidän Tuomarimme, Jehova on meidän Lainantajamme, Jehova on meidän Kuninkaamme; hän itse pelastaa meidät.” Epäjumalanpalvelus eli minkä muun jumalan palvominen tahansa oli samalla majesteetinloukkaus. Samaten maan lakeja vastaan nouseminen oli nousemista uskonnon Päämiestä vastaan ja merkitsi luopumusta tai herjausta. Siksi Jumala sanoi Israelille: ”Joka uhraa muille jumalille kuin Herralle, ainoalle, olkoon vihitty tuhon omaksi.” ”Mutta jos sinä unhotat Herran, sinun Jumalasi, ja seuraat muita jumalia, palvelet niitä ja kumarrat niitä, niin minä vakuutan teille tänä päivänä, että te peräti hukutte.” (2. Moos. 22:20; 5. Moos. 8:19) Tottelevaisuus lakeja kohtaan kuului myös osana tosi palvontaan.
KANSALAISOIKEUDET
5, 6. Oliko lain alaisuudessa ongelmia kansalaisoikeuksien suhteen, ja miksei Israel ollut hyvinvointivaltio?
5 Minkäänlaisia kansalaisoikeuspulmia ei ollut tuon lain alaisuudessa, kun sen tuomarit ja hallitusmiehet tottelivat Jumalaa. Se suojeli syntyperäistä asukasta, muukalaisasukasta ja ulkomaalaistakin, joka tilapäisesti viipyi maassa. – 2. Moos. 22:21; 23:9; 3. Moos. 19:33, 34; 5. Moos. 24:17.
6 Tämän lain alaisuudessa ei köyhältä mieheltä riistetty oikeutta hänen köyhyytensä vuoksi eikä rikkaalta hänen rikkautensa takia – noudatettava ideologia ei ollut: ”Ota rikkaalta ja anna köyhälle.” (3. Moos. 19:15) Hyvinvointivaltio oli mahdottomuus tuon lain alaisuudessa. Siitä huolimatta pidettiin köyhistä hyvää huolta, ja he säilyttivät silti itsekunnioituksensa, sillä heidän oli tehtävä työtä korvaukseksi siitä, mitä he saivat. Vertaa tätä 1. Moos. 3:19:ään ja 2. Tess. 3:10:een, mistä luemme: ”Kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä.”
HUOMAAVAISUUS KÖYHIÄ KOHTAAN
7. Mitä varauksia oli tehty köyhien hyväksi, ja miten se hyödytti sekä köyhää että maanomistajaa?
7 Israelin talous oli enimmäkseen maataloutta, ja jokaisella miehellä oli oma perintömaansa. Jotkut israelilaiset saattoivat huonon hoidon tai taloudellisten vastoinkäymisten takia köyhtyä ja heidän oli myytävä maansa; jotkin muukalaiset saattoivat joutua huonoihin olosuhteisiin. Heidän varaltaan oli ystävällisesti järjestetty niin, että kukaan maanviljelijä ei saanut eloa korjatessaan leikata pellon reunoja; hänen piti myös jättää jälkeensä kaikki viljalyhteet, jotka vahingossa putosivat elonkorjaajilta. (3. Moos. 19:9; 5. Moos. 24:19–21) Nämä jätettiin jälkikorjuuta varten köyhälle. (Ruut 2:3, 7) Se vaati tietysti häneltä työtä, sillä jälkikorjuu ei ollut helppoa. Näin ollen ei hallituksen huollettavana ollut keitään laiskoja köyhiä. Tämä erinomainen järjestely hyödytti myös pellon omistajaa, sillä se edellytti hänen anteliaisuuttaan sekä tottelevaisuuttaan Jumalaa kohtaan. Se edisti veljeyttä ja ykseyttä. – 3. Moos. 25:35–43; 5. Moos. 15:11; Ruut 2:15, 16.
ORJUUS OLI SIUNAUS
8. Jos joku joutui huonoihin taloudellisiin olosuhteisiin, niin mihin toimenpiteisiin ryhdyttiin, niin että hänen perheestään voitiin pitää huoli, ja miten sellaisia kohdeltiin?
8 Orjuudella on meidän aikanamme karmea kaiku. Mutta kun tutkimme sitä koskevia lakeja, niin huomaamme sen olleen siunaus Israelille. Jos taloudelliset olosuhteet olivat pakottaneet jonkun israelilaismiehen myymään perintönsä eikä hänellä ollut rikasta sukulaista, joka olisi lunastanut sen häneltä, ei häntä eikä hänen perhettään jätetty näkemään nälkää. Sellaisessa tapauksessa hän saattoi myydä itsensä ja perheensä orjuuteen. (3. Moos. 25:47) Siten orjiksi tulleita israelilaisia ei saanut kohdella minään alhaisempana ”säätynä” vaan palkattuina työmiehinä. Niinpä 3. Moos. 25:53:ssa on kirjoitettu: ”Vuosikaupalla otetun päiväpalkkalaisen tavalla hän palvelkoon häntä, mutta älköön tämä kovuudella hallitko häntä sinun silmiesi edessä.”
9. a) Mitä orjuus varasi köyhälle miehelle? b) Voiko hän milloinkaan päästä pois orjuudesta, ja oliko hänellä mitään vaurastumismahdollisuuksia orjana ollessaan?
9 Orjuus hyödytti köyhää miestä siten, että se varasi ruokaa, vaatetta ja suojan miehelle ja hänen perheelleen, ja he suorittivat kuitenkin samalla kunniallista työtä ansaitakseen elatuksensa. Israelilaisorjan saattoi lunastaa takaisin joku sukulainen, ja hän oli vapaa. (3. Moos. 25:48, 49) Jollei kukaan lunastanut häntä, niin hänet oli seitsemäntenä vuotenaan päästettävä ilman muuta vapaaksi, mutta ei puutteenalaisena. Hänen piti saada viljaa, öljyä ja viiniä niin paljon kuin isäntä kykeni antamaan. (2. Moos. 21:2; 5. Moos. 15:12–14) Näin orja pääsi alkuun, kunnes hän voi pitää huolen itsestään työllään tai toimellaan. Orjilla oli myös vaurastumismahdollisuuksia. Jotkut tulivat varsin varakkaiksi, sillä heidän sallittiin tehdä rahansijoituksia. (3. Moos. 25:49) Ahkeruudellaan ja rehellisyydellään monet orjat kohosivat suuriin kunnia-asemiin, joissakin tapauksissa isäntänsä kaikkien asioitten hoitajiksi. – Vrt. 1. Moos. 15:2; 24:2; 39:5, 6.
SAPATTIPÄIVÄ
10. Miten sapattipäivälaki edisti uutteruutta, ja millä tavalla tuo päivä oli vietettävä?
10 Sapattipäivä oli todella siunaus. Se varasi ihmisille ja kotieläimille yhden lepopäivän seitsemästä. Muut kuusi päivää olivat työtä varten, eivät toimettomuutta varten. Jehova Jumala käski 2. Moos. 20:9:ssä: ”Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi.” Kuusi työpäivää olivat hyödylliset ahkeruuden edistämiseksi ja vaikuttivat kansan menestykseen. Meidän aikanamme on havaittu, että viisipäiväinen työviikko on edistänyt moraalista rappeutumista, koska ihmiset pyrkivät käyttämään väärin joutoajan. Niin ei ollut Israelissa. Tuo yksi päivä, joka oli vapaa työstä, voitiin varata hengellisiä asioita varten. Se julistettiin ”pyhäksi” päiväksi. (2. Moos. 20:8, 10, 11) Siksi sitä ei saanut häväistä, vaan se piti käyttää pyhiin asioihin. Se oli käytettävissä päivänä, jolloin pohdittiin Jumalan lakia, opetettiin sitä lapsille, ja näin lähennyttiin heidän Kuningastaan ja Luojaansa. Tähän sopi hyvin se, mitä 5. Moos. 5:15 ja 6:6–8 kertoo Jumalan sanoneen: ”Ja muista, että itse olit orjana Egyptin maassa ja että Herra, sinun Jumalasi, vei sinut sieltä pois väkevänä kädellä ja ojennetulla käsivarrella. Sentähden Herra, sinun Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivän.” ”Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi. Ja teroita niitä lasteni mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäni, maata pannessasi ja ylös noustessasi. Ja sido ne merkiksi käteesi ja ne olkoot muistolauseena sinun otsallasi.”
SAPATTIVUOSI
11. Mitä erinomaisia etuja nautittiin sapattivuonna?
11 Seitsemäs vuosi oli sapattivuosi. Maan piti olla kesantona, viljelemättömänä ja korjaamattomana. Maanparannukseen perehtyneet tunnustavat tämän menettelyn arvon. (3. Moos. 25:1–4) Omistaja voi syödä sitä, mikä kasvoi itsestään sinä vuonna, sikäli kuin tarvitsi. Maan köyhät voivat myös syödä sitä. Tässä ilmeni ajattelevainen huolenpito kedon eläimistäkin, sillä niiden sallittiin saada siitä osansa. (3. Moos. 25:5–7) Koska useimmat israelilaiset olivat maanviljelijöitä, eivät maan asukkaat olleet kovin paljon työssä sapattivuonna. Jälleen ei täten tarjoutuvaa vapautta pitänyt käyttää väärin, vaan seurauksena piti olla enemmän aikaa hengelliseen seurusteluun, perheen vahvistamiseen Jumalan lain tuntemisessa. Joka seitsemäs vuosi lukivat papit lehtimajanjuhlan aikana koko Jumalan lain kansalle. 5. Moos. 31:10–13 kertoo siitä: ”Mooses käski heitä sanoen: ’Joka seitsemäs vuosi, määrättynä aikana vapautusvuonna, lehtimajanjuhlassa, kun koko Israel tulee Herran, sinun Jumalasi, kasvojen eteen siinä paikassa, jonka hän valitsee, lue tämä laki koko Israelin läsnäollessa, heidän kuultensa. Kokoa kansa, miehet, naiset ja lapset sekä muukalaiset jotka asuvat porttiesi sisäpuolella, että he kuulisivat sen ja oppisivat pelkäämään Herraa, teidän Jumalaanne, ja tarkoin pitämään kaikki tämän lain sanat, ja että heidän lapsensa, jotka eivät vielä sitä tunne, kuulisivat sen ja oppisivat pelkäämään Herraa, teidän Jumalaanne, niin kauan kuin elätte siinä maassa, johon menette Jordanin yli, ottamaan sen omaksenne.’”
RIEMUVUOSI
12. Miten riemuvuoden vietto vaati uskoa?
12 Joka viideskymmenes vuosi oli riemuvuosi, jolloin maa piti jälleen jättää viljelemättä. (3. Moos. 25:8, 9, 11, 12) Samaa periaatetta sovellettiin maan sadon syömiseen tuonakin vuonna. Riemuvuoden pito vaati uskoa. Heidän oli luotettava siihen, että Jehova varasi joka 50-vuotisjakson 48. vuotena riittävästi ravintoa, niin että sitä riitti 51. vuoden, riemuvuoden jälkeisen vuoden, elonkorjuuseen asti. – 3. Moos. 25:20–22.
13. a) Mitä tapahtui riemuvuonna? b) Miten riemuvuosi oli suoja kansalle, ja miten maan hinta arvioitiin riemuvuoden takia?
13 Riemuvuosi oli eräässä merkityksessä kokonainen juhlavuosi, vapauden, onnellisuuden ja Jehovan varauksista kiittämisen vuosi. Kaikki perintömaat ja omaisuudet, jotka oli myyty, palautettiin entiselleen. Jokainen mies palasi perheensä ja esi-isiltä perimänsä omaisuuden luo. (3. Moos. 25:13) Kaikki heprealaisorjat vapautettiin. (3. Moos. 25:10) Tämän järjestelyn mukaan ei yksikään perhe voinut vajota pysyvään köyhyyteen. Joka perheellä oli kunniansa ja itsekunnioituksensa. Vaikka mies olisi tuhlannut omaisuutensa, niin hän ei voinut menettää iäksi perintöään jälkeläisiltään heidän nimensä häpeäksi maassa. Riemuvuosilaista oli seurauksena, ettei maasta voitu myydä mitään pysyvästi. (3. Moos. 25:23, 24) Maan ostaminen merkitsi todellisuudessa itse asiassa sen vuokraamista, ja maan arvo laskettiin satojen arvon mukaan seuraavaan riemuvuoteen asti. – 3. Moos. 25:14–16.
14. Mitä suurenmoisia etuja riemuvuosi toi kansalliselta kannalta katsoen?
14 Suurenmoista riemuvuosivarausta voidaan arvostaa paremmin, kun ei oteta huomioon ainoastaan sen hyödyllisiä seurauksia yksityiselle israelilaiselle, vaan nimenomaisemmin sen vaikutus koko kansaan. Oikein ymmärrettynä riemuvuoden nähdään merkitsevän täydellistä paluuta siihen oikeaan teokraattiseen tilaan, jonka Jumala perusti alussa Luvatussa maassa. Kansantalous pysyi siten vakaana. Jumala oli luvannut Israelille, että jos se on tottelevainen, niin ”sinä lainaat monelle kansalle, mutta sinun ei tarvitse lainaa ottaa”. (5. Moos. 15:6) Riemuvuosi vakautti maan arvon ja ehkäisi myös suuren kotimaisen velan syntymistä, johon olisi liittynyt näennäinen vauraus ja josta olisi seurannut inflaatio, deflaatio ja liike-elämän lama. Riemuvuosi torjui myös raskaitten verojen tarpeellisuuden.
15. Miten riemuvuosi esti sellaisen tilanteen, minkä näemme nykyään monissa kansoissa?
15 Kun riemuvuosilakia noudatettiin, niin se varjeli kansaa luisumasta siihen surulliseen tilaan, minkä näemme nykyään monissa maissa, joissa on itse asiassa vain kaksi luokkaa, äärimmäisen rikkaat ja äärimmäisen köyhät – maaorjat, vuokraviljelijät ja muut sellaiset. Yksilön saama hyöty vahvisti kansaa, sillä kukaan ei jäänyt vaille etuja eikä vajonnut huonojen taloudellisten olosuhteitten paineesta tuottamattomuuteen. Nykyään eivät monet ansiokkaat kansalaiset voi käyttää kykyjään, koska taloudelliset olosuhteet pitävät heidät sidottuina johonkin ikävään arkipäiväiseen työhön vain elatuksen saamiseksi. Mutta Israelissa voi ahkera kansalainen käyttää täysin lahjojaan ja kykyjään kansan hyvinvoinniksi.
TURVA NAISILLE
16. Mainitse joitakin suojeluksia, jotka laki tarjosi Israelin naisille.
16 Avioliittolait suojelivat naisia. Vaikka moniavioisuutta harjoitettiin, koska Jumala ei vielä toiminut alkuperäisen yksiavioisuuden ennalleen saattamiseksi (1. Moos. 2:23, 24), sitä varten oli omat sääntönsä. Miehen esikoispojalta ei voitu riistää hänen esikoisoikeuksiaan, vaikka hänet olisi synnyttänyt vaimo, jota mies rakasti vähemmän. (5. Moos. 21:15–17) Miehellä piti olla pätevä syy, jos hän erosi vaimostaan, ja lisäksi häntä vaadittiin antamaan tälle erokirja. (5. Moos. 24:1) Tämä suojeli vaimoa mahdollisilta aviorikos- tai prostituutiosyytöksiltä myöhemmin. Vaimoksi otettu heprealainen orjatyttö sai takeet elatuksestaan, vaatetuksestaan ja aviollisista oikeuksistaan, vaikka mies olisi suosinutkin toista vaimoa. (2. Moos. 21:7–11) Se, joka vietteli neitsyttytön ennen avioliittoa, ei voinut koskaan erota hänestä. (5. Moos. 22:28, 29) Sotilas, joka nai neitsytvangin, ei voinut myöhemmin myydä häntä orjuuteen. – 5. Moos. 21:10–14.
RIKOSLAIT
17. Mainitse joitakin etuja siitä, ettei lain alaisuudessa ollut lainkaan vankiloita.
17 Rikoslait olivat paljon parempia kuin nykyisten lakikirjojen lait. Tämän lain alaisuudessa ei ollut lainkaan vankiloita. Vasta myöhemmin, kuningasten hallitessa, perustettiin Israeliin sopimattomasti vankiloita. (Jer. 37:15, 16; 38:6, 28) Koska vankeustuomioita ei annettu mistään rikoksesta, niin se merkitsi sitä, ettei keitään rikollisia ruokittu eikä majoitettu lakia tottelevan, kovaa työtä tekevän kansan kustannuksella. Jos joku varasti lähimmäiseltään, ei häntä pantu vankilaan, jolloin hän olisi tullut kyvyttömäksi maksamaan varastamansa ja olisi jättänyt uhrinsa kärsimään menetyksen. Ei, häntä vaadittiin maksamaan kaksinkertaisesti tai enemmänkin se, mitä oli varastanut, riippuen varastetusta tavarasta ja siitä, miten hän menetteli sen suhteen. (2. Moos. 22:1, 4, 7) Jollei hän maksanut, niin hänet myytiin orjuuteen, mikä merkitsi sitä, että hänen oli tehtävä työtä, kunnes hän oli suorittanut hänelle varkaudesta langetetun tuomion. (2. Moos. 22:3) Tämä laki ei ainoastaan auttanut varkaan uhria, vaan oli myös voimakas torjuntakeino varastamista vastaan.
18. Miten laki tähdensi elämän pyhyyttä?
18 Elämää pidettiin pyhänä lain alaisuudessa. Tahallista murhaajaa ei voitu mitenkään vapauttaa syytöksestä. Hänet oli ehdottomasti surmattava. Niinpä 4. Moos. 35:30–33 sanoo turvakaupunkeihin paenneista: ”Jos joku lyö toisen kuoliaaksi, surmattakoon tappaja todistajien antaman todistuksen nojalla; mutta yhden todistajan todistuksen nojalla älköön ketään kuolemalla rangaistako. Älkää ottako lunastusmaksua sellaisen tappajan hengestä, joka on tehnyt hengenrikoksen, vaan rangaistakoon hänet kuolemalla. Älkääkä ottako lunastusmaksua siltä, joka on paennut turvakaupunkiin, ettei hän ennen papin kuolemaa saisi palata asumaan omalle maallensa. Älkääkä saastuttako sitä maata, jossa te olette, sillä veri saastuttaa maan. Ja maalle ei voi toimittaa sovitusta verestä, joka siihen on vuodatettu, muulla kuin sen verellä, joka sen on vuodattanut.” Tämä poisti tuollaisen pahan henkilön Israelin yhteiskunnasta. Tapaturmainen tappaja voi saada armon. (Ks. 4. Moos. 35:9–15, 26–29.) Ratkaisemattomankaan murhan ei sallittu jäädä sovittamatta. Lähinnä tappopaikkaa olevaa kaupunkia pidettiin verivelkaisena ja kirouksen alaisena, jolleivät sen asukkaat suorittaneet vaadittuja menoja saadakseen yhteiskunnan verivelan poistetuksi Jumalan edessä. – 5. Moos. 21:1–9.
19. Miten laki varasi suojan ihmisen persoonalle?
19 Ihmisen persoonaa pidettiin loukkaamattomana. Naisia suojeltiin pahoinpitelyltä. (5. Moos. 22:25–27) Ihmisryöstö oli hengenrikos. Ryöstäjä, jonka käsistä henkilö löydettiin tai joka oli myynyt ryöstetyn orjuuteen, piti surmata ehdottomasti. – 2. Moos. 21:16; 5. Moos. 24:7.
EI MELLAKOITA EIKÄ RIKOLLISUUTTA
20. Miten laki poisti rikollisuuden ja mellakat?
20 Kun kansa noudatti lakia, ei ollut rikollisuusongelmaa. Ei ollut mielenosoituksia, roskaväen tekoja, mellakoita eikä kansan suosiossa olevia vallankumouksia. 2. Moos. 23:2 sanoo: ”Älä ole joukon mukana tekemässä pahaa, äläkä todista riita-asiassa niin, että taivut joukon mukaan ja väännät oikean vääräksi.” Tämä johtui siitä, että kansan varsinainen yksikkö oli perhe. Opetettiin suurta kunnioitusta hallitusmiehiä kohtaan samoin kuin itseään vanhempiakin kohtaan. (2. Moos. 20:12; 22:28) Jos esimerkiksi joku löi isäänsä tai äitiänsä tai kirosi heitä, niin hänet piti surmata. (2. Moos. 21:15, 17; 3. Moos. 20:9) Poika, joka oli parantumattoman kapinallinen, josta esimerkiksi tuli ahmatti ja juoppo, piti surmata. (5. Moos. 21:18–21) Kunnioitus kotia ja perhettä kohtaan johti kunnioitukseen kansan hallitusmiehiä, varsinkin sen Päähallitsijaa, Jehova Jumalaa, kohtaan.
KUNNIOITUS OMISTUSSOIKEUKSIA KOHTAAN
21. Miten laki painotti omistusoikeuksien kunnioittamista kadotettujen tavaroiden ollessa kysymyksessä?
21 Nykyään löytäjä tavallisesti saa pitää löytötavaran, mutta Israelissa vaadittiin jokaista, joka löysi jotain, palauttamaan se sen omistajalle. Jos omistaja asui kaukana ja oli tuntematon, niin tavaraa piti säilyttää, kunnes omistaja tiedusteli sitä. (5. Moos. 22:1–3) Tämä osoittaa, että löytäjä ilmoitti asiasta virallisesti auttaakseen omistajaa löytämään sen, minkä hän oli kadottanut.
22. Miten tilojen omistusoikeutta suojeltiin?
22 Tilojen omistusoikeuksia kunnioitettiin mitä suurimmassa määrin. Mies ei voinut periä velkaa menemällä velallisen taloon saadakseen sen, mikä oli pantattu vakuudeksi. Velkojan oli odotettava ulkopuolella ja annettava miehen tuoda hänelle ulos pantattu tavara. (5. Moos. 24:10, 11) Eikä velkoja voinut pidättää kenenkään suoranaista elatuskeinoa eikä välttämätöntä vaatetusta. Tästä on kirjoitettu 5. Moos. 24:6, 12, 13:ssa: ”Älköön pantiksi otettako käsikiviä, ei päällimmäistäkään kiveä, sillä se olisi hengen ottamista pantiksi. Ja jos hän on köyhä mies, niin älä mene maata, pitäen hänen panttiansa, vaan anna hänelle takaisin hänen panttinsa auringon laskiessa, että hän voisi maata vaipassaan ja siunaisi sinua; se koituu sinulle vanhurskaudeksi Herran, sinun Jumalasi, edessä.”
YSTÄVÄLLISYYS ELÄIMIÄ KOHTAAN
23. Mitä säädöksiä annettiin eläinten hyväksi?
23 Eläimetkin otettiin ystävällisesti huomioon. Jos joku näki eläimen pulassa, niin häntä vaadittiin auttamaan sitä, vaikka se olisi kuulunut hänen vihamiehelleenkin. (2. Moos. 23:5; 5. Moos. 22:4) Kuormajuhtia ei saanut rasittaa liikaa eikä pahoinpidellä. Puivan härän suuta ei saanut tukkia, niin ettei se voinut saada osaansa työnsä hedelmistä puitaessa viljaa. (5. Moos. 25:4) Villieläimiä kohdeltiin ystävällisesti. Kukaan ei saanut ottaa emolintua poikasineen eikä emoa ja sen munia ja siten hävittää koko pesuetta. (5. Moos. 22:6, 7) Eikä kukaan saanut teurastaa raavasta tai lammasta jälkeläisineen samana päivänä. – 3. Moos. 22:28.
ASEVELVOLLISUUSLAIT
24. a) Millaisia Israelin sodat olivat, mutta saiko asevelvollisuus kuitenkaan etusijaa kaikkeen muuhun nähden? b) Mitkä vapauttivat asevelvollisuudesta ja mihin periaatteisiin perustuen?
24 Asevelvollisuuslait olivat Jehovan sotia varten, jotka käytiin hänen käskystään ja hänen johdollaan. Mutta kansan puolustamista ei sittenkään pidetty niin tärkeänä, että se olisi syrjäyttänyt perheoikeudet. Mies, joka oli mennyt kihloihin eikä ollut ottanut luokseen vaimoa, ja mies, joka oli ollut naimisissa vähemmän kuin vuoden, vapautettiin, kunnes kummassakin tapauksessa avioliitto oli kestänyt vuoden. Tämä perustui miehen oikeuteen saada perillinen ja nähdä tämä perillinen ja myös vaimon oikeuteen saada lapsi miehensä kanssa. (5. Moos. 20:7; 24:5) Kun mies oli rakentanut talon, mutta ei ollut vihkinyt sitä, tai jos mies ei ollut vielä korjannut vasta istutetun viinitarhan hedelmiä, niin hänet vapautettiin. (5. Moos. 20:5, 6) Vapautus perustui siihen periaatteeseen, että miehellä on oikeus nauttia työnsä hedelmistä. Leeviläiset vapautettiin, koska he suorittivat palvelusta pyhäkössä. Tämä laki asetti selvästi Jehovan palvonnan sotilaallisten tarpeitten edelle. – 4. Moos. 1:47–49; 2:33.
25. Miten sotaväen uskonnollinen ja ruumiillinen puhtaus varmistettiin, ja miten tämä vaikutti edullisesti piiritettäessä viholliskaupunkeja?
25 Koska sodat olivat Jehovan sotia, niin sotilaat olivat pyhitetyt sodankäyntiin, ja leirissä vaadittiin puhtautta. (5. Moos. 23:9–14) Ei ollut myöskään keitään leiriä seuraavia naisia niin kuin maailman sotajoukoissa tarjoamassa sukupuolisuhteita sotilaille. Se olisi ollut moraalittomuutta. Pidätyttiinpä sukupuolisuhteista vaimonkin kanssa sotaretken aikana. (1. Sam. 21:5; 2. Sam. 11:6–11) Näin oli sotaväen uskonnollinen ja ruumiillinen puhtaus taattu. Vangittujen vihollisten joukossa ei näin ollen tapahtunut naisten raiskausta. Kun laki pantiin tarkoin täytäntöön, niin se vaikutti hyvää tekevästi siten, että se antoi aihetta viholliselle antautua tietoisena siitä, ettei heidän naisiaan häväistäisi. – 5. Moos. 21:10–13.
INTO TOTUUDEN PUOLESTA
26. Mitkä säädökset edistivät intoa totuuden ja oikeuden puolesta oikeusjutuissa?
26 Todistajaa vaadittiin todistamaan se, mitä hän tiesi. (3. Moos. 5:1) Hän ei saanut tehdä väärää valaa, koska se oli valehtelemista ”Jehovan edessä” (Um). Jos toista vastaan tehtyjen syytösten havaittiin olevan tahallisesti vääriä, niin syyttäjä sai kärsiä saman rangaistuksen, mikä syytetylle olisi määrätty. 5. Moos. 19:16–19 sanookin: ”Jos väärä todistaja nousee jotakuta vastaan ja syyttää häntä jostakin rikkomuksesta, niin astukoot molemmat riitapuolet Herran eteen, pappien eteen ja niiden eteen, jotka siihen aikaan ovat tuomareina. Ja tuomarit tutkikoot tarkoin asian, ja jos todistaja on väärä todistaja, joka on tehnyt väärän syytöksen veljeänsä vastaan, niin tehkää hänelle samoin, kuin hän aikoi tehdä veljellensä. Poista paha keskuudestasi.” Ketään ei voitu surmata aihetodistuksen perusteella. Piti olla kaksi silminnäkijää vahvistamassa totuus. (5. Moos. 17:6; 19:15) Henkirikokseen syylliseksi havaittua miestä vastaan todistaneitten tuli osallistua ensimmäisinä hänen kivittämiseensä kuoliaaksi. Tämä laki edisti intoa vanhurskauden puolesta Israelissa. Ei ainoastaan tuomareita vaan myös jokaista kansalaista vaadittiin täten ilmaisemaan halunsa pitää maa puhtaana verivelasta Jumalan edessä. Se ehkäisi myös väärän, ajattelemattoman tai huolimattoman todistuksen. Hyvää seurasi 5. Moos. 17:7:ssä esitetystä laista, joka kuuluu: ”Todistajien käsi kohotkoon ensimmäisenä häntä vastaan surmatakseen hänet, ja sitten koko kansan käsi. Poista paha keskuudestasi.”
KIELLETYT AVIOSUHTEET
27. Mainitse joitakin aviosuhteita koskevia lakeja.
27 Avioliittoa koskevat lait kielsivät avioliiton kenenkään läheisen lihallisen sukulaisen kanssa. Niinpä 3. Moos. 18:6 sanoo: ”Älköön kukaan teistä ryhtykö veriheimolaiseensa paljastaakseen hänen häpyänsä. Minä olen Herra.” Sellaiset suhteet ovat vastenmielisiä ihmisluonnolle ja perinnöllisesti epäviisaita. Ja saastainen tapa olla tarkoituksellisesti sukupuolisuhteissa vaimonsa kanssa hänen kuukautistensa aikana paljasti ”hänen verensä lähteet”. Kumpikin osapuoli kärsi kuoleman rangaistuksen. (3. Moos. 20:18) Inhottava homoseksuaalisuus ja eläimiin sekaantuminen rangaistiin niin ikään kuolemalla 3. Moos. 20:13, 15:n mukaan, missä sanotaan: ”Jos joku makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan, tekevät he molemmat kauhistuksen; heidät rangaistakoon kuolemalla, he ovat verivelan alaiset. Jos joku sekaantuu eläimeen, rangaistakoon hänet kuolemalla, ja se eläin tappakaa.”
PUHTAUS
28, 29. a) Miten terveydenhoidolliset ja ruokajärjestystä koskevat lait auttoivat Israelia pysymään erillisenä kansana? b) Mitkä olivat eräitä kirjaimellisia terveydellisiä etuja?
28 Terveydenhoitoa ja ruokajärjestystä koskevat lait palvelivat kahta tarkoitusperää. Ne auttoivat Israelia pysymään erillisenä kansana, jota alinomaa muistutettiin, että sen piti olla uskonnollisesti puhdas kansa Jehovan edessä. Nämä säädökset estivät myös kansaa olemasta kanssakäymisessä sitä ympäröivien pakanoitten kanssa. Jos luet 3. Mooseksen kirjan luvut 11–15, niin näet, että israelilaisten piti olla tunnontarkasti puhtaita uskonnollisesti ja ruumiillisesti. Jos israelilaisperhe olisi ottanut vastaan kutsun syömään pakanakotiin, niin olisi ollut lukematon määrä asioita, jotka olisivat voineet tehdä heidät uskonnollisesti saastaisiksi, tai he olisivat mahdollisesti voineet syyllistyä tietämättään veren syöntiin. Lisäksi oli suuri vaara sekaantua johonkin epäjumalanpalvelustekoon ja tietysti lisävaarana se, että heidän lapsensa olisivat saattaneet joutua naimisiin pakanoiden kanssa. 5. Moos. 7:3:ssa onkin sopivasti sanottu Israelille: ”Älä lankoudu heidän kanssansa; älä anna tyttäriäsi heidän pojillensa äläkä ota heidän tyttäriänsä pojillesi vaimoiksi.”
29 Ja lääketieteelliseltä kannalta olivat terveydenhoidolliset ja karanteenilait moraalilakien ja veren kiellon ohella erinomainen suoja lavantautia, pilkkukuumetta, paiseruttoa, maksatulehdusta, tippuria ja syfilistä sekä monia muita sairauksia vastaan.
30. Miksi meidän tulee ahkeroida saadaksemme selville, mitä laki esikuvasi?
30 Laki oli niin erinomainen, ja kuitenkin se oli annettu ainoastaan Jumalan esikuvalliselle kansalle ja oli vain varjo tulevista hyvistä asioista. Hepr. 10:1:ssä on sanottu näin, kuten luemme: ”Sillä koska laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta, ei se koskaan voi samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita he alinomaa kantavat esiin, tehdä niiden tuojia täydellisiksi.” Miten ahkeria meidän sen tähden tulekaan olla sen tutkimisessa, mitä on esikuvattu, nimittäin vapauden lain, jonka Jeesus Kristus toi ja joka mainitaan Jaak. 1:25:ssä, mistä luemme: ”Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään”! Ja kuinka innokkaasti odottaen me voimmekaan katsoa eteenpäin siihen Kristuksen loistoisan tuhatvuotisen hallituksen alaiseen maan vanhurskaaseen hallintoon, joka on niin lähellä! Silloin annetaan tarvittavaa vanhurskasta opetusta maan asukkaille, ylösnousseille kuolleillekin, kuten on kuvattu Ilm. 20:12, 13:ssa, mistä luemme: ”Minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.”
[Kuva s. 399]
Jumalan laki varasi yhden päivän vapaaksi työstä. Se voitiin käyttää pyhiin asioihin, esimerkiksi Jumalan käskyjen opettamiseen lapsille