suostui majoittamaan kotiinsa kahdeksan henkeä, jotka olivat tulleet Jehovan todistajien kansainväliseen konventtiin Hampuriin.

”Kävimme kuuntelemassa ohjelmia”, kertoo tuomari, ”ja siitä lähtien olemme käyneet kaikissa paikallisen seurakunnan kokouksissa. Lokakuussa vaimoni ja minä aloitimme saarnaamistoiminnan talosta taloon, ja seuraavassa tammikuussa meidät kastettiin.”

Ajan mittaan lapset kasvoivat. ”Meillä ei ollut mitään raamatullista syytä, joka olisi estänyt meitä palvelemasta Jehovaa kokoajan saarnaamistyössä”, mainitsi tuomari. ”Niinpä anoimme tähän palvelukseen, ja anomuksemme hyväksyttiin. Luovuin tuomarin virastani saamatta mitään korvausta tai eläkettä, vaikka minulla oli paljon virkavuosia ja vaikka ennen pitkää olisin päässyt korkeimpaan palkkaluokkaan.

”Ne sukulaisemme ja ystävämme, jotka eivät ole Jehovan todistajia, samoin kuin virkatoverini pitivät minua hulluna. He eivät voineet ymmärtää, miten kukaan luopuisi sellaisesta asemasta niin myöhään elämässään. Mutta todellisuudessa se oli järkevä ja asiallinen ratkaisu. Sillä jos Raamattu on Jumalan erehtymätön sana – eikä sitä ole syytä epäillä – niin me elämme tämän pahan asiainjärjestelmän lopun ajan viimeistä osaa. Siksi tänä jäljellä olevana aikana ihmisellä pitäisi olla usko sielunsa elossa säilymiseksi, ja kaikella mitä meillä on ja mitä me olemme, meidän pitäisi palvella Jehovaa. – Hepr. 10:38, 39.

”Isoäitinä ja isoisänä me vuoden 1969 keväällä ryhdyimme kokoajan saarnaamistyöhön. Vuoden kuluttua minua pyydettiin palvelemaan Vartiotorni-seuran matkustavana edustajana ja palvelen yhä tässä ominaisuudessa. Olen vakuuttunut siitä, ettei mikään muu toiminta ole nykyään tärkeämpää kuin Jumalan valtakunnan elämänpelastavan sanoman saarnaaminen.”

Ajatteletko sinäkin sillä tavalla? Onko nyt aika olla ylenmäärin kiinnostunut rahasta tai muista aineellisista omaisuuksista? Raamatun ennustukset osoittavat, etteivät ne varjele meitä tulevana Jumalan vihan päivänä. (Sananl. 11:4; Sef. 1:18) Todella tärkeätä nyt on osoittaa rakkautemme Jehovaa kohtaan osallistumalla kokosieluisesti työhön, jonka hän on antanut tehtäväksemme. Elämämme riippuu sen tekemisestä.

Lukijain kysymyksiä

● Miten on ymmärrettävä 1. Mooseksen kirjan 9:5, jossa Jumala sanoi, että hän kostaisi sen eläimen veren, joka tappaisi ihmisen?

Pohjimmaltaan tämä merkitsee sitä, että jos eläin tappaisi ihmisen, se täytyy surmata. Eläimen täytyy menettää oma elämänsä, jos se riistää ihmisen elämän.

Vedenpaisumuksen jälkeen Jehova Jumala ensi kerran salli ihmisten tappaa eläimiä ravinnoksi, vaikkakaan verta ei pitänyt syödä. (1. Moos. 9:3, 4) Jumala osoitti silloin ihmisen elämän ylemmyyden eläinelämään verrattuna, koska ihminen oli luotu Jumalan kuvaksi. Jehova sanoi:

”Teidän sielujenne veren minä vaadin takaisin. Jokaiselta elävältä luomukselta minä vaadin sen takaisin; ja ihmiseltä, jokaiselta joka on hänen veljensä, minä vaadin takaisin ihmisen sielun. Joka vuodattaa ihmisen veren, hänen oma verensä on ihmisen vuodatettava, sillä Jumala teki ihmisen kuvakseen.” – 1. Moos. 9:5, 6, UM.

Vaikka siis eläimiä voitiin tappaa ravinnoksi, ihmisiä ei pitänyt tappaa. Jos ihminen murhasi toisen ihmisen riistäen häneltä elämän, jota hänellä ei ollut valtuutta ottaa, ja hän siten joutui verivelkaan, niin hän oli menettävä oman elämänsä. Ja tätä mallia piti soveltaa myös ihmisiä tappaviin eläimiin. Eläin ei tosin tietäisi, että se ihmisen tappaessaan olisi rikkonut Jumalan lakia. Mutta tämä vaatimus painaisi varmasti ihmisten mieleen, kuinka arvokas on ihmisen elämä, sillä ei edes puhumaan kykenemätön eläin voisi riistää ihmiseltä elämää rangaistuksetta.

Jehovan Israelille antamassa laissa oli myöhemmin säädös, joka koski ihmisiä tappavia eläimiä. 2. Mooseksen kirjan 21:28–32:n mukaan härkä, joka puski ihmisen kuoliaaksi, piti tappaa kivittämällä. Yleensä ymmärretään, ettei tämä laki rajoittunut härkiin; se, mitä sanottiin puskevasta härästä, voitiin hyvin ymmärtää maatalousyhteiskunnassa, ja se valaisi, miten piti menetellä minkä eläimen kanssa tahansa, joka tappoi ihmisen. Jos eläin riisti ihmiseltä elämän, niin sen täytyi luovuttaa oma elämänsä.

Sellainen menettely on ollut käytössä monissa Nooasta polveutuvien ihmisten yhteiskunnissa. Esimerkiksi The International Wildlife Encyclopedia mainitsi: ”Heti kun tiikeri on muuttunut ihmissyöjäksi tai karjan tappajaksi, olkoonpa syy siihen mikä tahansa, jokaisen ihmisen käsi on sitä vastaan. Kokonaiset kylät lähtevät liikkeelle eivätkä lepää, ennen kuin se on tapettu, sellaisillakin alueilla, joilla tiikeri on lain suojaama.”

Jotkut saattavat pitää tätä vain itsepuolustuskeinona. Mutta 1. Mooseksen kirjan 9:5, 6:ssa esitetyn lausunnon pitäisi saada meidät voimakkaasti tajuamaan ihmiselämän kallisarvoisuus. Sitä ei voida riistää rangaistuksetta. Siksi meidän pitäisi pyrkiä olemaan vapaita verivelasta ja meidän pitäisi käyttää kallisarvoinen ihmiselämämme elämän antajan Jehova Jumalan kunniaksi. – Apt. 20:26, 27; Ps. 36:8, 10.