Lukijain kysymyksiä
● Mitä Aamoksen 5:5 tarkoittaa, kun se sanoo: ”Älkää etsikö Beeteliä”?
Pohjoisen valtakunnan israelilaiset harrastivat hyvin innokkaasti väärää palvontaa. Tämä ilmenee sanoista, jotka esitettiin heille profeetta Aamoksen välityksellä: ”Menkää Beeteliin ja tehkää syntiä, ja Gilgaliin ja tehkää vielä enemmän syntiä; tuokaa aamulla teurasuhrinne, kolmantena päivänä kymmenyksenne. Uhratkaa hapanta kiitosuhriksi, kuuluttakaa, julistakaa vapaaehtoisia lahjoja, sillä niinhän te haluatte, te israelilaiset, sanoo Herra, Herra.” – Aam. 4:4, 5.
Beetel oli väärän palvonnan keskus. Sinne Jerobeam, pohjoisen valtakunnan ensimmäinen kuningas, pystytti kultaisen vasikan. (1. Kun. 12:28–30) Myös Gilgalista oli täytynyt tulla luopiopalvonnan paikka. Siksi se, että Israel uhrasi uhreja Beetelissä ja Gilgalissa, oli todellisuudessa synti Jehovaa vastaan.
On merkille pantavaa, että israelilaiset omaksuivat epäjumalanpalvontaansa myös muita Lain vastaisia tapoja. Laki sanoi: ”Mitään ruokauhria, jonka te tuotte Herralle, älköön valmistettako happamesta.” (3. Moos. 2:11) Kuitenkin luopioisraelilaiset uhrasivat hapanta ”kiitosuhriksi”. Samoin vapaaehtoisten uhrien takana olevan hengen mukaista oli, ettei niitä pitänyt tehdä tiettäviksi. Epäjumalanpalvontaan langenneet israelilaiset kuitenkin julistivat niitä julkisesti. He rakastivat väärää palvontaansa, mutta Jehova vihasi sitä.
Koska israelilaiset siis jatkoivat uskotonta menettelyään, he eivät voineet välttää Jehovan tuomioitten täytäntöönpanoa. Vain hylkäämällä väärän palvonnan ja kääntymällä katuvina Jehovan puoleen he voivat toivoa välttävänsä sen. Sen tähden profeetta Aamos henkeytettiin julistamaan: ”Näin sanoo Herra Israelin heimolle: Etsikää minua, niin te saatte elää. Älkää etsikö Beeteliä, älkää menkö Gilgaliin älkääkä vaeltako Beersebaan [ts. vaeltako tähän Simeonin sukukunnan erilliskaupunkiin]. Sillä Gilgal viedään pakkosiirtolaisuuteen, ja Beetel joutuu tuhon omaksi [ilmeisesti asumattomaan tilaan, mikä täyttäisi ohikulkijat taikauskoisella pelolla]. Etsikää Herraa, niin te saatte elää, ettei hän tulena tunkeutuisi Joosefin huoneeseen [kymmenen sukukunnan valtakuntaan, jonka pääosan muodostivat Joosefin poikien Efraimin ja Manassen jälkeläiset] ja kuluttaisi sitä eikä olisi sammuttajaa Beetelillä.” – Aam. 5:4–6; Joos. 19:1, 2.
Israelilaiset eivät voineet toivoa välttävänsä onnettomuutta tekemällä pyhiinvaellusmatkoja Beeteliin, Gilgaliin ja Beersebaan, jotka kaikki olivat Israelin pohjoisen valtakunnan kaupunkeja. Jumalan suosion etsiminen näistä paikoista tuottaisi vain Jumalan vihan kansalle. Beetel, Gilgal ja Beerseba pyhäkköineen tuhoutuisivat olemattomiksi. Israelin ainoa toivo oli ’etsiä Jehovaa’, palata hänen luokseen ehyin sydämin.
Samoin on nykyään; kuinka innokkaasti tahansa ihmiset noudattavatkin uskonnollisia tapojaan, niistä ei ole mitään hyötyä, jos ne eivät ole sopusoinnussa Jumalan sanan totuuden kanssa.