Säilyminen turvakaupungissa

1. Miksi me tarvitsemme turvapaikkaa Harmagedonissa, ja miten Jumala kuvasi sen meille profeetallisesti?

VERIVELKA painaa koko maailmaa. Vaikka kristikunta pyrkii ulkonaisesti kansainväliseen rauhaan omalla tavallaan, niin se johtaa samalla kaikkien aikojen verisimmän sodan valmistamisessa. Missä on paikka, minne voisimme paeta, jotta meillä ei olisi mitään osuutta maailman verivelkaan Harmagedonissa, jotta meiltä ei vaadittaisi meidän elämäämme veren pyhyyttä koskevan Jehovan liiton mukaan? Jehova on varannut ainoan pelastus- ja turvapaikan, ja hän kuvasi sen profeetallisesti turvakaupungeilla, jotka hän järjesti Israelin maassa.

2. Mitä turvapaikat olivat pakanakansoissa, ja miksi niiden lukua vähennettiin lopulta?

² Nämä eivät olleet niiden turvapaikkojen kaltaisia, mitkä olivat muodissa muinaisissa pakanakansoissa. Ne paikat olivat uskonnollisesti pyhiä paikkoja, sellaisia kuin lehtoja, temppeleitä ja alttareita, ja niille annettiin suojapaikan oikeus, so. oikeus tarjota turva, mikä suojeli minkä tahansa pahanteon rangaistukselta. Noille paikoille annettu suojeluvoima ulottui huomattavan laajalle alueelle pyhän kohdan ympärille, ja sitä vartioitiin ja säilytettiin tarkasti rangaisten ankarasti niitä, jotka tekivät rikoksen tuossa paikassa tarjottua suojelua vastaan. Mutta nuo turva- eli suojapaikat olivat kumminkin paikkoja, joissa syyllinen samoin kuin huono-onninenkin ihminen saattoi uskonnon varjolla löytää suojaa ja turvaa lain valvojia tai niitä vastaan, jotka halusivat ottaa lain omiin käsiinsä ja määrätä rangaistuksen. Efesossa oleva kuuluisa Artemiin (Dianan) temppeli oli pakanallinen suoja- eli turvapaikka, ja sen edut laajenivat tässä suhteessa ajan mittaan. Noiden turvapaikkojen lukumäärä lisääntyi ajan kuluessa kovasti kreikkalaisten ja roomalaisten keskuudessa, mutta turvapaikkaoikeutta väärinkäytettiin, ja tämä johti rikollisten suureen lisääntymiseen. Rooman keisari Tiberius määräsi siitä syystä Jeesuksen päivinä vakavasti tutkimaan noiden turvapaikkojen vaikutuksia, ja siitä oli seurauksena niiden lukumäärän vähentäminen ja niiden etujen rajoittaminen.

3. Sallittiinko turvakaupunkien lukumäärää lisätä Israelissa, ja milloin Jehova mainitsi ensiksi tulevan turvapaikan Israelille?

³ Israelin maassa olevien turvakaupunkien luku oli rajoitettu, eivätkä ne tarjonneet suojaa syylliselle hengen ottajalle, vaan ainoastaan tahattomalle miehentappajalle. Jotkut ymmärtävät niin, että kun israelilaiset vaelsivat autiomaassa neljäkymmentä vuotta ennen astumistaan Palestiinan Luvattuun maahan, niin turvapaikka oli varattu leeviläisinä tunnettujen temppelipalvelijoitten leirissä, joihin palvelijoihin kuului ylimmäinen pappi ja hänen alipappiensa joukko. Vasta antaessaan lain profeetta Moosekselle Siinain vuorella Jehova Jumala mainitsi tulevan turvapaikan sanoen: ”Se, joka lyö ihmistä, niin että hän tosiaan kuolee, on surmattava ehdottomasti. Mutta jos joku ei väijy ja Jumala sallii sen tapahtua hänen kätensä kautta, niin silloin minun täytyy määrätä sinulle paikka, mihin hän voi paeta. Ja siinä tapauksessa, että joku ihminen kiihtyy lähimmäistään kohtaan siihen määrään, että tappaa hänet viekkaasti, sinun tulee ottaa hänet kuolemaan minun alttarini luotakin.” – 2. Moos. 21:12–14, Um.

4. Mitä tarkoitetaan sillä, että murhaan syyllinen otetaan Jehovan alttarinkin luota?

⁴ Tämä jälkimmäinen lausunto saattaa merkitä sitä, että vaikka se mies olisi pappikin, joka palvelee Jumalan alttarilla, niin häntä ei tule kohdella syyttömänä, vaan hänet on vietävä pois surmattavaksi viekkaan, suunnitellun murhan johdosta. Tai jos joku tahallinen murhaaja pakenisi turvapaikkana pidetyn alttarin luo ja tarttuisi johonkin sen sarvista toivoen alttarin pyhyyden suojelusta itselleen, niin hänet tulee viedä pois ja surmata, niinkuin hän ansaitsee. Jumala ei suojele tahallisia rikollisia laillaan eikä järjestönsä pyhillä esineillä. Esimerkki tästä on kenraali Jooabin tapaus. Hän syyllistyi Daavidin kuninkaana ollessa viattomien miesten veren vuodattamiseen, koska kostonhimo ja kateus vaikuttivat hänessä. Hän lisäsi tähän sen rikoksen, että hän kannatti Daavidin valtaistuimen anastajaa Jumalan valtaistuimelle valitseman, nimittäin Daavidin pojan Salomon, sijasta. Kun anastaja ilmaisi yhä kunnianhimoa päästä valtaistuimelle ja kun kuningas Salomo surmautti hänet, niin kenraali Jooab pakeni ja tarttui alttarin sarviin sekä kieltäytyi tulemasta pois sanoen: ”En! Sillä tässä minä kuolen.” Kuningas Salomo surmautti hänet sentähden siinä sanoen: ”Jehova saattaa varmasti hänen verensä hänen oman päänsä päälle, koska hän kävi kahden häntä vanhurskaamman ja paremman miehen kimppuun ja surmasi heidät miekalla, kun minun isäni Daavid ei ollut tiennyt siitä.” (1. Kun. 2:28–34, Um) Älköön kukaan murhaaja tai tahallinen verenvuodatukseen osallistuja odottako Jehovan suuren alttarin uhrin, Jeesuksen Kristuksen, sovittavan hänen rikostaan tai osallistuvan hänen rikokseensa.

5. Miten monta turvakaupunkia piti asettaa erilleen, ja miksi ne eivät olleet tavallisia kaupunkeja?

⁵ Israelilaiset saapuivat neljäntenäkymmenentenä vaellusvuotenaan Mooabin autioille tasangoille Jordanin joen itäpuolelle vastapäätä Jerikon kaupunkia. Jehova Jumala näki silloin hyväksi käskeä heitä erottamaan kuusi turvakaupunkia, kolme joen itäpuolelta ja kolme sen länsipuolelta. Nämä eivät olleet tavallisia kaupunkeja, vaan Jehovan temppelin yhteydessä olevien Jehovan erikoispalvelijoitten kaupunkeja, joista yksi, Hebron, oli pappien kaupunki ja muut viisi kuuluivat leeviläisille. Koska ne olivat turvapaikkoja, joista teloittaja ei voinut tavoittaa pakolaista, niin niille annettiin pyhä asema. Niin me luemmekin näiden kaupunkien asettamisesta: ”Niin he pyhittivät . . . Kedeksen . . . Sikemin . . . Kirjat-Arban, se on Hebronin, . . . Beserin . . . ja Raamotin, Gileadista, ja . . . Goolanin.” (Joos. 20:7, 8) Turvakaupungit saivat sentähden Jumalan erityisen tunnustuksen, ja niiden turvaava voima ansaitsi kunnioituksen.

6. Mitä turvakaupunkien tarkoitus oli estää, ja mitä olisi seurannut, jos israelilaiset olisivat yrittäneet syrjäyttää tai sivuuttaa tämän lain?

⁶ Turvakaupunkien tarkoitus oli estää maa saastumasta viattomasta verestä, ei tahattomasti tapettujen verestä, vaan sen tahattoman tappajan verestä, joka oli syytön mihinkään väärään aikomukseen: ”ettei viatonta verta vuodatettaisi sinun maassasi, jonka Herra [Jehova], sinun Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi, ja ettet joutuisi verivelan alaiseksi”. (5. Moos. 19:10) Sitäpaitsi, jos israelilaiset eivät olisi täyttäneet turvakaupunkeja koskevaa lakia ja olisivat yrittäneet syrjäyttää tai sivuuttaa lain, niin se olisi johtanut maan saastuttamiseen viattoman ihmisen verellä, olisipa hänet sitten tapettu tahallisesti tai tahattomasti. ”Älkää saastuttako sitä maata, jossa te olette, sillä veri saastuttaa maan. Ja maalle ei voi toimittaa sovitusta verestä, joka siihen on vuodatettu, muulla kuin sen verellä, joka sen on vuodattanut. Älkää siis saastuttako sitä maata, jossa te asutte ja jossa minäkin asun teidän keskellänne, sillä minä, Herra [Jehova], asun israelilaisten keskellä.” – 4. Moos. 35:33, 34.

7. Kuka tehtiin Jumalan kuvaksi vuodatetun veren kostamiseksi, ja mihin miehentappaja saattoi paeta pelastuakseen hänen käsistään?

⁷ Jehova tunnusti viattoman tapetun ihmisen lähimmän sukulaisen oikeuden surmata miehentappaja, kun hän tapasi tämän. Jehova tunnusti tämän lähimmän sukulaisen verenkostajaksi ja määräsi sentähden hänelle teloittajan oikeuden ja vallan. Jumala teki siten verenkostajan ”Jumalan kuvaksi”, sillä Jumalalla itsellään on oikeus ja valta surmata murhaajat. (1. Moos. 9:6) Jumalan laki sanoi: ”Verenkostaja ottakoon sellaisen tappajan hengiltä; hän ottakoon hänet hengiltä, milloin vain hänet tapaa.” (4. Moos. 35:19) Mutta ihminen saattoi tappaa toisen henkilön tai aiheuttaa toisen kuoleman tapaturmaisesti, tarkoittamatta, ilman pahaa ennakkoajatusta. Tällaisen ihmisen suojaksi Jumala varasi turvakaupungit, jotta tahaton miehentappaja voisi varjella henkensä, kunnes hän seisoisi tutkittavana ja todistaisi, ettei hänellä ollut mitään aietta tappaa eikä minkäänlaista murhanhimoista vihaa. (Joos. 20:9) Viaton miehentappaja voi siis paeta oman piirinsä turvakaupunkiin. ”Ja teidän täytyy valita itsellenne sopivia kaupunkeja. Ne ovat teille turvakaupunkeina, ja sen miehentappajan täytyy paeta sinne, joka lyö tuhoisasti sielua tarkoituksetta. Ja näiden kaupunkien täytyy olla teille turvana verenkostajalta, jotta miehentappaja ei kuolisi, ennenkuin hän seisoo edustajakokouksen edessä tuomittavana. Ja ne kaupungit, mitkä te annatte, ne kuusi turvakaupunkia, ovat teidän käytettävänänne.” – 4. Moos. 35:11–13, Um.

8. Mitä katolisessa kristikunnassa olevaa järjestelyä nuo turvakaupungit eivät esikuvanneet, ja miksi tuo järjestely poistettiin lopulta?

⁸ Jehovan Israelin kanssa tekemässä lakiliitossa oli kirjaimellisia turvakaupunkeja. Jehovan hengellisen Israelin kanssa tekemä uusi liitto varaa samankaltaisen turvan. Israelin turvakaupungit esikuvasivat näin ollen tulevaa hyvää, mikä koski Kristusta. (Kol. 2:16, 17; Hepr. 10:1) Mitä ne esikuvasivat? Eivät niitä roomalaiskatolisia kirkkorakennuksia ja aidattuja alueita, joissa oli varattu turvapaikka lakia vastaan rikkoneille. Kun ne, jotka väittivät olevansa kristittyjä, alkoivat omaksua pakanallisia asioita ja antaa niille kristillisen ulkonäön, niin pakanallinen tapa suoda turvapaikkaoikeus pyhille paikoille siirtyi kristikuntaan. Jo Rooman keisarin Konstantinuksen aikaan tehtiin roomalaiskatolisista kirkoista suojapaikkoja, joista onnettomat ihmiset voivat etsiä turvaa, kun lain valvojat tai voimakkaat, kostavat viholliset ajoivat heitä takaa. Toledon kirkolliskokous laajensi vuonna 681 suojelusoikeuden käsittämään kolmekymmentä askelta kustakin kirkosta. Siitä ajasta lähtien vallitsi tämä kirkollinen etu koko katolisessa kristikunnassa ja jatkui ainakin Italiassa niin kauan kuin paavi oli riippumaton ja hallitsi tiluksiaan. Mutta tämä kirkollinen anastus oli omiaan siirtämään vallan siviiliviranomaisilta papistolle ja vaikutti vastoin lakia ja asianmukaista oikeudenkäyttöä. Se auttoi syyllisiä ja syyllisten suosijoita väärinkäyttämään tätä etua. The Encyclopedia Americana sanoo: ”Ne väärinkäytöt, jotka tämä järjestelmä aiheutti ja jotka olivat omiaan tekemään tyhjäksi oikeuden pyrkimykset, johtivat sen poistamiseen kaikissa kristityissä maissa.” – 24. osa, kohdassa ”Turvapaikka”.

9. Mistä lähtien on turvakaupungeilla ollut vastakuvallinen täyttymyksensä, ja miksi tällaista vastakuvaa tarvitaan nyt kipeästi?

⁹ Esikuvalliset turvakaupungit saavat vastakuvallisen täyttymyksensä Jumalan valtakunnan synnyttyä taivaassa v. 1914 (jKr.), sillä se kostaa kaikkien epäoikeudenmukaisesti surmattujen veren. Viattoman veren kostamisen aika lähenee, ja vastakuvallisen turvakaupungin tarve on kipeä, sillä kun Herra Jehova tuli v. 1918 liiton Enkelinsä kanssa hengelliseen temppeliin, niin siitä lähtien on ollut tuomion aikaa ihmiskunnan verivelan toteamiseksi.

10. Mikä on nykyinen vastakuvallinen turvakaupunki? Kenen avulla se on perustettu, ja keiden hyväksi se on?

¹⁰ Mikä on nykyinen vastakuvallinen turvakaupunki? Koska esikuvalliset turvakaupungit olivat temppelipalvelijoitten – joihin Jehovan ylimmäinen pappikin kuului – kaupunkeja, niin vastakuvallisen kaupungin täytyy olla Jehovan varaama meidän suojelemiseksemme kuolemalta – mikä on seuraus veren pyhyyttä koskevan Jumalan liiton rikkomisesta – siten, että me tulemme Jehovan Ylimmäisen Papin Jeesuksen Kristuksen toimeliaan palveluksen aikaansaaman hyödyn alaisuuteen ja pysymme siinä. Tämä varattu suojelus löydetään Jehovan kansan teokraattisesta järjestöstä. Se on vain niitä varten, joita kuvataan vahingossa surmanneella eli tahattomalla miehentappajalla: ”Kun hän lyö lähimmäisensä kuoliaaksi tietämättä sitä eikä ole vihannut häntä aikaisemmin, . . . hänen itsensä tulee paeta johonkin näistä kaupungeista ja hänen täytyy saada elää. Muuten saattaa verenkostaja, koska hänen sydämensä on kiihdyksissä, ajaa miehentappajaa takaa ja varmasti tavoittaa hänet, koska matka on pitkä, ja hän voi tosiaan lyödä hänen sieluaan kohtalokkaasti, vaikka hänellä ei olekaan kuolemantuomiota, koska hän ei ollut vihannut häntä aikaisemmin.” – 5. Moos. 19:4–6, Um.

YHTEINEN VERIVELKA

11. Mistä lähtien on vuodatettu enemmän verta kuin koskaan aikaisemmin ja erityisesti minkä suuren kysymyksen takia?

¹¹ Jumalan valtakunnan synnyttyä Kristuksen kautta v. 1914 on vuodatettu enemmän verta kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa, ei ainoastaan yksityisten ihmisten tapoissa ja tapaturmaisissa tapoissa, vaan vielä enemmän yhteistapoissa, kahdessa suurimmassa verilöylyssä, mitä ihmiskunta on kokenut, ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa. Raivoisien ihmisteurastuskamppailujen molemmat osapuolet yrittävät puolustautua ja pestä kätensä puhtaaksi verivelasta erilaisten itseään puoltavien todistelujen vedessä. Mutta me tiedämme, että molemmat puolet syöksyivät joukkoteurastukseen maailmanhallintoa koskevan kysymyksen tähden, vaikka Jehovan kansa ilmoitti niille ennen vuotta 1914 ja erityisemmin vuodesta 1914 lähtien ”kansain määräaikojen” päättymisen tuona vuonna ja Jumalan valtakunnan perustamisen silloin. Nuo sodat oteltiin totaalisessa taistelussa, koska niiden käymiseksi voittaen asetettiin koko kansa liikekannalle ja pantiin kaikki kansalaiset avustamaan omalta osaltaan kansan ponnistelua, ja rintamantakaisista siviiliasukasten keskuksista tuli sotilaallisia pommituskohteita.

12. Mitkä raamatunpaikat pitäisi siitä syystä niiden maailman järjestöjen muistaa, jotka koettavat puolustella itseään, ja miksi uskonto ei ole puhdas tässä suhteessa?

¹² Muistakoot sentähden ne kansat ja maailman järjestöt, jotka eivät tunne lainkaan syyllisyyttä Jumalan edessä, Paavalin sanat: ”Minä en ole tietoinen mistään itseäni vastaan olevasta. En minä ole kuitenkaan tämän johdosta oikeaksi todettu, mutta se, joka tutkii minua, on Jehova.” (1. Kor. 4:4, Um) Ja sananlasku sanoo: ”Miehen jokainen tie on oikea hänen omissa silmissään, mutta Jehova punnitsee sydämet.” (Sananl. 21:2, As) Apostolin sanat kuuluvat: ”Sillä ei se ole hyväksytty, joka suosittelee itseään, vaan se ihminen, jota Jehova suosittelee.” (2. Kor. 10:18, Um) Jumalan, elämän Antajan ja Ylläpitäjän, edessä painaa koko ihmiskuntaa kaikenkäsittävä verivelka, sekä niitä, jotka suoranaisesti vuodattivat verta, että niitä, jotka antoivat tukensa moraalisesti tai aineellisesti. Uskonnon liepeet eivät ole puhtaat tässä suhteessa, sillä kaikkien sodassa olevien kansojen uskonnolliset johtajat, kristikunnan papitkin, ovat rukoilleet noissa verilöylyissä uskonnollisia jumaliaan suomaan taivaan siunauksen heidän omille sotajoukoilleen. Uskottomalle Jerusalemille lausutut sanat soveltuvat siitä syystä kristikuntaan: ”Sinun liepeistäsikin löytyy viattomien köyhien sielujen verta.” – Jer. 2:34, As.

13. Minkä esikuvallisen tapauksen Jehova esitti siitä, miten hän panee ihmisille yhteisvastuun verenvuodatuksesta?

¹³ Meidän täytyy muistaa, että oikeuden Jumala laskee ihmisille yhteisvastuun verenvuodatuksen suhteen. Hän teki tämän kohdan erittäin painokkaaksi ja selväksi laissaan, minkä hän antoi Israelille sellaisen henkilön taposta, jonka tappajaa ei koskaan löydetty: ”Jos löydettäisiin joku lyötynä kuoliaaksi maahan, minkä Jehova, sinun Jumalasi, antaa sinulle ottaaksesi sen haltuusi, kaatuneena kedolle, eikä ole tullut tietoon, kuka iski häntä kohtalokkaasti, niin sinun vanhempien miestesi ja tuomariesi täytyy silloin mennä mittaamaan matka niihin kaupunkeihin, mitkä ovat tuon surmatun ympärillä, ja kyseessä täytyy olla kaupunki, mikä on lähimpänä surmattua.” Puhdistaakseen itsensä syyllisyydestä tuon todennäköisesti syyllisen kaupungin vanhimpien miesten täytyi taittaa nuoren, työssä käyttämättömän lehmän niska kylvämättä jätetyssä puronnotkossa ja tehdä se leeviläisten pappien edessä, ”koska he ovat niitä, jotka Jehova, sinun Jumalasi, on valinnut palvelemaan häntä ja siunaamaan Jehovan nimessä ja joiden suulla jokaista väkivallantekoa koskeva kiista tulee ratkaista”. Sen kaupungin vanhemmat miehet pesivät sitten kätensä sen lehmän päällä, jonka niska oli taitettu, ja heidän piti sanoa: ”Meidän kätemme eivät vuodattaneet tätä verta, eivätkä meidän silmämme nähneet sen vuodattamista. Älä katso sitä syyksi kansallesi Israelille, jonka sinä lunastit, Jehova, äläkä pane syyllisyyttä viattoman vereen kansasi Israelin keskuuteen.” Vasta silloin, sanoi Jumalan laki, ”ei verivelkaa saa panna heidän syykseen. Ja sinä – sinä puhdistat pois syyllisyyden viattomaan vereen keskuudestasi, koska sinä teet, mikä on oikein Jehovan silmissä.” – 5. Moos. 21:1–9,Um.

14. Miten siis kaikki kansat ovat nykyään osallisia yhteisvastuuseen verestä, mikä on liottanut maan?

¹⁴ Kaikki kansat ovat siis erityisesti näinä totaalisen sodan, kokonaisten kansojen liikekannallepanon ja kansainvälisten ystävyyssopimusten, neuvottelujen ja kauppasuhteitten päivinä osallisia yhteisöön, joka on vastuussa siitä verestä, mikä on liottanut maata ja mikä on kauttaaltaan vuodatettu siksi, että kansat ovat kieltäytyneet tunnustamasta Jehovan kaikkeudenyksinvaltiutta ja kumartumasta rauhaisasti Jehovan valtaistuimelle nousseen Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen edessä etsimään hänen suosiotaan.

15. Ketkä ovat nyt sen Israelissa olleen miehentappajan kaltaisia, joka tappoi tietämättään tai ilman edelläkäypää vihaa, ja millä tavalla?

¹⁵ Kuka ei ole nykyään syypää vereen joko suoranaisesti tai välillisesti, joko sodan tai rauhan aikoina? Jotkut ovat saattaneet surmata ihmisen huolimattomuudellaan ajaessaan autoa tai muussa onnettomuudessa tai tahallaan. He ovat katuneet jäljestäpäin ja, vaikka laki onkin saattanut määrätä syyllisille rangaistuksen, mikä täytyy maksaa – ”maksakaa keisarille kuuluva takaisin keisarille” – niin he ovat kuitenkin rukoilleet hartaasti Jumalalta, elämän Antajalta, armoa. Toiset ovat voineet osallistua yhteistappoon, kun he ovat luulleet sen olleen omantuntonsa mukaan velvollisuutensa tai kun uskonnolliset johtajat ja opettajat ovat saaneet heidät siihen vakaumukseen, että se on Jumalan tahto ja että he tekevät pyhää palvelusta Jumalalle. He ovat sittemmin tunnustaneet tehneensä erehdyksen ja näkevät tarvitsevansa Jumalan armoa. Toiset, joita kristikunnan papit ja muut uskonnolliset johtajat ovat yllyttäneet ilkeillä vihjauksillaan, ovat liittyneet vainoamaan Jehovan todistajia, mikä on johtanut tuhannet heistä kuolemaan nuhteettomuutensa takia Jumalan edessä. Nyt he ymmärtävät, miten väärinopetettuja ja -johdettuja he olivat ja miten he tarvitsevat Jumalan armoa, samoin kuin Saulus Tarsolainenkin. Me kaikki saatamme olla tietoisia yhteisvastuusta ihmiselämän väkivaltaiseen menetykseen. Me tunnemme, että jos olisimme tietäneet paremmin tai saaneet enemmän valistusta, niin me emme olisi tehneet sitä emmekä olisi osallistuneet välillisestikään siihen. Se tapahtui kaikki vahingossa eli aikomuksetta, koska meiltä puuttui Jumalan lain ja tahdon tuntemusta ja ymmärtämistä. Kaikki tällaiset ovat Israelissa olleen muinaisen miehentappajan kaltaisia, ”joka lyö lähimmäisensä kuoliaaksi tietämättä sitä eikä ollut vihannut häntä aikaisemmin”.

16. a) Mitä turvakaupunkiin pakeneminen kuvaa? b) Mille kansallisuuksille olivat Israelin turvakaupungit tarkoitetut?

¹⁶ Turvakaupunkiin pakeneminen kuvaa sitä, kuinka me – olemmepa Jumalalle antautuneita tai emme – menemme mahdollisimman nopeasti tunnustamaan verivelkasyntimme hänelle ja anomme häntä armahtamaan itseämme hänen suuren Ylimmäisen Pappinsa, Jeesuksen Kristuksen, kautta, joka varasi lunastusuhrin koko ihmiskunnan puolesta. Me koetamme sen jälkeen osoittaa Jumalalle, että meidän katumuksemme on aito, pitämällä lujasti kiinni turvastamme hänen varaamansa turvakeinon ja teokraattisen järjestön sisäpuolella. Meidän täytyy pitää mielessämme, keitä varten muinaiset turvakaupungit oli tarkoitettu, jotta osaisimme käsittää, ketkä voivat hyötyä niiden nykyisestä vastakuvasta. Jehovan laki sanoi: ”Turvakaupunkeina ne palvelevat. Israelin lapsille ja tilapäisasukkaalle ja heidän keskuuteensa asettuvalle nämä kuusi kaupunkia palvelevat turvana, jotta niihin voisi paeta kuka tahansa, joka iskee kuoliaaksi jonkun sielun tarkoituksetta.” ”Näistä tuli kaupungit, jotka asetettiin kaikille Israelin lapsille ja tilapäisasukkaalle, joka asustaa jonkin aikaa heidän keskuudessaan, jotta niihin voisi paeta kuka tahansa, joka iskee kuoliaaksi jonkun sielun tarkoituksetta, jottei hän kuolisi verenkostajan käden kautta ennen kuin hän seisoo edustajakokouksen edessä.” – 4. Moos. 35:14, 15; Joos. 20:9, Um.

17. Ketkä saivat sitten ensiksi käyttää hyväkseen Jumalan tahattomalle miehentappajalle varaamaa suojelusta ja miksi?

¹⁷ Näin ollen tarvitsevat myöskin hengellisen ”Kristuksen ruumiin” jäsenet, voideltujen kristittyjen seurakunta, tätä toimenpidettä, sillä he ovat vastakuvallisia ”Israelin lapsia” ja hengellisen Israelin jäseniä. Tämän jäännöksen alkuperäiseen osaan kuuluvat läpäisivät ensimmäisen maailmansodan vuodet, joiden kuluessa he joutuivat babylonilaisen maailman vangeiksi, koska he rupesivat pelkäämään korkeassa asemassa olevia ihmisiä ja koska heidän menettelynsä ei ollut kauttaaltaan puhdas tästä maailmasta, ei täysin puolueeton tämän maailman kauheisiin taisteluihin nähden. Me emme tiedä tarkalleen, miten paljon verivelkaa temppelissään oleva Jehova tuomitsi heillä olevan, mutta kun hän vapautti heidät heidän Babylonin-vankeudestaan v. 1919, niin he katuivat joka suhteessa syntiään, miten paljon sitä sitten olikin, tunnustivat syyllisyytensä ja yrittivät puhdistaa hänelle suoritettavan palvontansa hänen ohjauksellaan Kristuksen kautta. Sitäpaitsi kuulivat tuhannet ehdottomasti verivelan tahrimat sen jälkeen ja erityisesti vuoteen 1931 asti sanoman Valtakunnasta ja tulevasta Harmagedonista ja alkoivat paeta vastakuvalliseen turvakaupunkiin. He katuivat ja kääntyivät pyytämään Jumalalta armoa. Uskoen hänen Ylimmäiseen Pappiinsa Jeesukseen Kristukseen he omistautuivat täydellisessä antaumuksessa Jumalalle tekemään hänen tahtonsa aina siitä pitäen ja pysymään tarkasti hänen armollisen toimenpiteensä sisäpuolella varjeltuakseen kaikkien verivelkaisten surmaamiselta Harmagedonissa. Hengelliset israelilaiset saivat tänä aikana, jolloin ’ahdistuksen päivät lyhennettiin valittujen tähden’, ensimmäisinä käyttää hyväkseen tätä tahattomalle miehentappajalle tarkoitettua Jumalan toimenpidettä.

18. Keitä muita varten on vastakuvallinen turvakaupunki, niinkuin esikuva näytti, ja mitä tämä osoittaa esikuvan täyttymisajasta?

¹⁸ Mutta nuo muinaiset turvakaupungit olivat myöskin ”tilapäisasukkaalle” ja Israeliin ”asettuvalle” tarkoitetut. Koska nämä eivät olleet israelilaisia, niin he kuvaavat niitä, jotka eivät kuulu hengelliseen Israeliin, eivät ole nykyistä hengellistä jäännöstä, vaan jotka kääntyvät hengellisen Israelin Jumalan puoleen ja haluavat käyttää hyväkseen hänen Ylimmäisen Pappinsa kautta tekemiään armollisia järjestelyjä. Heidän silmänsä ovat avautuneet näkemään koko maailman verivelan, eivätkä he halua olla enää siihen osallisia eikä kärsiä siitä johtuvaa rangaistusta tämän maailman kanssa Harmagedonissa. Hekin pakenevat sentähden tuota uhkaavaa tuomion toimeenpanoa ja menevät Ylimmäisen Papin Jeesuksen Kristuksen alaisuudessa olevaan vastakuvalliseen turvakaupunkiin. Pakenemalla sinne he osoittavat katumuksensa vilpittömyyden ja luottamuksensa Jumalan armoon, että hän säästää heidän henkensä Kristuksen kautta. Millä tavalla? Antautumalla Jumalalle ollakseen alamaisia Jumalan tahdolle tästä lähtien iankaikkisuuteen asti. Siksi tavataan nyt Jehovan toimenpiteen suojassa jäännöksen jäsenten seurassa, uuden maailman yhteiskunnassa, satojatuhansia ”tilapäisasukkaitten” ja asumaan ”asettuvien” luokkaan kuuluvia pakolaisia etsimässä varjeltumistaan verivelkaisen kuolemalta. Nyt, vuodesta 1931 lähtien, on aika koota nämä Herran Jeesuksen ”muut lampaat” hänen laumaansa, jotta heistä tehtäisiin ”yksi lauma” hengellisen Israelin jäännöksen kanssa. Tämä on lisätodistus siitä, että nyt, vuodesta 1914 lähtien, on tämän profeetallisen turvakaupunkikuvauksen täyttymisen aika.