”Ponnistelkaa tarmokkaasti”
”Ponnistelkaa tarmokkaasti päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, koska monet – minä sanon teille – koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi.” – Luuk. 13:24, Um.
1. Minkä käytännöllisen neuvon eräs Gileadin kurssi sai päättäjäisissä?
VARTIOTORNIN Raamattukoulun Gileadin päättäjäisten pääpuhuja neuvoi muutamia vuosia sitten pian lähetystyöntekijöiksi tulevia: ”Meidän pitäisi voida elämämme jokaisena päivänä levolle mennessämme illalla olla iloisia, onnellisia, koska meidän pitäisi voida nähdä, mitä hyvää teimme ankaralla työllämme . . . Työskennelkää ahkerasti, niin saatte iloita sen johdosta, mitä teette.” Vartiotorni-seuran presidentin neuvo oli sekä käytännöllinen että hyvin perusteltu Raamatulla. Ahkera työ on oleellista onnellisuudelle varsinkin, jos toimii Jehovan tulossa olevan uuden asiainjärjestelmän julistamisessa.
2. Kuvaile, millainen asenne työhön on vallalla maailmassa nykyään.
2 Jos toimit kristillisessä evankeliuminpalveluksessa, niin miten suhtaudut siihen? Oletko halukas omistautumaan siihen ahkerasti? Onko se sinun pääasiallinen onnenlähteesi elämässä? Saatko aitoa nautintoa suorittamastasi saarnaamis- ja opettamistyöstä pyrkien tulemaan taitavaksi siinä ja jaellen auliisti siitä koituvaa hyötyä toisille? Tämä on erittäin hyvä, sillä kukapa haluaisi vaipua sellaiseen asenteeseen työn suhteen, joka on nykyään niin yleinen maailmassa? Ihmiset näyttävät joka puolella olevan haluttomia todella omistautumaan työhön, ja monet, jotka palkkaavat heitä, valittavat, että he tulevat yhä hitaammiksi, leväperäisemmiksi ja välinpitämättömämmiksi. ”Hiljennä vauhtia; ehkä saat pitää työpaikkasi” – tämän sanotaan olevan monen luottamusmiehen iskulause. Lakkojen sanotaan olevan yhteiskunnan myrkkyä monissa maissa työmellakoiden käydessä yhä kiusallisemmiksi työnantajille. Eräs nuorukainen tähdensi asenteiden muuttumista työhön sanoen: ”Älkää sanoko minulle, miten tulee työskennellä. Olen eri sukupolvea, emmekä me kerta kaikkiaan tee työtä niin ahkerasti.”
3. Mikä toinen näkökohta on työn laiminlyömispulmassa?
3 Ei ainoastaan ahkera työnteko ole joutumassa yhä enemmän epäsuosioon, vaan ilmeisesti myös monet ummistavat silmänsä kaiken työn välttämiskeinoille. Tällaisen näkemyksen työn laiminlyömispulmasta esittää U.S. News & World Report helmikuun 8. päivän numerossaan 1971 otsikon ”Sosiaalihuoltoa mahdoton valvoa” alla ja valittaa laajalle levinnyttä tilannetta, josta on tyypillinen näyte New Yorkin kaupungissa, jossa joka kuudennen henkilön sanottiin olevan avustuksen tarpeessa pääasiassa siksi, että työnteosta kieltäytyvät isät eivät anna taloudellista tukea ja välttelevät lastensa ja näiden lasten äitien elatusvastuuta. Yhdysvaltain presidentti julisti sanomassaan Yhdysvaltain kansalle 22.1.1971 puoltaessaan ratkaisuja tähän vakavaan pulmaan: ”Vakiinnuttakaamme myös tehokas työkiihotin ja tehokas työvaatimus.”
4. a) Täytyykö kristittyjä pakottaa tekemään työtä? b) Miksi ihmisen pitäisi saada nautintoa tekemästään työstä?
4 Tosi kristittyjä ei tarvitse pakottaa työhön. Raamattu tuomitsee sellaisen laiskuuden ja antaa seuraavan neuvon: ”[Katsokaa] kunniaksenne, että elätte hiljaisuudessa ja toimitatte omia tehtäviänne ja teette työtä käsillänne, niinkuin olemme teitä käskeneet.” (1. Tess. 4:11) Jumala teki ihmisen siten, että hän voi saada nautintoa suorittamastaan työstä ammentaen siitä syvällistä tyydytystä ja tyytyväisyyttä. Tällainen varaus on todella suurenmoinen lahja ja siunaus Jehovalta. ”Jokaiselle ihmiselle on sekin, että hän syö ja juo ja nauttii hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, Jumalan lahja. Niin minä tulin näkemään, että ei ole mitään parempaa, kuin että ihminen iloitsee teoistansa, sillä se on hänen osansa.” – Saarn. 3:13, 22; 2:10, 24; 5:18.
5. Selitä, miksi Jumalan kansan tulee karttaa maailmallisia asenteita työhön.
5 Jumalan kansan on näin ollen kartettava maailmallisia asenteita työhön. On tärkeätä, että he tekevät työtä itsensä ja omaistensa elättämiseksi, huolehtivat siitä, ”mikä on hyvää ei ainoastaan Herran, vaan myös ihmisten edessä”. (2. Kor. 8:21; 2. Tess. 3:10; 1. Tim. 5:8) He ovat hyvin tietoisia siitä, että laiskuus johtaa köyhyyteen ja perikatoon ei ainoastaan aineellisessa elatuksessa, vaan myös erikoisesti hengellisissä asioissa. (Sananl. 10:4; 24:33, 34; 21:25) Tällaisten asioiden pitäminen vain elämään kuuluvina olisi kohtalokasta, varsinkin jos laiskuuden myrkky vaikuttaisi asianomaisen hengellisiin töihin ja vaivaisi hänen hengellisyyttään. Tosiaan ”laiskuus vaivuttaa sikeään uneen, ja veltto joutuu näkemään nälkää”. – Sananl. 19:15.
MIKSI JEHOVAN TODISTAJAT PYSYTTELEVÄT TOIMELIAINA
6. a) Miksi Jehovan todistajat ovat hyvin toimeliaita ihmisiä? b) Miten toimeliaisuus varaa suojan ja aikaansaa onnellisuutta?
6 Kuten voit odottaakin, Jehovan todistajat ovat hyvin toimeliasta väkeä, mutta onko heitä säälittävä siksi, että heidät on pantu työskentelemään ahkerasti? He tutkivat Raamattua paljon yksityisesti, käyvät viidessä viikoittaisessa seurakunnan kokouksessa ja käyttävät paljon aikaa joka kuussa Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamiseen ja opetuslasten tekemiseen ihmisistä sen lisäksi, että he elättävät itsensä ja perheensä. Pysyessään toimeliaina heillä on ilo ja tyydytys kunnian tuottamisesta Jehovan nimelle ja lohdun viemisestä totuuden etsijöille, ja heille on luvattu ikuisen elämän palkka. Toimeliaisuus suojelee monilta maailman, lihan ja Saatanan kiusauksilta ja ansoilta. Kun sinä käyt jossakin Jehovan todistajien seurakunnassa, niin sinä siis huomaat, että he ovat onnellista väkeä, ja todennäköisesti onnellisimpia kaikista heidän joukossaan ovat ne, joilla on enimmän tehtävää Jumalan sanan saarnaamisessa ja opettamisessa toisille. – Ps. 144:15; Apt. 20:35.
7. a) Mitkä muut välttämättömyydet vaativat kristittyjä työskentelemään ahkerasti? b) Selitä, miksi palvelijana oleminen seurakunnassa on etu ja miten toisten tulee suhtautua palvelijoiden ahkeraan työhön.
7 Toinen seikka, mikä pitää tunnontarkat, ahkerat kristityt toimeliaina, on heidän kristittyjen veljiensä auttamistarve sekä tehtävien valmistaminen eri kokousohjelmiin jne. Niiden, jotka ovat palvelijoita seurakunnissa, on täytettävä vielä enemmän velvollisuuksia. Mikä etu onkaan tuottaa itselleen syvää tyydytystä, auttaa näitä Jehovan lauman nöyriä ”lampaita”, joiden kiitollisuuden he saavat! (1. Tess. 5:14; Fil. 2:3, 4; 1. Kor. 10:24, 33; Room. 15:1, 2) Seurakuntien ahkerien valvojien veljet arvostavat syvästi heitä. – 1. Tim. 5:17; Hepr. 13:7.
8. Esitä vielä yksi syy, miksi kristittyjen tulee työskennellä ahkerasti.
8 Vielä yksi syy siihen, miksi näillä evankeliuminpalvelijoilla on niin paljon tehtävää, on se, että tällä asiainjärjestelmällä on niin kovin vähän aikaa jäljellä, joten heidän on oltava ahkeria. ”Älkää harrastuksessanne olko veltot; olkaa hengessä palavat; palvelkaa Herraa. Olkaa toivossa iloiset.” Aikamme kiireellisyys vaatii heitä ’työskentelemään kokosieluisesti kuin Jehovalle’. Se on elämää pelastavaa työtä, ja niin kuin Jeesus sanoi eräässä tilaisuudessa, ”niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä”. – Room. 12:11, 12; Kol. 3:23, 24, Um; Joh. 9:4.
9. a) Miksi tämä evankeliuminpalvelustyö ei ole ikävää vaan elvyttävää? b) Millaisia töitä nykyinen nuoriso etsii?
9 Miten elvyttävä, virkistävä haaste tarjoutuukaan tässä milloinkaan toistumattomassa elämää pelastavassa työssä! Tämä toiminta ei ole ikävää tai rutiinimaista, niin ettei se tarjoaisi nuorille lainkaan sellaisia vetoavia odotteita, joita nuoret etsivät. Harvardin yliopistossa vuonna 1970 oppiarvon saaneita koskevassa selostuksessa sanotaan, ”että opiskelijat ovat lisääntyvässä määrässä epävarmoja sen suhteen, mitä tehdä yliopiston jälkeen, ja että monet ottavat vastaan jopa tervetulleena ruumiillista työtä . . . monet äskeiset opiskelijat ottivat paikan vuokra-auton ajajina, varastomiehinä, kirjakauppa-apulaisina ja käsityöläisinä, koska he pelkäsivät, että perinnäisissä tehtävissä heidän henkilöllisyytensä alistetaan ja heidän tarmonsa ohjataan väärin.” – New York Times 3.3.1971.
10. Mihin työhön Jeesus nuorena miehenä ryhtyi, ja tyydyttikö se häntä?
10 Käsin suoritettu työ on hyvää ja tyydyttävää, koska se tuottaa tekijälle aikaansaamisen mielihyvän, mutta se ei ole merkityksellisin toimi, mihin ihminen voi ryhtyä. Ihmisen Luoja tietää hyvin, mitkä työt tyydyttävät ihmistä, ja on mitä kiintoisinta panna merkille, mitä työtä hän ohjasi Poikansa suorittamaan. Tuli aika, jolloin Jeesus pani syrjään maallisen työnsä puuseppänä paljon tärkeämpien, äärettömästi merkitsevämpien tehtävien tieltä, joihin hän halusi mielellään ryhtyä. (Joh. 5:17; Ps. 40:9; Hepr. 10:7) Hän teki sitä työtä, jonka Jehova määräsi hänelle, ja havaitsi sen yhtä antoisaksi ja virkistäväksi kuin ruoka. Kun hänen opetuslapsensa eräässä tilaisuudessa kehottivat häntä syömään, niin hän vastasi: ”Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa.” Työn päättyessä hän oli virkistynyt aikaansaamisen ilosta ja hän tunsi aitoa tyydytystä. – Joh. 4:34.
AHKERA TYÖ AIKAANSAA ONNELLISUUTTA
11. a) Oliko Jeesus ahkera työntekijä, ja tekikö hänen työnsä hänet onnelliseksi? b) Mikä on sen hänen vertauksensa ydin, jonka Matt. 25:14–30 esittää?
11 ”[Katsokaamme] kiinteästi uskomme Pääedustajaan ja Täydellistäjään, Jeesukseen. Sen ilon tähden, mikä asetettiin hänen eteensä, hän kesti” aina kidutuspaalussa tapahtuneeseen häpeälliseen kuolemaan asti. (Hepr. 12:2, Um) Hänen esimerkillinen elämänuransa sisälsi ahkeraa työtä evankeliuminpalveluksessa onnellisena. Muista myös, että hän tuomitsi painokkaasti hidastelevan, laiskan orjan, joka ei Herransa tullessa osoittanut tehneensä mitään huostaansa uskotuilla eduilla eikä ollut voittanut mitään. Mutta hänen vertauksensa osoittaa, että työ antaa oman palkkansa ilossa. Viidestä leiviskästä huolehtinut orja kaksinkertaisti ne ahkeruudellaan, ja kahden leiviskän hoitaja kaksinkertaisti ne. Minkä palkan he saivat? ”Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.” Entä laiska orja, joka ei halunnut tehdä työtä? Leiviskä otettiin pois häneltä, mutta hän meni pois itkien eikä iloiten. (Matt. 25:14–30) Ollakseen onnellinen ihmisen on totisesti tehtävä työtä ja huolehdittava vastuustaan.
12. a) Miten nuoriso suhtautuu perinteellisiin ammatteihin ja ahkeraan työntekoon? b) Millaiset työt ovat turhia ja millaiset työt tuottavat tyydytystä ja onnellisuutta?
12 Nykyinen nuoriso suhtautuu yhä epäilevämmin perinteellisten ammattien harjoittamiseen havaitessaan, että vain harvat, jotka niitä harjoittavat, saavat mielihyvää niistä, ja niiden huolet, neuroosit ja henkiset ja ruumiilliset sairaudet, jotka menettelevät siten, ilmaisevat heidän menettelynsä epäonnistumisen. Muuan kyynikko ilmaisi harhakuvitelmista pääsemisensä leikillisesti: ”Tehkäämme ahkerasti työtä ja säästäkäämme rahamme, ja kun sitten olemme vanhoja, niin pystymme suomaan itsellemme sitä, mistä vain nuoret nauttivat.” Salomoa hänen ollessaan uskollinen Jumalalle käytettiin kauan sitten kirjoittamaan paljon ihmisten töitten turhuuksista ja tyhjänpäiväisyyksistä, ja voitaisiin sanoa, että se, mitä kirjoitettiin Saarnaajan kirjaan, pyrkii kokoamaan Jumalan kansan pois tämän maailman turhista ja hedelmättömistä töistä sen Jumalan arvoisiin töihin, jolle he ovat antautuneet. Materialistiset pyrkimykset osoittautuvat lopulta turhiksi ja tuottavat pettymystä, mutta Salomo neuvoo nuorta miestä muistamaan suurenmoista Luojaansa, kun hän vielä kykenee palvelemaan häntä tarmokkaasti. Se ei johda turhuuteen vaan ikuiseen onnellisuuteen. – Saarn. 12:1; Ps. 128:1, 2.
13. a) Mitä Jeesus nimenomaisesti tähdensi vertauksessaan (Matt. 25:14–30)? b) Miksi tulee kiinnittää huomiota Luuk. 13:23, 24:ään?
13 Mitä suurempaa onnellisuutta voisi nuorilla tai vanhoilla olla kuin miellyttää Jehovaa ’pelastuakseen’? Kun Jeesus ilmoittaa meille vertauksessaan ”miehestä [joka] matkusti muille maille”, että tuo ”mies” palatessaan heitätti kelvottoman orjan ulos, niin hän tähdentää vertauksensa nimenomaista läksyä ja vakuuttaa, että ahkerat orjat voivat päästä herransa iloon. (Matt. 25:14–30) Yhtä ehdoton ja suora oli hänen vastauksensa miehelle, joka tiedusteli: ”Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat?” Vastauksellaan Jeesus sulkee pois muun kuin kokosydämisen ponnistelun (Um): ”Ponnistelkaa tarmokkaasti päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, koska monet – minä sanon teille – koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi.” (Luuk. 13:23, 24) Kaikkien pitäisi kiinnittää huomiota hänen sanoihinsa ja ajatella erityisesti sitä, miten ne soveltuvat nyt meihin ja mitä tarkoitetaan kristittyjen tarmokkaalla ponnistelulla.
14. Mitä Jeesus sanoo meille puhuessaan tarmokkaan ponnistelun puolesta?
14 Kun Jeesus sanoi, että meidän tulee ponnistella tarmokkaasti päästäksemme ahtaasta ovesta, niin hän ei viitannut siihen, että maailma panisi tiellemme monia esteitä, jotka estäisivät sisään pääsymme, vaan siihen, että Jumalan omat vaatimukset ovat sellaiset, että ne erottavat pois arvottomat. Jehova ei halua niitä, jotka eivät rakasta vanhurskautta, joiden antaumus ei ole kokosieluinen. ”Minä kuljin laiskurin pellon ohitse, mielettömän miehen viinitarhan vieritse. Ja katso: se kasvoi yltänsä polttiaisia; sen pinta oli nokkosten peitossa ja sen kiviaita luhistunut. Minä katselin ja painoin mieleeni, havaitsin ja otin opikseni: Nuku vielä vähän, torku vähän, makaa vähän ristissä käsin, niin köyhyys käy päällesi niinkuin rosvo ja puute niinkuin asestettu mies.” (Sananl. 24:30–34) Jollei joku ole todellinen työntekijä, niin varjeleeko Jehova hänet elossa uuteen asiainjärjestelmäänsä?
15. Miksi kristittyjen tulee haluta olla työteliäitä, ja mihin se johtaa?
15 Kristityillä on kaikki kannustimet olla todella uutteria niin kuin Kristuskin oli, hän, jonka edessä he toivovat voivansa seisoa hyväksyttyinä. He ponnistelevat ahkerasti miellyttääkseen häntä ja hänen Isäänsä työnsä laadulla. ”Jos näet miehen, kerkeän toimissaan, hänen paikkansa on kuningasten, ei alhaisten, palveluksessa.” (Sananl. 22:29) Sellainen edistyy ohi alkuperäisen halunsa miellyttää Jehovaa ja ohi ensimmäisten ponnistelujensa evankeliuminpalveluksessa lisäämällä täsmällistä Raamatun tuntemustaan ja edistymällä jatkuvasti hengellisesti, koska hänellä on sama halu kuin Jeesuksen apostoleilla, jotka sanoivat: ”Lisää meille uskoa.” – Luuk. 17:5; Sananl. 27:11.
16. Selitä, miksi Jehova vaatii kokosydämistä antaumusta ja työtä.
16 Jos pelastumiseksi vaaditaan tarmokasta ponnistelua, niin kuka tyytyisi olemaan puolisydäminen? Miehelle, joka tiedusteli iankaikkisen elämän saamista, Jeesus osoitti, että hänen täytyy rakastaa Jehovaa koko sydämestään, mielestään, sielustaan ja voimastaan. (Luuk. 10:27) Mitä ihminen voi aikaansaada ilman paljoa tarmoa tai innostusta tai sydäntä? Ei mitään arvokasta saada helpolla. Puolittainen ponnistelu ei tuota puolinaisia tuloksia, vaan tavallisesti siitä ei saada mitään tuloksia. Ainoa keino saada tuloksia, jotka kestävät, on jatkuva, ahkera, uuttera työ.
JEHOVAN VAATIMUKSET OVAT JÄRKEVIÄ
17. Onko Jehova kohtuuton eli vaatiiko hän liikaa?
17 Se, mitä Jehova vaatii ihmisiä tekemään pelastuksekseen, ei ole liikaa. Hän ei ole kohtuuton vaan jalomielinen, ystävällinen, rakkaudellinen ja ajattelevainen. Häntä ei miellytä pahojen kuolema, ja hän on osoittanut suurta kärsivällisyyttä ja maltillisuutta, jotta ihminen voisi pelastua. Hänen tahtonsa on, että kristityt ’viettäisivät rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa’. (1. Tim. 2:2–4; Hes. 33:10, 11) Elämä on palkinto, verrattoman kallis aarre, jonka Jehova lahjoittaa arvollisille. Ne, jotka osoittavat arvollisuutensa, ovat Kristuksen Jeesuksen kokosydämisiä seuraajia. Muistatko, mitä Jeesus neuvoi sille nuorelle miehelle, joka omisti paljon? ”Ja katso, eräs mies tuli ja sanoi hänelle: ’Opettaja, mitä hyvää minun pitää tekemän, että minä saisin iankaikkisen elämän?’ Jeesus sanoi hänelle: ’Jos tahdot olla täydellinen, niin mene, myy, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua’.” (Matt. 19:16, 21; Apt. 4:12) Koska elämä täydellisessä terveydessä sanoin kuvaamattomine siunauksineen läpi koko ikuisuuden on näin suuri ja suurenmoinen asia, niin eikö olisi todellisuudentajuisempaa ja järkevämpää arvioida se eräässä Jeesuksen toisessa vertauksessa olevan miehen tavalla? ”Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen, jonka mies löysi ja kätki; ja siitä iloissaan hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen pellon.” – Matt. 13:44.
18. Miksi tällaiset vaatimukset ovat käytännöllisiä ja rakkaudellisia?
18 Se, mitä Jehova pyytää vastineeksi on aivan varmasti järkevää. (Jaak. 3:17; Miika 6:8) Se on lisäksi rakkaudellista ja käytännöllistä, koska ”valtakunnan hyvällä uutisella” on tavoitettava vielä niin monia arvostavia kuulijoita. Sitä saarnaavia on lukuisia, ja heidän määränsä kasvaa nopeasti, mutta niitä, ”jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja joiden työnä on Jeesuksesta todistaminen”, on suhteellisen harvoja, ja vielä on paljon tehtävää, koska jäljellä oleva aika sen tekemiseen hupenee. – Matt. 24:14; Ilm. 12:17; Um.
19. Määrittele tarmokas ponnistelu ja selitä, miksi se on välttämätöntä.
19 Evankeliuminpalvelukseen osallistuminen on riemullista työtä, mutta meidän tulisi tehtävän suuruuden takia tehdä enemmän kuin osallistua siihen vain vähäisessä määrin, jos vain voimme. Tarmo on energiaa, voimaa, pontevuutta. Tarmokas ponnistelu merkitsee eloisuutta ja voimakkuutta; se on tehostettua toimintaa. Tarmokkuus on heikkouden tai raukeuden vastakohta. Älä unohda, että kristittyjen on tehtävä opetuslapsia ja kastettava heidät. (Matt. 28:19, 20) Tosi opetuslasten tekeminen ei ole suinkaan vähäinen asia; se vaatii hellittämätöntä, tehostettua ponnistelua kuukausien, ehkäpä vuosien ajan. Mutta on suuri ilo opettaa toisia ja nähdä heidän edistyvän. Samoin kuin antaumukselliset, rakastavat vanhemmat ovat valmiit auttamaan lastaan edistymään kohti ruumiillista, henkistä ja tunne-elämän kypsyyttä, Jehovan kristityt todistajatkin ovat halukkaita auttamaan Raamatun tutkijoita edistymään, ja he kokevat ainutlaatuista iloa nähdessään henkilöiden, joiden kanssa he tutkivat Raamattua, edistyvän tiedossa ja ymmärryksessä siinä määrin, että heistäkin tulee Jumalan toimeliaita palvelijoita.
20. Olivatko varhaiskristityt innokkaita, ja mitä siitä seurasi?
20 Koska varhaiskristityt seurasivat Esimerkkiään, niin he olivat erittäin ponnekkaita työntekijöitä, tosi innokkaita evankelistoja. Vuoden 33 helluntaista lähtien, jolloin Pietari ”vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä”, niin että 3 000 henkeä tuli lisää sinä päivänä, kristillisyys oli dynaaminen voima, jota edistettiin tarmokkaasti ja pelottomasti. Vastustusta ja vainoa heräsi, mutta kristityt jatkoivat rohkeina. ”Ja apostolit todistivat suurella voimalla Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja suuri armo oli heillä kaikilla.” Kun apostolit oli yliluonnollisella tavalla vapautettu vankilasta ja Jehovan enkeli oli kehottanut heitä jatkamaan, heitä syytettiin siitä, että he olivat täyttäneet Jerusalemin opetuksellaan. Vaikka heitä lyötiin ja kiellettiin niin tekemästä, niin he jatkoivat itsepintaisesti hellittämättä opettamistaan ja saarnaamistaan ”iloissaan siitä, että olivat katsotut arvollisiksi kärsimään häväistystä Jeesuksen nimen tähden. Eivätkä he lakanneet, vaan opettivat joka päivä pyhäkössä ja kodeissa ja julistivat evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta.” (Apt. 2:40; 4:33; 5:28, 41, 42) Kun vaino hajotti kristityt, niin he ”vaelsivat paikasta toiseen ja julistivat evankeliumin sanaa”, ja ”niin oli nyt seurakunnalla koko Juudeassa ja Galileassa ja Samariassa rauha; ja se rakentui ja vaelsi Herran pelossa ja lisääntyi Pyhän Hengen virvoittavasta vaikutuksesta”. (Apt. 8:4; 9:31) Miten kiireisiä ja jännittäviä mutta riemullisia aikoja ne olivatkaan kristityille!
NYKYISET KRISTITYT UUDELLEEN ELVYTETYT
21. Mikä henki on tunnusomainen Jehovan todistajien toiminnalle nykyaikoina?
21 Varhaiskristityille ominainen tarmokkaan ponnistelun henki on ennallistettu ja elvytetty uudelleen nykyaikana. Miten oli muinainen ennustus täyttyvä: ”Altis on sinun kansasi sinun sotaanlähtösi päivänä”? (Ps. 110:2, 3) Jehovan Kuningas-Poika on nyt asetettu valtaistuimelle valtaan, ja hän on käynyt ’kukistaen vihollistensa keskellä’ (Um). Eräs nykyinen historioitsija katselee laajasti aikamme kristittyjen todistajien toimintaa ja lausuu mielipiteensä: ”Jehovan todistajat ovat kirjaimellisesti täyttäneet maan todistamisellaan. . . . Voidaan todella sanoa, ettei yksikään uskontoryhmä maailmassa ole osoittanut enemmän intoa ja järkähtämättömyyttä Valtakunnan hyvän uutisen levittämisyrityksessä kuin Jehovan todistajat.” – C. S. Braden, These Also Believe, (New York, 1950; The Macmillan Co.), s. 370.
22. Mitä voidaan sanoa työn viimeaikaisesta maailmanlaajuisesta laajentumisesta?
22 Jehovan kansa oli kirjaimellisesti ulottanut saarnaamisensa nykyaikoina maan neljälle kulmalle, mutta ponnistelut, joita historioitsija Braden selosti, olivat vain alkua. Oli vielä tuleva se, mitä kirja Jehovan todistajat Jumalan päätöksissä (Tikkurila, 1962; Jehovan Todistajat) ilmaisee: ”Täten oli erityisesti vuodesta 1945 lähtien maailmanlaajuinen laajentuminen käynnissä. Oli tullut aika lukemattomien uusien suureen joukkoon kuuluvien ilmaantua, ja heitä tuli jatkuvasti uuden maailman yhteiskunnan yhteyteen kirjaimellisesti tuhansittain liittyäkseen saarnaamistyöhön. Ovi teokraattiseen palvelukseen oli nyt aivan auki ainakin muutamiksi vuosiksi, ja tämä Jumalan valtakunnan hyvän uutisen innokkaitten julistajien yhdistynyt joukko virtaili siitä laumoittain viljaville kentille, jotka odottivat tuleentuneina korjuuta.” (S. 221) Tässä ei ollut hengellistä uneliaisuutta, ja miten siunatusta, onnellisesta ajasta ovatkaan nauttineet ne, jotka ovat osallistuneet täysin määrin maailmanlaajuiseen laajennustyöhön!
23. Miksi Jehovan todistajat työskentelevät jatkuvasti ahkerasti ja kärsivällisesti?
23 Jehovan palveleminen uskollisesti ja innokkaasti sisältää työtä, siitä ei ole epäilystäkään. Hänen palvelijansa ponnistelevat jatkuvasti tarmokkaasti hellittämättä, ja hänen siunauksensa virtaa jatkuvasti heille. He viettävät toimeliasta ja onnellista elämää, jossa ei ole yksitoikkoisuutta eikä ikävystymistä, he ovat kiitollisia palveluseduistaan ja iloitsevat toimeliaisuudestaan. He ovat omistaneet koko elämänsä Jehovalle ja ovat päättäneet olla todella kokosieluisia hänen palveluksessaan ja tietävät, että jos he tekevät siten, niin he saavat elämän. (Luuk. 10:27, 28) Aineellinen omaisuus, henkilökohtaiset mukavuudet tai elämän helppous eivät vaadi ensi sijaa heidän elämässään, niin että he ponnistelisivat mahdollisimman vähän kristillisessä evankeliuminpalveluksessa. Tietoisina näiden ”viimeisten päivien” asiainkehityksestä he omaksuvat sen ahkeruutta vaativan elämäntavan, jota Jaakob kannatti, niin kuin maanviljelijä, joka katsoo eteenpäin kohti elonkorjuutaan kärsivällisesti odottaen. ”Niin olkaa kärsivällisiä, veljet, Herran tulemukseen asti. Katso, peltomies odottaa maan kallista hedelmää, kärsivällisesti sitä vartoen, kunnes saa syksyisen sateen ja keväisen. Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulemus on lähellä.” – Jaak. 5:7, 8.
24. Miten voi säilyttää ilon Jehovassa, ja mikä on tulos?
24 ”Ponnistelkaa tarmokkaasti” kehottaa Jeesus kaikkia, jotka haluavat pelastua. ”Älkää harrastuksessanne olko veltot”, toistaa Paavali, kun hän muistuttaa kristittyjä toiminnan kiireellisyydestä. Tällä tavalla voit säilyttää ilon Jehovassa tarttuen siihen, mitä on tehtävä elossa ollessasi, ja tehden sen voimallasi. Silloin, elätpä jatkuvasti kokematta kuoleman pistosta, ennen kuin Jehova tuo loistoisan uuden asiainjärjestelmänsä, tai vaivutpa kuolon uneen odottamaan ylösnousemusta, niin Jehova muistaa sinua ”täydellä palkalla”. ”Sentähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa.” – Ruut 2:12; 1. Kor. 15:58; Saarn. 9:7, 10.
[Kuva s. 294]
Tosi kristityt eivät ole laiskoja; he suorittavat rehellistä työtä perheensä elättämiseksi
[Kuva s. 296]
Meidän on vakavasti tajuttava, että laiska mies joutuu häviölle – ei ainoastaan aineellisesti vaan myös Jumalan suosion omaamisessa
[Kuva s. 298]
Ponnisteletko tarmokkaasti käydäksesi uudelleen kiinnostuneitten luona, tehden opetuslapsia?