’Kasvaen Jumalan täsmällisessä tuntemuksessa’

1, 2. a) Millaiset olosuhteet Paavali ennusti ”viimeisiksi päiviksi” opetuksen ottamisen suhteen ja miksi? b) Mikä muu tekijä vaikuttaa kasvuumme täsmällisessä tiedossa?

PUHUESSAAN ”viimeisistä päivistä”, jolloin oli ”tuleva vaikeita aikoja”, apostoli Paavali kirjoitti niistä, ”jotka aina ovat opetusta ottamassa, eivätkä koskaan voi päästä totuuden [täsmälliseen, Um] tuntemiseen”. Sellainen oppiminen on todella turhaa, sillä siitä ei ole todellista hyötyä. Siitä syystä sama apostoli rukoili Kolossalaiskirjeessään, että hänen kristityt toverinsa ’kantaisivat hedelmää kaikissa hyvissä töissä ja kasvaisivat Jumalan täsmällisessä tuntemuksessa’. – 2. Tim. 3:1, 7; Kol. 1:10, Um.

² Mistä johtuu, että jotkut ”aina ovat opetusta ottamassa, eivätkä koskaan voi päästä totuuden [täsmälliseen] tuntemiseen”? Luonnollisesti, kuten näiden sanojen tekstiyhteys osoittaa, henkilöt, jotka eivät todella rakasta Jumalaa eivätkä aseta häntä ensimmäiseksi elämässään, eivät voi tulla totuuden täsmälliseen tuntemukseen. Heidän antautumisensa syntiin ja väärän halun hellimisensä ehkäisevät Jumalan hengen tarpeellisen virtaamisen, mikä on välttämätön totuuden täsmälliselle ymmärtämiselle. (1. Kor. 2:10–14) Mutta tapa, jolla me kokoamme tietoa, ratkaisee myös ymmärtämisemme ja käsittämisemme määrän.

3. Miten voimme tutkia tietomme täsmällisyyttä, ja miten sitä voitaisiin valaista?

³ Joku voi esimerkiksi harkita talon rakentamista itselleen. Hän saattaa koota kaikki tarvikkeet ja viedä ne rakennuspaikalle, kasata tiiliä, sementtisäkkejä, ikkunan- ja ovenkehyksiä, kattotiiliä jne. Mutta jollei hän ala panna kaikkia tarvikkeita yhteen määrätyn suunnitelman eli piirustuksen mukaan, niin ne jäävät vain irrallisten esineitten kasaksi, millä ei ole mitään hyödyllistä tarkoitusta. Juuri tällä tavalla jotkut näyttävät kokoavan tietoa tai ainakin tietoeriä, uskonnollisen, raamatullisen tiedonkin eriä, kasaten niitä mieleensä irrallisten käsitteiden sekoitukseksi. Vasta kun todellinen rakentamistyö alkaa rakennuspaikalla, voidaan päättää, täyttävätkö tarvikkeet vaaditut ominaisuudet ja sopivatko ne paikkoihinsa rakennuksessa. Samoin on täsmällisen tiedon rakentamisen laita mielessä. Vasta silloin kun me yhdistämme sen, mitä tiedämme, liittäen tietomme yhteen kokonaisuudeksi, me voimme havaita, onko tietomme täsmällistä, sopusointuista ja ymmärrettävää, vai koostuuko se epätarkkuuksista, ristiriitaisuuksista ja kenties suorastaan valheista. Vaikka meillä olisikin oikeat tosiseikat, mutta niitä ei ymmärretä oikeassa suhteessa toisiinsa, meidän käsityksemme olisi silti virheellinen ja saattaisi johtaa meidät tekemään huonon ratkaisun tai tulemaan vääriin johtopäätöksiin.

TIEDON RAKENTAMINEN OIKEAN MALLIN MUKAAN

4. Miten voimme olla varmat siitä, että rakennamme tietoamme oikean totuudenmallin mukaan?

⁴ Mutta voidaksemme kasvaa ”Jumalan täsmällisessä tuntemuksessa” meidän on rakennettava tietomme oikean mallin mukaan. Meidän on ymmärrettävä asiat, nähtävä seikat niiden oikeassa yhteydessä Raamatun tekijän Jehovan vahvistamien totuuden periaatteitten mukaan. Kun tutkimme Raamattua, niin meidän on pantava ajatuksemme liikkeelle rakentamaan totuuden malli mielessämme. Kaikki, mitä Jehova Jumala on paljastanut Sanansa kautta, kuuluu osana hänen suurenmoiseen päätökseensä. Meidän on siis nähtävä jokainen uusi oppimamme asia oikeassa paikassaan, oikeassa suhteessaan muihin Jumalan sanassa oleviin asioihin. Vain huomaamalla kunkin tapahtuman, ajatuksen, ennustuksen, opetuksen tai ohjeen aseman Jumalan päätöksen taustaa vasten kokonaisuudessaan me voimme täysimmin ymmärtää asiat. Todellakin, kun Jumalan sanan ja päätösten ymmärtämisemme kokonaisuutena kasvaa, niin se lisää täsmällistä tietoamme Raamatun jokaisesta yksityisestä seikasta tai ajatuksesta.

5. Mikä näkemys meidän täytyy koettaa omata ymmärtääksemme asiat täsmällisesti?

⁵ Kun katselemme kappaleita kirjaimellisin silmin, niin näemme niissä ulottuvaisuuksia – pituutta, leveyttä, korkeutta ja syvyyttä. Jokainen esine edessämme olevassa näkymässä on yhteydessä koko näkymään. Myös asema, mistä me katselemme esinettä, voi vaikuttaa siihen, miltä se meistä näyttää. Maassa olevasta miehestä muutaman metrin päässä ohi kulkeva juna on suuri, vaikuttavalta näyttävä kone. Mutta katsottuna korkealla taivaalla olevasta lentokoneesta sama juna näyttää pieneltä leikkikalulta. Lentokoneesta nähdyn kovasti laajentuneen maiseman yhteydessä juna näkyy enemmän muiden seikkojen yhteydessä. Niin myös: ymmärtääksemme Raamatun opetukset oikein emme voi katsella asioita vain inhimillisestä näkökulmasta, inhimillisen filosofian ja viisauden epätäydellisin, puutteellisin, suppeasti näkevin silmin. Meidän täytyy sen sijaan pyrkiä, mikäli se meille on mahdollista, katselemaan asioita niin kuin Jehova katselee, hänen ylhäiseltä, täydelliseltä näkökannaltaan ja näkemään siten ne sellaisina kuin ne ovat, täsmällisesti. Tällä tavalla voimme ”kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys” hengellisillä asioilla on, ja siten tulla ”täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä”. – Ef. 3:18, 19.

6. Mitkä tekijät auttavat meitä lisäämään tietoamme täsmällisesti?

⁶ Kun tutkit jotain osaa Raamatusta, niin on hyvä pitää mielessä eräitä seikkoja, tekijöitä, jotka auttavat sinua lisäämään tietoasi täsmällisesti, erottamaan asiain hengelliset ”ulottuvuudet”. Ajattele 1) jonkin Raamatun opin suhdetta toisiin Kirjoitusten opetuksiin, 2) välitöntä tekstiyhteyttä ja sen merkitystä tarkasteltavina oleville nimenomaisille kohdille, 3) olosuhteita, joissa alkuperäiset kirjoitukset laadittiin, 4) tapahtumain sijaintia ajanvirralla ja 5) miten tarkasteltava aineisto sopii Jumalan päätöksen laajempaan kuvaan valaisten Raamatun perusteemoja.

7. Mihin se voi johtaa, jollemme näe jonkin opin ja toisten oppien välistä suhdetta? Valaise.

⁷ Jollei jotain oppia aseteta toisten yhteyteen, niin se johtaa sekavaan ajatteluun ja erehdyksen omaksumiseen huomaamatta sitä siksi. Me havaitsemme tällaista sekavaa ajattelua kristikunnassa. Monet uskonnolliset ihmiset hyväksyvät esimerkiksi Raamatun opit, että ”synnin palkka on kuolema”, että Jeesus kuoli ja ”antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä” ja että on oleva ”kuolleitten ylösnousemus”. (Room. 6:23; 1. Tim. 2:6; 1. Kor. 15:42) Mutta samalla he tunnustavat uskovansa sielun kuolemattomuuteen. Tämä ajatus ei ole ainoastaan ristiriidassa sen kanssa, mitä Raamattu opettaa ihmissielusta – että ihminen on sielu, että sielu kuolee ja että kuolleet eivät tiedä mitään (1. Moos. 2:7; Hes. 18:4; Saarn. 9:5–10) – vaan se myös suorastaan sotii edellä mainittuja Raamatun oppeja vastaan. Jos sielu olisi kuolematon ja kuolema olisi vain ovi johonkin toiseen elämään, niin kuolema ei olisi rangaistus synnistä. Ja mitä tarkoitusta varten Jeesus kuoli? Mistä hän lunastaa ihmiset, jollei synnistä ja kuolemasta? Jos ihmisen sielu olisi kuolematon eikä hän lakkaisi elämästä kuollessaan, niin me emme todellisuudessa tarvitsisi Jeesuksen uhria vai tarvitsisimmeko? Ja miksi tarvittaisiin ylösnousemusta, jollei olisi kuolleita, jotka herätettäisiin?

8. Mitä Raamatun oppien täsmällinen tuntemus auttaa meitä tekemään?

⁸ Toisaalta Raamatun oppi tästä asiasta on johdonmukainen ja yhdenmukainen. Ihminen luotiin eläväksi sieluksi. Hän teki syntiä, ja hänet tuomittiin kuolemaan, menettämään elämänsä maan päällä, ainoa elämä, mikä hänellä oli. Koska hän ei nyt kyennyt antamaan elämää jälkeläisilleen, hän voi ainoastaan siirtää heille synnin ja kuoleman, ja ilman Jeesuksen lunastusuhrin varausta kuolema olisi ollut meidän kaikkien täydellinen loppu. Mutta nyt Jumala voi oikeutetusti vapauttaa ihmisen iankaikkiseen elämään Jeesuksen uhrikuoleman perusteella, ja tämä voi tapahtua kuolleille ainoastaan ylösnousemuksen kautta. Kuinka yksinkertaista ja johdonmukaista! Täsmällinen tieto tästä oikeasta Raamatun opin piirteestä panee hylkäämään mielestä väärät opit, esimerkiksi sielun kuolemattomuuden.

TEKSTIYHTEYDEN TARKASTUS

9. a) Mikä on välttämätöntä Raamatun ilmaisujen täyden voiman ymmärtämiseksi? b) Miten voimme soveltaa tätä 1. Kor. 3:17:ään?

⁹ Minkä tahansa Raamatun ilmaisun täyden voiman ymmärtämiseksi on välttämättä nähtävä se välittömässä tekstiyhteydessään ja alkuperäisen kirjoittamisen olosuhteet mielessä. Tarkastakaamme esimerkiksi 1. Kor. 3:17:ää (Um): ”Jos joku tuhoaa Jumalan temppelin, on Jumala tuhoava hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, joka temppeli te olette.” Ensi silmäyksellä voisi päätellä tämän soveltuvan niihin tässä pahassa maailmassa, jotka yrittävät hajottaa kristillisen seurakunnan ja sen toiminnan vainolla. Tosin se olisi hyökkäys Jumalan temppelinkaltaista järjestelyä vastaan, seurakuntaa vastaan, ja tämä aiheuttaisi ehdottomasti Jumalan epäsuotuisan tuhotuomion sellaisille paha-aikeisille ihmisille. Mutta tekstiyhteys osoittaa, että Paavali puhui niistä seurakunnan sisäpuolella olevista, jotka ihmisiä seuraten ja nurkkakuntia perustaen aiheuttivat jakaumia ja siten uhkasivat tuhota seurakunnan ykseyden. (1. Kor. 3:3, 4) Eikä Paavali kirjoittanut vain kylmän puolueetonta tutkielmaa kristillisestä ykseydestä. Kun tarkastelemme laajempaa tekstiyhteyttä, kirjeen kirjoittamisen olosuhteita ja taustaa, niin käsitämme Paavalin perustelun täyden voiman ja tajuamme sen pakottavan ja huolestuneisuuden tunteen, mikä niin ilmeisesti pani hänet kirjoittamaan.

10. Miten olosuhteet, joiden vallitessa Paavali kirjoitti korinttolaisille, lisäävät ymmärtämistämme?

¹⁰ Paavali oli ollut myötävaikuttamassa kristillisen seurakunnan perustamiseen Korinttoon käydessään tuossa kaupungissa noin vuonna 50, ja hän viipyi siellä suunnilleen puolitoista vuotta. (Apt. 18:1–11) Hän tunsi hyvin läheistä yhteyttä sikäläisiin veljiin. (1. Kor. 4:14, 15) Nyt, noin viisi vuotta sen jälkeen, kun Paavali ensiksi meni Korinttoon, hänet tavoittivat huolestuttavat uutiset, joiden mukaan veljien keskuudessa oli vakavaa erimielisyyttä. Vaikka kirjeen jälkipuolisko (7. luvusta eteenpäin) ilmaisee, että hän oli aikonut kirjoittaa muista asioista, niin tämä uutinen erimielisyydestä kannusti Paavalia kirjoittamaan hänen ollessaan Efesossa. Hän oli luonnollisesti levoton. Hän rakasti niitä veljiä, joille hän oli ensiksi saarnannut hyvää uutista. Hänen oli tehtävä jotakin estääkseen tätä työtä menemästä hukkaan, estääkseen monia noista hänen rakkaista veljistään loukkaantumasta ja kenties kompastumastakin. Siksi hän lyhyitten lämpimien tervehdys- ja kiitossanojen jälkeen tarttuu nopeasti asian ytimeen: ”Olen saanut teistä kuulla, veljeni, että teillä on riitoja keskuudessanne.” (1. Kor. 1:11) He seuraavat ihmisiä eikä Kristusta. He pohtivat asioita lihallisesti, eivät Jumalan periaatteitten mukaisesti. Tällä tavalla työskenteleminen ei ainoastaan osoittautuisi hyödyttömäksi, vaan myös merkitsisi toimimista seurakunnan etuja vastaan. Ne, jotka johtavat tätä, menettelevät tuhoisasti Jumalan temppeliä kohtaan, joka temppeli he – seurakunta – olivat.

11. Mitä Paavali siis auttaa Korinton veljiä tekemään?

¹¹ Paavali pohtii siis seurakunnan kanssa asioita kirjeessään auttaen sitä näkemään ne oikeasta näkökulmasta eikä väärässä suhteessa. ”Mikä Apollos sitten on? Ja mikä Paavali on? Palvelijoita, joiden kautta te olette tulleet uskoviksi, palvelijoita sen kykynsä mukaan, minkä Herra on heille kullekin antanut. Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun. Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa. Älköön siis kukaan kerskatko ihmisistä.” (1. Kor. 3:5–7, 21) Jollemme siis kasva Jumalan täsmällisessä tuntemuksessa ja säilytä oikeaa arvostelukykyä, niin voimme havaita katselevamme asioita väärin, mistä on mahdollisesti tuhoisat seuraukset.

TAPAHTUMAIN AJOITTAMINEN

12. Miksi kyky asettaa asiat oikeaan suhteeseen aikaan nähden auttaa ymmärtämistä?

¹² On myös mitä hyödyllisintä Jumalan sanan ymmärtämisellemme, jos kykenemme sijoittamaan Raamatun tapahtumat täsmällisesti ajanvirtaan ja erityisesti oikeaan suhteeseen toisiin Raamatun tapahtumiin nähden. Yksi tapaus selittää usein syyn toiseen, ja jonain tiettynä ajankohtana vallitsevat olosuhteet johtuvat ainakin osaksi edellä olleista tapahtumista.

13, 14. a) Miten voisimme painaa mieleemme Hiskian hallitusajan? b) Mitkä muut Raamatun henkilöt tämä auttaa meitä sijoittamaan ajanvirralle?

¹³ Painaaksemme mieleemme jonkin tapahtuman paikan ajanvirralla on hyvä koettaa yhdistää se johonkin huomattavaan tapahtumaan, jonka voimme helposti ajoittaa. Ehkä luet Hiskiasta, eräästä Juudan kuninkaasta. Hänen ajankohtansa saattaa tulla helposti joidenkuiden lukijaimme mieleen, mutta toisille se voi olla vaikeata. Katsokaamme siis, voimmeko yhdistää hänet joihinkin huomattaviin tapauksiin, jotka voimme helposti ajoittaa. Koska hän oli Jerusalemin kuningas, niin se merkitsee, että hän hallitsi jolloinkin ennen vuotta 607 eaa., jolloin babylonialaiset kukistivat Nebukadnessarin johdolla Juudan itsenäisen valtakunnan. Tapaus, joka helposti tulee mieleen Hiskian hallituksesta, on se assyrialaisten Sanheribin johdolla tekemä hyökkäys Juudan kimppuun, joka on kuvattu 2. Kun. 18. luvussa. Tämän hyökkäyksen aikanahan Jehovan enkeli hävitti 185 000 Assyrian sotilasta yhtenä yönä. Miten assyrialaiset pääsivät tunkeutumaan niin syvälle Juudaan ja uhkaamaan Jerusalemia? 2. Kun. 17:s eli edellinen luku kertoo Israelin pohjoisen valtakunnan kukistumisesta, ja me tiedämme tämän tapahtuneen vuonna 740 eaa. Hiskian on siis täytynyt hallita jonkin aikaa kohta tuon tapauksen jälkeen. Hiskia hallitsikin todella vuodesta 745 vuoteen 716 eaa., mutta vaikka emme muistaisikaan näitä vuosilukuja, niin kun mielessämme on edellä mainittujen tapahtumien keskinäinen suhde, se asettaa hänet muistissamme suunnilleen oikeaan aikaan. Todellisia yksityiskohtia voimme aina tarkistaa sellaisesta luotettavasta hakuteoksesta kuin ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen”. – Ks. sivuja 294–297 tästä kirjasta.

¹⁴ Ohimennen sanoen, jos muistamme, että Jesaja oli se profeetta, jota Jehova käytti vastaamaan assyrialaisten solvauksiin, niin voimme helposti sijoittaa hänetkin ajanvirralle. (2. Kun. 19:20–34) Tämä tapaus sattui ilmeisesti aivan hänen pitkän profeettana viettämänsä elämän lopussa. Kun tämä tausta on selvillä mielessämme, niin ajatuksemme kohdistuvat myös paremmin Miikan ennustuksen ajankohtaan, kun luemme hänen kirjansa alkusanoista: ”Herran sana, joka tuli mooresetilaiselle Miikalle Jootamin, Aahaan ja Hiskian, Juudan kuningasten, päivinä.” Näin tuleekin johdonmukaisesti mieleemme, että Miika oli Jesajan ja Hiskian aikalainen Israelin valtakunnan vuonna 740 eaa. tapahtuneen kukistumisen aikoina.

15. Mihin tällainen Raamatun tutkiminen johtaa?

¹⁵ Kun luemme Raamattua tällä tavalla, ts. yhdistäen ajatukset ja tapahtumat toisiinsa, me lisäämme täsmällistä tietoa. Lukeminen käy yhä nautittavammaksi, koska se on ymmärrettävää. Kun me näin yhdistellen kokoamme tietovarastoamme totuuden mallin mukaan, niin siitä muodostuu todella virkistävä elämys, ja meidän käsityksemme Jumalan suurenmoisen päätöksen ihmeellisestä ja laajenevasta paljastumisesta avartuu. Vain täten miettien ja pohtien voimme päästä ymmärtämään Jumalan henkeytetyn sanan ykseyttä ja sopusointua.

VALTAKUNNAN SIEMENTÄ KOSKEVA TEEMA RAAMATUSSA

16. a) Mikä on tärkeintä täsmällisen tietomme lisäämiselle? b) Kuvaile lyhyesti Valtakunnan Siementä koskevan Raamatun teeman kehitys.

¹⁶ Tärkeintä tämän jälkimmäisen seikan ymmärtämiselle on, että selvästi huomaamme ja käsitämme ne suuret teemat, jotka sitovat Raamatun yhteen. Ensimmäinen näistä on teema, joka koskee Valtakunnan Siemenen toteuttamaa Jehovan nimen kunniaan saattamista. Niin monet asiat Raamatussa ovat suoraan tai välillisesti yhteydessä tähän teemaan, että jollei sitä ymmärretä täysin, se estää käsittämästä Raamatussa kerrottujen monien ennustusten ja tapausten merkitystä. Valtakunnan Siementä koskeva teema esitellään hämärin sanoin hyvin varhain jumalallisessa kertomuksessa. (1. Moos. 3:15) Jumala paljasti myöhemmin Aabrahamille, että Siemen oli syntyvä ihmiseksi maan päälle hänen jälkeläisenään, ja Daavidille sanottiin, että hänen jälkeläisistään oli tuleva se, jonka avulla pysyvä valtakunta perustetaan. Heprealaisissa kirjoituksissa on paljon ennustuksia hänestä, joka oli oleva ”Ihmisen Poika” ja jolle sellaisena, ”jolla on oikeus”, Valtakunta annetaan. (1. Moos. 22:15–18; 2. Sam. 7:12, 13; Dan. 7:13, 14; Hes. 21:25–27) Kristilliset kreikkalaiset kirjoitukset ilmaisevat Kristuksen Jeesuksen Aabrahamin Siemeneksi ja paljastavat, että 1. Moos. 3:15:n täyttymykseksi ihmiskunnasta luetaan muitakin Kristuksen kanssa Siemenen yhteyteen, osallistumaan hänen kanssaan lopulliseen voittoon ”siitä vanhasta käärmeestä, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan”. – Gal. 3:16, 29; Ilm. 12:7–12; Room. 16:20.

17. Mikä hyöty tämän teeman mielessä pitämisestä on tutkiessamme Raamatun tapahtumia?

¹⁷ Tämän yleisteeman pitäminen mielessä auttaa meitä ymmärtämään paremmin monia Raamatun tapahtumia. Vaikka vedenpaisumus olikin jumalattoman sivistyskauden sopiva hävitys, niin se nähdään profeetallisena varoituksena siitä, kuinka luvattu Siemen, jota kutsutaan ”Ihmisen Pojaksi”, menettelee jumalattomia kohtaan nykyisen asiainjärjestelmän täydellisessä lopussa. Aikaisemmin tarkastelemamme assyrialaisten hyökkäys Juudan maan kimppuun oli todellisuudessa hyökkäys Daavidin huoneen kimppuun ja yritys ehkäistä sen lupauksen täyttyminen, jonka Jumala oli antanut Daavidille tulevasta Siemenen Valtakunnasta, ja tulos kuvaa jälleen hyvin sitä, miten on käyvä Jumalan valtakunnan nykyisille vastustajille. – Matt. 24:37–39; 2. Kun. 19:34–37.

18. Mitä Paavali kirjoitti tästä Siementä koskevasta Raamatun teemasta Efesolaiskirjeessään?

¹⁸ Koska Paavali ymmärsi tämän teeman edistyvän paljastumisen, hän kykeni kirjoittamaan: ”Kuinka perehtynyt minä olen Kristuksen salaisuuteen, jota menneiden sukupolvien aikana ei ole ihmisten lapsille tiettäväksi tehty, niinkuin se nyt Hengessä on ilmoitettu hänen pyhille apostoleilleen ja profeetoille: että näet pakanatkin ovat kanssaperillisiä ja yhtä ruumista ja osallisia lupaukseen Kristuksessa Jeesuksessa evankeliumin kautta.” Sitten hän jatkaa puhuen siitä, että Jumala auttaa ihmisiä ymmärtämään, ”mitä on sen [pyhän, Um] salaisuuden taloudenhoito, joka ikuisista ajoista asti [1. Moos. 3:15:ssä olevasta ensimmäisestä Siementä koskevasta ennustuksesta lähtien] on ollut kätkettynä Jumalassa, . . . että Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi . . . tietoon sen iankaikkisen aivoituksen mukaisesti, jonka hän oli säätänyt Kristuksessa.” – Ef. 3:4–6, 9–11.

19. Miten Heprealaisissa kirjoituksissa olevat Valtakunnan Siementä koskevat lausunnot ja ennustukset ovat voimakas todistus siitä, että Jehova on Raamatun Tekijä?

¹⁹ Vaikka tämä teema heprealaisen Raamatun kirjoittajien puhuessa siitä olikin vielä pyhä salaisuus ja vaikkeivät he silloin ymmärtäneetkään sitä, mitä kirjoittivat, niin heidän kirjoittamansa oli täysin sopusointuista ja johdonmukaista, niin että kun tuli aika, jolloin kristillinen seurakunta oli ymmärtävä tämän salaisuuden, minkään kaikista noista monista lausunnoista ja ennustuksista ei havaittu olevan ristiriitaisia. Tämä läpi koko Raamatun kulkevan Siementä koskevan teeman edistyvän paljastumisen johdonmukaisuus on voimakkaimpia todisteita siitä, että Raamattu on todella vain yhden tekijän, Jehova Jumalan, tuote ja kaiken Luojan henkeyttämä kirja.

20. a) Mikä meillä täytyy olla mielessä, jos haluamme oppia ymmärtämään Raamattua paremmin? b) Miten Raamatun tuntemus auttaa meitä palvomaan ja ylistämään Jumalaa?

²⁰ Ymmärtääksemme täysin Raamattua meidän on pidettävä mielessämme, että se kirjoitettiin ennen kaikkea henkeytyksestä, jotta me tulisimme tuntemaan Jumalan, ymmärtämään hänen tahtonsa ja päätöksensä, niin että saattaisimme palvoa häntä. Kääntymällä hänen Sanansa Raamatun puoleen me noudatamme käskyä: ”Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa.” Siten tekemällä me voimme muistaa ”hänen ihmetöitänsä, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitänsä ja hänen suunsa tuomioita”. Me kykenemme arvostamaan hänen ’kirkkauttansa ja kunniaansa’ ja ”hänen nimensä kunniaa” ja voimme sydämestämme myöntyä kehotukseen: ”Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. Ja sanokaa: ’Pelasta meidät, sinä pelastuksemme Jumala, kokoa ja vapahda meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskaisimme sinun ylistyksestäsi’.” – 1. Aikak. 16:11, 12, 27, 29, 34, 35.

21. Miten meidän on siis ryhdyttävä tutkimaan Raamattua?

²¹ Kuinka tosi onkaan henkeytetty sananlasku: ”Pahat ihmiset eivät ymmärrä, mikä oikein on, mutta Herraa etsiväiset ymmärtävät kaiken.” (Sananl. 28:5) Etsi siis hinnalla millä hyvänsä Jehovaa haluten palvoa häntä hengessä ja totuudessa, käänny Raamatun puoleen terveellisessä kunnioituksessa arvostaen sitä, että se sisältää elämällesi niin tärkeitä Jehovan suun ilmaisuja. Tee niin luottaen Jehovan lupaukseen, että se, mitä opit hänen Sanastaan, ei ole turhaa, vaan johtaa sinut ymmärtämään totuutta ja ’kasvamaan Jumalan täsmällisessä tuntemuksessa’. – Kol. 1:10, Um.

[Taulukko s. 262]

HISTORIAN TAPAUSTEN LIITTÄMINEN TOISIINSA

eaa.

740 – Assyria kukistaa pohjoisen valtakunnan (Samarian)

732 – Assyrialaiset hyökkäävät Juudaan Sanheribin johdolla

716 – Hiskian hallitus päättyy

—————————————————————————————————————————————

607 – Juudan valtakunta (Jerusalem) kukistuu