Epäjumalanpalvelus – Israelin valtakuntien kukistuminen

ISRAELIN kymmenen sukukunnan valtakunta sai huonon alun, kun sen ensimmäinen kuningas Jerobeam pani alulle vasikanpalvonnan. Tästä epäjumalanpalvelukseen vajoamisesta ei koskaan käännytty pois, ja se johti lopulta siihen, että Jehova salli assyrialaisten tuottaa tuhon pohjoiselle valtakunnalle. Sen sijaan että kahden sukukunnan valtakunnan asukkaat olisivat ottaneet opikseen tämän varoittavan esimerkin, hekin vajosivat epäjumalanpalvelukseen. Siksi Jehova otti pois siunauksensa kansalta. Lopulta pääkaupunki raunioitettiin, myös sen kuningas Salomon rakennuttama kaunis temppeli. Raamatun kirja nimeltä 2. Kuningasten kirja jatkaa 1. Kuningasten kirjassa aloitettua historiallista kertomusta ja osoittaa selvästi, että israelilaiset olisivat voineet välttää onnettomuuden, jos he olisivat noudattaneet profeettojen sanoja.

Huomattavien profeettojen joukossa pohjoisessa valtakunnassa olivat Elia ja Elisa. Kun Elia poistettiin ihmeen välityksellä näyttämöltä, Elisa jatkoi Elian tehtävää. Yksi tämän tehtävän huomattava piirre oli kuningas Jeehun voiteleminen. Kun Elisa lähetti yhden palvelijoistaan suorittamaan sen, niin Jeehu ei hukannut aikaa Jehovan koston toimeenpanemiseksi Ahabin epäjumalista sukua vastaan, mukaan luettuna paha Iisebel.

Seuraavaksi Jeehu ryhtyy puhdistamaan pois Baalin palvontaa valtakunnastaan. Hän antoi sellaisen vaikutelman, että hän edistäisi Baalin palvontaa vielä suuremmassa mitassa kuin Ahab ja sai kaikki epäjumalanpalvelijat kokoontumaan Baalin temppeliin. Varmistauduttuaan siitä, ettei heidän joukossaan ollut yhtään Jehovan palvojaa, Jeehu määräsi miehensä surmaamaan kokoontuneet epäjumalanpalvelijat. Koska Jeehu ryhtyi tällaiseen jyrkkään toimintaan, hänelle vakuutettiin, että häntä seuraavat kuninkaat olisivat neljässä sukupolvessa hänen jälkeläisiään. Heitä olivatkin Jooahas, Jooas, Jerobeam II ja Sakarja.

Mutta Jeehukaan ei hävittänyt perin pohjin vasikanpalvontaa. Raamatun kertomus kuuluu: ”Jeehu ei vaeltanut tarkoin, kaikesta sydämestänsä, Herran, Israelin Jumalan, lain mukaan; hän ei luopunut Jerobeamin synneistä, joilla tämä oli saattanut Israelin, tekemään syntiä.” – 2. Kun. 10:31.

Ei kukaan Jeehun jälkeläisistä eikä kukaan myöhempi hallitsijakaan kymmenen sukukunnan valtakunnassa ryhtynyt tekemään loppua vasikanpalvonnasta. 2. Kuningasten kirjan kertomus selittää tilannetta ja sen lopputulosta: ”israelilaiset vaelsivat kaikissa synneissä, joita Jerobeam oli tehnyt; he eivät luopuneet niistä. Ja niin Herra viimein poisti Israelin kasvojensa edestä, niinkuin hän oli puhunut kaikkien palvelijainsa, profeettain, kautta. Ja Israel vietiin pois maastansa pakkosiirtolaisuuteen Assuriin, jossa he ovat tänäkin päivänä.” (17:22, 23) Elia ja Elisa eivät olleet ainoita profeettoja, jotka varoittivat israelilaisia. Sellaisia olivat myös Miikaja, Joona, Ooded, Hoosea, Aamos ja Miika. Mutta kansa ei kiinnittänyt mitään huomiota siihen, että profeetat kannustivat sitä katumaan.

Tilanne ei ollut juuri sen parempi kahden sukukunnan valtakunnassa. Sellaisten hyvien hallitsijoitten kuten Joosafatin ja Hiskian erinomaisista ponnisteluista huolimatta epäjumalanpalvelus sai kerran toisensa jälkeen lujan otteen israelilaisissa. Hiskian oma poika Manasse elvytti epäjumalanpalvelusta. Manassen hallituskaudella kansa vaipui niin syvälle epäjumalisiin tapoihinsa, etteivät myöhemmät yritykset suunnan muuttamiseksi juuri onnistuneet. Israelilaiset alkoivat käyttäytyä pahemmin kuin kanaanilaiset, jotka he olivat karkottaneet. Manasse otti johdon väärässä palvonnassa. Hän pani oman poikansa kulkemaan tulen läpi, harjoitti taikuutta, turvautui ennusteluun ja edisti spiritismiä. Lisäksi hän vuodatti paljon viatonta verta.

Ei edes Manassen pojanpojan Joosian hallituskaudella toimeenpantu perinpohjainen rynnistys epäjumalanpalvelusta vastaan voinut pelastaa kahden sukukunnan valtakuntaa tuholta. Joosia itse sai surmansa taistelussa, kun hän yritti kääntää egyptiläiset joukot takaisin Megiddossa. Juudan valtakunnan neljä viimeistä kuningasta – Jooahas, Joojakim, Joojakin ja Sidkia – eivät jäljitelleet uskollista kuningasta Joosiaa. He kaikki olivat huonoja hallitsijoita ja epäjumalanpalvelijoita. Koska hallitsijat ja heidän alamaisensa kieltäytyivät kuuntelemasta profeettoja ja hylkäämästä epäjumalanpalvelusta, Jerusalem lopulta tuhottiin ja Juudan maa autioitui.

Jumalan näkemys epäjumalanpalveluksesta ei ole muuttunut sen jälkeen, kun todennäköisesti profeetta Jeremia kirjoitti 2. Kuningasten kirjan. Epäjumalanpalvelijat eivät voi toivoa säästyvänsä Jumalan epäsuotuisan tuomion langettamiselta. Meidän on siksi hyvä noudattaa Raamatun kehotusta: ”Paetkaa epäjumalanpalvelusta.” – 1. Kor. 10:14.