Tasapainoinen näkemys kasvojen pelastamisesta
RAAMATTU osoittaa, että halu pelastaa kasvonsa on suunnilleen yhtä vanha kuin ihmiskunta. Itse asiassa ihmiset, jotka tekivät aivan ensimmäisen synnin, yrittivät sen jälkeen pelastaa kasvonsa.
Muistanet hyvin, miten esivanhempamme Aadam ja Eeva tekivät syntiä Jumalaa vastaan syömällä kielletystä hedelmästä. Heidän täytyi lopulta vastata rikoksestaan. Heidän reaktionsa olivat kiinnostavat. Kun Aadam pakotettiin tunnustamaan, hän yritti syyttää Eevaa ja jopa Jehova Jumalaa itseään. Hän sanoi: ”Vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin.” Eevakin yritti kiistää syyllisyyden. Hän sanoi: ”Käärme petti minut, ja minä söin.” – 1. Mooseksen kirja 3:8–13.
Oletko koskaan tuntenut houkutusta toimia samalla tavoin? Oletko yrittänyt syyttää toisia huomatessasi tehneesi jotakin väärin? Jotkut ihmiset tekevät mitä tahansa mieluummin kuin sanovat avoimesti: ”Olen pahoillani. Olin väärässä.” Mutta se, että henkilö yrittää pelastaa kasvonsa, ei muuta tosiasioita. Aadamia ja Eevaa rangaistiin heidän synneistään heidän esittämistään puolusteluista huolimatta. – 1. Mooseksen kirja 3:16–19.
Ananias ja Safiira olivat toinen aviopari, joka oli liian huolissaan ”kasvojensa” pelastamisesta. He yrittivät pettää varhaiskristillistä seurakuntaa esittämällä suoranaisen valheen, koska he ilmeisesti halusivat parantaa mainettaan, ”kasvojaan”, toisten uskovien keskuudessa. Jumala osoitti suuttumuksensa aiheuttamalla heidän kuolemansa. (Apostolien teot 5:1–11) Eikö Jehova katselisi asioita samanlaisessa valossa nykyään, jos esimerkiksi kristitty väittäisi valheellisesti tekevänsä enemmän kuin todellisuudessa tekee Jumalan palveluksessa? Tai eikö Jehova pahastuisi, jos me jollakin muulla tavalla yrittäisimme petollisesti teeskennellä olevamme toisenlaisia kuin todella olemme? – Jaakob 3:17.
TÄYTYYKÖ KRISTITYN PELASTAA KASVONSA?
Siitä, että ihminen on huolissaan ”kasvojensa” pelastamisesta, näyttää olevan enimmäkseen huonoja seurauksia. Tämä johtuu väärästä lähtökohdasta, siitä oletuksesta, että henkilön maine on ensiarvoisen tärkeä. Se ei ole oikein. Kasvojen pelastaminen saattaa myös perustua ylpeyteen tai liian suuriin luuloihin omasta arvosta. Sellainen ei miellytä Jehovaa. – Sananlaskut 16:18.
Raamattu tosin sanoo: ”Hyvä nimi on parempi kuin kallis öljy.” (Saarnaaja 7:2) Tämä viittaa kuitenkin siihen maineeseen, jonka henkilö ansaitsee erityisesti Jehovan silmissä elinaikanaan tekemiensä hyvien tekojen perusteella. Se ei liity millään tavalla siihen kunnioitukseen, jota henkilö vaatii toisilta riippumatta siitä, ansaitseeko hän sen vai ei.
On myös totta, että miehellä tulee olla ”hyvä todistus ulkopuolisilta”, jotta hän voisi olla kristitty vanhin. (1. Timoteukselle 3:7) Tämä ”hyvä todistus” johtuu kuitenkin hänen kristillisestä käytöksestään ja järjestyksellisestä perheestään eikä hänen akateemisesta oppiarvostaan, arvossa pidetystä työpaikastaan tai siitä, että hän käyttää paljon rahaa ystäviinsä.
Ilmeisesti Jeesus Kristus ei antanut liian suurta arvoa toisten silmissä omaamalleen maineelle. Koska Jeesus saarnasi köyhille, veronkantajille ja syntisille eikä seurustellut uskonnollisten johtajien kanssa, hänen maineensa näyttää kärsineen näiden ylpeiden miesten silmissä. (Johannes 7:45–48) Mutta Jeesus ei luopunut taivaallisen Isänsä tahdon tekemisestä, sillä hän ei tavoitellut itselleen kunniaa. Itse asiassa hän sanoi kerran: ”Jos minä kirkastan itseni, minun kunniani ei ole mitään.” (Johannes 8:49–54) Hän tyytyi odottamaan, että hänen Isänsä kirkastaisi hänet. Mutta Jeesus ansaitsi teoillaan hyvän maineen Jumalan ja oikeamielisten ihmisten silmissä.
Sama pitää paikkansa meistä. Se, että me yrittäisimme tuottaa itsellemme kunniaa erityisesti salailemalla asioita tai antamalla itsestämme väärän kuvan, olisi selvästi väärin ja osoittautuisi ajan mittaan täysin arvottomaksi. On paljon parempi olla huolissaan siitä, miten Jumala suhtautuu meihin. Jeesus sanoi itse: ”Onnellisia olette te, kun ihmiset minun tähteni soimaavat teitä ja vainoavat teitä ja puhuvat teistä valehdellen kaikenlaista pahaa. Iloitkaa ja hypelkää ilosta, koska teidän palkkanne on suuri taivaissa.” – Matteus 5:11, 12.
Jeesus koki tämän erityisesti pidättämisensä jälkeen. Uskonnolliset johtajat kuulustelivat häntä ja yrittivät tahrata hänen maineensa väärien todistusten avulla. Myöhemmin hänelle naurettiin ja häntä pilkattiin. Hänen päähänsä pantiin orjantappurakruunu ja hänen ylleen purppuranpunainen viitta, ja näin pilkattiin hänen kuninkuuttaan. (Markus 14:55–65; 15:17–20) Ja kun Jeesus oli kuolemaisillaan, vahingoniloiset hallitusmiehet seisoivat kidutuspaalun ympärillä pilkaten häntä. Juutalaiset pitivät hyvin häpeällisenä jopa sitä tapaa, jolla hän kuoli. (Luukas 23:32–38; Galatalaisille 3:13) Yrittikö Jeesus näissä tilanteissa puolustaa mainettaan eli pelastaa kasvonsa? Ei. Sen sijaan Raamattu sanoo, että hän ’halveksi häpeää’. (Heprealaisille 12:2) Hänen Isänsä nimen kirkastaminen oli hänen silmissään paljon tärkeämpää. (Johannes 17:4, 11) Ja koska Kristus menetteli näin erinomaisella tavalla, hän sai taivaissa todella suurenmoisen palkan. Mikä loistava esimerkki hän onkaan meille nykyään eläville ihmisille! – 1. Pietari 2:21, 22.
MITEN KÄSITELLÄ ”KASVOJEN” PELASTAMISEEN LIITTYVÄÄ ONGELMAA
Miten kristityn pitäisi sitten käsitellä kasvojen pelastamiseen liittyvää ongelmaa? Asiassa on oikeastaan kaksi puolta, joita tulisi harkita: se miten kohtelemme toisia ja se miten suhtaudumme itseemme.
Ollessaan kanssakäymisissä toisten kanssa kristityn pitäisi yrittää välttää heidän saattamistaan tilanteisiin, joissa he saattavat tuntea, että heidän on pakko yrittää pelastaa kasvonsa. (Matteus 7:12) Rakkaus ja empatia saavat näin ollen valvojan antamaan neuvoja tai oikaisemaan ystävällisellä, huomaavaisella tavalla – ”lempeyden hengessä”. (Galatalaisille 6:1) Kristitty, joka saarnaa ”hyvää uutista” epäuskoiselle, tekee sen tahdikkaasti, ”lempeämielisesti ja osoittaen syvää kunnioitusta”. (1. Pietari 3:15) Tällä tavoin hän ei loukkaa eikä nolaa epäuskoista, kun tämä sanoo jotakin paikkansapitämätöntä tai huomaa, että hänen arvossa pitämänsä vakaumukset ovat vääriä. Kristityn ei pitäisi myöskään vahingoittaa kenenkään mainetta levittelemällä hänestä vahingollisia juoruja. – Sananlaskut 16:28.
Itsemme suhteen meidän täytyy tunnustaa, että meidän täytyy olla kypsiä kristittyjä, jotta voisimme välttyä joutumasta kasvojen pelastamisen ansaan. Jobkin joutui siihen. Hän oli eittämättä ankaran paineen alaisena. Hänen kärsimyksiinsä kuuluivat kauhistuttava sairaus, perheen menetys ja se, että hänen vaimonsa yritti lannistaa häntä. Sitten tuli kolme ”ystävää”, ja he syyttivät häntä synnin tekemisestä salassa. Silloin Job puhkesi vuolaasti puolustelemaan itseään. Hän ”piti itseään Jumalaa vanhurskaampana”. (Job 32:2) Mutta kun Job kuuli Elihun viisaan todistelun ja erityisesti Jehovalta itseltään tulleet muistutukset, hänen ajattelutapansa palautui tasapainoon. Job antoi sitten kunnian Jumalalle sen sijaan, että olisi turvautunut kasvojensa pelastamiseen ja yrityksiin puolustella itseään. Hän sai sen johdosta runsaasti siunauksia. – Job 42:1–6, 12, 13.
Kristityn täytyy näin ollen tutkistella itseään huolellisesti. On usein vaikea huomata, että todellinen ongelma onkin kasvojen pelastaminen. Yrittäessämme pettää toisia me olemmekin saattaneet onnistua pettämään myös itseämme. Sydän on petollinen ja voi tehdä meille niin. (Jeremia 17:9) Tämä pitää erityisesti paikkansa silloin, kun olemme tunneperäisen paineen alaisina tai kun joudumme yhtäkkiä kiusalliseen tilanteeseen. Ajattelutapamme eritteleminen rukoillen auttaa meitä kuitenkin näkemään, millainen tilanne todella on. (Psalmit 139:23, 24) Ja kun olemme ymmärtäneet sen, voimme Jobin tavoin saada mielemme jälleen tasapainoon Jumalan sanan ja kristittyjen veljiemme avulla.
Meitä eivät usein huolestuta vastustajien mielipiteet, vaan meille läheisten ihmisten mielipiteet. Kypsä kristitty saattaa kestää ”hyvän uutisen” vuoksi pilkkaa yhdyskunnassaan. Mutta hänestä saattaa olla vaikeaa myöntää tehneensä erehdyksen tai tunnustaa synti seurakunnassa ja, kuten hän luulee, joutua vaaraan menettää se kunnioitus, joka toisilla kristityillä on häntä kohtaan. Hän saattaa olla hyvin vaivautunut, jos hänen lapsensa tekevät jotakin väärää, ja hän saattaa yrittää peitellä asiaa.
Näin voisi käydä jopa kristitylle valvojalle. Mutta vanhin, joka tässä tilanteessa avoimesti tunnustaa ongelmansa, vaikuttaa kuitenkin seurakunnan hyödyksi ja antaa esimerkin toisille. Oikeamieliset ihmiset kunnioittavat häntä hänen rehellisyytensä vuoksi. Jos hän toisaalta yrittää kiistää syyllisyyden tai peitellä sitä, mitä hän tai hänen perheensä on tehnyt, hän ilmaisee pelkuruutta. Se voi myös johtaa valehtelemiseen. Jumala inhoaa molempia. – Ilmestys 21:8.
KOLME ARVOKASTA KRISTILLISTÄ OMINAISUUTTA
Meidän täytyy näin ollen kehittää ominaisuuksia, jotka auttavat meitä voittamaan halun pelastaa kasvomme. Mitkä ne ovat? Yksi niistä on rehellisyys. (Heprealaisille 13:18) Jos me pidämme rehellisyyttä arvossa, me emme halua antaa itsestämme väärää kuvaa, mikä melkein aina liittyy kasvojen pelastamiseen. Tämä saattaa olla vaikeaa. Sen vuoksi me saatamme myös tarvita nöyryyttä ja rohkeutta, jotta voisimme pysyä rehellisinä sekä itseämme että toisia kohtaan. (Sananlaskut 15:33; 1. Korinttolaisille 16:13) Lisäksi nöyryys auttaa voittamaan sen väärän ylpeyden, joka saa meidät pitämään kasvojemme pelastamista ensisijaisen tärkeänä.
Niin, rohkeus, rehellisyys ja nöyryys auttavat meitä välttämään kasvojen pelastamisen ansan. Paavali sanoi, että jotkut pitivät häntä tyhmänä. (1. Korinttolaisille 4:10) Panetko pahaksesi, jos ihmiset pitävät sinua tyhmänä, kun tiedät sydämessäsi tekeväsi Jumalan tahdon? Tai estääkö toisten ihmisten mielipiteiden pelko sinua tekemästä sitä, mikä on oikein? Erityisesti teini-ikäiset tarvitsevat rohkeutta, rehellisyyttä ja nöyryyttä voidakseen puolustaa oikeita periaatteita sen sijaan, että turvautuisivat kasvojensa pelastamiseen ja lauman mukana kulkemiseen. – 1. Pietari 4:4.
Jeesus vertasi Jumalan palvelijoita ”kelvottomiin orjiin”. (Luukas 17:10) Suhtaudutko itseesi tällä tavalla? Vai pidätkö itseäsi melko tärkeänä? Paavali kehotti, ettemme ’ajattelisi itsestämme enempää kuin on tarpeellista ajatella’. (Roomalaisille 12:3) Hän kehotti myös, ettemme tekisi ”mitään riidanhalusta tai itsekeskeisyydestä”, vaan katsoisimme ”vaatimattomin mielin, että toiset ovat” meitä parempia. – Filippiläisille 2:3.
Raamattu osoittaa selvästi, ettei kristillisessä seurakunnassa ole sijaa kasvojen pelastamiselle tai sille, että tavoittelisimme kunniaa itsellemme. Nöyryys, rohkeus ja rehellisyys, nuo tärkeät kristilliset ominaisuudet, ovat täysin vastakkaisia kasvojen pelastamiselle. Tällä tavalla ajatteleminen ei ole ehkä helppoa varsinkaan silloin, kun olemme kasvaneet sellaisen kulttuurin piirissä, jossa kasvojen pelastamista pidetään ensisijaisen tärkeänä. Mutta Jumalan pyhän hengen avulla kristityt voivat muuttaa menettelytapansa. Jopa ’heidän mieleensä vaikuttava voima’ voi muuttua, jos he todella haluavat sen muuttuvan. (Efesolaisille 4:23) Ole siis valpas kasvojen pelastamiseen liittyvien vaarojen suhteen. Ymmärrä sen olevan langenneen lihan ansa ja pyri kaikin keinoin välttämään sitä!